E-pillerit ja pariutuminen

Itse aloitin e-pillereiden syömisen jo ylä-asteikäisenä äitini ehdotuksesta. Ilmeisesti hänen motiivinaan oli teiniraskauden ehkäisy - mene ja tiedä. Tämän seurauksena söin pillereitä vuosikymmenen ajan, valiten kaikki silloiset kumppanini e-pillereiden vaikutuksen alaisena.

Älä valitse kumppania e-pillereiden vaikutuksen alaisena

On ollut mielenkiintoista lukea tutkimustuloksia siitä, miten e-pillerit vaikuttavat kumppanin valintaan. Kun nainen syö e-pillereitä, hän kiinnostuu vähemmän maskuliinisista miehistä. Häntä kiehtovat piirteiden samankaltaisuus, kun taas luonnollisessa kierrossa naista kiehtoo erilaisuus. Hän haluaa löytää lisääntymistä varten mahdollisimman vahvan ja erilaisen kumppanin. Geenien monimuotoisuus luo edellytykset vahvojen ja selviytyvien jälkeläisten synnylle.

Valinta tapahtuu hajun perusteella. Ihmisellä on luontainen kyky valita hajun perusteella kumppani joka eroaa geneettisesti itsestä. Tämä estää pariutumisen lähisukulaisen kanssa ja jälkeläiset saavat mahdollisimman suuren geneettisen variaation.

Sisäsiittoisuus heikentää immuunipuolustuskykyä ja saa normaalisti peittyvät geneettiset taudit ilmenemään jälkeläisissä ja aiheuttaa älyllistä jälkeenjääneisyyttä. Auts, aikamoinen karhunpalvelus omille lapsille...

Kun nainen syö e-pillereitä, hän valitsee miehen, joka tuoksuu samalta kuin nainen itse. Sitten kun pillereiden syönnin lopettaa, mielenkiinto kumppania kohtaan lopahtaa, koska luonnollisen valinnan mukaan tunnetaan vetoa erilaisen tuoksun omaavaan kumppaniin.

Eropiikki lasten teon jälkeen

Tämä selittää minusta hyvin sen, miksi niin monet eroavat kun lapset ovat pieniä. E-pillereiden syönti on lopetettu. Lapset tehdään hinnalla millä hyvänsä. Monillehan siitä tulee sellainen "nyt on pakko panna ja onnistua" meininki, jos ei ihan heti tärppää. Väännetään, kunnes onnistutaan. Lapsi syntyy ja sitten ihmetellään, että mitä helvettiä. Kuka sä oot?

Ensinnäkin jälkeläistä ei ole tehty sen parhaan mahdollisen kumppanin kanssa, jonka kanssa syntyisi vahvoja jälkeläisiä. Toisekseen, nössö, tossun alla viihtyvä puoliso alkaa tosissaan vituttaa, ja eropaperit pistetään sisään lapsen ollessa alle 2-vuotias. Mielestäni liiankin tuttu kuvio monissa nykyajan perheissä.

Lapsettomuuskin e-pillereiden syytä?

Mielestäni mielenkiintoinen näkökanta on myös se, että e-pillereiden vaikutuksen alaisena nainen saattaa ihastua samanlaiset kudosyhteensopivuustekijät omaavin miehiin. Päinvastoin kuin olisi luonnollisesti tapahtunut. Tämä geneettinen yhteensopivuus voi johtaa hedelmättömyyteen. Luonto on tarkoittanut, että lisääntymistä varten etsitään mahdollisimman erilaiset geenit, jotta saadaan vahvoja, sopeutuvia jälkeläisiä.

Mitä jos e-pillerit ovat syynä lapsettomuuteen ja toisaalta valtaviin erotilastoihin? Aika pelottava ajatus, mutta toisaalta lohduttava, koska ongelma olisi helposti korjattavissa. Lopetetaan e-pillereiden syönti.

Toisaalta nykyajan hedelmöityshoidot antavat epäsopivillekin pareille mahdollisuuden lisääntyä, jolloin saamme tänne maailmaan lisää heikkoja yksilöitä, joita luonto ei ole tarkoittanut syntyväksi...

"Meidän ei olisi pitänyt edes alkaa seurustelemaan"

Kun puhuin asiasta ex-mieheni kanssa, hän totesi ääneen sen, mitä minäkin olin ajatellut. Meidän ei olisi ikinä edes pitänyt alkaa seurustelemaan. Siinä vaiheessa kun tavattiin, olin syönyt pillereitä jo useamman vuoden ajan. Hän ei siis ollut kumppani, jonka olisin valinnut, jos olisin tehnyt valintani luonnollisesti.

Lopetin pillerit naimisiinmenon jälkeen. En lisääntymistarkoituksessa vaan terveyssyistä. Kuitenkaan pillereiden lopettaminen ei tuonut ratkaisua makuuhuoneen hiljaisuuteen. Pikemminkin taisi käydä niin, että haluni loppuivat kokonaan. En yksinkertaisesti halunnut miestäni. Koko ajatus hänestä koskemassa minua ällötti.

Kaipasin jotain... rajumpaa, miehekkäämpää... yksinkertaisesti vain jotain muuta. En yksinkertaisesti tuntenut mitään vetovoimaa miestäni kohtaan, mikä tietenkin ajatuksen tasolla tuntui oudolta, mutta itseni seksiin pakottaminen hänen kanssaan tuntui vain väärältä.

Ilmeisesti kudosyhteensopivuustekijöiden tuoksulla on hyvin suuri merkitys vetovoiman säilymisessä kumppaneiden välillä. Pillerit lopetettuani pienetkin vetovoiman rippeet katosivat.

Onneksi saimme asian lopulta päätökseen ja suhteen pistettyä pakettiin. Meitä ei vain oltu tarkoitettu toisillemme. Kaipasin rinnalleni miestä, joka voi näyttää minulle kaapin paikan. Ja jota kohtaan tuntisin vetovoimaa ja seksuaalista halua.

Hormonaalinen ehkäisy

Kun olet sinkku ja etsimässä itsellesi kumppania ja tulevien lasten isää, älä missään nimessä sotke valintaprosessiin hormoneja, jotka sotkevat luonnollisen valinnan. Itse en käytä enää lainkaan hormonaalista ehkäisyä terveyssyistä. Hormonitoimintani on jo sen verran sekaisin, etten tarvitse soppaan enää mitään lisää. Ja vaikka terveyteni ei olisikaan epäkunnossa, tuskin haluaisin sitä pillereillä sotkea. Laastarit ärsyttivät ihoa ja rengas oli mielestäni todella epämiellyttävä. Mutta oli niin tai näin, kun hormonit kerran sotkevat valintaa, en lähtisi kokeilemaan onneani.

Luonnollisessa kuukautiskierrossa nainen ihastuu ovulaation aikana maskuliinisiin miehiin, joilla on voimakkaat geenit, ja muina aikoina naisellisempiin, hoivaaviin miehiin, jotka ovat hyviä auttamaan lasten kasvatuksessa. E-pillereiden vaikutuksen alaisena nainen ihastuu ainoastaan hoivaaviin miehiin.

Eräässä tutkimuksessa oli todettu, että e-pillereitä käyttävä valitsee kumppanikseen hyvän isäkanditaatin (eli kiltin miehen, joka on kotona hoitamassa lapsia ja suostuu myös siivoamaan), mutta joutuu sitten pettymään makuukammarin puolella. E-pillereitä käyttävät ovat siis tyytymättömiä seksielämäänsä, mutta heidän liittonsa kestävät pidempään.

"Hyvä seksielämä vai pitkä liitto? Saako pilleri valitsemaan oikein vain väärin?"

Hmm... Haluanko hyvän, mutta ehkä lyhyemmän suhteen vai tosi pitkän ja tylsän suhteen.... Mietitäänpäs hetki... Kokeiltuani 10 vuotta suhdetta, jossa seksi ei toimi, mutta kaikki muu toimii, minun on kyllä pakko valita vaihtoehto yksi. Haluan kokonaisvaltaisesti toimivan parisuhteen, vaikkakin se ei sitten jostain syystä kestäisi niin kauan.

Toisaalta, jos opin hyväksymään sen, että mies ei ehkä tiskaa, eikä siivoa eikä jaksa olla kiinnostunut sisustusratkaisuista, mutta vie minut joka ilta taivaisiin makuuhuoneen puolella, en ymmärrä miksei tuokin liitto voisi kestää. Lasten- ja kodinhoitoapua saa muualtakin kuin omalta siipalta. Mitäs jos hänelle jätettäisiin energiaa suhteen seksipuolen hoitamiseen. Ja on sitä energiaa jätettävä itsellekin!

Kyllä varmaan itsekin olet kokenut, että jos olet ollut töissä ja työpäivän jälkeen tehnyt kotitöitä, niin ei siinä enää hirveästi jää energiaa jäljelle makuukammarin puolelle. Kumpi sitten on tärkeämpää - siivousapu vai tyydyttävä seksielämä?

Minä valitsen seksielämän. Mitä sinä valitset?

Mikä on riittävä erosuruaika?

Samalla kun eroaa puolisosta eroaa myös puolison suvusta, mutta yllättäen myös omasta suvustaan, koska he eivät enää halua olla sinun kanssa tekemisissä. Näin kävi minulle.

Avioerossa on puolen vuoden harkinta-aika. Mutta mikä on suruaika? Missä se on määritelty?

Kuinka kauan täytyy olla yksin ja surra kunnes saa alkaa taas seurustelemaan?
Entä milloin saa esitellä uuden miesystävän ystäville ja sukulaisille?

Tilanne on aivan älytön, koska ex-mies on jo ajat sitten antanut anteeksi. Ollaan hyvissä väleissä, yhteyksissä melkein viikoittain ja edelleen osa toistemme elämää. Hän on tavannut melkein kaikki eromme jälkeiset poikaystäväni ja itse kuulin heti hänen uudesta naisystävästään, kun sellainen vihdoin tuli kuvioihin.

Ex-mieheni on se helppo tapaus. Sukulaiseni ovat se hankala tapaus. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, että saisin anteeksi avioeroni. Voi olla, että jotkut eivät anna sitä ikinä anteeksi.

Pidin keväällä juhlat 30-vuotissyntymäpäivieni kunniaksi. Mummini eli isänäitini ei halunnut tulla, koska hän vierastaa minua. Vierastaa minua, omaa lapsenlastaan. Tämän lisäksi hänen mielestään ei ollut soveliasta, että synttäreilleni osallistuu myös miesystäväni ja tämä olisi useimmille sukulaisilleni ensimmäinen tilaisuus tavata hänet. Eli koska halusin miesystäväni osallistuvan syntymäpäivilleni, mummini ei halunnut tulla. Sori mummi, mutta mieluummin mieheni kuin sinä. Näin se vain menee. Tottakai haluan, että elämäni tärkein ihminen on paikalla syntymäpäivilläni. Jos se ei sinulle sovi, se on sinun menetyksesi. Paikalla oli myös ex-mieheni. Kyllä!

Se jää nähtäväksi hyväksyykö mummini uutta miestäni ennen kuolemaansa. Asiaa ei tietenkään helpota yhtään, että mies on ulkomaalaistaustainen. Vaikka isänikin on rasisti, hän sentään suostuu tapaamaan uuden mieheni. Ja oli todennut, että ehkä tämä onkin ihan fiksu tapaus.

Kyllä. Voin sanoa, että hän on erittäin fiksu tapaus. Fiksumpi kuin keskivertosuomalainen. Parasta A-luokkaa.

Enkä jaksa surra, tai ajatella mikä on soveliasta ja mikä ei. Tämä on minun elämäni. Jos se ei sinulle sovi, anna olla.

Mielenkiinnolla kyllä odotan, että hyväksyykö mummi mieheni, jos menemme naimisiin. Tai jos teemme hänelle ensimmäisen lapsenlapsen. Suostuuko hän sitten tapaamaan mieheni? Se jää nähtäväksi...

Lapsettomassa suhteessa ilman tulevaisuutta - milloin on oikea aika erota?

Miksi ihmiset pysyvät suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta?

Esimerkki 1: kämppikseni

Hän on seurustellut muutaman vuoden tyttöystävänsä kanssa. Viimeksi vappuna hän ilmoitti minulle, että päätös erosta on tehty. Hän vain odottaa oikeaa hetkeä.

Tällä hetkellä "oikeaksi hetkeksi" on määritelty se, kun tyttöystävä lähtee puolen vuoden päästä ulkomaille opiskelemaan 1,5 vuodeksi. Mies odottaa, josko suhde sitten ikään kuin automaattisesti lopahtaisi.

Tulevaisuutta hän ei näe tämän naisen kanssa. Ei näe naista vaimonaan ja lastensa äitinä. Kunhan nyt vain seurustelee.

Miksi?

Esimerkki 2: pikkuveljeni

Pikkuveljeni ilmoitti tänä keväänä äitienpäivälounaalla, että avioeropaperit on jätetty. Hän oli saanut muutaman vuoden (!) kestäneen pohdintansa päätökseen ja päätynyt vihdoin avioeroon. Suhde ei vain tuntunut oikealta.

Hän oli jopa ehtinyt lähteä Tukholmaan töihin ja muuttaa Ruotsiin tässä välissä. Ei vain koskaan ollut puolikkaalla sanallakaan vihjaissut vaimolleen, ettei suhteella ehkä kuitenkaan ole tulevaisuutta.

Ero tuli täytenä yllätyksenä vaimolle, joka käy nyt terapiassa. Pikkuveljeni oli vain jatkanut suhdetta kuten ennenkin antamatta vaimolla mitään mahdollisuutta varautua mahdolliseen eroon.

Miksi?

Esimerkki 3: pikkusiskoni

Pikkusiskoni on ollut suhteessa reilu pari vuotta. Itse tapasin tämän avopuolison ensimmäisen kerran vasta vajaa vuosi sitten. Ja inhosin miestä ensi hetkestä alkaen.

Pikkusiskoni oli onneton. Sen näki ja kuuli. Hän vain sinnikkäästi jatkoi suhteessa ja jatkoi puhumista naimisiinmenosta ja lasten teosta.

Luojan kiitos hän tuli järkiinsä viime lauantaina ja jätti tämän miehen, joka ei osaa edes kätellä kunnolla (syy miksi inhosin häntä välittömästi. Löysä kädenpuristus on pahempi kuin ei kädenpuristusta ollenkaan).

Kuitenkin hän ehti viettää viimeiset 2,5 vuotta tämän miehen kanssa.

Miksi?

Esimerkki 4: pikkusiskoni fuckbuddy

Mies elää avoliitossa. Pettänyt puolisoaan ollessaan ulkomailla vaihdossa. Pettää puolisoaan nyt avopuolison ollessa kesätöissä toisessa kaupungissa.

On kuulemma yrittänyt jättää tyttöystävänsä jo useamman kerran, siinä kuitenkaan onnistumatta. (Miten voi epäonnistua jättämisessä? Mikä siinä on miehille niin helvetin vaikeaa?)

Hän jatkaa suhteessa, jolle ei näe tulevaisuutta.

Miksi?

Esimerkki 5: minä

Vietin vuosia suhteessa, joka oli minun mielestäni vain kämppäkaveruuden tasolla. Sanoin tämän miehelle, eikä hän tietenkään tykännyt tilannetulkinnastani.

Suhde jatkui ja jatkui, kunnes minä lopulta hain helpon ulospääsyn ja petin.

Miksi?

Esimerkki 6: kaverini

Seurustelee on-off suhteessa. Tällä hetkellä suhde on off-tilassa. Mies olisi itsekin halunnut suhteen off-tilaan, muttei uskaltanut sanoa mitään. Lopulta onneksi nainen uskalsi puhaltaa pelin poikki.

Saa nähdä tuleeko suhteelle vielä uusi on-vaihe. Toivon ettei, koska mies on jo ilmaissut, ettei koe suhdetta mielekkääksi. Ovat liikaa eri aaltopituudella, jos näin voisi sanoa. Tai liikaa eri kehitysvaiheessa ihmisyydessä. Oli miten oli, mies kokee kuilun liian suureksi heidän välillään.

Miksi suhdetta ei uskalleta lopettaa?

Miksi me jatkamme suhteissa, joilla emme näe tulevaisuutta? Miksi miehet eivät tunnu uskaltavan viheltää peliä poikki vaikka ovat sen päätöksen mielessään jo tehneet? Kaikki kunnia toki pikkuveljelleni, joka kuitenkin lopulta monen vuoden pohdinnan jälkeen uskalsi tehdä ratkaisun.

Miksi se kuitenkin tuntuu useammin olevan nainen, joka lopulta uskaltaa viheltää pelin poikki. Yrittävätkö miehet vain välttää naisten aiheuttamaa draamaa? Jättäjä-nainen on helpompi kestää kuin jätetty.

Eropäätös tehty, mutta suhde jatkuu

Miltä sinusta tuntuisi, jos tietäisit, että puolisosi on jo tehnyt päätöksen erosta, mutta jatkaa silti vain kanssasi? Aika inhottavaa minusta. Jos toinen on tehnyt jo päätöksen, ettei suhteella ole tulevaisuutta, minusta se on reilua kertoa suhteen toisellekin osapuolelle ja antaa hänelle sitten mahdollisuus etsiä ja löytää itselleen sellainen kumppani, jonka kanssa tulevaisuus on luotavissa.

Usein etenkin naiset tuntuvat haaveilevan avioliitosta ja perheestä ja kun tuo lisääntyminen ei ole meille niin itsestäänselvyys ja helppoa kuin miehille vanhemmalla iällä, joten minusta olisi reilua päästää toinen vapaille markkinoille heti kun päätöksen erosta on tehnyt. Miksi tehdä karhunpalvelus toiselle?

Kerron sitten kun... 

Itse en koe, että elämän muutostilanne on paras hetki kertoa jotain dramaattista, elämää mullistavaa.

Oma äitini kertoi sairastavansa syöpää, kun olin muuttanut 160 km päähän. Hän koki, että on parempi, että saan muuttorumban ensin hoidettua alta pois. Mutta oliko hän ajatellut miltä minusta tuntui kuulla tuo asia, kun en ollutkaan enää parin kilometrin säteellä. Kun en voinutkaan olla fyysisesti tukena.

Sinänsä sillä ei tuossa tilanteessa ollut väliä mitä minä koin. Tärkeintä oli mitä äitini koki, mutta koin kertomatta jättämisen todella epämiellyttävänä. Ihan kuin hän olisi vain voinut kertoa sen ja minä voisin kuitata sen olankohautuksella ja olla sitten ajattelematta.

Muutostilanteet ovat aina stressaavia. Oli sitten kyseessä muutto, läheisen kuolema tai sairaus, ero, työpaikan vaihto jne. Miksi siis kerätä kaikki samaan kasaan? Kun tiedossa on muutto, uuden koulun aloitus tai uuden työpaikan aloitus, miksi siihen samaan syssyyn täytyy saada ero.

Toki, voit ajatella että eroa ei ehdi edes ajattelemaan kun on niin paljon kaikkea muuta, muttei se mene niin. Ero tai läheisen sairaus voi viedä huomion kaikelta muulta, mihin olisi tärkeää keskittyä heti alussa. Ja mitä useampi muutos samaan aikaan sitä suurempi stressikuorma. On sitä pienemmästäkin stressikuormasta ihmiset joutuneet sairaslomalle / burnouttiin / työkyvyttömyyseläkkeelle...

Kerro, kun päätös on tehty

Minun neuvoni siis on, että älä lisää kenenkään stressikuormaa tarpeettomasti, varsinkaan sen ihmisen, josta sinun kuuluisi välittää eniten. Älä odota suuria muutoksia elämässä ja sitten lisää ero siihen ikään kuin koristeeksi kakun päälle. Sen koristeen painosta koko kakku voi romahtaa. Sitä tuskin haluat?

Käsittele asia kun on sen aika äläkä yritä päästä helpolla. Mielestäni kumppanisi on ansainnut kuulla totuuden. Mielestäni hän on ansainnut vapauden, jos sinä olet jo päättänyt ettet elämääsi halua jakaa hänen kanssaan.

Mieheni sanoja lainatakseni: "Kun ei enää rakasta, lähtee pois." Niin yksinkertaista, niin kaunista omalla tavallaan. Toki, tämä pätee vain lapsettomaan suhteeseen. Jos on yhteistä jälkikasvua, on vastuussa myös heille, eikä vain kumppanilleen, mutta tämä on jo toisen tekstin arvoinen aihe.

Kun et enää rakasta ja/tai et näe yhteistä tulevaisuutta, lopeta suhde. Kerro tunteistasi ja ajatuksistasi puolisollesi. Anna molemmille mahdollisuus onnelliseen elämään.

Kerran pettäjä - aina pettäjä

Onko todella näin? Kerran pettäjä - aina pettäjä?

Minä ainakin haluan kyseenalaistaa tämän, koska olen pettänyt menneisyydessä. Useamman kerran. Mutta en koe olevani pettäjä. En ainakaan halua enää olla. Kun olen katsonut silmiin sitä tuskaa, jonka pettäminen aiheuttaa, en halua enää olla tuon tuskan aiheuttaja. En halua enää satuttaa pahimmalla mahdollisella tavalla sitä ihmistä, jota minun tulisi rakastaa eniten maailmassa. Jonka eteen minun tulisi tehdä kaikkeni.

Aihe tuli ajankohtaiseksi viime viikolla, kun luin blogitekstiä avoimesta suhteesta. Samana iltana pikkusiskoni kertoi tapailevansa varattua miestä. Olevansa toisen naisen roolissa. Minullekin tuo rooli on tuttu, enkä suosittele sitä kenellekään. Ainakin oma mielikuvani ja kokemukseni on, että useimmiten se toinen nainen jää nuolemaan näppejään. Mies kuitenkin jää alkuperäisen naisensa luokse.

Mitä on pettäminen?

Kun puhutaan pettämisestä, on mielestäni ensin määriteltävä mistä puhutaan. Mitä on pettäminen?

Mielestä jokainen pari määrittelee itse pettämisen rajat, eli minkä tekeminen tai tekemättä jättäminen on pettämistä.

Onko koskettaminen pettämistä?
Onko tanssiminen pettämistä?
Onko suuteleminen pettämistä?
Onko pettinki pettämistä? Suuseksi? Yhdyntä?

Missä menee pettämisen raja sinun suhteessasi?

Mekin puhuimme kumppanin kanssa jossain vaiheessa pettämisen rajoista, mutta nyt minusta tuntuu, että tuo keskustelu tulisi käydä uudestaan.

Toisesta näkökulmasta kun lähtee asiaa miettimään, päädyn siihen lopputulokseen, ettei asiasta tule keskustella lainkaan. Toisaalta on kuitenkin hyvä olla kartalla siitä mitä kumppani ajattelee. Onko hän esimerkiksi yksi- vai moniavioisuuden kannattaja.

Parisuhde vai pari suhdetta?

Toiset vannovat yksiavioisuuden nimiin. Kun ollaan jonkun kanssa, niin sitten ollaan. Siinä ei vilkuilla muita eikä varsinkaan tehdä mitään muiden kanssa.

Toiset taas suhtautuvat asiaan vapaammin. Kuka minä olen rajoittamaan toista ihmistä? Jokainen yksilö on vapaa tekemään mitä tahtoo. Jos hän tahtoo vain olla minun kanssani, hyvä. Jos hän tahtoo olla muidenkin kanssa, niin kuka minä olen häntä rajoittamaan? Eikö aito, oikea rakkaus ole juuri vapautta? Vapautta antaa toisen olla ja tehdä juuri sitä mitä hän haluaa?

Parisuhde - vapaus vai vankeus?

Miten määritellään parisuhde? Onko se vapautta? Vai onko se vapautta rajoittavaa vankeutta?

Kun mietin asiaa nyt omasta näkökulmastani, en koe pienintäkään halua tai tarvetta tehdä mitään jonkun toisen miehen kanssa. Menen mieluiten oman mieheni viereen nukkumaan, suutelen hänen huuliaan, harrastan hänen kanssaan villiä seksiä. Jopa unelmissani ja fantasioissani olen mieheni kanssa. Hän on parasta mahdollista masturbaatiomateriaalia mitä voi olla.

Näin minä ajattelen. Miksi siis myös mieheni ei voisi ajatella näin? Eikö se olisi juuri parisuhde parhaimmillaan? Kun kumpikaan ei keksi mitään parempaa kuin se oma kumppani.

En toki tiedä ajatteleeko mieheni näin. Se on aika riskialtista kysyä, koska sitä ei todellakaan halua kuulla sitä "väärää" vastausta.

Mutta jos hän ajattelee samalla tavalla kuin minä, niin sittenhän pettämisestä ei ole mitään vaaraa. Minulle ei tulisi mielenkään pettää, koska en missään nimessä halua vaarantaa sitä mitä meillä on. Yhden panon takia, yhden illan takia en ole valmis heittämään hukkaan mahdollisesti koko loppuelämän kestävää onnellista ja kiihkeää parisuhdetta. Riski on liian suuri. Menetettävää on liian paljon.

Kyse onkin vain yksinkertaisesti riskianalyysista. Jos teen Y, on mahdollista että menetän X:n. Olenko valmis ottamaan tämän riskin? Onko se sen arvoista?

Yksi näkökulma on, että paras parisuhde on vapautta. Kumpikin parisuhteen osapuolista saa tehdä ihan mitä ikinä haluaa. Naida ketä ikinä lystää. Olla ja tulla vapaasti.

Tämä on hyvä, jos molemmat ovat tällä kannalla. Onko tämä se kehittynein parisuhteen muoto? Onko yksiavioisuus vanhentunut juttu? Onko moniavioisuus nykyihmisen juttu. Ei ole enää eläkevirkoja. Ei ole myöskään enää kunnes kuolema meidät erottaa parisuhteita, koko elämän kestävää kumppanuutta. Onko se hyvä vai huono? Mihin parisuhteet ovat menossa?

Deittailuaikana minä ainakin huomasin, etten pysty keskittymään hyvin kuin yhteen mieheen kerrallaan. Useamman samanaikainen pyörittely käy jo työstä. On paljon mukavampi, kun voi aina kääntyä yhden, saman miehen puoleen. Tästä näkökulmasta katsottuna olen ilmeisesti yksiavioisuuden kannattaja. Vaikka ajatus useammasta kumppanista kiehtoisi, käytännön tasolla se ei toimi.

Mutta entä satunnaiset yhden illan jutut parisuhteen rinnalla. Morkkis sellaisesta voi kestää vuosia. Vaikka toinen antaisi anteeksi, itselleen anteeksi antaminen on vielä vaikeampaa. En halua sitäkään enää kokea uudelleen. Minun on siis parempi pariutua miehen kanssa, joka myös uskoo yksiavioisuuteen.

Parisuhteen vapaus

Mielestäni parisuhde on vapautta rakastaa valitsemaansa kumppania kaikilla mahdollisilla tavoilla. Rajoituksia ja vankeutta ei tarvitse erikseen miettiä ja pohtia, koska rajat, jos niitä sellaisiksi haluaa kutsua, muodostuvat ikään kuin itsestään. Miksi keskittyä kieltoihin, kun voi keskittyä vapauksiin.

Minä saan rakastaa miestäni. Minä saan hemmotella hänen piloille. Minä saan kokea intohimoa ja rivoja hetkiä hänen kanssaan. Saan olla oma itseni, niin hyvässä kuin pahassa. Saan näyttää koko tunneskaalani ja silti olla hyväksytty ja rakastettu. Minä saan olla kaikkea mitä olen, mutta etenkin saan olla paras mahdollinen minä. Saan rakastaa koko kehollani, sydämelläni ja sielullani.

Ja voin vain toivoa, että parisuhteen toinen osapuoli kokee samoin. Jos ei, sitten hän ei olekaan se oikea, ja se oikea vielä odottaa minua jossain seuraavan nurkan takana.

Rakkauden kahle

Oli niin tai näin, minulla on oikeus rakastaa ja nauttia tästä hetkestä. Nauttia tästä olotilasta, jonka rakkaus toista ihmistä ja sielua kohtaan luo.

On muistettava se, että aito, oikea rakkaus ei kahlitse. Se antaa toisen vapaasti tehdä mitä tahtoo sen parisuhteen sääntöjä kunnioittaen. Tässä se ristiriita taas tulee esiin. Rakkaus on vapautta. Jos toinen osapuoli valitsee rakastaa jotain toista, se on hänen valintansa. Vaikka se sattuu, se on vain hyväksyttävä ja jatkettava eteenpäin. Etsittävä itselle se oma sielunkumppani, jonka kanssa jakaa elämää suurempi rakkaus.

Luottamus luo vahvimmat rakkauden kahleet. Muuta ei tarvita. Luottamus on vahvempi kuin kultasormus tai avioliitto. Luottamus on kaiken lähtökohta. Ilman sitä sinulla ei ole mitään.

Luottamus on parisuhteen kivijalka, jonka varaan kaikki muu rakennetaan. Särö kivijalassa pistää kaiken muun vaakalaudalle.

Seuraavan kerran kun tilaisuus tulee, mieti onko sinulla oikeasti halua lähteä romahduttamaan sitä mitä olet rakentanut? Onko hetken huuma kaiken senastisen tuhoamisen arvoista?

Meille vai teille?

Mieheni oli pari viikkoa reissussa perheensä kanssa. Se on pisin ero mitä meillä on tähän mennessä ollut. Tarkalleen ero oli 12 tuntia vajaa kaksi viikkoa.

Ensimmäinen puhelu hänen paluunsa jälkeen oli ikimuistoisin puhelu ikinä.

Maailman seksikkäimmät sanat

"Meille vai teille?" oli ensimmäiset sanat mitä hän sanoi minulle.

Kun kuulin hänen äänensä, vartaloni läpi meni ikään kuin sähköisku ja tunsin välittömästi kutkutuksen alapäässäni. Halusin tuota miestä. Nyt. Heti.

Pelkästään hänen äänensä kuuleminen sai aikaan tuon vasteen, sillä siinä vaiheessa, kun tietoinen mieleni oli ehtinyt käsitellä hänen viestinsä sisällön, tunsin jo poltteen ja halun alapäässäni. Tuo tunne oli ihana. Se vahvisti minulle, että nyt on tosi kyseessä. Nyt olen oikeasti löytänyt jotain ainutlaatuista. En muista koskaan ennen kokeneeni tuollaista reaktiota pelkästään äänen kuulemisesta.

Ensimmäinen puhelu

Muistan, kun ensimmäisen kerran puhuin tämän miehen kanssa puhelimessa. Se oli ennen ensitreffejämme. Soitin yllättäen, koska sopimamme aika ei enää sopinutkaan, ja halusin mahdollisimman nopeasti ja helposti sopia uuden ajan, koska kuollakseni halusin tavata tämän miehen.

Hänen äänensä oli miellyttävä ja puhelu oli miellyttävä. Se oli hyvä merkki jo silloin. Kaikkien kanssa ensipuhelut ei suju niin vaivattomasti eikä niistä jää niin hyvä fiilis.

Mieskin totesi ensitreffeillä, että puhelinääneni oli ollut miellyttävä. Siihen peilaten on outoa, kuinka vähän me puhumme puhelimessa. Silloin kun olemme erossa, olemme erossa. Lähettelemme joitakin viestejä, mutta emme puhu puhelimessa kuin todella harvoin. Tai jos puhumme, puhelujen kesto on mitattavissa helpoiten sekunneissa.

Yölliset keskustelut

Mutta sitten kun olemme yhdessä, saatamme puhua aamuun saakka. Aivan kuten viime viikonloppuna. Puhuimme puoli viiteen saakka aamulla, kunnes vihdoin kävimme nukkumaan. Tai viime tiistaina, jolloin valvoimme kolmeen, kun herätyskello oli herättämässä minut 7:30 töihin.

On vain niin paljon sanottavaa. Niin paljon kysyttävää. Niin paljon kuultavaa. Ja sitä miestä kuuntelen mielelläni.

Mutta on myös hetkiä, jolloin olemme vain hiljaa. Mielestäni sanoja ei aina tarvita. Minä ainakin nautin myös hiljaisuudesta. Siitä, että voi vain olla toisen lähellä.

Meille

Odotan sitä päivää, kun ei ole enää vaihtoehtoja. On vain koti - on vain meille.

Rakkauden musiikkia

Rakastan musiikkia. Sitä kuinka musiikki ilmaisee tunteita, ja kuinka musiikilla voi saada aikaan tunteita.

Nykyistä parisuhdettani kuvaa parhaiten P!nkin True Love.

Valtaosan ajasta pakahdun rakkaudesta, mutta mies osaa myös ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Tunteissa mennään siis vuoristorataa, ja hän kutsuukin minua draamakuningattareksi. Ehkä blogin osoite pitäisi muuttaa iPrinsessasta draamakuningattareksi :-)

P!nkin sanoitusta:

Sometimes I hate every single stupid word you say,
Sometimes I wanna slap you in your whole face.
There's no one quite like you, you push all my buttons down,
I know life would suck without you.
At the same time I wanna hug you, I wanna wrap my hands around your neck.
You're an asshole but I love you, and you make me so mad I ask myself
Why I'm still here, or where could I go? You're the only love I've ever known, but I hate you, I really hate you, so much I think it must be...
True love true love
It must be true love
Nothing else can break my heart like true love
True love, it must be true love
No one else can break my heart like you

Minusta on ihanaa, kun P!nkin mies suostuu esiintymään P!nkin videoissa. Sekin on mielestäni merkki tosirakkaudesta. Ok, jossain videossa P!nk ei ollut kertonut ihan koko totuutta biisin sanomasta etukäteen (muistaakseni video kuvattiin heidän erossaoloaikanaan), mutta sekin kertoo mielestäni jo paljon, että mies suostui videoon, vaikka he olivat eronneet. Nythän he ovat jälleen yhdessä ja perustaneet perheenkin.

Muita tämän hetken suosikkirakkauslaulujani ovat:

Nopsajalka: Lupaan olla
John Legend: All Of Me (käsittääkseni tässäkin on tosielämän kumppani videolla, korjatkaa jos olen väärässä)
Olavi Uusivirta: Tuu mun vaimoksein


P.S. Blogiin tulossa piakkoin pohdintaa mm. eroista ja pettämisestä, mutta päätin aloittaa tauon jälkeen kuitenkin ensin näin vähän kevyemmällä aiheella :-)