Minusta siinä on jotain maagista, kun viihtyy toisen ihmisen sylissä niin hyvin, ettei koskaan haluaisi siitä enää lähteä mihinkään. Kaikki on hyvin. On hyvä olla. Olet onnellinen.
Mielestäni oman kullan syli on paras paikka maailmassa. Oikeasti! Mitä parempaa muka on? Kerro jos tiedät, mutta minusta oman kullan syliä ei voita mikään. Siellä kaikki on hyvin. Aina.
maanantai 21. huhtikuuta 2014
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Rakkaudentunnustus
Katselin aamulla nukkuvaa miestä vierelläni.
Sydäntäni särki nousta ja jättää hänet yksin nukkumaan, mutta olin päättänyt ehtiä Zumba-tunnille.
Ennen aamiaista oli kuitenkin pakko etsiä käsiini paperia ja kynä, sillä päässäni pyörivät sanat kaipasivat tulla ikuistetuksi.
Jos uskaltaisin puhua rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
Jos tietäisin vähemmän rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
Haluan tutkia mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.
Haaveilen jaetusta arjesta, yhteisestä kodista.
Siitä, että voin iltaisin nukahtaa syliisi ja herätä joka aamu viereltäsi.
Siitä, että aamuisin syödään yhdessä Happy-kappaleen tahdissa.
Siitä, että iltaisin istutaan keittiössä teemukien kanssa maailmaa parantaen.
Siitä, että voin joka päivä katsoa sua silmiin ja osoittaa rakkauteni.
Ja jos jokin huolettaa, voin vain tulla sun luo, käpertyä sun lämpimään syliin ja kaikki on taas hyvin. Sun käsivarsien sisään ei maailman murheet yllä. Sun sylissä olen turvassa. Siellä mun on hyvä olla.
Haluan olla sun kanssa tänään. Ja haluan lupauksen huomisesta, jotta mun sydän voi mennä levollisena nukkumaan.
Ylihuomista sun ei tarvitse luvata, koska kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. En kuitenkaan usko, että se mun rakkautta sua kohtaan veisi mennessään.
Mä rakastan sua kulta
Sydäntäni särki nousta ja jättää hänet yksin nukkumaan, mutta olin päättänyt ehtiä Zumba-tunnille.
Ennen aamiaista oli kuitenkin pakko etsiä käsiini paperia ja kynä, sillä päässäni pyörivät sanat kaipasivat tulla ikuistetuksi.
Jos uskaltaisin puhua rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
Jos tietäisin vähemmän rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
Haluan tutkia mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.
Haaveilen jaetusta arjesta, yhteisestä kodista.
Siitä, että voin iltaisin nukahtaa syliisi ja herätä joka aamu viereltäsi.
Siitä, että aamuisin syödään yhdessä Happy-kappaleen tahdissa.
Siitä, että iltaisin istutaan keittiössä teemukien kanssa maailmaa parantaen.
Siitä, että voin joka päivä katsoa sua silmiin ja osoittaa rakkauteni.
Ja jos jokin huolettaa, voin vain tulla sun luo, käpertyä sun lämpimään syliin ja kaikki on taas hyvin. Sun käsivarsien sisään ei maailman murheet yllä. Sun sylissä olen turvassa. Siellä mun on hyvä olla.
Haluan olla sun kanssa tänään. Ja haluan lupauksen huomisesta, jotta mun sydän voi mennä levollisena nukkumaan.
Ylihuomista sun ei tarvitse luvata, koska kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. En kuitenkaan usko, että se mun rakkautta sua kohtaan veisi mennessään.
Mä rakastan sua kulta
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Introvertti vs. ekstrovertti
Ollut tässä hiljattain muutama tilaisuus tarkkailla uutta miesystävää sosiaalisissa tilanteissa, ja siis erityisesti sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jotka koostuvat minun tuttavistani.
Nautin siitä, kun minäkin vihdoin saan suunvuoron ja pääsen tuomaan omia mielipiteitäni julki. Tai eihän kyse ole siitä, että saan suunvuoron, vaan siitä, että uskallan ja haluan ottaa sen. Opetteluahan se vaatii, kun on kaikki vuodet vain oppinut olemaan hiljaa, mutta kyllä se tuntuu hyvältä olla osa jotain. Kun ei enää automaattisesti vetäydy syrjään ja jätä keskustelua muille. Kun voi olla osa keskustelua ja muut myös odottavat, että olet osa keskustelua.
Se tunne, että kuuluu johonkin porukkaan, on sanoinkuvaamattoman upea. Se on tunne, kuin olisi kotiin palannut. Kuin olisi kotona sellaisten ihmisten ympyröimänä, jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet ja ovat kiinnostuneita sinun mielipiteistäsi ja siitä mitä sinulle kuuluu.
Paikka, jossa sinun on hyvä olla ja ihmiset, joiden seurassa voit olla oma itsesi - koti <3
Seinäruusuna
Aikaisemmat pitkät suhteeni ovat olleet ekstrovertin kanssa. Itse olen introvertti. Tämä on tarkoittanut sitä, että kun olemme olleet kylässä kavereideni tai sukulaisteni luona, olen antanut mieheni johtaa keskustelua itse seuraten hiljaa sivusta. Vaikka kyseessä ovat olleet minun ystäväni, jotka mies mahdollisesti tapaa ensimmäistä kertaa, olen antanut hänen täysin viedä keskustelua. Olen kirjaimellisesti ollut hiljaa ja syrjässä.
En ole sitä tietoisesti tehnyt. On vain ollut luonnollista antaa sosiaalisemman ja ulospäinsuuntautuneemman puoliskon olla aktiivinen osapuoli keskustelussa. Vai onko minut vain jyrätty noissa suhteissa? Vaikea sanoa.
Toinen seinäruusu
Nyt kun seurustelen introvertin kanssa, olen päässyt näkemään ja kokemaan miltä oma käytökseni on tuntunut. Kun hän on sukulaisteni ja ystävieni seurassa, hän on hiljaa. Hän ei sentään vetäydy syrjään erilleen muusta porukasta, ja esittäytyy reippaasti uusien saapuessa, mutta pääasiassa hän on vain hiljaa, kuuntelee, ja ehkä välillä, mutta erittäin harvoin, osallistuu keskusteluun.
Äimistelen vieressä, että vau! En olekaan mikään poikkeus! Joku muukin voi olla yhtä hiljaa ja epäsosiaalinen kuin minä.
Ekstrovertti huomion kohteena
Synttäreilläni oli mielenkiintoinen tilanne, kun paikalla olivat vanhempieni ja sisarusten lisäksi sekä ex-mieheni että nykyinen puolisoni.
Kun ekstrovertti ex-mieheni saapui paikalle, hän otti tilan heti haltuun ja johti keskustelua saapumisestaan poistumiseensa saakka. Kaikki huomio oli hänen ympärillään. Nykyinen puolisoni taisi hänen läsnä ollessaan sanoa kaksi lausetta (ex-miehen laskujen mukaan). Enkä minäkään varmaan paljoa sanonut, vain sen mitä minulla oli suoraan asiaa ex-miehelleni. Muuten en osallistunut keskusteluun hänen läsnäolonsa aikana.
Ex-mieheni oli huomion keskipisteenä, vaikka kyseessä olivat minun synttärini. Mutta tuo tuntui luonnolliselta, siinä tilanteessa. Niin sen kuuluikin mennä. Tai niin ainakin olimme oppineet, että se menee.
Ex-mieheni oli huomion keskipisteenä, vaikka kyseessä olivat minun synttärini. Mutta tuo tuntui luonnolliselta, siinä tilanteessa. Niin sen kuuluikin mennä. Tai niin ainakin olimme oppineet, että se menee.
Introvertti & introvertti
Uusi tilanne on erittäin mielenkiintoinen, kun yhdessä on kaksi introverttiä. Kun viime perjantaina olimme kaveriperheen luona kylässä, minä sain olla aktiivinen osapuoli keskustelussa puolisoni ollessa hiljaa.
Onhan se hienoa! Kun vierailen ystävieni ja sukulaisteni luona, minä keskustelen heidän kanssaan, eikä puolisoni. Tämä on täysin uusi tilanne minulle.
On mielenkiintoista seurustella toisen introvertin kanssa. Ymmärtää toista ihan toisella tasolla sosiaalisissa tilanteissa ja käyttäytymisessä ja toisaalta meillä on varmaan ihan oma salainen maailmamme, mihin muut eivät tunnu pääsevän sisälle. Kun ymmärtää toista ilman sanoja. Kun ikään kuin lukee toisen ajatuksia.
Uskon, että introvertit ovat parempia tunneälykkyydessä, koska he ehtivät enemmän tarkkailemaan ympäristöään. Introvertin ei tarvitse olla tilanteen johtajana, vaan hän luontaisesti asettuu enemmän tarkkailijan rooliin, josta voi sitten tarvittaessa nousta johtajaksi tilanteen niin vaatiessa. Sen nimittäin sekä minä että puolisoni osataan - tilanteen haltuun otto ja johtaminen. Introverteissä on voimaa, jota he eivät tuo julki kuin tarvittaessa.
Introvertin kotiinpaluu
Nautin siitä, kun minäkin vihdoin saan suunvuoron ja pääsen tuomaan omia mielipiteitäni julki. Tai eihän kyse ole siitä, että saan suunvuoron, vaan siitä, että uskallan ja haluan ottaa sen. Opetteluahan se vaatii, kun on kaikki vuodet vain oppinut olemaan hiljaa, mutta kyllä se tuntuu hyvältä olla osa jotain. Kun ei enää automaattisesti vetäydy syrjään ja jätä keskustelua muille. Kun voi olla osa keskustelua ja muut myös odottavat, että olet osa keskustelua.
Se tunne, että kuuluu johonkin porukkaan, on sanoinkuvaamattoman upea. Se on tunne, kuin olisi kotiin palannut. Kuin olisi kotona sellaisten ihmisten ympyröimänä, jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet ja ovat kiinnostuneita sinun mielipiteistäsi ja siitä mitä sinulle kuuluu.
Paikka, jossa sinun on hyvä olla ja ihmiset, joiden seurassa voit olla oma itsesi - koti <3
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Kuherruskuukausi
Sanakirjan mukaan kuherruskuukausi on ensimmäiset viikot avioliiton solmimisen jälkeen.
Periaatteessa kuherruskuukausi on myös sen oikean tapaamisen jälkeen. Silloin haluisi vain viettää kaiken ajan toisen kanssa, ja vielä mieluiten makuuhuoneen puolella.
Viettää kaiken ajan vain toisen sylissä, alastomat vartalot toisiinsa kietoutuneina. Tuntea toinen lähellä. Nainen tuntea mies sisällään ja mies tuntea itsensä naisen sisällä.
Joku ystäväni kerran sanoi, että töistä pitäisi saada vapaata uuden suhteen alussa. Olen aivan samaa mieltä. Ei minullekaan alkuvuodesta työ maistunut, kun halusin vain olla mieheni kanssa. Ja voin myöntää, että aika monta aamua jätin menemättä töihin ja vain jäin rakkaani kanssa sänkyyn nukkumaan ja viettämään aikaa.
Se on todella kaunis ajatus, että se olisi samanlaista häiden jälkeen. Viettäisi vain loputtomasti aikaa sängyssä toisistaan nauttien. Mutta onko se sellaista?
Epäilen, että se olisi ihan samanlaista. Siitä kuitenkin puuttuu se uutuuden viehätys ja alkujännitys mitä suhteen alussa automaattisesti on.
Häiden jälkeen alkujännitys täytyy itse luoda siitä, kun ollaankin uudessa roolissa - aviomiehenä ja vaimona. Uutta jännitys voi myös tuoda se, että jos naimisiinmenon myötä jättää ehkäisyn pois ja katsoo kuinka nopeasti tärppää.
Toki tilanne on täysin eri, jos on vanhanaikainen tai uskonnollinen. Jos säästää itseään naimisiinmenoon saakka, tai muuttaa yhteen vasta avioparina. Mutta harvalla parilla nykyään muuttuu mikään, kun he menevät naimisiin. Monilla on jopa lapset jo hankittuna.
Itse olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluan naimisiin ennen lasten hankintaa. Saa nähdä pyörränkö tämän päätöksen joku päivä, mutta epäilen. Minusta, jos on valmis hankkimaan lapsia toisen kanssa, niin on myös oltava valmis menemään naimisiin. Minusta kuitenkin lasten hankinta on isompi ja vastuullisempi päätös kuin naimisiinmeno.
Toisaalta yhteenmuuton haluan ehdottomasti ennen naimisiinmenoa, koska siinä vasta oppii tuntemaan toisen kunnolla. Yhdessä asuessa huomaa viihtyykö toisen kanssa oikeasti 24/7.
Odotan jo innolla häämatkaa. Olisi ihanaa tehdä joku kunnon häämatka. Varata oikeasti 2-4 viikkoa aikaa kuhertelulle häiden jälkeen. Sitä ennen toki pitäisi tulla kosituksi, järjestää häät ja mennä naimisiin. Mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin ;-) Suhteen toista kuherruskuukautta odotellessa...
Kuherruskuukausi suhteen alussa
Periaatteessa kuherruskuukausi on myös sen oikean tapaamisen jälkeen. Silloin haluisi vain viettää kaiken ajan toisen kanssa, ja vielä mieluiten makuuhuoneen puolella.
Viettää kaiken ajan vain toisen sylissä, alastomat vartalot toisiinsa kietoutuneina. Tuntea toinen lähellä. Nainen tuntea mies sisällään ja mies tuntea itsensä naisen sisällä.
Joku ystäväni kerran sanoi, että töistä pitäisi saada vapaata uuden suhteen alussa. Olen aivan samaa mieltä. Ei minullekaan alkuvuodesta työ maistunut, kun halusin vain olla mieheni kanssa. Ja voin myöntää, että aika monta aamua jätin menemättä töihin ja vain jäin rakkaani kanssa sänkyyn nukkumaan ja viettämään aikaa.
Kuherruskuukausi häiden jälkeen
Se on todella kaunis ajatus, että se olisi samanlaista häiden jälkeen. Viettäisi vain loputtomasti aikaa sängyssä toisistaan nauttien. Mutta onko se sellaista?
Epäilen, että se olisi ihan samanlaista. Siitä kuitenkin puuttuu se uutuuden viehätys ja alkujännitys mitä suhteen alussa automaattisesti on.
Häiden jälkeen alkujännitys täytyy itse luoda siitä, kun ollaankin uudessa roolissa - aviomiehenä ja vaimona. Uutta jännitys voi myös tuoda se, että jos naimisiinmenon myötä jättää ehkäisyn pois ja katsoo kuinka nopeasti tärppää.
Toki tilanne on täysin eri, jos on vanhanaikainen tai uskonnollinen. Jos säästää itseään naimisiinmenoon saakka, tai muuttaa yhteen vasta avioparina. Mutta harvalla parilla nykyään muuttuu mikään, kun he menevät naimisiin. Monilla on jopa lapset jo hankittuna.
Itse olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluan naimisiin ennen lasten hankintaa. Saa nähdä pyörränkö tämän päätöksen joku päivä, mutta epäilen. Minusta, jos on valmis hankkimaan lapsia toisen kanssa, niin on myös oltava valmis menemään naimisiin. Minusta kuitenkin lasten hankinta on isompi ja vastuullisempi päätös kuin naimisiinmeno.
Toisaalta yhteenmuuton haluan ehdottomasti ennen naimisiinmenoa, koska siinä vasta oppii tuntemaan toisen kunnolla. Yhdessä asuessa huomaa viihtyykö toisen kanssa oikeasti 24/7.
Odotan jo innolla häämatkaa. Olisi ihanaa tehdä joku kunnon häämatka. Varata oikeasti 2-4 viikkoa aikaa kuhertelulle häiden jälkeen. Sitä ennen toki pitäisi tulla kosituksi, järjestää häät ja mennä naimisiin. Mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin ;-) Suhteen toista kuherruskuukautta odotellessa...
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Tosirakkautta
Nykyiseen mieheeni ihastuin ensisilmäyksellä nähdessäni hänen kasvonsa.
Ne silmät <3
Ne kasvot <3
Jokin niissä veti minua vahvasti puoleensa. Ja vetää yhä edelleen, aina vain voimakkaammin.
Ihan sama kuinka kiukkuinen olen tai suuttunut hänelle, kun näen hänet, kaikki negatiivisuus haihtuu kuin taikaiskusta pois. Kun näen ne silmät, pääsen johonkin sellaiseen tilaan, jossa on vain hyvä olla. Siinä tilassa ei ole mitään ongelmia, ei mitään murheita, on vain lämpöä, kauneutta ja hyvää oloa. On vain. On. Toisaalta siinä tilassa ei ole mitään ja toisaalta siinä on kaikki. Sitä on vaikea selittää, mutta tuolta se tuntuu.
Silmien ja kasvojen lisäksi, olen myös täysin hulluna hänen kroppaansa. Rakastan sitä juuri sellaisena kuin se on. Minusta hän on täydellinen. Ja voin sanoa, etten ole koskaan aikaisemmin tuntenut tällaista ketään muuta kohtaan. Kenenkään muun vartalo ei ole kiehtonut minua samalla tavalla. Kenenkään muun vartaloa en ole hyväksynyt vastaavalla tavalla. Tiedät varmaan nämä kreikkalaiset jumalapatsaat. Kutsun miestäni aasialaiseksi jumalakseni. Ja palvon maata hänen jalkojensa alla ;-)
Olen jopa hämmästyksekseni huomannut, etten halua harrastaa hänen kanssaan seksiä pimeässä. Haluan aina valot päälle. Haluan nähdä hänet. Se on iso osa nautintoa. Haluan katsoa rakkaani silmiin ja kasvoihin, nähdä kun hän nauttii, ja saada heijastuksena rakkautta takaisin päin. Haluan tuntea hänen ihonsa omaani vasten ilman mitään kankaita välissä. Haluan tuntea hänet joka solullani ja kaikilla aisteillani.
Voin rehellisesti sanoa, että hänen silmänsä on se mistä pidän eniten. Ilman silmiä hän on sieluton. Ilman silmiä hän ei ole se mies, johon rakastuin. Niihin silmiin kun pääsen katsomaan, kaikki on hyvin. Siihen syliin kun pääsen käpertymään, kaikki on hyvin. Mitä muuta nainen voi toivoa?
"Olisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus"
Ne silmät <3
Ne kasvot <3
Jokin niissä veti minua vahvasti puoleensa. Ja vetää yhä edelleen, aina vain voimakkaammin.
Ihan sama kuinka kiukkuinen olen tai suuttunut hänelle, kun näen hänet, kaikki negatiivisuus haihtuu kuin taikaiskusta pois. Kun näen ne silmät, pääsen johonkin sellaiseen tilaan, jossa on vain hyvä olla. Siinä tilassa ei ole mitään ongelmia, ei mitään murheita, on vain lämpöä, kauneutta ja hyvää oloa. On vain. On. Toisaalta siinä tilassa ei ole mitään ja toisaalta siinä on kaikki. Sitä on vaikea selittää, mutta tuolta se tuntuu.
Aasialainen jumalani
Silmien ja kasvojen lisäksi, olen myös täysin hulluna hänen kroppaansa. Rakastan sitä juuri sellaisena kuin se on. Minusta hän on täydellinen. Ja voin sanoa, etten ole koskaan aikaisemmin tuntenut tällaista ketään muuta kohtaan. Kenenkään muun vartalo ei ole kiehtonut minua samalla tavalla. Kenenkään muun vartaloa en ole hyväksynyt vastaavalla tavalla. Tiedät varmaan nämä kreikkalaiset jumalapatsaat. Kutsun miestäni aasialaiseksi jumalakseni. Ja palvon maata hänen jalkojensa alla ;-)
Peiton alla pimeässä lauantai-iltana
Olen jopa hämmästyksekseni huomannut, etten halua harrastaa hänen kanssaan seksiä pimeässä. Haluan aina valot päälle. Haluan nähdä hänet. Se on iso osa nautintoa. Haluan katsoa rakkaani silmiin ja kasvoihin, nähdä kun hän nauttii, ja saada heijastuksena rakkautta takaisin päin. Haluan tuntea hänen ihonsa omaani vasten ilman mitään kankaita välissä. Haluan tuntea hänet joka solullani ja kaikilla aisteillani.
Silmät sielun peili
Voin rehellisesti sanoa, että hänen silmänsä on se mistä pidän eniten. Ilman silmiä hän on sieluton. Ilman silmiä hän ei ole se mies, johon rakastuin. Niihin silmiin kun pääsen katsomaan, kaikki on hyvin. Siihen syliin kun pääsen käpertymään, kaikki on hyvin. Mitä muuta nainen voi toivoa?
"Olisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus"
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Rakkaus on vapautta
Eilen illalla miesystäväni halusi lähteä kaverinsa kanssa Helsingin yöelämään pokaamaan naisia tälle sinkkukaverille.
Niinpä. Mitä itse sanoisit, jos puolisosi haluaisi lähteä kaupungille pokaamaan?
Minä en sanonut mitään. En antanut kotiintuloaikaa. En muistuttanut mistään sovituista parisuhteen pelisäännöistä, enkä ruvennut keksimään uusia sääntöjä siihen hätään. En kysynyt, että rakastathan mua. En sanonut, että tee vain mitä tahtoisit itsellesikin tehtävän. En sanonut, että muista käyttää ehkäisyä, enkä mitään muutakaan hölmöä.
Kysyin vain, että mihin te menette. Enkä siihenkään saanut vastausta, kun eivät tienneet. Mies vain sanoi minulle, että yrittää pysyä kovana, jonka sitten tahallaan ymmärsin väärin, jotta saimme vielä hyvät naurut.
Mies lähti, ja minä jäin kotiin lukemaan hyvää romaania. Ja luin. Ja luin. Ja luin niin kauan kunnes romaani loppui.
Voisi kuvitella, että päässäni olisi pyörinyt kaiken maailman kauhuskenaariot, että mitä mieheni on tekemässä, mutta ei. Ainoa asia mikä minua mietitytti oli, että moneltakohan hän tulee kotiin, että pääsen nukkumaan, sillä saan todella huonosti unen päästä kiinni ilman häntä. En edes pitänyt sitä realistisena vaihtoehtona, ettei hän tulisi kotiin. Itseasiassa tällainen vaihtoehto ei edes käynyt mielessäni, vaikka hänen kaverinsa sellaista vihjaili heidän lähtiessään.
Olen lukenut nyt Paulo Coelhon teoksia, joissa kirjailija korostaa, että rakkaus on vapautta. Rakkaus on sitä, että antaa toisen toteuttaa omia unelmiaan olivat ne sitten mitä tahansa. Rakkaus odottaa luottaen, sillä rakkaus on aina kaikkea vahvempi.
Joten jos rakkaus ei voita (houkutuksia ym.), niin silloin kyseessä ei ole se oikea rakkaus. Joten aina kun minua alkaa ahdistaa tai mieleeni alkaa tulla epämiellyttäviä ajatuksia, hoen itselleni mielessäni, että "rakkaus on vapautta, rakkaus on vapautta, rakkaus on vapautta". Minulla ei ole mitään oikeutta rajoittaa toisen tekemisiä tai menemisiä. En omista toista henkilöä. Voin vain rakastaa häntä, ja toivoa, että hänkin rakastaa minua.
Syvästi rakastava ihminen ei sano: "Sinun tulee pysyä minun rinnallani ja minun tulee pitää huolta sinusta, koska me olemme uskollisia toisillemme."
Sen sijaan hän ymmärtää, että toinen voi osoittaa uskollisuuttaan vain silloin kun on vapaa. Niinpä hän ei pelkää että tulisi petetyksi, vaan kunnioittaa toisen unelmia luottaen siihen, että rakkaus on vahvempi. Paulo Coelho, Accran kirjoitukset
Kun nyt ajattelen rakkautta tästä näkökulmasta, ymmärrän paremmin ex-miestäni, joka todellakin antoi minulle täyden vapauden. Sain tehdä mitä halusin, enkä todellakaan ole ylpeä kaikesta siitä mitä tällä minulle suodulla vapaudella tein.
Uskon, näin jälkikäteen mietittynä, että ongelma oli siinä, että hän rakasti enemmän kuin minä. Minä en rakastanut häntä niin kuin aviomiestä olisi kuulunut rakastaa. Rakastin häntä kuin hyvää ystävää, en kuin tasavertaista puolisoa.
Tästä läksyni oppineena, haluan nyt rinnalleni puolison, jota rakastan myös romanttisesti, eroottisesti ja seksuaalisesti. Haluan puolison, jota himoitsen ja haluan.
Mies kömpi viereeni puoli neljän aikaan aamuyöllä. Olin tainnut juuri torkahtaa, mutta heräsin heti kun huoneen ovi kävi ja tarkkailin kun hän riisui vaatteitaan ja tuli viereeni.
Sen verran tokkurassa kuitenkin olin, etten ihan tarkasti muista kaikkea mitä keskustelimme. Sen muistan, että kysyin juuri ennen nukahtamistamme, että "Miltä tuntui tulla mun viereen nukkumaan?" Vastaus kuului: "Hyvältä".
Se riitti minulle. Alaston vartaloni sai tarvitsemansa lämmön miehen alastoman ihon välityksellä. Hänen vahva käsivartensa ympärilläni, pääni hänen rinnallaan. Minulla oli kaikki hyvin, kun rakkaani oli vierelläni. Ja annoin itseni vaipua uneen. Vihdoin, neljän tunnin odottamisen jälkeen.
Niinpä. Mitä itse sanoisit, jos puolisosi haluaisi lähteä kaupungille pokaamaan?
Minä en sanonut mitään. En antanut kotiintuloaikaa. En muistuttanut mistään sovituista parisuhteen pelisäännöistä, enkä ruvennut keksimään uusia sääntöjä siihen hätään. En kysynyt, että rakastathan mua. En sanonut, että tee vain mitä tahtoisit itsellesikin tehtävän. En sanonut, että muista käyttää ehkäisyä, enkä mitään muutakaan hölmöä.
Kysyin vain, että mihin te menette. Enkä siihenkään saanut vastausta, kun eivät tienneet. Mies vain sanoi minulle, että yrittää pysyä kovana, jonka sitten tahallaan ymmärsin väärin, jotta saimme vielä hyvät naurut.
Mies lähti, ja minä jäin kotiin lukemaan hyvää romaania. Ja luin. Ja luin. Ja luin niin kauan kunnes romaani loppui.
Voisi kuvitella, että päässäni olisi pyörinyt kaiken maailman kauhuskenaariot, että mitä mieheni on tekemässä, mutta ei. Ainoa asia mikä minua mietitytti oli, että moneltakohan hän tulee kotiin, että pääsen nukkumaan, sillä saan todella huonosti unen päästä kiinni ilman häntä. En edes pitänyt sitä realistisena vaihtoehtona, ettei hän tulisi kotiin. Itseasiassa tällainen vaihtoehto ei edes käynyt mielessäni, vaikka hänen kaverinsa sellaista vihjaili heidän lähtiessään.
Rakkaus on vapautta
Olen lukenut nyt Paulo Coelhon teoksia, joissa kirjailija korostaa, että rakkaus on vapautta. Rakkaus on sitä, että antaa toisen toteuttaa omia unelmiaan olivat ne sitten mitä tahansa. Rakkaus odottaa luottaen, sillä rakkaus on aina kaikkea vahvempi.
Joten jos rakkaus ei voita (houkutuksia ym.), niin silloin kyseessä ei ole se oikea rakkaus. Joten aina kun minua alkaa ahdistaa tai mieleeni alkaa tulla epämiellyttäviä ajatuksia, hoen itselleni mielessäni, että "rakkaus on vapautta, rakkaus on vapautta, rakkaus on vapautta". Minulla ei ole mitään oikeutta rajoittaa toisen tekemisiä tai menemisiä. En omista toista henkilöä. Voin vain rakastaa häntä, ja toivoa, että hänkin rakastaa minua.
Syvästi rakastava ihminen ei sano: "Sinun tulee pysyä minun rinnallani ja minun tulee pitää huolta sinusta, koska me olemme uskollisia toisillemme."
Sen sijaan hän ymmärtää, että toinen voi osoittaa uskollisuuttaan vain silloin kun on vapaa. Niinpä hän ei pelkää että tulisi petetyksi, vaan kunnioittaa toisen unelmia luottaen siihen, että rakkaus on vahvempi. Paulo Coelho, Accran kirjoitukset
Nyt ymmärrän saamaani vapautta
Kun nyt ajattelen rakkautta tästä näkökulmasta, ymmärrän paremmin ex-miestäni, joka todellakin antoi minulle täyden vapauden. Sain tehdä mitä halusin, enkä todellakaan ole ylpeä kaikesta siitä mitä tällä minulle suodulla vapaudella tein.
Uskon, näin jälkikäteen mietittynä, että ongelma oli siinä, että hän rakasti enemmän kuin minä. Minä en rakastanut häntä niin kuin aviomiestä olisi kuulunut rakastaa. Rakastin häntä kuin hyvää ystävää, en kuin tasavertaista puolisoa.
Tästä läksyni oppineena, haluan nyt rinnalleni puolison, jota rakastan myös romanttisesti, eroottisesti ja seksuaalisesti. Haluan puolison, jota himoitsen ja haluan.
Kotiinpaluu
Mies kömpi viereeni puoli neljän aikaan aamuyöllä. Olin tainnut juuri torkahtaa, mutta heräsin heti kun huoneen ovi kävi ja tarkkailin kun hän riisui vaatteitaan ja tuli viereeni.
Sen verran tokkurassa kuitenkin olin, etten ihan tarkasti muista kaikkea mitä keskustelimme. Sen muistan, että kysyin juuri ennen nukahtamistamme, että "Miltä tuntui tulla mun viereen nukkumaan?" Vastaus kuului: "Hyvältä".
Se riitti minulle. Alaston vartaloni sai tarvitsemansa lämmön miehen alastoman ihon välityksellä. Hänen vahva käsivartensa ympärilläni, pääni hänen rinnallaan. Minulla oli kaikki hyvin, kun rakkaani oli vierelläni. Ja annoin itseni vaipua uneen. Vihdoin, neljän tunnin odottamisen jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)