perjantai 28. marraskuuta 2014

Miesten voimakkaampi seksivietti on myytti

Minulla on voimakas seksivietti. Luulin varoittaneeni asiasta jopa Suomi24:n deitti-ilmoituksessani, mutta muistin väärin. Joissain keskusteluissa se kuitenkin mielestäni tuli esille. Eivätpä ne miehet uskoneet. Lesoillivat vain, että kyllä heillä on voimakkaampi seksivietti.

Paskan marjat.

En ole vielä tähän päivään mennessä tavannut miestä, jolla olisi voimakkaampi seksivietti kuin minulla. Jossain vaiheessa ne aina hyytyy ja luovuttaa. Ei minulla ole rajaa, jolloin sanon, että ei kiitos enää. Nyt on saatu seksiä tarpeeksi.

Yksi sun toinen on kärsinyt kipeästä sukupuolielimestä suhteessa kanssani. Muna ei vaan kestä panemista niin kovaa ja usein kuin haluaisin. Jotkut ovat rohkeasti luovuttaneet ja tarttuneet dildoon, jolla panna minua.

Torjunta sattuu


Se tekee kipeää, kun tulee torjutuksi. Kun ei saa vastausta halaukseen. Kun toinen kääntää kasvot pois suudelman alta. Kun toinen siirtää kätesi syrjään ja kääntää selän sängyssä.

Se sattuu.

Ymmärrän miehiä, jotka käyvät vieraissa, kun oma nainen ei anna. En sano, että hyväksyn pettämistä, vaan että ymmärrän läheisyyden kaipuun ja tarpeen.

Saatuani kaksi peräkkäistä seksitorjuntaa nykyiseltä mieheltäni, alkoi minullakin mielessä pyöriä muut mahdollisuudet, muut miehet, ja öisin näin seksiunia.

Mitä jos tämä nykyinen mies ei oikeasti enää haluakaan minua? Mitä jos hän ei nauti halauksistani? Ei halua suudelmiani? Ei enää kaipaa sitä mitä minä voin tarjota?

Minun kärsivällisyyteni ei tule riittämään yhtä kauan kuin rakkaalla ex-miehelläni, joka suvaitsi silloista kuivaa kauttani vuosia. Älä kysy, en tiedä mikä ruuvi minulla silloin oli löysällä. Jotenkin onnistuin kieltämään oman seksuaalisuuteni kokonaan myös itseltäni. En edes masturbaatiota harrastanut. Ei mitään.

Kompromissi


Minä olen monesti auttanut mieheni tyydytykseen, vaikka itseä on väsyttänyt tai jopa oikeasti särkenyt päätä, saamatta siitä itse mitään.

Eikö vastapalveluksesi voisi odottaa, että joskus kun minun tekee mieli, mutta hänen ei, hän voisi hyväillä minua. Vai onko hommat tehtävä täysin itse? Minusta asetelma ei silloin ole reilu, koska hän pakottaa minut auttamaan häntä. Ja jos en auta, hän kiukuttelee, mitä en jaksa katsoa, ja autan sitten vaikka ei huvittaisi ja/tai jaksaisi millään.

Mies perustelee haluttomuuttaan tyydyttää minut sillä ettei saa siitä mitään itselleen. Yllätys, yllätys! En minäkään aina saa siitä mitään kun tyydytän mieheni. Etenkään jos olen väsynyt ja/tai stressaantunut. Silloin ei voisi vähempää kiinnostaa kun pää on täynnä huolia ja murheita. Mutta tällainen tilanne on paras hetki pienelle rentoutusharjoitukselle esimerkiksi suuseksin vastaanottamisen muodossa. Mutta valitettavasti sitäkään mieheni ei harrasta. Varmaan siksi, kun ei kiihotu siitä itse. Mutta mitäs se näkökulma, että kiihottuu siitä, kun tietää toisen kiihottuvan. Minä ainakin osaan kiihottua, kun mieheni kiihottuu kosketuksestani. Miksei hän osaa taikka halua kiihottua minun kiihottamisestani?

Miesten voimakas seksivietti on urbaani legenda


Mies, jolla on voimakkaampi seksivietti kuin minulla, on myytti niin kauan kunnes sellaisen kohtaan. Vielä ei ole tullut vastaan, äläkä sinäkään tule lesoilemaan. Kyllä sinäkin jossain vaiheessa uuvut. Oli sitten kyse päivästä, viikosta, kuukaudesta tai vuodesta. Raja sinullakin tulee vastaan mitä sinun munasi kestää.

Onneksi on saksalaista kestävää laatua oleva vibraattori, jossa on uudelleen ladattavat patterit. Siinä laitteessa riittää virtaa vielä pitkään senkin jälkeen, kun mies on saanut ja nukahtanut tyytyväisenä.

Jos en saa seksiä, haluan pusuja ja haleja. Niistä ei muna kulu. Vai onko sekin liikaa vaadittu? Ei minun mielestäni. Ei minun unelmapuolisoltani.

P.S. Jos se kerran on totta, että naisillä on voimakkaampi seksivietti kuin miehillä, niin sittenhän en voi vertaistani löytää muualta kuin saman sukupuolen edustajista. Mielenkiintoista... Pitäisiköhän tutkia asiaa tarkemmin ;-)

torstai 27. marraskuuta 2014

Sulassa sovussa

Onnellinen parisuhde on kun selvitään rankasta roudausurakasta sulassa sovussa ilman riitaa, syyttelyä tai edes äänen korotusta.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Unelmakoti

Kuten kerroin aiemmin, saattaa rakas määräaikainen avomieheni nukkua päivät ja valvoa yöt, mikä aiheuttaa omat ongelmansa. Ensinnäkin nukun korvatulppien ja silmälappujen kanssa, että saisin edes jonkinlaisen yörauhan.

Oma elämä pidossa


Mutta entäs sitten päiväsaikaan, kun mies nukkuu ja minä haluaisin puuhailla kotona. Työpäivinä tämä hänen rytminsä ei päivisin haittaa, koska silloinhan olen työpaikalla, mutta vapaapäivinä haluaisin puuhailla kaikenlaista, etenkin kun muuttokin lähestyy.

Jos toimisin oman kiltin luonteeni mukaisesti, pyrkisin olemaan hiiren hiljaa koko sen ajan kun mies nukkuu. Mutta jos hän nukkuu iltapäiväviiteen, niin missä on järki ja tolkku. Ei missään! Miksi hiipisin varpaillani omassa kodissani koko päivän vain sen takia, kun yksi ei osaa nukkua öisin. Hankkikoon hänkin korvatulpat ja nukkukoon silmäläpät silmillä. Nyt loppu miellyttäminen. Tämä on minun kotini, minun linnani. Minä saan tehdä täällä mitä haluan ja milloin haluan.

Oma huone on ehdoton


Jos joskus muutan jonkun miehen kanssa yhteen, haluan ehdottomasti oman huoneen. Eikä tämä huone saa olla meidän yhteinen makuuhuone, koska silloin se ei ole oma. Lisäksi tämä mies tarvitsee myös oman, mielellään äänieristetyn huoneen, jossa hän voi hakata tietokoneen näppäimistöään yöt läpeensä. Miksei minullekin oma äänieristetty huone, niin voin siellä luukuttaa musiikkia niin kovaa kuin haluan, milloin haluan.

Tai sitten molemmille oma makuuhuone, ja voimme yökyläillä toistemme luona vaikka asuisimmekin yhdessä. Itseasiassa tämä idea kuulostaa loistavalta. Toisaalta haluaisin oman huoneeni ja makuuhuoneen pitää erillään, koska en haluaisi makuuhuoneeseen mitään muuta kuin sängyn.

Tässä lopullinen huonevaatimus:
  • keittiö
  • mun huone
  • miehen huone, jossa myös sänky outoja nukkumisaikoja varten
  • makuuhuone, jossa pelkkä sänky, ja jossa minä nukun öisin (mieskin saa nukkua siellä silloin, kun on luonani yökylässä)
  • olohuone (tämä ei ole pakollinen, jos keittiö on riittävän iso hengailuun)
Eli se olisi sitten 3-4 huonetta + keittiö. Neliö näyttäisi irtoavan halvimmillaan tonnilla pk-seudulla. Kyllähän se jo tulisi halvemmaksi kuin kahden normiyksiön vuokrat, eli unelmani on täysin mahdollinen toteuttaa. Ongelmana on vain se, että molemmilla on suhteiden kautta asunnot tällä hetkellä ja asumiskustannukset siten alle markkinahintojen, joten meidän yhteisillä vuokramenoilla ei kyllä tuota asuntoa hankita. Minulta tuo viisisatanen irtoaisi jo nyt, mutta opiskelijastatuksella elävältä mieheltä ei.

Oma koti, oma rauha


Kaipaan yksinkertaisesti enemmän omaa tilaa, aikaa ja rauhaa ja jos kaksi asuu yksiössä, se ei vain onnistu. Kaipaan myös kovasti nukkumisrauhaa.

En tiedä miten suhteemme tästä kehittyy ja muuttuu. Nykytilanne ei minua kuitenkaan miellytä, ja kestän tilanteen vain sen avulla, että tiedän sen olevan määräaikaista.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Arkiset puuhailut

Onnellinen parisuhde on kun arkiset puuhailut, kuten talvirenkaiden roudaus kellarista auton takaboksiin, vain sujuvat. Kummallakin on omat selkeät tehtävänsä ilman varsinaista tehtävänjakoa ja homma tulee hoidettua fiksusti ja nopeasti. Muinoin exän kanssa samankaltainen yksinkertainen tilanne on voinut aiheuttaa hampaidenkiristystä, kiukuttelua, riitelyä ja mökötystä. En voi muuta kuin ihailla sitä, miten asiat voivat joidenkin kanssa sujua helposti ja sulavasti. Olen kiitollinen.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Seurustelu vs. avoliitto

Avoliittoa on nyt takana reilu pari viikkoa, ja pakko todeta, että alan kallistua seurustelun puolelle. Mielestäni avoliitossa joutuu tekemään liikaa kompromisseja elintärkeissä asioissa, kuten esimerkiksi unen laadussa ja määrässä.

Vuorokausirytmien yhteensopimattomuus


Mieheni elää jotain aivan omaa vuorokausirytmiään. Hän menee nukkumaan klo 22 ja aamukymmenen välillä, ja herää aamukahden ja klo 17 välillä... Kyllä! Onko hieman vaikeaa yrittää ylläpitää tuossa rinnalla omaa klo 22-06 nukkumisrytmiä. Kyllä!

Väsyneenä kaikki vain on pielessä. Joinain aamuina olen kuin perseeseen ammuttu karhu. Toisinaan taas kuin haudasta noussut zombi. Minä en vain pysty toimimaan täydellä teholla ilman säännöllistä unta. Miehelle taas säännöllinen uni on varmaan elämän suurin mysteeri ja ihmetyksen aihe. Hän haluaisi mennä nukkumaan aina vain silloin kun väsyttää. Vaikka se sitten tarkoittaisi 1-2 vuorokauden valvomista putkeen ja nukkumaan menemistä aamukymmeneltä.

Anna mun kaikki kestää.

Määräaikainen avoliitto


Paitsi hei, ei minun tarvitse kestää kaikkea. Avoliitto ei ole mikään pakko. Eikä mitään toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta ole tehty. Meillä on menossa määräaikainen avoliitto, josta ensimmäinen määräaikaisuus päättyy 15. joulukuuta. Silloin hän todennäköisesti muuttaa takaisin kotiinsa, kunnes taas seuraava määräaikaisuus alkaa 10. tammikuuta ja kestää jälleen reilun kuukauden. Tai, kun ei noista putkiremonteista koskaan tiedä, voi toinen määräaikaisuuden pätkä sitten venähtää. Nyt en tiedä kumpaa toivon. Tai toki tiedän mitä toivon nyt, mutta en tiedä mitä toivon helmikuun puolivälissä :-)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Lepohetki

Onnellinen parisuhde on suoda toiselle lepohetki, tai kokonainen lepopäivä, kun toinen sitä tarvitsee ja kaipaa.

torstai 20. marraskuuta 2014

Onko ulkonäöllä väliä?

Iänikuinen kysymys ja aihe. Onko ulkonäöllä väliä? Mielestäni on. Seuraavassa perustelut ja pohdintaa ulkonäköön liittyen.

Komeat ovat idiootteja


Itse olen elänyt pitkään siinä uskomuksessa, että kaikki hyvännäköiset miehet ovat idiootteja, sillä he oppivat käyttämään ulkonäköään hyväkseen, eikä heidän siten tarvitse kehittää luonnettaan tai käytöstapojaan. Lisäksi pidän liiaksi ulkonäöstä kiinnostuneita ihmisiä pinnallisina. Mutta vakka kantensa löytää.

En itse ole kovin ulkonäkökeskeinen, vaikka jollain tavalla olenkin, niin en sillä tavalla millä yleensä ajatellaan. En välitä muodista enkä meikkaamisesta, mutta välitän siitä miltä näytän. Haluan pukeutua ja laittautua omien normieni mukaisesti siististi.

Jos mies on mielestäni hyvännäköinen, hänellä on suurempi työ todistella minulle olevansa komean ulkokuoren lisäksi myös hyvä tyyppi. Lisäksi olen elänyt siinä uskossa, että jos joku mies on mielestäni hyvännäköinen, minulla ei ole mitään mahdollisuuksia häneen, sillä en ole median luomien ihanteiden mukaisesti kaunis. Minua on verrattu sellaisiin vanhoissa tauluissa esiintyviin muodokkaisiin naisiin - olen siis perinteisellä ja luonnollisella tavalla kaunis.

Aasialaiset kiehtovat


Vinot silmät ovat kiehtoneet minua niin kauan kuin muistan. Lukiossa olin kiinnostunut siitä ainoasta aasialaisesta pojasta, joka meidän koulusta löytyi. Minun nuoruudessani maahanmuuttajien määrät kouluissa oli vielä aivan toista luokkka kuin mitä nykyään.

Seminaarissa, johon osallistuin hiljattain (ja josta mainitsin aikasemmin täällä ja täällä), yksi puhujista oli keski-ikäinen aasialainen, tukevahko mies. Mutta joku hänessä kiehtoi ja veti puoleensa ja ihmettelin kovasti mikä se oli, koska yleensä vähänkään tukevamman puoleiset etovat minua. Lopulta tajusin, että hänhän on aasialainen. Lisäksi hänellä oli pelimiehen karisma, joka myöskin vetoaa minuun. Mutta yllättynein olen siitä, ettei lihavuuskaan häirinnyt, tai vähentänyt karismaa. Kun on karismaattinen, niin sitä on, riippumatta siitä minkä kokoinen on.

Läskit kammoksuttavat


En ole koskaan seurustellut läskin kanssa. Teininä tapailini yhtä poikaa, joka piti itseään läskinä, kun ei omistanut pyykkilautavatsaa. Hänen epävarmuutensa näkyi siinä, ettei hän halunnut ikinä ottaa paitaa pois päältä. Kyllä, ei edes sängyssä. Epävarmuus omasta keskivartalosta heijastui sitten valitettavasti myös alakerran toimintaan, eikä mies saanut seisomaan. En häntä sen takia jättänyt, vaan meidän suhde taisi sitten vain kaatua oman mahdottomuuteensa, kun toinen ei luota sen vertaa, että uskaltaisi paidan riisua. Pidin sitä jo silloin todella ärsyttävänä ja älyttömänä piirteenä.

Miehessä (tai naisessa) pitäisi olla jotain todella ainutlaatuista, jotta voisin ihastua ylipainosta tai lihavuudesta huolimatta. Koen vain, että siinä arvomaailma eroaa liiaksi, jos toinen on päästänyt itsensä sellaiseen kuntoon. En halua sellaisen ihmisen kanssa elämääni jakaa. Toki, jos on valmis muutokseen, niin voisin harkita, mutta koska seura tekee kaltaisekseen, pitäisin liian suurena riskinä ylipainoisen tai lihavan ihmisen vierelle jäämistä.

Mitä näet ilman vaaleanpunaisia laseja?


Kun olet rakastunut, pidät toista automaattisesti kauniina ja/tai komeana. Mutta mitä sitten kun rakkaus kokee särön ja vaaleanpunaiset lasit menevät rikki. Tässä vaiheessa olisi erittäin tärkeätä, että toinen on joidenkin omien normiesi mukaisesti ihyvännäköinen. Jos olet mennyt ihastumaan ihmiseen, joka ei omien mieltymystesi mukaan ole lainkaan hyvännäköinen, on mahdollisten ongelmien korjaaminen huomattavasti vaikeampaa, kun pelissä ei ole luontaista vetovoimaa apuna.

On vaikeaa olla toiselle suuttunut, jos pelkkä toisen näkeminen saa hormonit hyrrämään ja sukat pyörimään jaloissa. Siksi olenkin ottanut tavaksi olla katsomatta silmiin, kun yritän olla vihainen, sillä muuten huonojen tunteiden ylläpito ei yleensä onnistu. En toki väitä, että suuttuneena oleminen on tavoiteltava asia, mutta joskus sitä haluisi olla vihainen ja suuttunut, jos toinen on tehnyt jotain epämiellyttävää.

Olen aikoinaan alkanut seurustelemaan miesten kanssa, joita en pidä lainkaan fyysisesti viehättävinä, vaan olen ihastunut täysin sisältöön. Niihän sitä sanotaan, että vain sillä on väliä, mutta nyt voin kyllä sanoa, että kyllä se tuo suhteeseen aivan uuden ulottuvuuden, kun janoaa toista myös fyysisellä tasolla. Kun nyt katson joidenkin exien kuvia, olen järkyttynyt. Miten olen voinut pitää heitä joskus hyvännäköisinä? Rakkaus todellakin sokaisee...

Ulkonäöllä on väliä


Kumpi on sitten parempi? Ihastua ensin ulkonäköön vai sisältöön? Luonnollisempaa on mielestäni ensin ihastua ulkonäköön. Toki nykyajan nettimaailma antaa mahdollisuuden ihastua ensin toisen luonteeseen. Mutta kuinka pitkälle se kantaa? Entä kuinka luonnollista se on? Pariutuminen on kuitenkin luonnostaan jälkeläisten tekoa varten ja meihin on sisäänrakennettu se, minkänäköisen kumppanin kanssa haluamme lisääntyä. Kun nämä ulkoiset kriteerit täyttyvät, kannattaa lähteä tarkemmin tarkastelemaan muita nykymaailman kriteereitä kuten arvomaailmaa, tulevaisuuden suunnitelmia jne.

Ideaalitilanne mielestäni on, että ensin ihastuu toisen ulkonäköön, niin että ensisilmäyksellä jo toteaa, että vau, tuohon ihmiseen haluan päästä tutustumaan. Sitten kun pääset tutustumaan toiseen paremmin, toteat uudestaan, että vau, tuo ihminen on sekä ulkoisesti että sisäisesti kaunis. Tätä tapahtumaketjua kutsutaan rakastumiseksi ensi silmäyksellä.

Jossain tapauksissa kohtaaminen jää fyysiselle tasolle. Seksi voi olla hyvää, mutta siihen se jää. Kohtaamista pelkällä henkisellä tasolla kutsutaan ystävyydeksi. Minun kokemusteni mukaan se ei vain yksinkertaisesti riitä onnelliseen parisuhteeseen. Onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan molempia - kohtaamista sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Siksi mielestäni ulkonäöllä, tarkasteltuna ilman vaaleanpunaisia laseja, on väliä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kauppareissu yksin

Onnellinen parisuhde on nauttia yksin tehdystä kauppareissusta, kun toinen jää mielummin kotiin nukkumaan.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Arkiset hetket ovat onnellisimpia

Mainitsin aiemmassa poustauksessa, että olen haikaillut arjen perään suhteessamme. Nyt avaan hieman mitä tällä arjella tarkoitan. Mielestäni suhteemme mukavimpia hetkiä ovat olleet ne hetket, kun olemme tehneet jotain ihanan yksinkertaista ja arkista.

Ruokakaupassa


Nautin suunnattomasti kun käymme kiireettä ruokakaupassa pyörimässä. Rakastan tuotteiden tutkimista ja uusien löytöjen tekemistä. Viimeksi kun pyörimme kaupassa ajan kanssa löysimme ihanan itävaltaisen jääkahvijuoman, jota nautimme jääpaloilla höystettynä. Tuo juoma maistui taivaalliselta tuona krapulapäivänä ja nautin suunnattomasti siitä hetkestä kylmien juomiemme äärellä keittiönpöydässä kynttilänvalossa.

Keittiönpöydässä


Rakastan keittiönpöydän ääressä hengailua, joten on aika sama mitä sen äärellä teemme: Kun hetki on rauhallinen ja läsnäoleva, niin nautin, oli kyseessä vaikka vain ruokailu tai teen tai kahvin juonti. Kynttilä on helppo ja halpa keino tehdä hetkestä vähän juhlavampi. Rakastan juttuhetkiämme kynttilän valossa keittiön pöydässä istuskellen. Se on se paikka, jossa parannetaan maailmaa. Ei sohva, eikä sänky, vaan keittiön pöytä.

Sängyssä


Toki rakastan kiireettömiä hetkiä sängyssäkin. Mutta ne ovat erilaisia kuin keittiönpöytähetket. Ainakin minun mielessäni sängyssä oleiluun liittyy aina jotain eroottista. Niin taitaa miehenkin mielestä liittyä. Kun lauantaina ehdotin hänelle iltapäivällä, että mentäisiin hetkeksi sänkyyn lepäilemään rankan roudaamisurakan jälkeen, niin ei mennyt kauaa, kun hän jo oli sängyssä muna pystyssä. Hänen mielensä yhdisti sängyn heti seksiin. Seksiähän siitä seurasi, kun en pystynyt vastustamaan hänen komeaa seisokkiaan.

Shoppailemassa


Muistan myös hyvin sen yhden päivän kun olimme Helsigin keskustassa kauppakierroksella. Nautin kiirettömästä tutkimisesta ja katsomisesta. Kävimme liikkeissä, joissa en ollut ikinä ennen käynyt. Söimme kaupasta ostettua evästä Elielin aukiolla istuskellen. Minä söin jäätelöä sinä kesäisenä päivänä, ja hän muistaakseni täytetyn patongin. Lopulta kun istuimme metrossa matkalla hänen luokseen, totesin olevani suunnattoman onnellinen. Olin lopen uupunut, janoinen ja nälkäinen, mutta uskomattoman onnellinen.

Kävelyllä


Kauniita muistoja ovat myös kävelylenkkimme, joilla olemme käyneet jossain missä emme ole ennen käyneet. Kävelylenkeillä ajatus rullaa hyvin ja voi jutella vakavemmistakin aiheista. Toki on yksi kävelylenkki, jota en kovin ilolla muistele. Se on se, jolloin hän parin kuukauden tapailun jälkeen selitti minulle, miksi meidän tulisi erota ja minä esitin kantani, miksi meidän ei tulisi erota. Tuosta kävelylenkistä on nyt kulunut jo yli kahdeksan kuukautta ja edelleen ollaan yhdessä. Olen onnellinen, ettemme eronneet sinä talvisena päivänä.

Läsnä toisillemme


Yhteistä näillä onnellisilla arkisilla hetkillä on mielestäni läsnäolo, aikatauluttomuus, stressittömyys ja vapaamuotoinen yhdessäolo kahdestaan. Niistä aineksista on minun mielestäni rakennettu onnellisimmat arkiset hetket.

maanantai 17. marraskuuta 2014

perjantai 14. marraskuuta 2014

Tietoisuus tekemisistä ja sanomisista

Olen ollut kuluneen viikon ajan yllättävän tietoinen tekemisistäni ja sanomisistani. Mitä tällä tarkoitan?

Tarkoitan sitä, että kun sanon jotain, tajuan samalla miten sen sanon, millä äänellä, millä mahdollisilla erikoisäänteillä, miten elehtien. Kun teen jotain, tiedostan kehoni liikkeet erittäin selvästi. Olen ikään kuin ollut enemmän läsnä hetkessä, läsnä itselleni ja ajatuksilleni ja toiminnalleni.

Lisäksi olen ollut yllättävän paljon oma itseni. Uskallan sanoa mitä haluan sanoa, oli se sitten kuin hölmöä tahansa. Uskallan tehdä mitä haluan tehdä. Tämä kaikki on myös näkynyt makuukammarin puolella uudenlaisena rohkeutena petipuuhissa - sanon ja teen mitä haluan.

Tajusin tämän kaiken viime lauantaina kun selitin miehelleni jotain autolla ajaessani. Ajoin autoa, puhuin ja samalla tarkkailin itseäni puhumassa ja ajamassa autoa. En mitään muuta selitystä keksi, kuin että tämä on meditaation vaikutuksia.

Meditaatiohaaste


Mieheni haastoi minut meditoimaan reilu kolme viikkoa sitten ja olen haasteen saatuani kiltisti meditoinut joka ilta. Poikkeuksena ainoastaan se päivä kun olin krapulassa, enkä pystynyt illalla muuta kuin painamaan pääni tyynyyn.

Voitin tämän haasteen kirkkaasti. Mieheni ei enää meditoi. Hän taisi pitää tapaa yllä vain viikon verran. Minä taasen jäin täysin koukkuun ja pidän kynsin ja hampain kiinni päivittäisestä meditaatiohetkestä. Silloinkin kun oltiin Halloween juhlissa, meditoin jo päivällä, kun arvasin ettei illalla onnistu. Seuraavan päivän järkyttävä krapula tuli sitten täysin yllätyksenä, sillä en muista kärsineeni tuollaisesta krapulasta vuosikausiin...

Ilmeisesti päivittäinen meditointi on tuonut minut lähemmäksi tätä hetkeä ja itseni havainnointia. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten jatkossa käy.  On kyllä todella outoa, ja ajoittain jopa epämiellyttävää olla niin tietoinen toiminnastaan. Tokihan tällä tavoin on varmaan helpompi muuttaa omaa käytöstään halutessaan. Mutta ei sekään ole kiva, että aina puhuessa miettii, että mitäköhän tuo toinen nyt ajattelee tästä mitä sanon ja teen. Tykkääkö hän minusta oikeasti tällaisenä? Tykkäänkö minä itsestäni tällaisena sanoessani näin tällä äänensävyllä, tehdessäni näin?

torstai 13. marraskuuta 2014

Seksielämä

Onnellinen parisuhde on aktiivinen, tyydytystä tuottava ja vaihtelua tarjoava seksielämä oman kumppanin kanssa.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Arki tappaa suhteen - vai tappaako?

Ennen lauantaista yhteenmuuttoa puhuimme muutamia kertoja siitä, kuinka usein sanotaan arjen tappavan suhteen. Hän on sitä mieltä, että arki tappaa suhteen. Minä taas olen kovasti haikaillut arjen perään, sillä mielestäni pelkkä viikonloppusuhde on ajoittain rankka.

Arkiaamut avoliitossa


Ensimmäinen arkiaamu yhteenmuuton jälkeen oli kyllä todella rankka, mieheni annettua minun nukkua vain kuusi tuntia. Yöllä hän valvotti, ja aamulla sitten herätti, vaikka minulla olisi vielä ollut mahdollisuus nukkua. Onneksi toisena yönä sain nukuttua jo reilu seitsemän tuntia, torkuttuani vielä reilun tunnin herätyksen jälkeen.  Kolmantena yönä sain vihdoin nukuttua tarvitsemani seitsemän ja puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa.

Kolme arkiaamua on nyt takana. Monen monta vielä edessä. Nythän se nähdään, tappaako se arki suhteen vai vahvistaako se meidän suhdetta, vai mitä käy. Mielenkiinnolla ja pelolla odotan... Pakko myöntää, että pelkäsin enemmän kuin olin innoissani hänen muutostaan luokseni. Pelkään, että menetämme sen mitä meillä on.

Suhde arkitestissä


Ulkopuoliset ovat yrittäneet vakuutella minua, että sittenhän sen näkee toimiiko suhde. Että testaa se mielummin nyt kuin myöhemmin. Mutta mitä jos olisi voinut vielä hetken nauttia kaipuusta ja alkuhuumasta? Mitä jos olisi vielä hetken halunnut säilyttää jotain yksityisyyttä ja jotain omia rutiineja salaisuuksina?

Mitä nyt käy aamutreeneilleni kotona?
Mitä nyt käy spontaaneille tanssi- ja lauluhetkilleni aamun yksinäisinä tunteina ennen töihin lähtöä? Miten nyt käy kauneudenhoitorutiineilleni, jos en halua paljastaa miehelle, kuinka paljon aikaa käytän viikossa siihen, että olisin hänen silmissään kaunis ja haluttava?
Mitä jos en vielä haluaisi hänen näkevän kaikkia hetkiäni, etenkään niitä kun olen pahimmillani? Mitä jos hän ei enää rakastakaan minua sitten?
Mitä jos hän ei sitten haluakaan minua enää, kun en jaksa olla koko aikaa parhaimmillani vaan viihdyn kotona paremmin rennoissa ja löysissä rötkyvaatteissa ilman alusvaatteita?

Mitä jos emme enää harrasta ihanaa, kiihkeää seksiä, kun näemme toisemme päivittäin?
Mitä jos emme enää pussaille?
Emme halaa?
Emme koskettele?
Emme leiki ja hölmöile?
Emme enää istu kynttilän valossa juomassa teetä?

Pelottaa.

Mutta toisaalta, jos emme selviä tästä, emme kyllä sitten ikinä selviä mahdollisesta perheenlisäyksestäkään.

Tappaako arki meidän suhteen? Se nähdään pian.

tiistai 11. marraskuuta 2014

maanantai 10. marraskuuta 2014

Yhteenmuuto - avoliitto

Miesystäväni muutti viime lauantaina luokseni asumaan. Kyseessä on väliaikaisratkaisu putkiremontin johdosta, mutta nähtäväksi jää, seuraako tilanteesta pysyväisratkaisu meidän suhteen kannalta. Kestääkö meidän suhde yhdessäasumisen vai päädymmekö eroon vielä ennen joulua...

Avain kotiini - avain sydämeeni


Annoin miehelleni Halloween lahjaksi oman avaimen kotiini. Avaimen teettämisen lisäksi askartelin hänelle oman avaimenperän, johon käytin jotain uutta ja jotain vanhaa. Mielestäni siitä tuli hieno. Tein sen rakkaudella. Oli kiva pitkästä aikaa tehdä jotain luovaa omilla käsillään.

Avainkopion teettäminen maksoi 7,50 ja avaimenperään hankkimani tarvikkeet 1,50. Satsaukseni hänen muuttoonsa oli siis 9 euroa ja 1,5 hyllyä vaatekaapissani.

Minulle koti on pyhä paikka, joten tuo lahja oli minulle erittäin arvokas henkisellä tasolla. Annoin toiselle ihmiselle avaimen minun kotiini. Se on minulle valtava luottamuksen osoitus. Toivottavasti hän osaa arvostaa sitä eikä käytä luottamustani väärin.

33 vuorokauden koeajo yhteiseen arkeen


Hänelle muutto ja sen pituus konkretisoitui eilen ladatessa matkakorttiin seutuarvoa Helsingin sisäisen arvon sijasta. Joutui lataamaan 33 vuorokautta. 33 vuorokautta yhdessä asumista. 33 vuorokautta yhteistä arkea. 

33 vuorokauden jälkeen minä muutan uuteen kotiin, ja hänelle avautuu mahdollisuus palata kuukaudeksi kotiin, ennen mahdollista seuraavaa pakojaksoa minun luokseni. Jää nähtäväksi pääsenkö antamaan hänelle avaimia uuteen kotiini...

P.S. Harjoittelimme eilen sanaselitystä Aliaksen avulla. Yritin selittää sanaa avoliitto. En onnistunut. Hän ei arvannut sitä. Kertooko se meistä jotain? Ensimmäinen päivä avoparina, enkä saa tuota sanaa selitettyä hänelle niin, että hän sen ymmärtäisi... Hauskaa vai surullista? Vai ratkiriemukasta?

Seuraavia Alias-treenejä odotellessa...

perjantai 7. marraskuuta 2014

Huoli vs. ärtymys kun yöunet häiriintyvät

Onnellinen parisuhde on sitä, että päällimmäisenä tunteena on huoli toisen sairastuessa keskellä yötä, eikä ärtymys häiriintyneistä yöunista. Se, että mielummin lähtee etsimään toista kysyäkseen, onko kaikki ok, kuin että vain kääntää kylkeä ja vetää peiton paremmin korvien ja silmien peitoksi.

torstai 6. marraskuuta 2014

Sen oikean metsästys

Kerroin jo aiemmin, että osallistuin hiljattain isoon seminaariin.

Yleensä aina tällaiseen tapahtumaan mennessä pukeudun sillä ajatuksella, että olen parhaimmillani, sillä eihän sitä koskaan voi tietää milloin sitä törmää unelmiensa mieheen. Jokainen vastaantulija on potentiaalinen elämänkumppani.

Nyt kun pukeuduin tähän viimeisimpään seminaariin, tämä ajatus vilahti ensin mielessäni, kunnes sitten tajusin, että hetkinen, tämä ajatus ei pidä enää paikkansa. Minullahan on jo kumppani.

Unelmien prinssi -tutka pois päältä


Minun ei tarvitse enää etsiä unelmieni miestä, sillä olen hänet jo löytänyt. Minun ei tarvitse pukeutua siinä mielessä, että saan kerättyä miesten huomiota itseeni. Voin pukeutua itselleni mieluisalla ja mukavalla tavalla. Tuo oivallus ja ajattelun muutos vaikutti yllättävän paljon seminaarivalmistautumiseen ja pukeutumiseen.

Ennen valikoin vaatteita pitkään ja hartaasti ja pukeuduin arkipäivästä täysin poiketen hameeseen, sukkahousuihin, mahdollisesti korollisiin kenkiin jne. Nyt tein päätökset kirjaimellisesti samalla tavalla kuin mihin tahansa arkipäivän toimeen lähtiessä. Muutama minuutti ennen lähtöä vilkaisin vaatekaappiini ja valitsin sieltä ne vaatteet, jotka sinä päivänä houkuttelivat.

Ulkonäöllä ei ole väliä


Toisaalta voi ajatella, että jos se henkilö on oikea, ei hän välitä, jos minulla on ikivanhat verkkarit jalassa, tukka likainen ja finni nenänpäässä. Mutta kiinnittäisitkö sinä tällaiseen henkilöön huomiota? Vaikka eihän sillä ulkonäöllä periaatteessa ole väliä, niin kyllä sillä millaisen ensivaikutelman annat, on.

Kauhistelen aina miesystäväni kämppistä, joka lähtee ulos kirkkaan vihreissä crocseissa ja likaisessa liian pienessä paidassa, josta vilkkuu maha. Eikä mikään pyykkilautavatsa vaan suomalainen perinteinen kaljamaha. Kyllä sillä mahalla ja niillä crocseilla voi toki vetää huomiota puoleensa, mutta korkeintaan negatiivista. Toisaalta onko sekin parempi kuin harmaaseen massaan hukkuminen? Voi olla.

Metsästyskausi on päättynyt lopullisesti?


Vielä tuntuu oudolta tottua ajatukseen, että metsästyskausi olisi nyt ohi. Toki haluan sen olevan ohi, mutta vanhat ajatukset ja tottumukset vielä kummittelevat mielessä.

Pakko myöntää, että edellisen pitkän suhteen aikana... tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin koskaan edellisten suhteideni aikana, en ole lopettanut metsästystä vaan olen aina pitänyt silmäni ja korvani auki siltä varalta, josko jotain parempaa sattuu kohdalle. Ei ihme, että nuo kaikki suhteet päättyivät ennemin tai myöhemmin, kun en niihin sitoutunut täysin.

Nyt minusta tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että voisin oikeasti sitoutua täysin - koko sielullani ja ruumiillani. Sen verran hulluna olen nykyiseen mieheeni, että minun on jopa vaikea uskoa, että jotain parempaa voisi olla tarjolla. En ainakaan osaa kuvitella mitä se voisi olla.

Toki, en minä maailmaa minkään vaaleanpunaisten lasien läpi katsele. Ei mieheni täydellinen ole. Mutta niin en ole minäkään. Mutta ehkä meidän epätäydellisyydet täydentää toisiaan ja yhdessä olemme täydellisiä? Niin minä ainakin haluan uskoa.

Meidän suhteemme on kuin viime sunnuntai-maanantai välinen yö: taivas ja helvetti samassa paketissa. Ilman toista ei olisi olemassa toista. Mutta helvetissäkin olo tuntuu ihan mukavalta, kun on oman rakkaan kainalossa. Silloin kaikki maailman ongelmat tuntuvat häviävän pieniltä, täysin mitättömiltä. Pääasia, että saan olla tässä ja nyt, oman rakkaan lähellä.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Rakastavat kädet

Onnellinen parisuhde on toisen rakastavat kädet kasvoillasi, kaulallasi, rinnoillasi... Kädet, joiden kosketusta janoat lisää. Kädet, joiden kosketus saa sinut hulluksi halusta, himosta ja rakkaudesta.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Anteeksi kulta, olen pettänyt sinut ja itseni

Anteeksi rakkaani. Koen olevani sinulle anteeksipyynnön velkaa, ja samalla myös itselleni.

Olen antanut itseni rapistua.

Uskalsin vihdoin katsoa totuutta silmiin ja myöntää asian itselleni. Todensin asian vielä vilkaisemalla peiliin. Vaaka ja mittanauha kertoivat omia karuja lukemiaan. Olen pohjalla.

Mutta onneksi pohjalla olemisessa on jotain positiivista. Sieltä ainoa suunta on ylöspäin.

En kuitenkaan ole pohjalla. Tilanne voisi olla huonompikin. Valtavan paljon huonompi. Mutta minulle tämäkin tila on kuin pohjalla oloa aikaisempaan verrattuna.

Olen 30 ja elämäni painavimmassa kunnossa. Auts.

Onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan kaksi onnellista


Onnellinen parisuhde syntyy kun kaksi ennestään onnellista yhtyy. Tasapainoisessa parisuhteessa kummankaan onni ei ole kiinni toisen onnesta. Kumpikin osapuoli osaa ja on onnellinen myös yksinään.

Kolmenkympin kriisi


Olin onnellinen kun tapasin nykyisen rakkaani. Oli uusi koti, uusi työpaikka oli odottamassa aivan nurkan takana, oli elämäni onnellisin joulu takana, mutta sitten tuli mahalasku. Minuun taisi iskeä kolmenkympin kriisi. Syntymäpäiviini oli alle kolme kuukautta, uusi työ vaati veronsa, uusi parisuhde, vaikka olikin onnellinen, asetti myös suunnattomia paineita. Lopulta uuvuin.

Aikani hakkasin päätä seinään, kunnes aloin kaivaa kuoppaa itselleni. Kaivoin ja kaivoin joutuen yhä syvemmälle mielen synkkiin syövereihin. Sitten tuli raja vastaan. Tajusin, että jos vielä jatkan kaivamista, paluuta ylös ei ole.. Lopulta huusin apua itse kaivamastani kuopasta, ja luojan kiitos huutooni vastattiin. Lopulta ojensin myös käteni ylös ja joku vihdoin nosti minut pois sieltä kuopasta.

Anteeksi kulta, että jouduit tuonkin kokemaan. Kiitos, että pysyit silti rinnallani. Kiitos, että uskoit siihen, että huominen on parempi.

Uusi vuosi - uusi elämä


Minulle on alkanut muodustua tavaksi säännöllisin väliajoin pistää asioita uusiksi. Vuosi tuli jo täyteen nykyisessä asunnossa ja muutto on edessä reilun kuukauden kuluttua. Uutta työpaikkaa etsin jatkuvasti. Nykyisessä tuli juuri neljän kuukauden koeaika täyteen.

Totesin sitten rakkaalleni vahingossa saunoessa, että aika pistää mies vaihtoon. Yritin paikata tilannetta sanomalla sanoneeni freudilaisen lipsahduksen. Eipä tiennyt tyttö mitä se tarkoittaa, sillä eipä se tilannetta oikeasti korjannut.

Wikipediasta: Freudilainen lipsahduhdus tarkoittaa sitä, että ihminen tulee vahingossa sanoneeksi, mitä hän todella ajattelee ja tuntee. Ilmiö on nimetty itävaltalaisen lääkärin ja psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mukaan. Todellisten tunteiden uskotaan olevan peräisin ihmismielen tiedostamattomasta osasta ja tulevan esiin muun muassa freudilaisten lipsahdusten kautta.

Hups.

Mikä sellaisen lipsahduksen nimi on, jota ei tarkoita? Koska ihmismieli toimii ovelasti. Jos ajattelet, että älä ainakaan ajattele vaaleanpunaista elefanttia, huomaat ajattelevasi juuri sitä. Luulen, että ajattelin juuri, etten ainakaan pistä miestä vaihtoon, ja sitten menin juuri sen sanomaan. Näin minä asian nyt selitän. Koska se on totta. Miksi ihmeessä pistäisin vaihtoon sen, mikä on parasta elämässäni tällä hetkellä.

Takaisin routuun - nyt loppu suhdesyöminen


Se, mitä nyt aion asunnon ja toivottavasti pian myös työpaikan lisäksi pistää vaihtoon, on elintapani - ruokavalioni ja liikuntatottumukset. Aion päästä taas hyvään kuntoon, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan tällaiselle 30-vuotiaalle hormonitoiminnan häiriöistä kärsineelle nuorelle naiselle.

On se kumma, kun uusi suhde tuo mukanaan aina pari kiloa. Joten tämä huomioon ottaen, ei ole ihme, että olen hieman lihonut. Joitakin ero laihduttaa, mutta minua ei, koska syön sekä iloon että suruun. Viimeisen kahden vuoden sisään on ollut viisi miestä - yhteensä neljä alkua ja neljä päätöstä, lopputuloksena seitsemän ylimääräistä kiloa.

Toivon pääseväni näyttämään nykyiselle miehelleni itseni parhaimmillani vielä jonain päivänä. Kuopan täyttäminen on jo alkanut. Katsotaan milloin pääsen rakentamaan kukkulaa sen päälle :-)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Jääkahvi krapulapäivänä

Onnellinen parisuhde on jääkahvin nauttiminen kynttilän valossa rakkaan kanssa krapulapäivänä.