iPrinsessan pilvilinnat

Innostun todella helposti. Kiihtyvyys nollasta sataan on huippuluokkaa. Se sopii yhteen myös sen kanssa, että rakastan nopeasti kiihtyviä autoja. Sitä, että pääsee heittämällä lähtemään liikennevaloista muiden edelle. Rämäpääprinsessan pieniä elämän nautintoja.

Pilvilinnojen rakennus

Kun kohtaan potentiaalisen miehen internetin deittipalvelussa, mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan ja luomaan mielikuvia tulevaisuudesta. Mitä enemmän mies kertoo yksityiskohtia elämästään, sitä yksityiskohtaisemman kuvan saan luotua tulevaisuudesta.

Välillä miehen kertomat asiat tuovat hyviä lisäominaisuuksia pilvilinnaani. Välillä ne ominaisuudet ovat sellaisia, etten tiedä mihin ne mielikuvassani sijoittaisin, koska en halua sellaisia. En minun linnaani.

Rakennusvirhe

Välillä mielikuvat eivät vain toimi. Mielikuva tulevaisuudesta luo henkisesti ja fyysisesti pahan olon.

Joko on niin, että miehen luoma kuva tulevaisuudesta on sellainen, johon en vain saa itseäni mahtumaan. Siellä linnassa ei ole tilaa minulle ja unelmilleni. En pysty sijoittamaan itseäni sinne mielikuvaan.

Tai sitten voi olla, etten pysty kuvittelemaan miestä minun tulevaisuuteeni. En pysty kuvittelemaan miestä rinnalleni asioissa, joita minä haluan tehdä ja kokea.

Näissä tapauksissa olisi ehkä hyvä osata heittää pyyhe kehään heti ensimmäisessä erässä. Lopettaa hyvän sään aikana ja etsiä uusi mies, jonka kanssa lähteä rakentamaan uusia pilvilinnoja.

Liian kovat odotukset

Välillä odotukset kasvavat liian suuriksi ennen ensitapaamista.

Olen todennut, että mitä vähemmän on odotuksia, sitä paremmat treffit yleensä on. Ja poikkeushan vahvistaa aina säännön.

Joskus odotukset voivat olla todella korkealla. Mielikuva tulevaisuudesta on alkanut rakentua, ja tykkään siitä miltä se näyttää ja tuntuu. Silloin ensitapaaminen voi olla kohtalokas.

iPrinsessa leijuu pilvissä ja tippuu sitten kovaa ja korkealta alas. Hetken ihmettelee tärähdystä ja nousee ylös. Venyttelee ja kokeilee, että kaikki paikat on ehjänä. Pyyhki pölyt vaatteistaan, kurkkaa olan yli, ettei kukaan vaan nähnyt ja jatkaa sitten vihellellen matkaa kohti uusia pilvilinnoja.

Kohtalo

Uskon kohtaloon. Siihen, että asiat on tarkoitettu tapahtuvaksi. Uskon henkiseen yhteyteen. Energiaan. Siihen, että jos puolisot tekstaavat toisilleen tismalleen samaan aikaan, se johtuu siitä, että heillä on ollut yhteys toisiinsa. Tai kun toinen soittaa juuri silloin, kun toinen ajattelee häntä. Ehkä se on maailman katsomista vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta mitä sitten.

Mielestäni kohtaloon uskominen on parempi vaihtoehto kuin se, että ajattelee maailman taas vain vittuilevan. Kaikki menee pieleen, mistään ei tule mitään, millään ei ole mitään merkitystä, kaikki on perseestä... Valittajat saavat minulta nopeasti potkun perseelle ja hyvän loppuelämän toivotukset. Next!

Kaikella on tarkoituksensa

Jos en uskoisi kohtaloon, en tiedä olisinko enää täällä ihmettelemässä elämää ja maailman kauneutta. Elämä on potkinut päähän sen verran pahasti ajoittain, että tuskin sitä pahoinpitelyä olisi jaksanut kestää, jollei uskoisi siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Vastoinkäymiset vahvistavat ja opettavat. Minulla on jokin tehtävä suoritettavana täällä. Minua tarvitaan. En voi jättää leikkiä kesken.

Kun suunnitelma menee mönkään, parisuhde päättyy, jotain tapahtuu, ajattelen vain, että jotain parempaa on varmasti tulossa. Toki minuakin saattaa harmittaa. Mutta vain hetken, todella pienen hetken, sillä pian olen tehnyt jo uusia suunnitelmia, entistä parempia suunnitelmia.

Menneisyyden murehtimisessa ei ole mitään järkeä. Eikä siinä, että murehtii asioita, joille ei yksinkertaisesti voi mitään. Parempi vain keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa.

Mistä sitä tietää, mitä kaikkea ihanaa maailma on meidän varalle tänään suunnitellut. Ota jokainen hetki vastaan hymyillen, sillä et voi tietää koska se oikea kävelee elämääsi. Mitä iloisempi ja onnellisempi olet, sitä todennäköisemmin sinut huomataan :-)

Luottamustesti

Työni puolesta pääsen matkustamaan jonkin verran, ja tarkennuksena, että minulle matkustamista on sekin, kun pääsen Tampereelle tai Turkuun.

Aikataulujen johdosta saatan yöpyä matkakohteessa ja yksinyrittäjän matkabudjetista johtuen hotelli ei tule kyseeseen, vaan mieluummin yövyn ystävien ja tuttavien luona.

Matkat eivät ole pitkäkestoisia, useimmiten yhden yön, välillä 2-3 yötä ja pisimmillään ollut 7 yötä.

Suunnittelen matkani aina etukäteen, joten jo matkalle lähdettäessä tiedän kenen luona yövyn.

Miten reagoit seuraaviin tapauksiin?

1) Olen Tampereella työasioissa ja yövyn miespuolisen ystäväni luona hänen yksiössään?

2) Olen ulkomailla seminaarimatkalla ja yövyn miespuolisen ystävän/kollegan kanssa samassa hotellihuoneessa (eikä matkalle lähdettäessä ole varmuutta siitä onko meillä erilliset vuoteet)?

3) Olen Turussa työasioissa ja yövyn ex-mieheni luona?

Ajatteletko?

a) Et kyllä vittu muija lähde saatana yhtään mihinkään vaan pysyt kotona neljän seinän sisällä perkele! Mitä vittua sä oikein kuvittelet, hä? Vittu, mä sulle näytän saatana! Perkeleen huora saatana! …

b) Ajathan sitten varovasti. Mulla kyllä tulee ikävä sua rakas, mutta ehkä mä yhden yön just ja just kestän olla erossa susta… Soitathan mulle sitten heti kun pääset perille, niin tiedän, että sulla on kaikki hyvin <3

c) Tervemenoa! Eksä vois viipyä pari päivää pidempään? Eiks sul ollu joku muukin kaveri siellä, voisit käydä sen luona kans kylässä?

d) Oisit sanonut aikaisemmin. Mä kyllä maksan sulle hotellihuoneen. Varataan se sulle nyt heti, niin saat sitten nukkua rauhassa.

e) Taasko sä oot lähdössä. Sä et ole kyllä ikinä kotona. Miks sä et ole ikinä kotona? Eksä enää rakasta mua? Sä et enää välitä musta. Sul on kuitenkin joku toinen…

f) Saanko mä tulla mukaan? Musta olisi niin ihana nähdä sut tositoimissa. Tai sitten, jos en voi sinne tulla, niin voisin käydä moikkaamassa mun vanhaa kaveria. Ja illalla voitais mennä jonnekin syömään kahdestaan. Saatais vähän vaihtelua arkeen. Eiks se kuullostais hyvältä? Missä sulla on se *työjuttu*, niin varaan hotellin jostain siitä kävelyetäisyydeltä?

g) Tsemppiä kulta! Se *työjuttu* menee aivan loistavasti. Näytä niille, että sä olet paras! Mä rakastan sua. *pusu ja hali*

h) muu, mikä?

Mitä oikeasti tapahtui

1) Olin Tampereella työasioissa ja yövyin miespuolisen ystäväni luona hänen yksiössään. Illalla olimme eräässä tapahtumassa, jonka jälkeen tulimme hänen kotiinsa syömään iltapalaa, juttelimme hetken ja menimme nukkumaan. Hän nukkui sängyssä ja minä patjalla lattialla. Aamulla söin aamupalan ja lähdin töihin.

2) Olin ulkomailla seminaarimatkalla ja yövyin miespuolisen ystävän/kollegan kanssa samassa hotellihuoneessa ja meillä oli erilliset vuoteet. Matka kesti kolme yötä. Joka ilta olin jo sängyssä, kun kollegani vasta tuli hotellille. Ensimmäisenä iltana olin vielä hereillä ja juttelimme hetken, mutta kahtena seuraavana iltana olin jo väsymyksestä nukahtanut ennen kuin kollegani edes oli tullut. Ja aamuisin kollega lähti ennen minua liikenteeseen, joten silloinkin näimme vain vilaukselta toisemme.

3) Olin Turussa työasioissa ja yövyin ex-mieheni luona. Hän haki minut juna-asemalta ja kuljetti kaupungissa hoitamassa asioita. Illalla juttelimme niitä näitä samalla kun valmistauduin seuraavan päivän töihin. Naureskelimme vanhoille muistoille ja soitimme toisillemme musiikkikappaleita tyyliin "muistatsä tän?" "tunnistatsä tän?" ja saimme luotua minulle hyvän soittolistan seuraavan päivän tapahtumaa varten. Menin ajoissa nukkumaan, ja hän antoi minun nukkua makuuhuoneessa sängyssä ja nukkui itse olohuoneessa patjalla. Aamulla söimme aamiaisen ja hän heitti minut töihin. Vierailun aikana molemmat totesimme, että "sä et ole sitten muuttunut yhtään" ja "onneksi me ei olla enää yhdessä".

Olen rakastunut...

…tai siltä musta ainakin tuntuu.

Oireet täsmää:

• ei väsytä
• ei saa unta
• ei malttaisi millään mennä nukkumaan tai nukkua
• ei ole ruokahalua
• syöminen onnistuu vain kun tunkee pakolla ruokaa suuhun
• olen loistotuulella
• olen tosi onnellinen ja iloinen
• tuntuu että kaikki on ihanaa ja loistavaa

Ongelmana vain on, etten tiedä kehen olen rakastunut, mutta yksi veikkaus on - minä :-)

Nyt kun vihdoin olen yksin, ja sinut sen asian kanssa, että olen yksin, ja haluankin olla yksin ja nauttia vapaudestani, tuntuu että ihania miehiä pukkaa kaikista ovista ja ikkunoista.

Pelkästään jo tälle viikolle saanut kuudelta eri mieheltä treffikutsun… Kyllä siinä jo vähemmästäkin tämän tytön pää menee pyörälle.

Sitten miehillä on tietenkin vielä kauhea kiire, koska jokainen haluaa ensimmäisenä ehtiä viedä tämän tytön sydämen.

Mutta saa nyt nähdä annanko mun sydäntä kenellekään, vai pidänkö sen vain itselläni. Minä nimittäin ainakin pidän siitä hyvää huolta. Noista miehistä ei ole niin takeita, että miten ne siitä huolehtii. Hylkääkö heti, kun uutuudenviehätys on ohi, vai vaaliiko sitä loppuelämänsä kuin kallisarvoista ainutlaatuista aarretta.

Kun tiedät mitä haluat, huomaat kun kohtaat hänet

Kirjoitin aiemmin, että olisin löytänyt sielunkumppanini. Pahoitteluni, olin väärässä :-)

Mies otti aikalisän, koska halusi miettiä asioita. Hän halusi miettiä millaisen kumppanin haluaa ja että olenko minä sitten sellainen kuin hän haluaa. Just.

Vinkkinä teille kaikille muille sinkuille. Miettikää ennen kuin aloitatte deittailun, että mitä haluatte ja mitä ominaisuuksia etsitte toisessa. Kerron kohta miksi.

Kestin kaksi vuorokautta aikalisää, kunnes pistin hänet selkä seinää vasten.

Minusta tuntui siltä kuin hän roikottaisi minua narussa. Jos hän päättää haluavansa olla kanssani, hän nostaa minut ylös. Jos hän päättää haluta eroa, hän päästää narusta irti ja antaa minun pudota.

Minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin pudottautua, koska vaikka olisin kiivennyt, hänellä olisi aina ollut mahdollisuus päästää narusta irti tai katkaista se.

Painostin häntä tekemään päätöksen ja lopulta hän sai sanottua, että haluaa vielä deittailla. Hän haluaa etsiä, josko löytäisi jotain parempaa.

Suunnitelmallisuus on hyvästä

Ongelmana tässä vain on se, jos ei tiedä mitä etsii ja mitä haluaa, ei tiedä, kun sen on löytänyt. Tästä syystä on erittäin tärkeää miettiä etukäteen, mitä ominaisuuksia arvostaa kumppanissa ja mitä ei missään nimessä halua.

Laitan myöhemmin harjoituksen tähän liittyen. Minusta se on loistava harjoitus, jos ei oikeasti ole asiaa koskaan aikaisemmin miettinyt.

Toisekseen on hyvä miettiä mitä haluaa, koska sitten sen myös löytää paremmin. Jokainen on varmasti joskus kokenut sen kun on ostanut tai suunnitellut ostavansa uuden auton, takin, laukun tms. Sen jälkeen huomaat kaikki samanlaiset vastaantulevat. Jos itse et olisi tutustunut kyseiseen tuotteeseen, et kiinnittäisi siihen mitään erityistä huomiota, mutta koska olet perehtynyt siihen, tunnistat sen heti kun se tulee vastaan. Eikö kuulosta ihan järkeen käyvältä?

Kolmas syy, miksi tulee etukäteen pohtia mitä ominaisuuksia puolisossaan haluaa ja mitä ei, on se että pystyt ajattelemaan järjellä. Kun aloitat deittailun, tunteet astuvat peliin ja siinä vaiheessa on enää turha järkeillä yhtään mitään. Asiat, jotka ovat täysin sun arvoja vastaan saattaakin mennä sormien läpi, kun hän vaan on niin ihana...

Suunnittele, niin löydät etsimäsi.
Suunnittele, niin osaat pitää kiinni, kun olet löytänyt etsimäsi.

Minusta olisi aika surullista, kun se oikea kävelisi vastaan, eikä tajuaisi sitä. Silloin kirjaimellisesti kävelisi onnensa ohi.

Elämäni huonoimmat treffit

Menen treffeille aina avoimin mielin, enkä teen lopullisia johtopäätöksiä ensisilmäyksellä. Nyt sain kuitenkin todistuksen siitä, että ensivaikutelma voi olla täysin oikea.

Totesin miestä vilkaistuani heti, ettei tästä tule mitään. En muista ehdimmekö edes sanoa mitään. Voi olla että ehdin sanoa moi, ja samaa aikaan mielessä huusin "EI!!!".

Kyse ei ollut siitä, että herran ulkonäössä olisi ollut jotain vikaa. Vika oli käytöksessä. Eikä siinäkään ollut mitään suurta näkyvää vikaa. Se vain oli olematonta.

Hän ei tehnyt mitään elettä tervehtiäkseen minua. Kun tulin, hän räpläsi kännykkää. Nosti katseen juuri ja juuri kännykästä ja lähti kävelemään sen ravintolan suuntaan, johon halusi mennä lasilliselle.

Mua ei huvittanut sanoa mitään ja hänkin oli hiljaa. Jotain small talkia saimme kuitenkin suustamme. Tai hän sai. Valitti säätä - todella tylsää… Minusta säästä puhuminen ja etenkin siitä valittaminen on niitä turhimpia asioita maailmassa.

Pääsimme ravintolaan ja menimme baaritiskille jonottamaan. Mies tilasi juomansa, maksoi ja siirtyi hieman syrjään odottamaan, että koska minä saan tilattua. Sanoin, etten ota mitään, ja hän etsi meille pöydän.

Mies puhui, katsoi jonnekin minusta ohi, ja vaikutti todella poissaolevalta. Itse koen olevani aika lailla mestari läsnäolossa, koska olen sitä viime vuosina niin ahkerasti harjoitellut, joten toisen totaalinen poissaolo häiritsi suunnattomasti.

Hän höpötteli jotain juttuja, jotka saivat ihokarvani pystyyn inhosta.

Hetken häntä tarkkailtuani kysyin, tietääkö hän mitä on etsimässä tai mitä haluaa, koska aistin, ettei hänellä ollut hajuakaan siitä mitä elämässään haluaa. Eikä hänellä ollutkaan.

Suunnitelmallisuus on kuulemma pahasta. Todisteiksi siitä hän sanoi, että suunnitelmatalous ei toimi ja että 40 prosenttia avioeroista päättyy eroon (luulin, että jo puolet). Muita todisteita suunnitelmallisuuden toimimattomuudesta hän ei keksinyt.

Hän sai oluensa juotua loppuun, katsoi puhelintaan ja sanoi sitten, että toivottavasti en pahastu, että hänellä on sovittu myöhemmäksi vielä menoa kaverinsa kanssa. Sanoin, ettei haittaa, voin vaikka lähteä heti. Mies nousi, otti takkinsa ja lähti. Sen lisäksi, ettei hän osannut tervehtiä hän ei näköjään osannut myöskään hyvästellä.

Itsekseni naureskellen puin takkini ja lähdin. Katsoin kelloa ja totesin treffien kestäneen hurjat 25 minuuttia, joista jokainen minuutti oli liikaa.

Kävelin Kaisaniemen metroasemalle, missä mieskin istui. Leikimme tyylikkäästi, ettemme huomaa saatikka tunne toisiamme :D

En tiennyt olevani romantikko

Tajusin vasta hiljattain olevani romantikko. Luulin, että rakkauskirjeiden kirjoittaminen, pienten lahjojen antaminen ym. huomionosoitukset automaattisesti kuuluvat ihastumisvaiheeseen. Että kun ihminen ihastuu, hän haluaa kaikin keinoin kertoa rakkaalleen ihastuksestaan. 

Elokuvissa tämä näkyy niin, että lähetetään valtava määrä kukkia kera kortin, jossa tunteet paljastetaan. Lauletaan serenadi ikkunan alla. Lähetetään rakkauskirje. Matkustetaan rakkaan perässä toiseen maahan. Tehdään mitä tahansa, että saadaan tunteet kerrottua ja oltua rakkaan kanssa.

Mutta ei. Ei tämä olekaan "normaalia" käytöstä. Se onkin romantikon käytöstä.

Minä olenkin romantikko!

Luulin etten ole, koska en haaveile rakastelusta ruusun terälehdillä koristelluissa silkkilakanoissa kynttilänvalossa. Se kuvasti minulle romantiikkaa.

Mutta olen

- kirjoittanut rakkauskirjeitä,

- kirjoittanut laulunsanat rakkaalleni,

- matkustanut päivässä 320km vain nähdäkseni rakkaani edes ohimennen,

- antanut pieniä lahjoja ilman merkkipäivää eli vain siitä syystä, että välitän

- kirjoittanut runoja…

muutamia asioita mainitakseni. Ja nämä ilmeisesti ovatkin romantikon tekosia.

Ei-romantikko ja romantikko yhdessä 

Tajusin olevani romantikko, kun seurustelin ei-romantikon kanssa. Tuli tyhmä olo, kun vain minä julistin ihastumistani viesteillä. Kun vain minä ostin lahjoja. Kun olisin halunnut olla kultani kainalossa takkatulen lämmössä sen sijaan, että istun siellä yksin. Kun olisin halunnut mennä paljuun tuijottelemaan tähtitaivasta. Kun olisin halunnut unelmoida yhdessä tulevaisuudesta. Kun olisin halunnut, että hän sanoo minulle jotain kaunista sen sijaan, että kommentoi, että housuni ovat rumat, tai kulmakarvani pitäisi siistiä, tai hiukseni pitäisi olla pöyhkeämmät, tai että minun pitäisi käyttää tyköistuvimpia paitoja ja rintaliivejä kotonakin etteivät rintani repsahda… Just. Ja hymyilläkin olisi pitänyt enemmän. Pakko myöntää, että mitä pidemmälle mentiin sitä vaikeampaa oli. Ei vaan enää hymyilyttänyt, vaan pikemminkin ahdisti.

Kerro rakkaudestasi päivittäin

Opinpahan nyt, että minun tulee jatkossa kuvailla itseni romantikoksi ja tiedän, että haluan myös sellaisen puolisokseni. Sellaisen, joka osaa kertoa tunteistaan monilla eri tavoilla. Eikä sillä tyylillä "mähän sanoin sen sulle kerran, ja kerron kyllä jos tilanne muuttuu". Ei todellakaan näin. 

Rakkautta voi osoittaa päivittäin! Monilla eri tavoilla! Pienin pienikin huomionosoitus kertoo sen, että olet ajatellut toista. Ja se on jo paljon.

Esimerkiksi se, kun lähettää toiselle viestin, vastaa siihen. Edes jollain hymiöllä, jos ei muuta. Hymiöstä tiedän, miten viesti on vastaanotettu: hymy huulilla, nauraen, irvistäen… Niin pieni juttu, jolla on ainakin minulle aivan valtava merkitys. Ilman vastausta tuntuu kuin viestit katoaisivat jonnekin bittiavaruuteen… Voihan olla, että toinen nauraa viestin luettuaan, mutta jos hän ei sitä viestitä minulle, en voi sitä tietää.

Parisuhde on jakamista. Ilman jakamista ei ole parisuhdetta. Se, että reagoi toisen viestiin on jakamista - se on oman reaktion jakamista. Sitä odotan parisuhteessa. Ja tietenkin niitä rakkauskirjeitä :-)

Ero

Elämä on pieniä onnen hetkiä, jotka on ohi ennen kuin huomaatkaan.

Syli, joka hetki sitten oli sinua varten, ei ole enää.

Suudelmat on tarkoitettu toisille huulille. Kosketus jonkun toisen iholle.

Turhaan etsit enää silmistä rakkautta. Kohtaat vain tyhjyyden. Armottoman, kylmän tyhjyyden.

Olet yksin.

Yksin.

Elämänkehämalli käy järkeen

Kiinalaisessa elämänkehämallissa miehet ja naiset kulkevat samojen kehitysvaiheiden läpi, mutta eri tahtia. Naiset siirtyvät eteenpäin hieman nopeammin kuin miehet, sillä naisilla yksi kehä kestää keskimäärin 7 vuotta ja miehillä 8. Erittäin mielenkiintoista mielestäni. Vertaillaanpa:

0-7 -14 -21 -28 -35 -42 -49 -56 -63 -70 -77 -84 -91 -98
0-8 -16 -24 -32 -40 -48 -56 -64 -72 -80 -88 -96

Vanha mies ja nuori nainen

Tämä malli selittää sen, että miksi miehet haikailevat nuorten naisten perään ja miksi naiset viehättyvät vanhemmista miehistä. Tämän mallin mukaan se on erittäin loogista.

28-35-vuotias nainen on samassa vaiheessa kuin 32-40-vuotias mies.
48-56-vuotias mies on samassa vaiheessa kuin 42-49-vuotias nainen.

Tämän mallin mukaan heteroparisuhteessa miehen pitäisi olla naista vanhempi, kun taas homo- ja lesbosuhteessa yli 7-8 vuoden ikäerosta voisi olla haittaa.

Uusi syntymä 35- / 40-vuotiaana

Kehitysjaksoja on viisi: vesi, puu, tuli, maa ja metalli.

Kun ensimmäiset viisi jaksoa on kuljettu, synnytään ikään kuin uudelleen. Uuden vesijakson alkaessa lähdetään kehittymään aikuisena. Nainen tulee tähän uuteen vesivaiheeseen noin 35-vuotiaana ja mies neljäkymppisenä. Silloin ihmetellään mikä minä olen ja mitä minä haluan - eli neljän kympin kriisi iskee.

Kasvoimme erillemme

Tämä malli selittää myös hienosti nuorena tavanneiden parien erilleen kasvamisen. Nuorena tavanneiden parien ikäero on yleensä pieni, jollei olematon. Mitä nuorempia ollaan sitä suuremmalla  todennäköisyydellä ollaan samassa elämänvaiheessa, mutta mitä vanhemmiksi tullaan, sitä kauempana ollaan toistemme elämänvaiheista. Ja jossain vaiheessa kuilu on niin suuri, että tuntuu, että kasvoimme erillemme. Minä haluan pohtia tällaisia kysymyksiä, kun sinä taas aivan toisenlaisia. Kuka sä oikein olet?!

Ikäero etu nyt, haitta myöhemmin?

Erosin miehestäni 28-vuotiaana ja tapasin tänä vuonna 29-vuotiaana 33-vuotiaan miehen, joka oli myös juuri eronnut. Olemme kiinalaisen kehämallin mukaan samassa elämänvaiheessa. Ikäero on ideaali tässä vaiheessa.

Mutta mitenköhän käy kun täytän 35 ja hän 40? Miten käy, kun alkaa suuri myllerrys ihmisen elämässä ja ikään kuin synnymme uudelleen ja alamme uudestaan ihmettelemään elämää ja pohtimaan sen merkitystä? Kasvammeko sitten erillemme?

Läpi elämän kestävän onnellisen parisuhteen salaisuus

Miten parit, jotka pysyvät yhdessä läpi elämänsä ja ovat onnellisia yhdessä, siihen pystyvät? Miten he selviävät näistä myllerryksistä? Mikä on heidän salaisuutensa?