keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Muutto vie kaiken energian

Eilen tuli kuluneeksi 11 kuukautta ensitreffeistämme. Emme juhlistaneet asiaa millään tavalla. Muuttoon liittyvät valmistelut ovat vieneet mehut molemmilta. Lauantaista lähtien olemme olleet joka ilta viimeistään kymmeneltä käymässä nukkumaan. Eikä unta ole tarvinnut kauaa odotella.

Vuosipäivänä täytyy kyllä tehdä jotain spesiaalia. Muutama idea minulla on jo, jollei mies keksi jotain parempaa. Sitä ennen olisi toki vielä keksittävä joku kiva joululahja. Ehkä sitä ehtii miettiä muuton jälkeen.

Tällä viikolla tämä blogi on varmaankin hiljaisempi. Facebook-sivuille lisään päivittäin yhden sitaatin miehen joulukalenterista, mutta siihen varmaan jää aktiivisuuteni tällä viikolla tällä saralla, jollei nyt jotain ihmeitä tapahdu.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joskus sitä vain on tyhmä

Eilen oli sellainen päivä. Olin yksinkertaisesti tyhmä.

Olin väsynyt. Aivan liian väsynyt toimiakseni järkevästi. Tuli toimittua tyhmästi ja sanottua typerästi miehelle. Hän suuttui aivan aiheesta.

Käperryin nurkkaan häpeämään. Suojauduin lisähyökkäyksiltä. Itkin hysteerisesti.

Lopulta kun sain itseni rauhoitettua ja kyynelvirran loppumaan, uskalsin nostaa katseeni ja katsoa miestä. Kun katsoin häneen kasvoihinsa, hänen kauniisiin silmiin, en voinut muuta kuin tuntea rakkautta. Rakastan sitä miestä koko sydämestäni. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, tulee välillä sanottua ja tehtyä tyhmiä asioita.

Kaikista eniten pelkään sitä, etten ole tarpeeksi hyvä hänelle. Viime viikolla tuo tunne korostui, koska olin niin väsynyt kaikesta muuttoon liittyvästä ja irtisanomisesta. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi. Tunsin itseni rumaksi ja epähaluttavaksi. En kokenut ansaitsevani mitään hyvää. Varsinkaan mitään niin hyvää kuin mitä mies on.

Haluaisin niin olla hänelle onnellisuuden lähde. Toivoisin niin, että hän pitäisi minua maailman kauneimpana ja ihanimpana naisena. Että hänkin tuntisi vain rakkautta katsoessaan minua.

Viime viikolla luin sellaisesta ajatuksesta, ettei se ole oikeaa rakkautta ennen kuin saa vastarakkautta. Eli jos vain suhteen toinen osapuoli rakastaa, se ei ole rakkautta. Vain jos suhteen molemmat osapuolet rakastavat toisiaan kyse on rakkaudesta.

Toivon niin, että olisin miehen rakkauden kohde. Että hän tuntisi samoin kuin minä.

Minä en ole ennen tuntenut mitään tällaista ketään muuta kohtaan. Huomenna meillä tulee 11 kuukautta täyteen ensitreffeistä ja olen edelleen häneen aivan hulluna. Tottakai eri tavalla kuin alussa, mutta paremmalla ja syvemmällä tavalla.

Kuten olen todennut, onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan kaksi onnellista. Minä en valitettavasti ole viime aikoina kantanut korteani kekoon. Josko se pian taas onnistuisi ja tämä väsymys helpottaisi kun saisi muuton hoidettua. Lauantaina olisi jo tarkoitus herätä uudesta asunnosta.

P.S. Harrastimme illalla vielä sovintoseksiä, vaikka olimme molemmat kuoleman väsyneitä. Pikainen kolmekymmentäminuuttinen, ja sen perään nukahdimme välittömästi.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Juhlan aika - tämän blogin ensimmäinen kuva

Vau! Tämä on sadas teksti tässä blogissa.

Yleensä en huomaa tällaisia mahdollisuuksia juhlaan, mutta onnekseni huomasin eilen julkaistuani, että kyseessä oli 99. teksti ja tänään on siis aihetta juhlaan.

Juhlan kunniaksi julkaisen ensimmäisen valokuvan tässä blogissa. Tässä kuva joulukalenterista, jonka askartelin miehelle.



Itse kalenteripohja on ikivanha. Oma äitini on sen aikoinaan askarrellut minulle, kun olin pikkutyttö.

Kun käytät mielikuvitustasi, voit nähdä komean miehen seisomassa kalenterin takana pitämässä siitä ylänurkista kiinni. Yksityisyyden suojelemiseksi rajasin hänet kuitenkin kuvasta pois, pahoittelen.

Kiinnitin jokaiselle päivälle paperin, johon on kirjattu jokin palvelu, esim. hartiahieronta 2 min. Palvelulahjakortin lisäksi joka päivälle on kirjattu rakkauteen liittyvä sitaatti. (Sitaatit paljastan 8. joulukuuta alkaen Onnellisen parisuhteen facebook-sivulla.) Tämä oli alkuperäinen suunnitelma, mutta sitten menin hetken mielijohteesta ruokakaupassa vielä ostamaan lisäksi suklaata.

Mies kommentoi neljäntenä päivänä, ettei joka päivälle ole suklaata. Terävä mies, eikö ole. Piikitteli sitten minua, että loppuiko budjetti kesken.

Ei kulta, ei loppunut budjetti kesken. En vain tiennyt monta suklaakarkkia siinä toisessa pussissa oli, kun ostin sen. Toisessa oli kymmenen ja sitten siitä toisestakin paljastui kymmenen. Neljä päivää jäi siis ilman ja valitsin päiviksi pyhät eli sunnuntait ja jouluaaton. Ajattelin, että noina päivinä on jo muutenkin herkkuja tarjolla.

Mutta katsotaan nyt. Reklamaatio on otettu vastaan. Ehkä puuttuviin päiviin vielä ilmestyy jotain ;-)

torstai 4. joulukuuta 2014

Muutto ja potkut töistä - kaksi suurimmista stressitekijöistä samalla

Vaikka olin alussa ajoittain raivoissani yhdessä asumisesta, alkaa nyt jo kauhistuttaa, että miesystävä muuttaa pian takaisin omaan kotiinsa. Alle kaksi viikkoa enää yhteiseloa jäljellä. Apua.

Miltäköhän se yksin asuminen sitten taas tuntuu? Veikkaan, että arki rullaa omalla painollaa kyllä, jos vain on töitä. Valitettavasti minut irtisanottiin työstäni toissapäivänä ja viimeinen työpäiväni on 16.12. Pelkään, että kun olemme saaneet muuttokuorman roudattua uuteen asuntooni lauantaina 13.12. ja mies on palannut maanantaina kotiinsa, voi pieni ikävä iskeä keskiviikkona kun ei yhtäkkiä olekaan enää miestä seurana eikä työtä, johon mennä kuluttamaan kahdeksan tuntia arkipäivästään ansaitakseen rahaa, jolla elättää itsensä.

Toivon ja rukoilen, että löydän pian uuden työpaikan.

Lisäksi toivon ja rukoilen, että mies pysyy elämässäni. Ettei sekin nyt jätä tämän kaiken muutoksen ja kaaoksen keskellä. Voi se omaan kotiinsa muuttaa takaisin, mutta sen suurempaa eroa en toivo enkä halua.

Kriisinpoikanen potkujen jälkeen


Siinä oli parisuhteen rauha koetuksella, kun tiistai-iltana tulin töistä kotiin saatuani tuntia aikaisemmin tietää potkuistani. Olimme sopineet renkaiden vaihdon vielä siihen iltaan.

Yritin ensin purkaa pahaa oloani kuuntelemalla musiikkia täysillä kuulokkeilla. Mies yritti hieman kysellä miksi itken, mutten halunnut puhua. Pelkäsin, että jos avaan suuni, sieltä ei tule mitään kaunista, tai edes siedettävää.

Niinhän siinä kävi. Kun lopulta avasin suuni, sieltä tuli vain kaikkea rumaa, liian kovaa ja tarpeetonta ulos. En halunnut purkaa pahaa oloani mieheen, joka oli syytön, mutta valitettavasti hän joutui sen kohteeksi, kun kerran oli siinä lähellä.

Olisi niin mieli tehnyt huutaa, raivota, päästää paha olo ulos, mutta pidättelin. Pidin tiukasti suuni kiinni. Muutama lipsahdus tuli. Kaikki mitä sanoin miehelle tuli ulos erittäin ilkeään sävyyn.

Onneksi pääsimme lopulta siihen renkaiden vaihtoon, joka alkuvaikeuksien jälkeen lähti sujumaan hyvin. Sain muuta ajateltavaa hetkeksi, joten olinkin jo rauhoittunut kun vihdoin pääsimme takaisin kotiin iltapalalle.

Mitä potkujen saaminen tarkoittaa


Rauhoituttuani hieman pystyin analysoimaan miksi reagoin niin voimakkaasti potkuihin. Tottakai irtisanominen saa ja kuuluu harmittaa, muttei sen kuulu laukaista sellaisia ajatuksia, joita se minussa laukaisi.

Ensimmäinen ajatus oli, että nyt minun tulee tehdä itsemurha. Olen huono ihminen, kun saan potkut ja siksi minulla ei ole enää oikeutta elää. Enkä halua olla läheiselleni vaivaksi raha- ja toimeentulohuolieni kanssa, joten parempi vain lakata olemasta.

Toinen ajatus oli, että jos en itsemurhaa tee, niin varmasti ainakin mies jättää, koska ei hän halua olla tällaisen luuserin kanssa, joka saa potkut.

Onneksi taustalla kuitenkin oli ajatus, etten halua kuolla. En halua luovuttaa.

Mitä oikeasti haluan


Haluan vielä kokea kaikkia ihania asioita ja tunteita. Haluan muuttaa uuteen kotiini. Haluan kokea vielä monia ihania hetkiä mieheni kanssa. Haluan vielä olla onnellinen. Haluan vielä todistaa itselleni ja muille, että minullakin on syy elää.

Haluan elää onnellisessa parisuhteessa rakastaen ja tullen rakastetuksi. Haluan toteuttaa itseäni ja tehdä omalta osaltani tästä maailmasta hieman paremman elää ja olla, niin itselleni kuin muillekin.

Elämä jatkuu. Potkuista huolimatta. Tai ehkä juuri niiden ansiosta?

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Auton talvirenkaiden vaihto

Onnellisessa parisuhteessa auton talvirenkaiden vaihto onnistuu yllättävistä haasteista ja vaikeuksista huolimatta sulassa sovussa ilman äänen korotusta ja riitelyä ratkaisuja etsien. Vau! En voinut muuta kuin ihmetellä, ja ihmettelen edelleen.

Kun kysyin miehen mielipidettä, miten homma hänestä sujui, vastaus oli "okei". Eikö se ole yhtä kuin naisten kielellä "tosi hyvin" ;-)

Renkaiden vaihdon jälkeen syötiin yhteinen ateria, joka oli minulle illallinen ja hänelle aamiainen. Minä painuin pehkuihin yöunille ja hän aloitti opiskelut. Molemmilla oma rauha :-)

Aamulla syötiin taas yhdessä - minä aamiaisen, hän iltapalan. Minä lähdin töihin ja hän painui unille nauttien hiljaisesta kodista. Toimiihan se arki näinkin.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Internetdeittailun aloitusrepliikkejä

Keräsin tähän mieleenpainuvimmat saamani aloitusrepliikit internetdeittailun ihmeellisestä maailmasta. Lukeminen ja mallin ottaminen omalla vastuulla. Tekstit suoria lainauksia kirjoitusvirheineen kaikkineen, mutta henkilön tunnistamiseen viittaavat asiat kursivoitu piiloon.

Ällöttävin


Moikka.. Paikkakunnalla sulle olis juuri etsimäsi mies.. Oikeen mukava, erittäin keskustelutaitoinen, miehekäs , ei mikään kaunispoika kylläkään.. 182 cm 85 kg .. valokuvaan, metsästän, kalastan, luen, kokkailen,pohdiskelen maailman menoa monelta eri kantilta..siis elän.. seksissä sun nautinto on johtotähteni ja myös minun..nuolen mielelläni ja kalu on paksu ja tarvittaes kestäväkin.seisoo 2-3 tuntii vaikka välil sperma lentäiski. suonikas ja suuriterskainen..15 cm ympärys.
Kuvia saat meiliossaa vastaan :-)

-> Öö, meinasin ensin kirjoittaa, etten tietenkään vastannut mitään, mutta tulipa nyt sellainen muistikuva, että saatoin jopa ihan piruuttani tilata niitä kuvia. Ja sittenhän niitä kuvia sain tästä 15 sentin ympärysmittaisesta elimestä. En kuitenkaan kiinnostunut, enkä jatkanut keskustelua.

Epäsovinnaisin


entäs jos ottaisitkin lähelles..elämääsi molemmat yhtaikaa, miehen ja naisen?
elämänmittaiseen rakkaussuhteeseen kolmisin..yhteisöllisyyttä kauneimmillaan...

-> En innostunut ajatuksesta.

Oikeasti toi on sun eka kysymys?!?


Tervehdys!

Tuossa osoitteessa 4 kuvaani (ei suora linkki!)

http://linkki kuvagalleriaan

Kuvani voin lähettää sähköpostillakin, jos et saa niitä näkymään. Sun nätin kuvan jo näinkin.

Jos susta kiinnostunut mies kysyis tutustumisen yhteydessä asiallisesti seksuaalisestakin puolesta, niin olisiko se pahakin virhe ? : ) Vaikka seksi on pitkälle henkilökemia ja tunnejuttu, jotkut ovat kuitenkin ehdottomia, esim. ei-koskaan-anaaliseksiä.

Haluaisin tietoisesti välttää sellaiseen suhteeseen ajautumista, missä jo alussa tietää, että erimielisyyksiä on kohta luvassa. Oman kullan kanssa intiimienkin toiveiden pitäisi toteutua siten, että halut ovat suht samat jo alunperinkin. En halua, että nainen joutuisi mun takia seksuaalisesti alistumaan tai ”suostumaan”, mutta en myöskään tietoisesti halua epätyydyttävään suhteeseen.

Itsestäänselvyys on mullekin, että pelkkä seksin toimiminen ei riitä, mutta jos se(kään) ei toimi, niin… Lähdin tietoisesti yhdestä vaikeimmasta asiasta liikkeelle.

Pyydän anteeksi, jos viestini loukkasi. Tämän asiallisemmin en osannut asiaani esittää. Netti antoi tällaiselle kiltillekin miehelle mahdollisuuden kysyä kauttarantain mielipidettäs anaaliseksiin silloin-tällöin-harrastettuna ... jota livenä ei niin vain uskaltaisikaan kysyä. : )

Sen kummempaa seksikeskustelua en halua, mutta ehkei tätä kysymystä kannata täysin ohittaakaan. Halukas olen tutustumaan!

Työpaikkani on muuten Paikkakunnalla, koti Paikkakunnalla.

-> Öö, mihin se kysymys jäi?!? Suoraanhan hän ei saanut asiaa kysyttyä edes näin kirjallisesti. En tykännyt lähestymistavasta, joten en jatkanut keskustelua.

Treffeihin johtaneita


Moikka! 

Mitäs jos tutustuttais? :) Voitais aloittaa vaikka puhelinyhteyksillä jo tänään :)

-> Puhuttiin melkein välittömästi puhelimessa, ja tavattiin vielä saman päivän aikana.Treffit eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään jatkotoimenpiteisiin.


***

Mua hymyilyttää, koska sä etsit sitä samaa mitä minäkin.. =) Mä oon monesti hiljaa kysellyt, että missä on se mun elokuvien happy ending....se sielunkumppani.. Joka todella uskaltaa rakastaa ja näyttää tunteensa.. Romantikko minäkin. =)

-> Viestiteltiin ja puhuttiin kerran puhelimessa. Puhelun jälkeen en pitänyt enää yhteyttä.

***

Hirveen paljon laitoit kriteerejä mutt nuo on helppo täyttää kaikki. ;) Millois astut elämääni?

-> Ei tainnut kuitenkaan täyttää kaikkia kriteereitä, kun jäi juttu ensitreffeihin. En edes muista kuka tämän alkurepliikin heitti...

Loppupäätelmä


Vaikka seksistä tykkäänkin ja pidän sitä tärkeänä osana parisuhdetta, niin näköjään sitä ei kannata ensimmäiseen replaan laittaa, mikäli kanssani haluaa päästä juttusille.

Olen kuitenkin helposti innostuvaa sorttia, joten minun kanssani toimii parhaiten nopea toiminnan ehdotus, kuten puhelu tai treffit melkein välittömästi. Sittenpähän saa asian pois päivänjärjestyksestä, tai vaihtoehtoisesti löytää sen unelmiensa kumppanin mahdollisimman nopeasti.

Nykyisen miehen kanssa kävi niin, että minä laitoin ensimmäisen viestin, eikä se kyllä mikään kovin kummoinen ollut. Enemmänkin kuulemma vaikutuksen teki se, että se olin minä, nainen, joka tein aloitteen. Mutta oli niin syötävän hyvännäköinen mies, että pakkohan se oli heittää uistin veteen, josko saalis tarttuisi syöttiin kiinni. Ja tarttuihan se. Ja pahasti jumiin jäikin, kun vieläkin kohta melkein vuosi ensikontaktista roikkuu mukana <3

maanantai 1. joulukuuta 2014

Sovintoseksi

Onnellinen parisuhde on sovintoseksiä riidan jälkeen.

Olen oikeasti vasta tässä nykyisessä suhteessa oppinut sovintoseksin merkityksen. Aikasemmissa suhteissa ei ole sovintoseksiä ollut. On vain ollut joko riitoja, ei seksiä tai ei riitoja, ei seksiä. Ei riitoja, pelkkää seksiä ei ole varmaan suhteessa minun kanssani mahdollista.

Nyt oikeasti tuntuu, että olen löytänyt elämäni rakkauden. Kun vielä oppisi keinot miten pitää tuosta suhteesta huolta ennen kuin sen tuhoaa turhilla peloillaan. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan viettää tuon ihanan miehen kanssa.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Miesten voimakkaampi seksivietti on myytti

Minulla on voimakas seksivietti. Luulin varoittaneeni asiasta jopa Suomi24:n deitti-ilmoituksessani, mutta muistin väärin. Joissain keskusteluissa se kuitenkin mielestäni tuli esille. Eivätpä ne miehet uskoneet. Lesoillivat vain, että kyllä heillä on voimakkaampi seksivietti.

Paskan marjat.

En ole vielä tähän päivään mennessä tavannut miestä, jolla olisi voimakkaampi seksivietti kuin minulla. Jossain vaiheessa ne aina hyytyy ja luovuttaa. Ei minulla ole rajaa, jolloin sanon, että ei kiitos enää. Nyt on saatu seksiä tarpeeksi.

Yksi sun toinen on kärsinyt kipeästä sukupuolielimestä suhteessa kanssani. Muna ei vaan kestä panemista niin kovaa ja usein kuin haluaisin. Jotkut ovat rohkeasti luovuttaneet ja tarttuneet dildoon, jolla panna minua.

Torjunta sattuu


Se tekee kipeää, kun tulee torjutuksi. Kun ei saa vastausta halaukseen. Kun toinen kääntää kasvot pois suudelman alta. Kun toinen siirtää kätesi syrjään ja kääntää selän sängyssä.

Se sattuu.

Ymmärrän miehiä, jotka käyvät vieraissa, kun oma nainen ei anna. En sano, että hyväksyn pettämistä, vaan että ymmärrän läheisyyden kaipuun ja tarpeen.

Saatuani kaksi peräkkäistä seksitorjuntaa nykyiseltä mieheltäni, alkoi minullakin mielessä pyöriä muut mahdollisuudet, muut miehet, ja öisin näin seksiunia.

Mitä jos tämä nykyinen mies ei oikeasti enää haluakaan minua? Mitä jos hän ei nauti halauksistani? Ei halua suudelmiani? Ei enää kaipaa sitä mitä minä voin tarjota?

Minun kärsivällisyyteni ei tule riittämään yhtä kauan kuin rakkaalla ex-miehelläni, joka suvaitsi silloista kuivaa kauttani vuosia. Älä kysy, en tiedä mikä ruuvi minulla silloin oli löysällä. Jotenkin onnistuin kieltämään oman seksuaalisuuteni kokonaan myös itseltäni. En edes masturbaatiota harrastanut. Ei mitään.

Kompromissi


Minä olen monesti auttanut mieheni tyydytykseen, vaikka itseä on väsyttänyt tai jopa oikeasti särkenyt päätä, saamatta siitä itse mitään.

Eikö vastapalveluksesi voisi odottaa, että joskus kun minun tekee mieli, mutta hänen ei, hän voisi hyväillä minua. Vai onko hommat tehtävä täysin itse? Minusta asetelma ei silloin ole reilu, koska hän pakottaa minut auttamaan häntä. Ja jos en auta, hän kiukuttelee, mitä en jaksa katsoa, ja autan sitten vaikka ei huvittaisi ja/tai jaksaisi millään.

Mies perustelee haluttomuuttaan tyydyttää minut sillä ettei saa siitä mitään itselleen. Yllätys, yllätys! En minäkään aina saa siitä mitään kun tyydytän mieheni. Etenkään jos olen väsynyt ja/tai stressaantunut. Silloin ei voisi vähempää kiinnostaa kun pää on täynnä huolia ja murheita. Mutta tällainen tilanne on paras hetki pienelle rentoutusharjoitukselle esimerkiksi suuseksin vastaanottamisen muodossa. Mutta valitettavasti sitäkään mieheni ei harrasta. Varmaan siksi, kun ei kiihotu siitä itse. Mutta mitäs se näkökulma, että kiihottuu siitä, kun tietää toisen kiihottuvan. Minä ainakin osaan kiihottua, kun mieheni kiihottuu kosketuksestani. Miksei hän osaa taikka halua kiihottua minun kiihottamisestani?

Miesten voimakas seksivietti on urbaani legenda


Mies, jolla on voimakkaampi seksivietti kuin minulla, on myytti niin kauan kunnes sellaisen kohtaan. Vielä ei ole tullut vastaan, äläkä sinäkään tule lesoilemaan. Kyllä sinäkin jossain vaiheessa uuvut. Oli sitten kyse päivästä, viikosta, kuukaudesta tai vuodesta. Raja sinullakin tulee vastaan mitä sinun munasi kestää.

Onneksi on saksalaista kestävää laatua oleva vibraattori, jossa on uudelleen ladattavat patterit. Siinä laitteessa riittää virtaa vielä pitkään senkin jälkeen, kun mies on saanut ja nukahtanut tyytyväisenä.

Jos en saa seksiä, haluan pusuja ja haleja. Niistä ei muna kulu. Vai onko sekin liikaa vaadittu? Ei minun mielestäni. Ei minun unelmapuolisoltani.

P.S. Jos se kerran on totta, että naisillä on voimakkaampi seksivietti kuin miehillä, niin sittenhän en voi vertaistani löytää muualta kuin saman sukupuolen edustajista. Mielenkiintoista... Pitäisiköhän tutkia asiaa tarkemmin ;-)

torstai 27. marraskuuta 2014

Sulassa sovussa

Onnellinen parisuhde on kun selvitään rankasta roudausurakasta sulassa sovussa ilman riitaa, syyttelyä tai edes äänen korotusta.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Unelmakoti

Kuten kerroin aiemmin, saattaa rakas määräaikainen avomieheni nukkua päivät ja valvoa yöt, mikä aiheuttaa omat ongelmansa. Ensinnäkin nukun korvatulppien ja silmälappujen kanssa, että saisin edes jonkinlaisen yörauhan.

Oma elämä pidossa


Mutta entäs sitten päiväsaikaan, kun mies nukkuu ja minä haluaisin puuhailla kotona. Työpäivinä tämä hänen rytminsä ei päivisin haittaa, koska silloinhan olen työpaikalla, mutta vapaapäivinä haluaisin puuhailla kaikenlaista, etenkin kun muuttokin lähestyy.

Jos toimisin oman kiltin luonteeni mukaisesti, pyrkisin olemaan hiiren hiljaa koko sen ajan kun mies nukkuu. Mutta jos hän nukkuu iltapäiväviiteen, niin missä on järki ja tolkku. Ei missään! Miksi hiipisin varpaillani omassa kodissani koko päivän vain sen takia, kun yksi ei osaa nukkua öisin. Hankkikoon hänkin korvatulpat ja nukkukoon silmäläpät silmillä. Nyt loppu miellyttäminen. Tämä on minun kotini, minun linnani. Minä saan tehdä täällä mitä haluan ja milloin haluan.

Oma huone on ehdoton


Jos joskus muutan jonkun miehen kanssa yhteen, haluan ehdottomasti oman huoneen. Eikä tämä huone saa olla meidän yhteinen makuuhuone, koska silloin se ei ole oma. Lisäksi tämä mies tarvitsee myös oman, mielellään äänieristetyn huoneen, jossa hän voi hakata tietokoneen näppäimistöään yöt läpeensä. Miksei minullekin oma äänieristetty huone, niin voin siellä luukuttaa musiikkia niin kovaa kuin haluan, milloin haluan.

Tai sitten molemmille oma makuuhuone, ja voimme yökyläillä toistemme luona vaikka asuisimmekin yhdessä. Itseasiassa tämä idea kuulostaa loistavalta. Toisaalta haluaisin oman huoneeni ja makuuhuoneen pitää erillään, koska en haluaisi makuuhuoneeseen mitään muuta kuin sängyn.

Tässä lopullinen huonevaatimus:
  • keittiö
  • mun huone
  • miehen huone, jossa myös sänky outoja nukkumisaikoja varten
  • makuuhuone, jossa pelkkä sänky, ja jossa minä nukun öisin (mieskin saa nukkua siellä silloin, kun on luonani yökylässä)
  • olohuone (tämä ei ole pakollinen, jos keittiö on riittävän iso hengailuun)
Eli se olisi sitten 3-4 huonetta + keittiö. Neliö näyttäisi irtoavan halvimmillaan tonnilla pk-seudulla. Kyllähän se jo tulisi halvemmaksi kuin kahden normiyksiön vuokrat, eli unelmani on täysin mahdollinen toteuttaa. Ongelmana on vain se, että molemmilla on suhteiden kautta asunnot tällä hetkellä ja asumiskustannukset siten alle markkinahintojen, joten meidän yhteisillä vuokramenoilla ei kyllä tuota asuntoa hankita. Minulta tuo viisisatanen irtoaisi jo nyt, mutta opiskelijastatuksella elävältä mieheltä ei.

Oma koti, oma rauha


Kaipaan yksinkertaisesti enemmän omaa tilaa, aikaa ja rauhaa ja jos kaksi asuu yksiössä, se ei vain onnistu. Kaipaan myös kovasti nukkumisrauhaa.

En tiedä miten suhteemme tästä kehittyy ja muuttuu. Nykytilanne ei minua kuitenkaan miellytä, ja kestän tilanteen vain sen avulla, että tiedän sen olevan määräaikaista.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Arkiset puuhailut

Onnellinen parisuhde on kun arkiset puuhailut, kuten talvirenkaiden roudaus kellarista auton takaboksiin, vain sujuvat. Kummallakin on omat selkeät tehtävänsä ilman varsinaista tehtävänjakoa ja homma tulee hoidettua fiksusti ja nopeasti. Muinoin exän kanssa samankaltainen yksinkertainen tilanne on voinut aiheuttaa hampaidenkiristystä, kiukuttelua, riitelyä ja mökötystä. En voi muuta kuin ihailla sitä, miten asiat voivat joidenkin kanssa sujua helposti ja sulavasti. Olen kiitollinen.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Seurustelu vs. avoliitto

Avoliittoa on nyt takana reilu pari viikkoa, ja pakko todeta, että alan kallistua seurustelun puolelle. Mielestäni avoliitossa joutuu tekemään liikaa kompromisseja elintärkeissä asioissa, kuten esimerkiksi unen laadussa ja määrässä.

Vuorokausirytmien yhteensopimattomuus


Mieheni elää jotain aivan omaa vuorokausirytmiään. Hän menee nukkumaan klo 22 ja aamukymmenen välillä, ja herää aamukahden ja klo 17 välillä... Kyllä! Onko hieman vaikeaa yrittää ylläpitää tuossa rinnalla omaa klo 22-06 nukkumisrytmiä. Kyllä!

Väsyneenä kaikki vain on pielessä. Joinain aamuina olen kuin perseeseen ammuttu karhu. Toisinaan taas kuin haudasta noussut zombi. Minä en vain pysty toimimaan täydellä teholla ilman säännöllistä unta. Miehelle taas säännöllinen uni on varmaan elämän suurin mysteeri ja ihmetyksen aihe. Hän haluaisi mennä nukkumaan aina vain silloin kun väsyttää. Vaikka se sitten tarkoittaisi 1-2 vuorokauden valvomista putkeen ja nukkumaan menemistä aamukymmeneltä.

Anna mun kaikki kestää.

Määräaikainen avoliitto


Paitsi hei, ei minun tarvitse kestää kaikkea. Avoliitto ei ole mikään pakko. Eikä mitään toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta ole tehty. Meillä on menossa määräaikainen avoliitto, josta ensimmäinen määräaikaisuus päättyy 15. joulukuuta. Silloin hän todennäköisesti muuttaa takaisin kotiinsa, kunnes taas seuraava määräaikaisuus alkaa 10. tammikuuta ja kestää jälleen reilun kuukauden. Tai, kun ei noista putkiremonteista koskaan tiedä, voi toinen määräaikaisuuden pätkä sitten venähtää. Nyt en tiedä kumpaa toivon. Tai toki tiedän mitä toivon nyt, mutta en tiedä mitä toivon helmikuun puolivälissä :-)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Lepohetki

Onnellinen parisuhde on suoda toiselle lepohetki, tai kokonainen lepopäivä, kun toinen sitä tarvitsee ja kaipaa.

torstai 20. marraskuuta 2014

Onko ulkonäöllä väliä?

Iänikuinen kysymys ja aihe. Onko ulkonäöllä väliä? Mielestäni on. Seuraavassa perustelut ja pohdintaa ulkonäköön liittyen.

Komeat ovat idiootteja


Itse olen elänyt pitkään siinä uskomuksessa, että kaikki hyvännäköiset miehet ovat idiootteja, sillä he oppivat käyttämään ulkonäköään hyväkseen, eikä heidän siten tarvitse kehittää luonnettaan tai käytöstapojaan. Lisäksi pidän liiaksi ulkonäöstä kiinnostuneita ihmisiä pinnallisina. Mutta vakka kantensa löytää.

En itse ole kovin ulkonäkökeskeinen, vaikka jollain tavalla olenkin, niin en sillä tavalla millä yleensä ajatellaan. En välitä muodista enkä meikkaamisesta, mutta välitän siitä miltä näytän. Haluan pukeutua ja laittautua omien normieni mukaisesti siististi.

Jos mies on mielestäni hyvännäköinen, hänellä on suurempi työ todistella minulle olevansa komean ulkokuoren lisäksi myös hyvä tyyppi. Lisäksi olen elänyt siinä uskossa, että jos joku mies on mielestäni hyvännäköinen, minulla ei ole mitään mahdollisuuksia häneen, sillä en ole median luomien ihanteiden mukaisesti kaunis. Minua on verrattu sellaisiin vanhoissa tauluissa esiintyviin muodokkaisiin naisiin - olen siis perinteisellä ja luonnollisella tavalla kaunis.

Aasialaiset kiehtovat


Vinot silmät ovat kiehtoneet minua niin kauan kuin muistan. Lukiossa olin kiinnostunut siitä ainoasta aasialaisesta pojasta, joka meidän koulusta löytyi. Minun nuoruudessani maahanmuuttajien määrät kouluissa oli vielä aivan toista luokkka kuin mitä nykyään.

Seminaarissa, johon osallistuin hiljattain (ja josta mainitsin aikasemmin täällä ja täällä), yksi puhujista oli keski-ikäinen aasialainen, tukevahko mies. Mutta joku hänessä kiehtoi ja veti puoleensa ja ihmettelin kovasti mikä se oli, koska yleensä vähänkään tukevamman puoleiset etovat minua. Lopulta tajusin, että hänhän on aasialainen. Lisäksi hänellä oli pelimiehen karisma, joka myöskin vetoaa minuun. Mutta yllättynein olen siitä, ettei lihavuuskaan häirinnyt, tai vähentänyt karismaa. Kun on karismaattinen, niin sitä on, riippumatta siitä minkä kokoinen on.

Läskit kammoksuttavat


En ole koskaan seurustellut läskin kanssa. Teininä tapailini yhtä poikaa, joka piti itseään läskinä, kun ei omistanut pyykkilautavatsaa. Hänen epävarmuutensa näkyi siinä, ettei hän halunnut ikinä ottaa paitaa pois päältä. Kyllä, ei edes sängyssä. Epävarmuus omasta keskivartalosta heijastui sitten valitettavasti myös alakerran toimintaan, eikä mies saanut seisomaan. En häntä sen takia jättänyt, vaan meidän suhde taisi sitten vain kaatua oman mahdottomuuteensa, kun toinen ei luota sen vertaa, että uskaltaisi paidan riisua. Pidin sitä jo silloin todella ärsyttävänä ja älyttömänä piirteenä.

Miehessä (tai naisessa) pitäisi olla jotain todella ainutlaatuista, jotta voisin ihastua ylipainosta tai lihavuudesta huolimatta. Koen vain, että siinä arvomaailma eroaa liiaksi, jos toinen on päästänyt itsensä sellaiseen kuntoon. En halua sellaisen ihmisen kanssa elämääni jakaa. Toki, jos on valmis muutokseen, niin voisin harkita, mutta koska seura tekee kaltaisekseen, pitäisin liian suurena riskinä ylipainoisen tai lihavan ihmisen vierelle jäämistä.

Mitä näet ilman vaaleanpunaisia laseja?


Kun olet rakastunut, pidät toista automaattisesti kauniina ja/tai komeana. Mutta mitä sitten kun rakkaus kokee särön ja vaaleanpunaiset lasit menevät rikki. Tässä vaiheessa olisi erittäin tärkeätä, että toinen on joidenkin omien normiesi mukaisesti ihyvännäköinen. Jos olet mennyt ihastumaan ihmiseen, joka ei omien mieltymystesi mukaan ole lainkaan hyvännäköinen, on mahdollisten ongelmien korjaaminen huomattavasti vaikeampaa, kun pelissä ei ole luontaista vetovoimaa apuna.

On vaikeaa olla toiselle suuttunut, jos pelkkä toisen näkeminen saa hormonit hyrrämään ja sukat pyörimään jaloissa. Siksi olenkin ottanut tavaksi olla katsomatta silmiin, kun yritän olla vihainen, sillä muuten huonojen tunteiden ylläpito ei yleensä onnistu. En toki väitä, että suuttuneena oleminen on tavoiteltava asia, mutta joskus sitä haluisi olla vihainen ja suuttunut, jos toinen on tehnyt jotain epämiellyttävää.

Olen aikoinaan alkanut seurustelemaan miesten kanssa, joita en pidä lainkaan fyysisesti viehättävinä, vaan olen ihastunut täysin sisältöön. Niihän sitä sanotaan, että vain sillä on väliä, mutta nyt voin kyllä sanoa, että kyllä se tuo suhteeseen aivan uuden ulottuvuuden, kun janoaa toista myös fyysisellä tasolla. Kun nyt katson joidenkin exien kuvia, olen järkyttynyt. Miten olen voinut pitää heitä joskus hyvännäköisinä? Rakkaus todellakin sokaisee...

Ulkonäöllä on väliä


Kumpi on sitten parempi? Ihastua ensin ulkonäköön vai sisältöön? Luonnollisempaa on mielestäni ensin ihastua ulkonäköön. Toki nykyajan nettimaailma antaa mahdollisuuden ihastua ensin toisen luonteeseen. Mutta kuinka pitkälle se kantaa? Entä kuinka luonnollista se on? Pariutuminen on kuitenkin luonnostaan jälkeläisten tekoa varten ja meihin on sisäänrakennettu se, minkänäköisen kumppanin kanssa haluamme lisääntyä. Kun nämä ulkoiset kriteerit täyttyvät, kannattaa lähteä tarkemmin tarkastelemaan muita nykymaailman kriteereitä kuten arvomaailmaa, tulevaisuuden suunnitelmia jne.

Ideaalitilanne mielestäni on, että ensin ihastuu toisen ulkonäköön, niin että ensisilmäyksellä jo toteaa, että vau, tuohon ihmiseen haluan päästä tutustumaan. Sitten kun pääset tutustumaan toiseen paremmin, toteat uudestaan, että vau, tuo ihminen on sekä ulkoisesti että sisäisesti kaunis. Tätä tapahtumaketjua kutsutaan rakastumiseksi ensi silmäyksellä.

Jossain tapauksissa kohtaaminen jää fyysiselle tasolle. Seksi voi olla hyvää, mutta siihen se jää. Kohtaamista pelkällä henkisellä tasolla kutsutaan ystävyydeksi. Minun kokemusteni mukaan se ei vain yksinkertaisesti riitä onnelliseen parisuhteeseen. Onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan molempia - kohtaamista sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Siksi mielestäni ulkonäöllä, tarkasteltuna ilman vaaleanpunaisia laseja, on väliä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kauppareissu yksin

Onnellinen parisuhde on nauttia yksin tehdystä kauppareissusta, kun toinen jää mielummin kotiin nukkumaan.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Arkiset hetket ovat onnellisimpia

Mainitsin aiemmassa poustauksessa, että olen haikaillut arjen perään suhteessamme. Nyt avaan hieman mitä tällä arjella tarkoitan. Mielestäni suhteemme mukavimpia hetkiä ovat olleet ne hetket, kun olemme tehneet jotain ihanan yksinkertaista ja arkista.

Ruokakaupassa


Nautin suunnattomasti kun käymme kiireettä ruokakaupassa pyörimässä. Rakastan tuotteiden tutkimista ja uusien löytöjen tekemistä. Viimeksi kun pyörimme kaupassa ajan kanssa löysimme ihanan itävaltaisen jääkahvijuoman, jota nautimme jääpaloilla höystettynä. Tuo juoma maistui taivaalliselta tuona krapulapäivänä ja nautin suunnattomasti siitä hetkestä kylmien juomiemme äärellä keittiönpöydässä kynttilänvalossa.

Keittiönpöydässä


Rakastan keittiönpöydän ääressä hengailua, joten on aika sama mitä sen äärellä teemme: Kun hetki on rauhallinen ja läsnäoleva, niin nautin, oli kyseessä vaikka vain ruokailu tai teen tai kahvin juonti. Kynttilä on helppo ja halpa keino tehdä hetkestä vähän juhlavampi. Rakastan juttuhetkiämme kynttilän valossa keittiön pöydässä istuskellen. Se on se paikka, jossa parannetaan maailmaa. Ei sohva, eikä sänky, vaan keittiön pöytä.

Sängyssä


Toki rakastan kiireettömiä hetkiä sängyssäkin. Mutta ne ovat erilaisia kuin keittiönpöytähetket. Ainakin minun mielessäni sängyssä oleiluun liittyy aina jotain eroottista. Niin taitaa miehenkin mielestä liittyä. Kun lauantaina ehdotin hänelle iltapäivällä, että mentäisiin hetkeksi sänkyyn lepäilemään rankan roudaamisurakan jälkeen, niin ei mennyt kauaa, kun hän jo oli sängyssä muna pystyssä. Hänen mielensä yhdisti sängyn heti seksiin. Seksiähän siitä seurasi, kun en pystynyt vastustamaan hänen komeaa seisokkiaan.

Shoppailemassa


Muistan myös hyvin sen yhden päivän kun olimme Helsigin keskustassa kauppakierroksella. Nautin kiirettömästä tutkimisesta ja katsomisesta. Kävimme liikkeissä, joissa en ollut ikinä ennen käynyt. Söimme kaupasta ostettua evästä Elielin aukiolla istuskellen. Minä söin jäätelöä sinä kesäisenä päivänä, ja hän muistaakseni täytetyn patongin. Lopulta kun istuimme metrossa matkalla hänen luokseen, totesin olevani suunnattoman onnellinen. Olin lopen uupunut, janoinen ja nälkäinen, mutta uskomattoman onnellinen.

Kävelyllä


Kauniita muistoja ovat myös kävelylenkkimme, joilla olemme käyneet jossain missä emme ole ennen käyneet. Kävelylenkeillä ajatus rullaa hyvin ja voi jutella vakavemmistakin aiheista. Toki on yksi kävelylenkki, jota en kovin ilolla muistele. Se on se, jolloin hän parin kuukauden tapailun jälkeen selitti minulle, miksi meidän tulisi erota ja minä esitin kantani, miksi meidän ei tulisi erota. Tuosta kävelylenkistä on nyt kulunut jo yli kahdeksan kuukautta ja edelleen ollaan yhdessä. Olen onnellinen, ettemme eronneet sinä talvisena päivänä.

Läsnä toisillemme


Yhteistä näillä onnellisilla arkisilla hetkillä on mielestäni läsnäolo, aikatauluttomuus, stressittömyys ja vapaamuotoinen yhdessäolo kahdestaan. Niistä aineksista on minun mielestäni rakennettu onnellisimmat arkiset hetket.

maanantai 17. marraskuuta 2014

perjantai 14. marraskuuta 2014

Tietoisuus tekemisistä ja sanomisista

Olen ollut kuluneen viikon ajan yllättävän tietoinen tekemisistäni ja sanomisistani. Mitä tällä tarkoitan?

Tarkoitan sitä, että kun sanon jotain, tajuan samalla miten sen sanon, millä äänellä, millä mahdollisilla erikoisäänteillä, miten elehtien. Kun teen jotain, tiedostan kehoni liikkeet erittäin selvästi. Olen ikään kuin ollut enemmän läsnä hetkessä, läsnä itselleni ja ajatuksilleni ja toiminnalleni.

Lisäksi olen ollut yllättävän paljon oma itseni. Uskallan sanoa mitä haluan sanoa, oli se sitten kuin hölmöä tahansa. Uskallan tehdä mitä haluan tehdä. Tämä kaikki on myös näkynyt makuukammarin puolella uudenlaisena rohkeutena petipuuhissa - sanon ja teen mitä haluan.

Tajusin tämän kaiken viime lauantaina kun selitin miehelleni jotain autolla ajaessani. Ajoin autoa, puhuin ja samalla tarkkailin itseäni puhumassa ja ajamassa autoa. En mitään muuta selitystä keksi, kuin että tämä on meditaation vaikutuksia.

Meditaatiohaaste


Mieheni haastoi minut meditoimaan reilu kolme viikkoa sitten ja olen haasteen saatuani kiltisti meditoinut joka ilta. Poikkeuksena ainoastaan se päivä kun olin krapulassa, enkä pystynyt illalla muuta kuin painamaan pääni tyynyyn.

Voitin tämän haasteen kirkkaasti. Mieheni ei enää meditoi. Hän taisi pitää tapaa yllä vain viikon verran. Minä taasen jäin täysin koukkuun ja pidän kynsin ja hampain kiinni päivittäisestä meditaatiohetkestä. Silloinkin kun oltiin Halloween juhlissa, meditoin jo päivällä, kun arvasin ettei illalla onnistu. Seuraavan päivän järkyttävä krapula tuli sitten täysin yllätyksenä, sillä en muista kärsineeni tuollaisesta krapulasta vuosikausiin...

Ilmeisesti päivittäinen meditointi on tuonut minut lähemmäksi tätä hetkeä ja itseni havainnointia. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten jatkossa käy.  On kyllä todella outoa, ja ajoittain jopa epämiellyttävää olla niin tietoinen toiminnastaan. Tokihan tällä tavoin on varmaan helpompi muuttaa omaa käytöstään halutessaan. Mutta ei sekään ole kiva, että aina puhuessa miettii, että mitäköhän tuo toinen nyt ajattelee tästä mitä sanon ja teen. Tykkääkö hän minusta oikeasti tällaisenä? Tykkäänkö minä itsestäni tällaisena sanoessani näin tällä äänensävyllä, tehdessäni näin?

torstai 13. marraskuuta 2014

Seksielämä

Onnellinen parisuhde on aktiivinen, tyydytystä tuottava ja vaihtelua tarjoava seksielämä oman kumppanin kanssa.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Arki tappaa suhteen - vai tappaako?

Ennen lauantaista yhteenmuuttoa puhuimme muutamia kertoja siitä, kuinka usein sanotaan arjen tappavan suhteen. Hän on sitä mieltä, että arki tappaa suhteen. Minä taas olen kovasti haikaillut arjen perään, sillä mielestäni pelkkä viikonloppusuhde on ajoittain rankka.

Arkiaamut avoliitossa


Ensimmäinen arkiaamu yhteenmuuton jälkeen oli kyllä todella rankka, mieheni annettua minun nukkua vain kuusi tuntia. Yöllä hän valvotti, ja aamulla sitten herätti, vaikka minulla olisi vielä ollut mahdollisuus nukkua. Onneksi toisena yönä sain nukuttua jo reilu seitsemän tuntia, torkuttuani vielä reilun tunnin herätyksen jälkeen.  Kolmantena yönä sain vihdoin nukuttua tarvitsemani seitsemän ja puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa.

Kolme arkiaamua on nyt takana. Monen monta vielä edessä. Nythän se nähdään, tappaako se arki suhteen vai vahvistaako se meidän suhdetta, vai mitä käy. Mielenkiinnolla ja pelolla odotan... Pakko myöntää, että pelkäsin enemmän kuin olin innoissani hänen muutostaan luokseni. Pelkään, että menetämme sen mitä meillä on.

Suhde arkitestissä


Ulkopuoliset ovat yrittäneet vakuutella minua, että sittenhän sen näkee toimiiko suhde. Että testaa se mielummin nyt kuin myöhemmin. Mutta mitä jos olisi voinut vielä hetken nauttia kaipuusta ja alkuhuumasta? Mitä jos olisi vielä hetken halunnut säilyttää jotain yksityisyyttä ja jotain omia rutiineja salaisuuksina?

Mitä nyt käy aamutreeneilleni kotona?
Mitä nyt käy spontaaneille tanssi- ja lauluhetkilleni aamun yksinäisinä tunteina ennen töihin lähtöä? Miten nyt käy kauneudenhoitorutiineilleni, jos en halua paljastaa miehelle, kuinka paljon aikaa käytän viikossa siihen, että olisin hänen silmissään kaunis ja haluttava?
Mitä jos en vielä haluaisi hänen näkevän kaikkia hetkiäni, etenkään niitä kun olen pahimmillani? Mitä jos hän ei enää rakastakaan minua sitten?
Mitä jos hän ei sitten haluakaan minua enää, kun en jaksa olla koko aikaa parhaimmillani vaan viihdyn kotona paremmin rennoissa ja löysissä rötkyvaatteissa ilman alusvaatteita?

Mitä jos emme enää harrasta ihanaa, kiihkeää seksiä, kun näemme toisemme päivittäin?
Mitä jos emme enää pussaille?
Emme halaa?
Emme koskettele?
Emme leiki ja hölmöile?
Emme enää istu kynttilän valossa juomassa teetä?

Pelottaa.

Mutta toisaalta, jos emme selviä tästä, emme kyllä sitten ikinä selviä mahdollisesta perheenlisäyksestäkään.

Tappaako arki meidän suhteen? Se nähdään pian.

tiistai 11. marraskuuta 2014

maanantai 10. marraskuuta 2014

Yhteenmuuto - avoliitto

Miesystäväni muutti viime lauantaina luokseni asumaan. Kyseessä on väliaikaisratkaisu putkiremontin johdosta, mutta nähtäväksi jää, seuraako tilanteesta pysyväisratkaisu meidän suhteen kannalta. Kestääkö meidän suhde yhdessäasumisen vai päädymmekö eroon vielä ennen joulua...

Avain kotiini - avain sydämeeni


Annoin miehelleni Halloween lahjaksi oman avaimen kotiini. Avaimen teettämisen lisäksi askartelin hänelle oman avaimenperän, johon käytin jotain uutta ja jotain vanhaa. Mielestäni siitä tuli hieno. Tein sen rakkaudella. Oli kiva pitkästä aikaa tehdä jotain luovaa omilla käsillään.

Avainkopion teettäminen maksoi 7,50 ja avaimenperään hankkimani tarvikkeet 1,50. Satsaukseni hänen muuttoonsa oli siis 9 euroa ja 1,5 hyllyä vaatekaapissani.

Minulle koti on pyhä paikka, joten tuo lahja oli minulle erittäin arvokas henkisellä tasolla. Annoin toiselle ihmiselle avaimen minun kotiini. Se on minulle valtava luottamuksen osoitus. Toivottavasti hän osaa arvostaa sitä eikä käytä luottamustani väärin.

33 vuorokauden koeajo yhteiseen arkeen


Hänelle muutto ja sen pituus konkretisoitui eilen ladatessa matkakorttiin seutuarvoa Helsingin sisäisen arvon sijasta. Joutui lataamaan 33 vuorokautta. 33 vuorokautta yhdessä asumista. 33 vuorokautta yhteistä arkea. 

33 vuorokauden jälkeen minä muutan uuteen kotiin, ja hänelle avautuu mahdollisuus palata kuukaudeksi kotiin, ennen mahdollista seuraavaa pakojaksoa minun luokseni. Jää nähtäväksi pääsenkö antamaan hänelle avaimia uuteen kotiini...

P.S. Harjoittelimme eilen sanaselitystä Aliaksen avulla. Yritin selittää sanaa avoliitto. En onnistunut. Hän ei arvannut sitä. Kertooko se meistä jotain? Ensimmäinen päivä avoparina, enkä saa tuota sanaa selitettyä hänelle niin, että hän sen ymmärtäisi... Hauskaa vai surullista? Vai ratkiriemukasta?

Seuraavia Alias-treenejä odotellessa...

perjantai 7. marraskuuta 2014

Huoli vs. ärtymys kun yöunet häiriintyvät

Onnellinen parisuhde on sitä, että päällimmäisenä tunteena on huoli toisen sairastuessa keskellä yötä, eikä ärtymys häiriintyneistä yöunista. Se, että mielummin lähtee etsimään toista kysyäkseen, onko kaikki ok, kuin että vain kääntää kylkeä ja vetää peiton paremmin korvien ja silmien peitoksi.

torstai 6. marraskuuta 2014

Sen oikean metsästys

Kerroin jo aiemmin, että osallistuin hiljattain isoon seminaariin.

Yleensä aina tällaiseen tapahtumaan mennessä pukeudun sillä ajatuksella, että olen parhaimmillani, sillä eihän sitä koskaan voi tietää milloin sitä törmää unelmiensa mieheen. Jokainen vastaantulija on potentiaalinen elämänkumppani.

Nyt kun pukeuduin tähän viimeisimpään seminaariin, tämä ajatus vilahti ensin mielessäni, kunnes sitten tajusin, että hetkinen, tämä ajatus ei pidä enää paikkansa. Minullahan on jo kumppani.

Unelmien prinssi -tutka pois päältä


Minun ei tarvitse enää etsiä unelmieni miestä, sillä olen hänet jo löytänyt. Minun ei tarvitse pukeutua siinä mielessä, että saan kerättyä miesten huomiota itseeni. Voin pukeutua itselleni mieluisalla ja mukavalla tavalla. Tuo oivallus ja ajattelun muutos vaikutti yllättävän paljon seminaarivalmistautumiseen ja pukeutumiseen.

Ennen valikoin vaatteita pitkään ja hartaasti ja pukeuduin arkipäivästä täysin poiketen hameeseen, sukkahousuihin, mahdollisesti korollisiin kenkiin jne. Nyt tein päätökset kirjaimellisesti samalla tavalla kuin mihin tahansa arkipäivän toimeen lähtiessä. Muutama minuutti ennen lähtöä vilkaisin vaatekaappiini ja valitsin sieltä ne vaatteet, jotka sinä päivänä houkuttelivat.

Ulkonäöllä ei ole väliä


Toisaalta voi ajatella, että jos se henkilö on oikea, ei hän välitä, jos minulla on ikivanhat verkkarit jalassa, tukka likainen ja finni nenänpäässä. Mutta kiinnittäisitkö sinä tällaiseen henkilöön huomiota? Vaikka eihän sillä ulkonäöllä periaatteessa ole väliä, niin kyllä sillä millaisen ensivaikutelman annat, on.

Kauhistelen aina miesystäväni kämppistä, joka lähtee ulos kirkkaan vihreissä crocseissa ja likaisessa liian pienessä paidassa, josta vilkkuu maha. Eikä mikään pyykkilautavatsa vaan suomalainen perinteinen kaljamaha. Kyllä sillä mahalla ja niillä crocseilla voi toki vetää huomiota puoleensa, mutta korkeintaan negatiivista. Toisaalta onko sekin parempi kuin harmaaseen massaan hukkuminen? Voi olla.

Metsästyskausi on päättynyt lopullisesti?


Vielä tuntuu oudolta tottua ajatukseen, että metsästyskausi olisi nyt ohi. Toki haluan sen olevan ohi, mutta vanhat ajatukset ja tottumukset vielä kummittelevat mielessä.

Pakko myöntää, että edellisen pitkän suhteen aikana... tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin koskaan edellisten suhteideni aikana, en ole lopettanut metsästystä vaan olen aina pitänyt silmäni ja korvani auki siltä varalta, josko jotain parempaa sattuu kohdalle. Ei ihme, että nuo kaikki suhteet päättyivät ennemin tai myöhemmin, kun en niihin sitoutunut täysin.

Nyt minusta tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että voisin oikeasti sitoutua täysin - koko sielullani ja ruumiillani. Sen verran hulluna olen nykyiseen mieheeni, että minun on jopa vaikea uskoa, että jotain parempaa voisi olla tarjolla. En ainakaan osaa kuvitella mitä se voisi olla.

Toki, en minä maailmaa minkään vaaleanpunaisten lasien läpi katsele. Ei mieheni täydellinen ole. Mutta niin en ole minäkään. Mutta ehkä meidän epätäydellisyydet täydentää toisiaan ja yhdessä olemme täydellisiä? Niin minä ainakin haluan uskoa.

Meidän suhteemme on kuin viime sunnuntai-maanantai välinen yö: taivas ja helvetti samassa paketissa. Ilman toista ei olisi olemassa toista. Mutta helvetissäkin olo tuntuu ihan mukavalta, kun on oman rakkaan kainalossa. Silloin kaikki maailman ongelmat tuntuvat häviävän pieniltä, täysin mitättömiltä. Pääasia, että saan olla tässä ja nyt, oman rakkaan lähellä.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Rakastavat kädet

Onnellinen parisuhde on toisen rakastavat kädet kasvoillasi, kaulallasi, rinnoillasi... Kädet, joiden kosketusta janoat lisää. Kädet, joiden kosketus saa sinut hulluksi halusta, himosta ja rakkaudesta.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Anteeksi kulta, olen pettänyt sinut ja itseni

Anteeksi rakkaani. Koen olevani sinulle anteeksipyynnön velkaa, ja samalla myös itselleni.

Olen antanut itseni rapistua.

Uskalsin vihdoin katsoa totuutta silmiin ja myöntää asian itselleni. Todensin asian vielä vilkaisemalla peiliin. Vaaka ja mittanauha kertoivat omia karuja lukemiaan. Olen pohjalla.

Mutta onneksi pohjalla olemisessa on jotain positiivista. Sieltä ainoa suunta on ylöspäin.

En kuitenkaan ole pohjalla. Tilanne voisi olla huonompikin. Valtavan paljon huonompi. Mutta minulle tämäkin tila on kuin pohjalla oloa aikaisempaan verrattuna.

Olen 30 ja elämäni painavimmassa kunnossa. Auts.

Onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan kaksi onnellista


Onnellinen parisuhde syntyy kun kaksi ennestään onnellista yhtyy. Tasapainoisessa parisuhteessa kummankaan onni ei ole kiinni toisen onnesta. Kumpikin osapuoli osaa ja on onnellinen myös yksinään.

Kolmenkympin kriisi


Olin onnellinen kun tapasin nykyisen rakkaani. Oli uusi koti, uusi työpaikka oli odottamassa aivan nurkan takana, oli elämäni onnellisin joulu takana, mutta sitten tuli mahalasku. Minuun taisi iskeä kolmenkympin kriisi. Syntymäpäiviini oli alle kolme kuukautta, uusi työ vaati veronsa, uusi parisuhde, vaikka olikin onnellinen, asetti myös suunnattomia paineita. Lopulta uuvuin.

Aikani hakkasin päätä seinään, kunnes aloin kaivaa kuoppaa itselleni. Kaivoin ja kaivoin joutuen yhä syvemmälle mielen synkkiin syövereihin. Sitten tuli raja vastaan. Tajusin, että jos vielä jatkan kaivamista, paluuta ylös ei ole.. Lopulta huusin apua itse kaivamastani kuopasta, ja luojan kiitos huutooni vastattiin. Lopulta ojensin myös käteni ylös ja joku vihdoin nosti minut pois sieltä kuopasta.

Anteeksi kulta, että jouduit tuonkin kokemaan. Kiitos, että pysyit silti rinnallani. Kiitos, että uskoit siihen, että huominen on parempi.

Uusi vuosi - uusi elämä


Minulle on alkanut muodustua tavaksi säännöllisin väliajoin pistää asioita uusiksi. Vuosi tuli jo täyteen nykyisessä asunnossa ja muutto on edessä reilun kuukauden kuluttua. Uutta työpaikkaa etsin jatkuvasti. Nykyisessä tuli juuri neljän kuukauden koeaika täyteen.

Totesin sitten rakkaalleni vahingossa saunoessa, että aika pistää mies vaihtoon. Yritin paikata tilannetta sanomalla sanoneeni freudilaisen lipsahduksen. Eipä tiennyt tyttö mitä se tarkoittaa, sillä eipä se tilannetta oikeasti korjannut.

Wikipediasta: Freudilainen lipsahduhdus tarkoittaa sitä, että ihminen tulee vahingossa sanoneeksi, mitä hän todella ajattelee ja tuntee. Ilmiö on nimetty itävaltalaisen lääkärin ja psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mukaan. Todellisten tunteiden uskotaan olevan peräisin ihmismielen tiedostamattomasta osasta ja tulevan esiin muun muassa freudilaisten lipsahdusten kautta.

Hups.

Mikä sellaisen lipsahduksen nimi on, jota ei tarkoita? Koska ihmismieli toimii ovelasti. Jos ajattelet, että älä ainakaan ajattele vaaleanpunaista elefanttia, huomaat ajattelevasi juuri sitä. Luulen, että ajattelin juuri, etten ainakaan pistä miestä vaihtoon, ja sitten menin juuri sen sanomaan. Näin minä asian nyt selitän. Koska se on totta. Miksi ihmeessä pistäisin vaihtoon sen, mikä on parasta elämässäni tällä hetkellä.

Takaisin routuun - nyt loppu suhdesyöminen


Se, mitä nyt aion asunnon ja toivottavasti pian myös työpaikan lisäksi pistää vaihtoon, on elintapani - ruokavalioni ja liikuntatottumukset. Aion päästä taas hyvään kuntoon, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan tällaiselle 30-vuotiaalle hormonitoiminnan häiriöistä kärsineelle nuorelle naiselle.

On se kumma, kun uusi suhde tuo mukanaan aina pari kiloa. Joten tämä huomioon ottaen, ei ole ihme, että olen hieman lihonut. Joitakin ero laihduttaa, mutta minua ei, koska syön sekä iloon että suruun. Viimeisen kahden vuoden sisään on ollut viisi miestä - yhteensä neljä alkua ja neljä päätöstä, lopputuloksena seitsemän ylimääräistä kiloa.

Toivon pääseväni näyttämään nykyiselle miehelleni itseni parhaimmillani vielä jonain päivänä. Kuopan täyttäminen on jo alkanut. Katsotaan milloin pääsen rakentamaan kukkulaa sen päälle :-)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Jääkahvi krapulapäivänä

Onnellinen parisuhde on jääkahvin nauttiminen kynttilän valossa rakkaan kanssa krapulapäivänä.

torstai 30. lokakuuta 2014

Rakkautta ensi silmäyksellä

Helsinki-Tukholma-Helsinki -risteilyllä tapahtunutta muutama vuosi takaperin:

Rakastuin. Siltä minusta ainakin tuntui. Makasin miehen sylissä ja sanat, jotka kaikuivat päässäni olivat "mä rakastan sua". Ääneen en niitä lausunut, koska pelkäsin karkottavani hänet pois. Olimmehan tavanneet vain muutama tunti aiemmin, eikä niin nopean tuttavuuden jälkeen kuulu rakastaa.

Myöhemmin kun kerroin tapahtuneesta ystävilleni, sain vahvistusta tälle: "ei niin nopeasti voi rakastua, se oli vain ihastusta". Kiva kun kaikki muut tiedätte paremmin, mitä mä tunsin.

Mutta minusta se oli jotain vahvempaa kuin ihastus. Se oli jotain liian hyvää ollakseen totta, niin kuin hänellekin sanoin ennen kuin päädyimme toistemme syliin. Hän tuntui vanhalta tutulta. Kuin olisimme tunteneet jo paljon kauemmin kuin vain yhden tunnin.

Niihin silmiin katsoessani olin lumoutunut. Millään muulla ei siinä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Hän lumosi minut katsellaan.

Jos mietit oliko alkoholilla kenties osuutta asiaan, niin ei ollut. Ei minun puoleltani. Minä rakastuin selvin päin.

Seuraavana päivänä istuskelimme auringossa juttelemassa ja olin jo valmis jättämään aviomieheni hänen vuokseen. Olin itsekin yllättynyt siitä kuinka voimakkaasti tunsin ja kuinka varma olin siitä, että en tulisi katumaan tätä päätöstä.

Tuntui itsestään selvältä jakaa hänen kanssaan tulevaisuus.

Kului puoli vuorokautta ja löysin hänet toinen nainen kainalossaan. Arvaat varmaan, että pahalta tuntui. Keräsin hetken itseäni ja ajatuksia ja mietin mitä tekisin.

Arvaatko mitä tein?

Mieli teki antaa turpaan, mutta päädyimmekin taas samaan sänkyyn yöksi.

Menin hänen toiselle puolelleen istumaan ja tuijotin tätä toista naista vihaisesti. Hän siinä hetken pyristeli ja ihmetteli mistä on kyse, mutta tajusi lopulta häipyä. Bonuksena paikalle ilmestyi vielä kolmaskin nainen sättimään. Hänen kanssaan mies oli ollut edellisenä iltana ennen minun tapaamistaan. Täydellistä, vai mitä.

Mies kärsi henkisesti ja karkasi baaritiskille hukuttamaan pahan olonsa snapsiin. Seurasin perässä ja vaadin häntä tilille edellisillan sanoista ja teoista.

Lopulta sain hänet lähtemään kanssani diskosta jonnekin rauhallisempaan paikkaan juttelemaan. Kun pääsimme istumaan hän sanoi, että antaa tulla vaan, hauku.

Mutta en minä osannut sättiä häntä. Halusin vain halata ja ottaa hänet syliini ja olla siinä ikuisesti. Olin voittanut illan taistelun. Olin saanut hänet itselleni. Hän vietti yön minun vieressäni ja olin onnellinen.

Mitä sitten kävi?

Onnellinen loppu:

Lopulta onnistuin kesyttämään hänet ja olemme nykyään onnellisesti suhteessa - toki vapaassa sellaisessa, mutta olen onnellinen kaikista niistä hetkistä, jotka hän minun kanssani viettää. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Uskotteko nyt?

Mitä oikeasti tapahtui:

Kutsuin miehen luokseni kolmanneksi yöksi, mutta hän kieltäytyi kiireisiin vedoten. Hän kuitenkin soitti minulle seuraavana yönä sanoen kaipaavansa viereeni. Olin sulkenut puhelimeni, joten viesti löytyi vastaajasta seuraavana aamuna. Arvaapa vain, sätinkö itseäni tästä tavasta sulkea puhelin yöksi silloin. Kyllä!

Välillämme oli vajaa 200km. Matkustin yhtenä lauantaina tuon matkan kohdatakseni hänet vielä kerran. Tartuin viimeiseen oljenkorteen. Tapaaminen jäi viimeiseksi .

En tiedä jatkaako tuo naistenmies vielä metsästystään tänäkin päivänä. Olen onnellinen etten päätynyt panoluvuksi hänen kirjanpitoonsa, sillä emme harrastaneet seksiä.

Rakkautta vai illuusiota?


Mitä opin tästä? Rakkautta ensi silmäyksellä ei ole olemassa. On vain illuusiota ensi silmäyksellä. Mielelläni kuulisin, jos joku pystyy tämän todistamaan toisin, mutta oma uskoni rakkauteen ensi silmäyksellä on tällä hetkellä jäissä.

Kun nyt tarkemmin mietin, otsikon kuuluisi enemmänkin mennä Rakkautta ensi kohtaamisella, sillä kyllä ne oli miehen sanat ja teot, jotka tekivät vaikutuksen, eikä se ulkonäkö.

Rakkaus vaatii huolenpitoa


Vahvaa vetoa voi tuntea toista kohti ensi silmäyksellä,  mutta en usko että rakkautta. Rakkauteen kasvetaan, kun opitaan tuntemaan toinen paremmin. Rakkaus syntyy ja kasvaa, kuten ihminen. Rakkaus ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin ollen rakkaus ei myöskään lopu kuin seinään. Se hiipuu hiljalleen kuin sammuvan kynttilän liekki tai keväällä sulava lumi. Rakkaus kasvaa ja kehittyy, tai hiipuu hiljalleen ja kuolee pois - aivan kuten mikä tahansa luonnossa.

Kun siis löydät rakkauden, pidä siitä hyvää huolta. Rakkautesi, aivan kuten parisuhteesi, vaatii säännöllistä, jatkuvaa huolenpitoa. Muuten heräät joku päivä huomaamaan ettei sitä enää ole. Olit liian kiireinen ja poissaoleva huomaamaan sen hiipumisen, ja havahdut vasta, kun sitä ei enää ole. Silloin on jo liian myöhäistä. Silloin on aloitettava alusta, mikä voi osoittautua mahdottomaksi.

Vaali siis rakkauttasi, kun se on läsnä. Ole läsnä rakkaudelle.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Herääminen

Onnellinen parisuhde on heräämistä samaan aikaan - herätyskellolla tai ilman.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Pahin painajainen: exän näköinen vauva

Olette rakastuneet kumppanisi kanssa ja päätätte hankkia lapsia. Jännityksellä odotatte miltä lapsenne tulee näyttämään.

Kumman silmät hänellä on?
Kenen nenä?
Hymykuopat?
Minkä väriset hiukset?
Joidenkin tapauksessa jopa minkä värinen iho? (Vaikka minulle on toitotettu, että miehen tummat geenit voittavat minun vaaleat geenini 6-0 niin voinhan silti elätellä toiveita, etten olisi osaltani aiheuttamassa blondien sukupuuttoa...)

Kun vauva syntyy, katsotte häntä... ja sitten käännytte katsomaan toisianne. Nainen on kauhuissaan ja mies raivoissaan - vauva näyttää ihan naisen exältä! Uuden tutkimuksen mukaan tämä on aivan mahdollinen tilanne.

Telegony-teoria


Luojan kiitos tutkimustulos tulee banaanikärpäsistä, eikä vielä tiedetä päteekö tämä telegony-teoria muihin lajeihin ja ihmisiin. On kuitenkin todistettu että vastasyntynyt voi muistuttaa äidin aikaisempaa seksikumppania, sillä aikaisempien seksikumppaneiden fyysiset ominaisuudet voivat välittyä tuleville lapsille.

Tutkijat havaitsivat, että banaanikärpäsen jälkeläisten koko oli vastaava kuin äidin ensimmäisen seksikumppanin, eikä biologisen isän. Syynä pidetään sitä, että ensimmäisen kumppanin siemennesteen molekyylit ovat imeytyneet äidin epäkypsiin munasoluihin.

Ihan kuin lasten hankkiminen ei olisi jo itsessään pelottavaa, niin saatikka kun siihen lisää vielä tällaisen riskitekijän...

Lähde: http://www.theguardian.com/commentisfree/2014/oct/02/baby-looks-like-ex-research

Pahin painajainen nro 2: kauniit vanhemmat, mutta ruma vauva


Syyttävä sormi voidaan useimmiten laittaa osoittamaan äitiä kohden, jos kuvankauniit vanhemmat saavatkin ruman vauvan. Erittäin ikävä tapa tässä vaiheessa suhdetta paljastaa toiselle käyneensä kauneusleikkauksessa.

Tämä painajainen ei valitettavasti ole teoriatasolla, vaan näin oikeasti käy. Riski on erityisen suuri Etelä-Koreassa, jossa tehdään eniten kauneusleikkauksia väkilukua kohden. Siellä kauneusleikkaukset ovat arkipäivää ja normikäytäntö naisten keskuudessa. Valitettavasti (tai onneksi) kirurgin veitsen alla muotoillut piirteet eivät siirry eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.

maanantai 27. lokakuuta 2014

perjantai 24. lokakuuta 2014

torstai 23. lokakuuta 2014

Voiko erota ystävinä?

Vietin pari päivää exän kanssa.

Joku lukijoista voi ihmetellä, että miksi ihmeessä. No, koska osallistuimme samaan seminaariin, ja oli luontevaa lyöttäytyä sellaisen ihmisen seuraan jonka tuntee parhaiten. Meidän yhteisellä kymmenen vuoden suhdehistorialla ja kahdentoista vuoden tuntemisella, tuosta 5.300 hengen joukosta ei löytynyt ketään, jonka olisi tuntenut paremmin ja siten, jonka seurassa olisi viihtynyt paremmin.

Eron jälkeen ei olla kyllä vietetty noin paljoa aikaa yhdessä samalla kertaa. Nyt taidettiin olla molempina päivinä yhdessä noin yhdeksän tuntia. Kyllä, oli pitkät päivät seminaarissa.

Toki juttelemaan pääsi vain tauoilla ja ennen ja jälkeen tapahtuman, mutta kyllä niitä taukojakin riitti ihan kiitettävästi. Ja juttuakin riitti. Tuntuu, että meillä riittää aina puhumista loputtomiin, ja juttu jää aina kesken.

Ystävinä voi erota


Meidän suhde on hyvä esimerkki siitä, että ystävinä voi erota. Ei meillä edes ole yhteisiä lapsia, lemmikkejä tai mitään muutakaan erossa yhteishuoltajuuteen jäännyttä, joten ei ole mitään pakottavaa tarvetta pitää yhteyttä. Ilmeisesti kuitenkin molemmat saavat siitä yhteydenpidosta jotain, kun kumpikin sitä haluaa jatkaa.

Uskon, että jos suhde on alunperinkin enemmän ystävyyspohjalla, on helpompaa erota ystävinä ja pysyä ystävinä. Jos taas suhde on enemmän suurta intohimoa ja tunteiden paloa, on vaikeaa eron jälkeen pitää yllä sellaista, mitä ei alunperinkään ollut olemassa.

Ex-mieheni tietää syvimmät salaisuuteni ja villeimmät unelmani. Hänelle voin puhua ihan mistä tahansa, ja niin hänkin minulle. Toki pyrimme nyt pitämään jutut jollain siveystasolla, mutta kyllä sitä edelleen arkojakin asioita käsitellään luonnollisella tavalla.

Molemmilla on tällä hetkellä uudet kumppanit. Itse huomaan vähän arkailevani miesystävästäni puhumista, tai en ainakaan kehu ihan niin paljoa kuin muiden kavereiden seurassa. Mutta kyllä exänikin nyt on ruvennut puhumaan uudesta naisestaan, joten senkin suhteen juttu on rennompaa jo.

Kävin tuossa kesällä moikkaamassa exän äitiäkin, eli ex-anoppia. Ensin toki kysyin exän mielipidettä, että onko tällainen vierailu sovelias. Kun exä näytti vihreää valoa, soitin anopille, ja loppujen lopuksi meillä oli oikein mukava parituntinen. Olisi mukava pitää häneen yhteyttä edelleen, mutta jotenkin koen, ettei se ole oikein soveliasta. Etenkin juuri, kun meillä ei ole mitään jälkikasvua edes. Muutenhan yhteydenpito olisi ihan luonnollistakin - lasten takia.

Vanha suola ei janota - vai janottaako?


Exää kun katson mikään viisari ei värähdä. Aivan kuten suhteen loppuvaiheessakaan, niin ei hän nytkään kiinnosta minua millään tavalla seksuaalisesti.

Toisilla taasen voi vanhasuola alkaa janottamaan. Kuulin kämppiksen kaverista mielenkiintoisen tarinan. Olivat seurustelleet, mutta päätyneet eroon. Eron jälkeen alkoivat kuitenkin harrastamaan satunnaista seksiä. Tämän seksin tuloksena nainen tuli lopulta raskaaksi. En tiedä tuliko tämä heille yllätyksenä, että jos ei käytä ehkäisyä, voi tulla raskaaksi... He eivät nimittäin käyttäneet mitään ehkäisyä.

He päättivät pitää lapsen, palasivat yhteen ja muuttivat yhteen ja ovat nyt pienen vauvan vanhemmat. Onnellisia? Sitä ei tarina vielä kerro.

Kerran erottu, aina erottu


Toivon vain, etteivät he enää kohtaa niitä ongelmia, joiden takia alunperin erosivat. Ja elävät nyt onnellisina elämänsä loppuun saakka yhdessä...hohhoijaa... En halua olla pessimisti, mutta onhan niitä muitakin onnettomasti päättyneitä tarinoita, joiden yhtenä juonen käänteenä on vahinkoraskaus.

Itse otin teininä käyttöön sellaisen viisauden, että ero voi tapahtua vain kerran, eli jos kerran on erottu, niin yhteen ei ole palaamista. Tuskin toinen kerta on ensimmäistä kertaa parempi. Olen sitä mieltä, että eroon on aina syynsä. Toki, jos joku on eronnut "tyhmästä" syystä, ehkä hän voi yhteenpaluuta harkita, mutta itse en ole koskaan eronnut heppoisin perustein, joten en koe että yhteenpaluisiin on siten tarvetta.

Ystävinä voidaan jatkaa eron jälkeen, mutta siihen se jää. Vaikka seksi olisi ollut hyvääkin, yleensä eron syyt tappavat viimeisetkin seksihalut kyseisen kumppanin kanssa. Olen jo oppinut, että kyllä sitä aina löytää jonkun vielä paremman.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Avaimenreikä

Onnellinen parisuhde on sitä, että toinen poistaa avaimen, jotta toinen pääsee kurkistamaan avaimenreiästä.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Sielunkumppani vol. 2

Keittiönpöydän ääressä istuvan miehen tyttöystävä on kuulemma valaistunut. Valaistunut!?!

Vau! Omien sanojensa mukaan nainen on saavuttanut sen, mikä periaatteessa on paras ja ylin asia mitä kukaan voi saavuttaa - valaistua ja löytää yhteyden maailman sieluun, rakkauteen, jumalaan - yhteys kaikkeen.

Hiukan vaikea uskoa, mutta jos hän uskoo näin niin ok.

Ongelmana vain on, että voi olla ehkä hieman hankalaa seurustella valaistuneen kanssa...

Lisäksi nainen kuvittelee heidän olevan sielunkumppaneita, mutta mies ei oikein tähän usko. Hän ei usko heidän olevan sielunkumppaneita. Onko tämä suhde tuhoon tuomittu?

Sielunkierto


Itse uskon sielun kiertoon. Uskon, että synnymme aina uudelleen ja riippuen siitä mitä olet tehnyt ja oppinut edellisessä elämässä, synnyt joko parempiin tai huonompiin olosuhteisiin. Jos esimerkiksi päätät elämäsi itsemurhaan, voit olla varma, että löydät itsesi huonommista olosuhteista seuraavassa elämässä.

Lopulta, kun olet oppinut kaiken tarpeellisen, valaistut ja pääset niin sanotusti taivaaseen. Itse en usko taivaaseen minään paikkana vaan uskon, että sielun kierron lopussa yhdyt vain yhteen suureen sieluun. Sitä voidaan kutsua maailman sieluksi, rakkaudeksi... tai että yhdyt jumalaan, palaat takaisin siihen mistä lähditkin.

Onko kukalla sielua?


Pohdimme, onko kasveilla sielu? Ovatko eläimet korkeammalla vai matalammalla asteikossa kuin ihmiset? Synnytkö siis ensin eläimeksi ja etenet ihmiseksi vai toisinpäin? Onko tällaista asteikkoa edes olemassa?

Keskustelumme päättyi pohdintaan, että onko ikkunalaudalla olevalla kukalla sielu, ja mikä on sen elämäntehtävä. Mielestäni kukan elämäntehtävä on kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevien olosuhteiden puitteissa. Mutta voiko sillä olla jokin muu elämäntehtävä?

Kaikella on sielu


Keskustelun jälkeen meni muutama päivä, kun luin seuraavan kohdan Paulo Coelhon kirjasta Alkemisti:

"Hän jatkoi ja sanoi, että se ei ollut yksin ihmisten lahja, vaan että kaikella maan päällä oli sielu: kivillä, kasveilla, eläimillä ja jopa pelkällä ajatuksella."

Mielenkiintoinen ajatus. Kaikella on sielu. Onhan se toki järkeenkäypää, jos ajattelee, että jumala on kaiken luonut. Kaikki on lähtöisin jumalasta, niin kaikella on sielu. Mutta missä menee raja? Onko vedellä sielu? Onko H2O-molekyylillä sielu? Onko vetymolekyylillä sielu?

Tällainen pohdinta menee jo yli mun ymmärryskyvyn.

Entä tarkoittaako se, että jos on sielu, niin on myös elämäntehtävä? Jokaisen sielullisen on opittava jotain päästäkseen takaisin jumalaan? Vai voiko jonkin tehtävä vain olla. Olla kivi. Se riittää. Milloin tuo kivi pääsee takaisin maailman sieluun? Haluaako se edes päästä takaisin? Onko kivellä ymmärrystä tällaisen pohdintaan? Onko kivellä halua?

Voisiko jokaisen viimeinen elämäntehtävä olla läsnäolo. Oppia olemaan täydellisesti läsnä. Sitäkö on valaistuminen? Täydellistä läsnäoloa? Valaistumista on mielestäni myös kuvailtu täydellisellä rakkaudella kaikkia ja kaikkea kohtaan. Siltäkö täydellinen läsnäolo tuntuu?

Sielunkumppanina eläin tai kasvi?


Jos kaikella on sielu, niin periaatteessa ihminen voi löytää sielunkumppaninsa eläimesta, kasvista, kivestä... Mistä tahansa. Jotkut ihmisethän viihtyvät paremmin eläinten tai kasvien kanssa. Kokevatko he enemmän sielunkumppanuutta eläin- ja/tai kasvikuntaan kuin muihin ihmisiin? Ovatko he silloin pidemmällä matkallaan vai matkansa alussa? Vai ovatko he kenties itse juuri siirtyneet eläin- tai kasvimaailmasta ihmismaailmaan?

Nämä ovat kysymyksiä, joihin en ehkä koskaan saa vastausta.

Ainakaan tässä elämässä

P.S. Jos tämä teksti meni yli ymmärryksen, älä välitä. Niin se meni mullakin :-)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Polkupyörän tarakalla

Onnellinen parisuhde on turvallinen kyyti polkupyörän tarakalla kyysääjän pyöräilykypärä päässä, tuulen hulmutessa hiuksissa, leveän hymyn koristaessa huulia, naurun säestäessä jokaista töyssyä ja rakkaan toistaessa vähän väliä: "Olethan vielä kyydissä?"

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kynttilän valossa

Onnellinen parisuhde on kupillinen teetä ja ajatustenvaihtoa kahdestaan keittiössä kynttilänvalossa.

torstai 16. lokakuuta 2014

Samaa vai eri maata? Vai onko väliä?

Tuleeko pariskunnan osapuolten olla keskenään erilaisia vai samanlaisia?

Keskustelukumppanini keittiön pöydän ääressä oli sitä mieltä, etteivät he ole tarpeeksi samanlaisia kumppaninsa kanssa, ja siksi hän kokee, että olisi parempi erota.

Oma miesystäväni on taas sitä mieltä, että se ei haittaa, ja on jopa suotavaa, että puolisot ovat erilaisia keskenään.

Kumpi sitten on oikeassa? Tulisiko puolisoiden olla erilaisia vai samanlaisia?

Kiinnostuksen kohteet


Joidenkin mielestä kumppaneilla tulisi olla samanlaisia kiinnostuksen kohteita kuten yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Pitäisi tykätä samanlaisista elokuvista ja kuunnella samanlaista musiikkia. Olla samanlainen maku niin ruoasta, vaatteista, matkailusta... Molempien olla aamu- tai iltavirkkuja jne...

Olen eri mieltä. Mielestäni näillä asioilla ei ole mitään merkitystä. Puolisot voivat mielestäni tykätä aivan eri asioista. Toki se helpottaa, jos on esimerkiksi samanlainen ruokavalio, mutta ei sekään este ole jos molemmat ovat suvaitsevaisia toisiaan kohtaan. Toki, jos ollaan aivan eri maailmasta, niin se voi vaikeuttaa suuresti suhdetta, mutta suvaitsevaisuudella ja joustavuudella päästään jo pitkälle.

Erilaisuuksista voi tehdä vahvuuden. Esimerkiksi minulla ja ex-miehelläni oli aivan erilainen musiikkimaku. Jos minä tykkäsin jostain kappaleesta, oli 99,9 prosentin todennäköisyys ettei hän tykännyt siitä ja toisinpäin. Revimme tästä kuitenkin vain huumoria ja pilkkasimme toisiamme leikillä toistemme huonosta musiikkimausta. Tämä eroavaisuus vain toi pienen leikillisen lisämausteen suhteeseemme.

Molemmat kävimme kuntosalilla treenaamassa. Kokeilimme sitä kerran yhdessä, muttei siitä tullut mitään. Kävimme aina eri paikassa treenaamassa. Saatoimme mennä toki samaan aikaan, mutta välillämme oli yleensä vähintään 7 kilometriä. Yhteinen kiinnostuksen kohde ja harrastus, muttemme halunneet tehdä sitä yhdessä.

Mielestäni on tervettä, että on omia harrastuksia ja viettää aikaa puolisosta erossa. On pareja, jotka tekee kaiken yhdessä, mutta mielestäni se on jo jollain tavalla sairasta. Uskon, että on hyvä olla välillä erossa. Jos ei ole koskaan erossa, ei voi koskaan ikävöidäkään.

Arvomaailma


Keittiön pöydän ääressä istunut mies oli sitä mieltä, että hänen kumppaninsa on se aktiivisempi osapuoli kun hän on passiivisempi. Lisäksi hän koki puolisonsa olevan henkisempi ja kokee tämän erittäin raskaana eroavaisuutena. Hän ikään kuin on taakkana ja hidasteena kumppanilleen.

Tässä ei ole enää kyse eroavista kiinnostuksen kohteista, vaan suuremmista eroista. Mielestäni tässä puhutaan jo arvomaailmaeroista. Arvot on mielestäni tärkeää olla yhtenevät tai ainakin lähellä toisiaan. Tai jos ei ole, parin tulee olla erittäin tietoinen tästä erosta ja hyväksyä nämä erot. Mutta useimmiten arvomaailmaerot kyllä aiheuttavat riitoja.

Mitä arvoja sitten ihmisillä voi olla? Esimerkiksi perhe, terveys, työ, raha, vapaus, itsensä kehittäminen... Jos toisella on perhe ykkössijalla ja toisella työ, tästä aiheutuu varmasti riitoja ellei asia ole puhuttu läpi ja sovittu. Kärjistetysti toinen käyttää kaiken aikansa perheeseen ja toinen työhön - kuulostaako hyvältä? Kuulostaako tutulta riidan alulta: "Sä et ole koskaan kotona..."

Tavoitteet ja unelmat


Arvojen lisäksi toinen tärkeä yhtenevä alue on tavoitteet ja unelmat. Jos toinen haaveilee viisilapsisesta perheestä ja kodista maalla ja toinen vapaasta elämästä matkustellen maailmalla, todennäköisesti jossain vaiheessa on tulossa riitoja ja eripuraa.

On hyvä pysähtyä suhteen alkuvaiheessa keskustelemaan tulevaisuudesta haaveista ja unelmista. Ei toki tarvitse heti päättää perheenlisäyksestä tai maailmanympärimatkoista yms. mutta on hyvä olla perillä siitä mistä toinen haaveilee ja unelmoi. Jos toinen on päättänyt ettei hanki ikinä lapsia ja toinen haaveilee suurperheestä, on hyvä pohtia onko suhde sen arvoinen, että toinen luopuu päätöksestään ja tekee kompromissin, vai olisko parempi jatkaa erillään.

Samankaltaisuus yhdistää, erilaisuus voi vahvistaa


On siis asioita, joista kannattaa ja tulee olla samaa mieltä. Ja sitten on taas eroavaisuuksia, jotka voi tehdä vahvuudeksi sen sijaan, että antaisi niiden erottaa.

Mielestäni loistava harjoitus on, kun antaa toisen kertoa omasta unelmaelämästään. Missä näkee itsensä viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Ensinnäkin oletko sinä tässä kuvauksessa mukana? Tai pystytkö kuvittelemaan itsesi siihen mukaan. Jos toisen kuvailema unelmaelämä kuulostaa sellaiselta, missä et näe itseäsi etkä missään nimessä halua nähdä itseäsi, on syytä pysähtyä miettimään suhdetta. On huomattavasti helpompaa olla suhteessa toisen kanssa, kun molemmat etenee ja pyrkii samaan suuntaan. Vedetään yhtä köyttä samaan suuntaan eikä olla ikuisessa köydenvedossa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Avoimuus on avain hyvään seksielämään

Mietin mikä yhden illan jutuissa ja maksetuissa jutuissa kiehtoo. Jos henkilöllä on oma puoliso, miksi hän silti haluaisi harrastaa yhden illan juttuja tai jopa maksaa seurasta?

Satunnaisen seuran vapaus, villeys ja tuomitsemattomuus


Yhden illan jutussa ei tarvitse ujostella. Oli kroppa ja mieltymykset millaiset tahansa, voi ajatella, ettei toista tarvitse nähdä enää ikinä. Eli ihan sama mitä hän minusta ja mieltymyksistäni ajattelee, sillä ei ole väliä. Pidän hauskaa nyt, tässä hetkessä. Huominen on uusi päivä.

Miksei parisuhteessa voisi olla villi ja vapaa?


Parisuhteessa pelkäämme usein tulevamme tuomituksi. Mitä tuo toinen ajattelee, jos kerron fantasioistani? Mitä tapahtuu, jos kerron haaveilevani piiskatuksi tulemisesta? Tuomitseeko hän minut, jos kerron tykkääväni pukeutumisleikeistä? Mitä jos kerron haluavani kokeilla peppuseksiä? ...

Minusta on kummallista, että tuollaisia asioita piilotellaan.

Kun seurustellaan, minusta kuuluisi uskaltaa kertoa toiselle myös fantasioistaan ja mieltymyksistään. Nehän ovat osa sinua!

Jos nämä mieltymykset eivät miellytä toista, tai hän ei voi niitä lainkaan hyväksyä, minusta on ok erota sen takia. Esimerkiksi, jos toinen tykkää lapsipornosta ja toinen ei sitä hyväksy, minusta kyse on sen verran isosta arvoristiriidasta, että mielestäni sen takia voi erota.

Ok, lapsiporno on aika raju esimerkki. Mutta kyse voisi esimerkiksi olla vaikka vain kivun tuottamisesta tai vastaanottamisesta. Tai peppuseksistä. Tai sitomisleikeistä.

Suuseksiä


Sori, mutta minun on nyt ihan pakko rikkoa joidenkin miesten mielikuvat siveellisistä naisista. Kyllä me naiset otamme miehiltä suihin. Kyse ei ole vain jostain pornoelokuvissa tapahtuvasta asiasta, vaan sitä tapahtuu ihan tosielämässäkin. Eikä se edes ole mitenkään harvinaista, vaan aika monet naiset tykkäävät ottaa mieheltä suihin. Tämän takia ei tarvitse maksaa seksistä, vaan kyllä se oma tyttöystäväkin voi, ja ehkä jopa haluaa tehdä sitä. Joten älä vie tätä iloa pois itseltäsi, äläkä tyttöystävältäsi.

Peppuseksiä


Sama koskee peppuseksiä. Sitäkin harrastetaan muuallakin kuin pornoelokuvissa.

Peppuneitsyyteni meni, kun toinen peppuseksiä ehdottava mies tuli kohdalleni. Ensimmäisen kohdalla kieltäydyin. Toisen kohdalla olin jo sen verran ehtinyt sulatella asiaa, että lopulta hellyin.

Suurin vastustukseni peppuseksissä on terveysriskien pelko. Sellainen asia kuin suolen rikkoontuminen ja/tai löystyminen. En tiedä kuinka todennäköistä on, mutta riski käsittääkseni kuitenkin on olemassa.

Tuon suhteen päätyttyä en ole peppuseksiä harrastanut. Vaikka pidin siitä tavallaan, en kuitenkaan ole niin suuri fani, joten jollei mies ole aloitteentekijä, en lähde siihen leikkiin. Siinä kuitenkin mielestäni tarvitsee tietää mitä on tekemässä välttääkseen terveysriskit ja mahdolliset komplikaatiot.

Kipua


Tapailin kerran miestä, joka tykkäsi kivusta. Siis kivun aiheuttamisesta. Ajattelin, että ok, sillä olin haaveillut kurituksesta.

Kuitenkin kun mies sitten pääsi vauhtiin ja nipisteli minua nänneistä, niin jouduin toteamaan, että ei kiitos. Ei tunnu hyvältä. Suhteessa oli muitakin kysymysmerkkejä, mutta tämä asia ikään kuin sinetöi päätöksen olla enää tapailematta tätä miestä. Varmasti hänelle löytyy nainen, joka nauttii hänen nipistelyistään. Minä se en ole.

Kumia


Seurustelin muutaman kuukauden miehen kanssa, joka oli hulluna kumiin. Hän ei tätä kuitenkaan alkuun uskaltanut myöntää. Tiesin hänellä olevan joku kinky juttu, mutta hän ei uskaltanut paljastaa sitä minulle, mitä pidin kummallisena.

Lopulta hän uskalsi avautua ja kaivoi seksilelunsa esiin. Erilaisia kumivaatteita ja esineitä. Häntä kiihotti ajatus siitä, että nainen pukee päälleen yli polven nousevat kumisukat. Ok. Juttunsa kullakin. Laitoin sukat jalkaan, mutten itse saanut siitä mitään kiksejä. Olin kuitenkin valmis kompromisseihin. Miksi en voisi välillä laittaa jonkun kumivaatteen päälle, jos toinen siitä kerran tykkään. No big deal. Minä en menetä siinä mitään.

Rajani tämän tyypin kohdalla tuli vastaan siinä, kun hän halusi että panen häntä strap-onilla perseeseen. En pystynyt siihen. Teimme niin, että minä makasin selälläni strap-on päällä ja hän tuli päälleni ratsastamaan. Tuo menee epämiellyttävimpien seksikokemusten top kymppiin minulla. Mutta olin valmis tekemään sen toisen takia.

Missä menee raja?


Mielestäni suhteessa pitäisi avoimesti uskaltaa kertoa fantasioistaan ja haluistaan toiselle. Parempi niin, kuin lähteä niitä toteuttamaan suhteen ulkopuolella, jollei tästä ole erikseen kumppanin kanssa sovittu.

Mielestäni kuitenkin juuri se pitää parisuhteen seksielämän virkeänä kun uskalletaan rohkeasti kokeilla uusia juttuja. Kertoa avoimesti ja rohkeasti mistä pitää toisen tuomitsematta. Se tietenkin on tärkeintä: Ei saa tuomita! Tuomitseminen tappaa avoimuuden ja rohkeuden. Tuomitseminen ja puhumattomuus tappaa seksin.

Seksionnettomuus


Hyvä esimerkki ongelmien käsittelemättömyydestä on noin kymmenen vuoden takaa, kun sain ensimmäisen, ja tähän saakka toistaiseksi viimeisen, kokemuksen peppuhelmien käytöstä. Kokeilimme silloisen miehen kanssa niitä. Se oli ensimmäisiä kertoja kun kokeilin mitään peppuun liittyvää. Vannotin häntä pitämään helmistä kiinni.

Leikin tuoksinassa häneltä lipesi ote ja imaisin helmet sisääni. Hän ei uskaltanut sanoa mitään, vaan juttu paljastui vasta leikin lopussa, kun pyysin häntä ottamaan helmet pois.

Kun asia selvisi minulle, raivostuin. Olin paniikissa. Koko asia oli uusi ja kun ensikokemus kääntyi tällaiseksi, minulle jäi vuosiksi kammo peppujuttuja kohtaan. Helmet toki sain ulos paskomalla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, muttei suhteen osalta. Emme nimittäin koskaan puhuneet asiasta, emmekä käsitelleet tapahtunutta. Se jäi välillemme möröksi koko suhteemme loppuajaksi. Emme uskaltaneet enää kokeilla mitään uutta ja seksielämämme suoraan sanottuna jämähti ja tyrehtyi.

Eli ohjeena mahdollisiin epäonnistumisiin ja onnettomuustilanteisiin: PUHUKAA! Puhukaa asia selväksi niin ettei kummallekaan jää mörköjä tai pelkoja. Möröt ja pelot tappavat parisuhteen ja parisuhteen seksin.

Parisuhteessakin voi olla villi


Mielestäni parisuhteessakin voi ja kuuluukin kokeilla uusia juttuja. Oli se sitten pukeutumista, leluja, mitä ikinä. Tärkeintä on avoimuus ja suvaitsevaisuus.

Ei tuomita. Kokeillaan ensin ja katsotaan sitten tykättiinkö. Rajuimpia leikkejä varten on hyvä sopia ennakkoon turvasana, jonka avulla leikin saa katkaistua mikäli se käy epämiellyttäväksi. Luottamus on tässäkin kaiken a ja o, aivan kuten parisuhteessakin. Minä kyllä mielummin kokeilen jännittävimpiä juttuja tutun kumppanin kanssa, johon voin luottaa, että hän lopettaa, jos pyydän lopettamaan. Yhden illan jutusta ei koskaan voi tietää, kuinka hullu tyyppi oikeasti on.

Mielestäni juuri oman kumppanin kanssa pitäisi uskaltaa kokeilla ne villeimmät juttunsa. Jos haaveilet kimppakivasta, niin kerro siitä toiselle. Voi olla, että hänkin haaveilee siitä. Tai siitä, että näkee sinut saman sukupuolen kanssa. Et voi ikinä tietää, jos et uskalla puhua.

Avoin kommunikaatio mahdollistaa hyvän seksielämän


Puhukaa. Harrastaa villiä seksiä. Nauttikaa toisistanne, kaikilla mausteilla tai ilman. Järjestäkää yllätyksiä. Kokeilkaa jotain uutta, uutta asentoa, uutta paikkaa, mitä tahansa uutta, niin että saatte pidettyä seksielämänne mielenkiintoisena.

Olen nyt seurustellut yhdeksän kuukautta nykyisen kumppanini kanssa ja mielestäni meidän seksielämämme vain paranee edelleen, kun opimme tuntemaan toisemme paremmin. Minä ainakin nautin enemmän. Uskallan olla enemmän oma itseni - olla se oma pikku huora miehelleni makuuhuoneessa, kotihengetär keittiössä ja edustusvaimo sosiaalisissa tilanteissa. Eikö sitä jokainen mies toivo? Se kaikki voi olla yhdessä ja samassa paketissa.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Kosinta - päätös viettää loppuelämä yhdessä

Kosinta. Tapahtuma, jota joku voi odottaa innolla ja toinen kauhun sekaisella pelolla. Toisten mielestä se on miehen tehtävä, toisten mielestä nainenkin voi sen tehdä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, tai yhtä oikeaa ajankohtaa.

Oma kosinta


Itse aikoinaan suoritin kosinnan epäsuorasti. Päätin päivämäärän ja hankittiin yhdessä sormukset. Yllätykseksi ainoastaan jäi, että miten ja mihin aikaan tuona päivänä kosinta tapahtuu.

Täytyypä todeta, että koko tapahtuma oli suuri pettymys, josta johtuen haluan, että jos minua joskus vielä kositaan, se tapahtuu miehen aloitteesta, ja se on oikeasti suunniteltu juttu, jota voi muistella hymyssä suin loppu elämänsä. En halua olla missään tekemisissä kosinnan suunnittelussa tai tietää siitä mitään etukäteen. Haluan, että minut yllätetään. Vaikka inhoan yllätyksiä, niin tässä asiassa toivon, että minut kerrankin onnistutaan yllättämään positiivisesti.

Kosinnan mahdollisuus


Mielestäni kosinnan mahdollisuus on aina läsnä kun seurustelee. Etenkin, jos suhde on onnellinen ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta, johon kuuluu naimisiin meno ja lasten hankinta. Koska tällä hetkellä saan elää erittäin onnellisessa parisuhteessa, on minuun iskenyt hääinnostus ja siihen tietenkin liittyy kaikki häihin liittyvä, myös se ensimmäinen askel - kosinta.

Olinkin erittäin innoissani kun huomasin tänä syksynä alkavan uuden realitysarjan - Kaikkien aikojen kosinta.

Kaikkien aikojen kosinta elokuvateatterissa


Ensimmäisessä jaksossa kosinta tapahtuu elokuvateatterissa. Nuori nainen menee kahden kaverinsa kanssa elokuviin ja trailereissa pyöriikin sitten kosijan oma traileri heidän suhteestaan. Trailerin päätyttyä mies menee naisen luokse ja suorittaa kosinnan.

Itseäni ärsytti kun hän aloitti kosinnan pyytämällä anteeksi viimeaikojen kiireitään, mutta ehkä se oli ihan paikallaan tv-sarjan kuvausten vietyä aikaa ja koska juttu piti pitää tulevalta morsiamelta salassa, niin varmaan joutunut päästämään suustaan muutamia valkoisia valheita pitääkseen kosinnan yllätyksenä.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä morsian piti sulhon valitsemasta sormuksesta.Se nyt on pieni yksityiskohta, mutta tärkeä, jos sormusta meinaa kantaa mukanaan koko loppuelämänsä. Kihlasormus on suhteen rakkauden symboli.

En lähde suuresti kehumaan ohjelmaa. Aika tylsähkö pakettihan se oli. Mielenkiintoisinta oli ne 5 minuuttia, kun kosinta konkreettisesti tehtiin. Mielestäni turhin kohta jaksossa oli se, kun näytettiin juontaja soittamassa eri tahoille yrittäen saada kuvaajaa trailerille - sarjan kuvaajan kuvatessa tämän kaiken... En tiedä yritettiinkö tällä kohdalla luoda jotain jännitystä, että voi ei, mistä me saadaan kuvaajaa, epäonnistuuko nyt koko juttu, mutta minua vain ärsytti. Tuossahan teillä on kuvaaja kuvaamassa tätä juttua, älkää nyt naurattako...

Pakko myöntää, että minuun iski heti alussa hienoinen skeptismi, kun tuleva sulho kertoi heidän tarinaansa. Käyneet samat koulut, tunteneet kuudennesta luokasta saakka. Ilmeisesti miehellä, jollei molemmilla, kyseinen suhde on ensimmäinen seurustelusuhde, ainakin sellaisen kuvan sain.

Naisen näkökulma jäi tietenkin kokonaan puuttumaan. Kaverit toki osasivat kertoa, että kosintaa jo odotetaan. Mutta sehän onkin yksi suhteen etenemisvaiheista.

Suhteen vaiheet


1. Ensitreffit / Ensitapaaminen
2. Päätös seurustelusta
3. Avoliitto
4. Kosinta
5. Naimisiinmeno
6. Lasten hankinta
7. Suhteen päättyminen (avioero tai kuolema)

Periaatteessa ainoastaan vaiheet 1, 2 ja 7 ovat pakollisia parisuhteessa. Vaiheet 3-6 ovat vapaaehtoisia ja jokainen voi valita niille mieluisan järjestyksen. Itselleni tuossa luettelemani järjestys olisi ideaalein. Poikkeustapauksessa kosinta voisi tulla ennen avoliittoa, sillä onhan sitä toimivia etäsuhteitakin. Kuitenkin avoliitto antaa aika hyviä enteitä tulevaisuuden suhteen, sillä ainakin minun ideaalisuhteessani aviopari asuu samassa osoitteessa jakaen arjen ja vastuun lapsista.

Edellisessä pitkässä suhteessa skippasimme vaiheen 6, muuten suoritimme kaiken. Suhde päättyi avioeroon. Toki mistä tahansa vaiheesta voi hypätä suoraan kohtaan 7 eli suhteen päättymiseen. Sehän kosinnassa ehkä onkin se pelottavin asia. Silloin päätetään viedäänkö suhdetta eteenpäin. Jos toinen on sitä mieltä, ettei viedä, niin yleensä suhde päättyy. Tai ainakin se kannattaisi päättää, koska silloin parilla ei ole yhteistä tulevaisuuden suunnitelmaa.

Onnellisena yhdessä elämänsä loppuun saakka


Tottakai toivon, että tämä tositv:ssä esiintynyt pari elää nyt oikeasti yhdessä onnellisena elämänsä loppuun asti. Toivon, että Sä oot aika kiva, ja sun kanssa olisi kiva viettää loppuelämä -fiilis säilyy, eikä kummallekaan osapuolelle tule missään vaiheessa jossittelufiilistä.

Onko tämä nyt oikeasti se mun elämäni rakkaus vai voisinko olla onnellisempi jonkun toisen kanssa?
Voisiko elämä olla helpompaa jonkun toisen kanssa?
Voisiko seksielämä olla tyydyttävämpää?
Olisiko elämä yksinkertaisesti parempaa jonkun toisen kanssa? Vai jopa yksin?

Näiden kysymysten pyörittely on tuskallista etenkin, jos ei ole mitään kokemusta. Se toinen on se ainoa. En sano, että vertaaminen on hyvä asia, mutta jos ei ole mitään mihin verrata. Toisaalta, kun ei ole mitään mihin verrata, on helpompi tyytyä siihen mitä on. Mutta toisaalta minusta ei kannata tyytyä vain ihan hyvään. Elämä on liian kallisarvoinen hukattavaksi. Elämää ei kannata hukata jatkuvien kompromissien tekoon. Elämä tulee elää täysillä, täysin rinnoin nauttien.

Kumppani, joka nauttii elämästä rinnallasi, auttaa suuresti matkan varrella. Kumppani, jolla on samansuuntaisia tulevaisuuden suunnitelmia kun puhutaan parisuhteesta, elämisestä, lapsista. Jos toinen esimerkiksi haluaa asettua aloilleen ja perustaa suurperheen ja toinen haluaa matkustaa maailmalla, se ei välttämättä ole se toimivin yhdistelmä. Asioista tulee uskaltaa ja voida puhua. Mielellään ennen kuin lausutaan alttarilla tahdon. Myös mielellään ennen kuin vastataan kosintaan myöntävästi. Mieluiten jo ennen kuin edes kositaan!

Tahdon rakastaa sinua 24/7, tuli mikä tuli


Se, että tulee ikävä kun toinen on muutaman kuukauden vaihdossa tai työmatkalla tai missä lie, ei ole riittävän hyvä syy tehdä päätös loppuelämän jakamisesta yhdessä. Helppoahan se on ikävöidä ja pitää suhdetta yllä kun toinen on poissa. Helppoahan se on rakastaa, kun toinen ei ole jättämässä likaisia sukkia lattialle tai tuhlaamassa kaikkia rahoja turhanpäiväisyyksiin.

Mitäs sitten kun se toinen on siinä 24/7. Tärkeämpää on mielestäni miltä sitten tuntuu. On kaupassa käyntiä, pyykinpesua, ruoanlaittoa, tiskejä, roskien vientiä, imurointia, vessan siivousta, laskujen maksua... On huonoja päiviä, sairaspäiviä, pms-päiviä, kiukkupäiviä, rahapulapäiviä, päänsärkypäiviä, Koko maailma kaatuu niskaan ja kaikki inhoaa mua -päiviä... Vieläkö haluat viettää tämän henkilön kanssa loppuelämäsi? Jos kyllä, niin sitten mielestäni kannattaa jo kosia.

P.S. Kaikkien aikojen kosinta -realityn toinen jakso aiheutti jo vau-efektin. Nousi itselläkin tunteet pintaan sitä katsoessa. Varmasti ikimuistoinen päivä kosittavalle. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli kosittavan hymy, mutta ehkä hän oli sen verran shokissa, ettei se oikein irronnut. Kuvittelisin että itse ainakin hymyilisin kuin Naantalin aurinko tai naama olisi kuin Hangon keksillä siinä tilanteessa ja poskilihakset olisivat krampissa jatkuvasta jännityshymyilemisestä.

P.P.S. Kolmas jakso kirvoitti jo kyyneleet tämänkin tytön silmistä. Ihan mahtavaa! Tämä sarja paranee jakso jaksolta. Tässä jaksossa mies jo joutui itsekin näkemään vaivaa asian eteen. Itse tehty sormus! Vau! Olen myyty <3

torstai 9. lokakuuta 2014

Seksiseuraa yöbussijonosta

Saimme viime viikonloppuna nauttia miesystävän kämppäkaverin saaliin ääntelyistä.

Kämppäkaveri sai saaliinsa yöbussin jonosta. Oli tarjonnut naiselle falafelia, ja tämä oli tarttunut syöttiin. Saalis tuotiin kotiin viiden aikaan aamuyöstä sunnuntaiaamuna.

Me olimme juuri käyneet nukkumaan katsottuamme kolme elokuvaa putkeen. Ulko-ovi kävi. Hetken päästä kuulin puhetta naisen äänellä, mikä miesten kommuunissa tarkoittaa sitä, että jollain asukkaalla on naisvieras.

Eipä kauaa mennyt, kun alkoi kuulua outoja ääniä. Ensin kuulostelin, että ihan kuin joku itkisi, mutta pian äänet yltyivät sen verran, että pystyin ne tunnistamaan. Kyllä, seksiähän siellä harrastettiin ja kyseessä olivat saaliin nautinnon äänet.

Noista äänistä saatiinkin sitten nauttia vielä useampaan otteeseen seuraavan 12 tunnin aikana. Saalis ja saalistaja pysyivät tiiviisti lukittujen ovien takana. Itse kihisin mielenkiinnosta nähdä, millainen saalis on jäänyt kiinni. Äänestä kun oli vaikea päätellä muuta kuin sukupuoli. Toinen johtolanka olivat tietenkin eteisessä olevat kengät, jotka nekin tutkittiin. Kenkien iso koko paljasti saaliin olevan pitkä, sillä harvempi nainen tallustelee kadulla 41 koon kengissä.

En olisi millään malttanut lähteä ulos, etten menetä mahdollisuutta nähdä saalista, mutta itseasiassa ulos meno oli juuri se joka mahdollisti minulle ja miesystävälleni vilauksen saaliista.

Juuri kun olimme palaamassa pyöräretkeltä kotiin, kämppäkaveri saaliineen tuli ovesta ulos. Muut kämppikset olivat nähneet vain saaliin selän, mutta me näimme nyt myös pikavilaukselta kasvot. Miehelle jäi mieleen harmaantuvat hiukset, itse kiinnitin huomiota ryppyisiin kasvoihin.

Kyllä, puumahan se oli. 43-vuotias sellainen, kun mies on 14 vuotta nuorempi. Enpä enää ihmettele, miksi lähti miehen matkaan. Varmaan teki ihan hyvää itsetunnolle, kun nuori mies tulee pokailee.

Hyvää tästä oli se, että yhtäkkiä minä olinkin todella nuori ja kaunis mieheni silmissä. Minuakin kun puumaksi on haukuttu 1,5 vuoden ikäeromme johdosta. Kertaheitolla minusta tuli nuori puuma. Kiitän siis vanhempaa puumaa vierailusta, sillä nyt minä en enää olekaan niin vanha ja ryppyinen, kun on nähty jotain vielä vanhempaa ja ryppyisempää.

Eipä mitään. Hauskaahan se oli. Pakkohan meidänkin oli sitten vielä silloin aamuyöstä ruvettava harrastamaan seksiä, kun naapurihuoneessa annettiin mallia. Ei me siinä ähkimisessä kakkoseksi haluttu jäädä.

Traumaattisinta tässä kokemuksessa oli se, että sain kokea kuinka hyvin äänet oikeasti kantautuvat huoneista toiseen. Mietin vain omia ääntelyitäni... Voi pojat, toivottavasti he ovat nukkuneet korvatulpat korvilla... Tai sitten ottaneet tilanteesta kaiken irti, ja masturboineet aidoista ääniefekteistä nauttien.

Lupaan tästäedes yrittää olla todella todella hiljaa. Mutta joku kumma siinä on, että se nautinto vain haluaa purkautua myös äänenä ja sen tukahduttaminen yksinkertaisesti vähentää nautintoa. Onko se sitten sitä, että joutuu keskittymään nauttimisen sijaan siihen, että on hiljaa eikä voi siten rentoutua täysin vai vahvistaako ääntely nautintoa? Veikkaan, että molemmat pitävät paikkansa. Ja jos vain on mahdollisuus ja hyvä rakastaja, niin voi pojat, kyllä tästä tytöstä lähtee ääntä ;-)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

tiistai 7. lokakuuta 2014

Neiti/Herra nro X on se oikea

Eräs nuori mies totesi kerran, että kun hän on nyt käynyt x-määrällä deittejä, ettei se oikea ole voinut vielä tulla vastaan. Kysyin sitten tietenkin, että kuinka monet treffit pitää käydä, ennen kuin oikealla on mahdollisuus astua elämään. Kymmenen? Sata? Tuhat?

Uskon siihen, että oikea voi osua jo ykkösellä kohdalle. Ei ehkä niin todennäköistä, mutta en ainakaan lähde sille linjalle, että pitää joku tietty määrä tavata. Toki jos ajattelee, että on olemassa yksi ainoa oikea, niin sittenhän todennäköisyys sen löytämiseen kasvaa, mitä useammilla deiteillä on käyny. Maailmassa on vaan aika paljon ihmisiä.

Kokemus luo selkeyttä


Mitä enemmän tapaa ihmisiä, sitä enemmän on mahdollisuus oppia ettei ainakaan tuollaista. Siksi en ole enää avoin sille ajatukselle, että olisin miehen ensimmäinen tyttöystävä. En usko, että sellainen voi oikeasti tietää mitä haluaa.

Kävin kerran treffeillä ikäiseni miehen kanssa, joka ei ollut vielä koskaan seurustellut. Hetken juttelun jälkeen ymmärsin kyllä täysin miksi. Hän oli todella ennakkoluuloinen, mikä ainakin minua häiritsee suunnattomasti.

30 ja kokematon


Mitä sellaiselle miehelle tekisi? Juoksisitko itse karkuun ja lujaa, vai antaisitko mahdollisuuden?

Minä todennäköisesti juoksisin karkuun. En ehkä ihan heti, vaan antaisin mahdollisuuden tehdä vaikutuksen, mutta ainakin tähän asti on sitten ensitreffeillä viimeistään selvinnyt, miksi toinen on 30 ja kokematon.

Mutta se, että on kolmekymppinen, eikä ole seurustellut koskaan, ei olekaan niin harvinaista. Vaikeampi on löytää kolmekymppinen seurustelematon mies, jolla on poikuus tallella, mutta uskon, että sellaisiakin tapauksia on olemassa. Mitä näille tapauksille sitten tekisi?

Ensimmäinen, ja se ainoa oikea


Olen hieman skeptinen sen suhteen, että oikeasti se elämän suuri rakkaus voisi olla se ensimmäinen kumppani. Ajatus toki on todella kaunis, mutta että oikeasti olisi niin hyvä tuuri, että se oikea osuu kohdalle ensimmäisenä?

Kokenut vai kokematon?


Eräs täysin kokematon mies pohti sitä, että tuleeko hänen löytää itselleen yhtä kokematon nainen, vai voiko hän myös seurustella kokeneemman kanssa. Ainakin, jos nainen on kokeneempi, hän tietää paremmin mitä tahtoo, mutta itse ainakin osaan myös arvostaa, jos joku toinen nainen on jo niin sanotusti tehnyt miehen "kasvatustyön" ennen minua. Tuntuu, että miehet kuitenkin tarvitsevat jonkinlaista koulutusta kasvaakseen mammanpojista seurustelukumppaneiksi.

Monet miehet kuitenkin tuntuvat haaveilevan neitseellisestä naisesta, joka ei ole koskaan tehnyt mitään kenenkään muun miehen kanssa. Miten tällainen sitten eroaa kokeneesta naisesta. Vaikea todeta asiaa miehen näkökulmasta, koska olen itse nainen, mutta kuten totesin, minä ainakin osaan arvostaa koulutettua miestä. Toki, koulutuskin voi mennä pieleen, ja uudelleen koulutus voi olla hankalaa...

Ja se, että exäkin tykkäs tästä, tai exä teki niin ja näin... sellaisen kuuntelemiseen kyllästyy todella nopeasti. Minä olen minä, exä on exä. Jos exä tykkäsi jostain tietystä asennosta tai tahdista tai muusta, se ei tarkoita, että minä automaattisesti tykkään myös.

Onko hiomattomia timantteja olemassa?


Ehkä ne timantit ei käy treffeillä? Ehkä ne oikeasti säästää itseään sitä yhtä ja oikeaa varten? Tai sitten odottaa, että isä esittelee tulevan puolison niin kuin jossain kulttuureissa on tapana. Mene ja tiedä.

Vai hioutuuko timantit vain paineessa ja ajan myötä? Tietä suoraan äidin sylistä täydelliseksi aviomieheksi ei ehkä ole olemassakaan. Ainakin jonkinlainen itsenäistymisjakso miehen olisi hyvä käydä läpi ennen loppuelämän parisuhteeseen siirtymistä. Ilmeisesti tämä jää valitettavan monilta väliin, sillä monien naisten kuuluu valittavan, että mies on kuin yksi hoidettava lapsi lisää jälkikasvun rinnalla.

Minä ainakin haluan rinnalleni aviomiehen ja lapsille isän, enkä holhottavaa, avutonta, alkoholisoitunutta laiskaa paskiaista. Mutta makunsa kullakin.

Ehkä avain onkin siinä, ettei miestä kouluta. Mistä ylipäänsä ajatus, että toinen pitäisi kouluttaa itselleen sopivaksi. Mitä jos vain ottaisi valmiin miehen. Eikö se olisi se helpoin ja paras ratkaisu?

Mutta jotta voi hankkia "valmiin paketin", on tiedettävä tarkoin mitä tahtoo. Ja tämä tietämyksen saa mielestäni vain kokemuksen kautta.