Eilen tuli kuluneeksi 11 kuukautta ensitreffeistämme. Emme juhlistaneet asiaa millään tavalla. Muuttoon liittyvät valmistelut ovat vieneet mehut molemmilta. Lauantaista lähtien olemme olleet joka ilta viimeistään kymmeneltä käymässä nukkumaan. Eikä unta ole tarvinnut kauaa odotella.
Vuosipäivänä täytyy kyllä tehdä jotain spesiaalia. Muutama idea minulla on jo, jollei mies keksi jotain parempaa. Sitä ennen olisi toki vielä keksittävä joku kiva joululahja. Ehkä sitä ehtii miettiä muuton jälkeen.
Tällä viikolla tämä blogi on varmaankin hiljaisempi. Facebook-sivuille lisään päivittäin yhden sitaatin miehen joulukalenterista, mutta siihen varmaan jää aktiivisuuteni tällä viikolla tällä saralla, jollei nyt jotain ihmeitä tapahdu.
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
maanantai 8. joulukuuta 2014
Joskus sitä vain on tyhmä
Eilen oli sellainen päivä. Olin yksinkertaisesti tyhmä.
Olin väsynyt. Aivan liian väsynyt toimiakseni järkevästi. Tuli toimittua tyhmästi ja sanottua typerästi miehelle. Hän suuttui aivan aiheesta.
Käperryin nurkkaan häpeämään. Suojauduin lisähyökkäyksiltä. Itkin hysteerisesti.
Lopulta kun sain itseni rauhoitettua ja kyynelvirran loppumaan, uskalsin nostaa katseeni ja katsoa miestä. Kun katsoin häneen kasvoihinsa, hänen kauniisiin silmiin, en voinut muuta kuin tuntea rakkautta. Rakastan sitä miestä koko sydämestäni. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, tulee välillä sanottua ja tehtyä tyhmiä asioita.
Kaikista eniten pelkään sitä, etten ole tarpeeksi hyvä hänelle. Viime viikolla tuo tunne korostui, koska olin niin väsynyt kaikesta muuttoon liittyvästä ja irtisanomisesta. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi. Tunsin itseni rumaksi ja epähaluttavaksi. En kokenut ansaitsevani mitään hyvää. Varsinkaan mitään niin hyvää kuin mitä mies on.
Haluaisin niin olla hänelle onnellisuuden lähde. Toivoisin niin, että hän pitäisi minua maailman kauneimpana ja ihanimpana naisena. Että hänkin tuntisi vain rakkautta katsoessaan minua.
Viime viikolla luin sellaisesta ajatuksesta, ettei se ole oikeaa rakkautta ennen kuin saa vastarakkautta. Eli jos vain suhteen toinen osapuoli rakastaa, se ei ole rakkautta. Vain jos suhteen molemmat osapuolet rakastavat toisiaan kyse on rakkaudesta.
Toivon niin, että olisin miehen rakkauden kohde. Että hän tuntisi samoin kuin minä.
Minä en ole ennen tuntenut mitään tällaista ketään muuta kohtaan. Huomenna meillä tulee 11 kuukautta täyteen ensitreffeistä ja olen edelleen häneen aivan hulluna. Tottakai eri tavalla kuin alussa, mutta paremmalla ja syvemmällä tavalla.
Kuten olen todennut, onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan kaksi onnellista. Minä en valitettavasti ole viime aikoina kantanut korteani kekoon. Josko se pian taas onnistuisi ja tämä väsymys helpottaisi kun saisi muuton hoidettua. Lauantaina olisi jo tarkoitus herätä uudesta asunnosta.
P.S. Harrastimme illalla vielä sovintoseksiä, vaikka olimme molemmat kuoleman väsyneitä. Pikainen kolmekymmentäminuuttinen, ja sen perään nukahdimme välittömästi.
Olin väsynyt. Aivan liian väsynyt toimiakseni järkevästi. Tuli toimittua tyhmästi ja sanottua typerästi miehelle. Hän suuttui aivan aiheesta.
Käperryin nurkkaan häpeämään. Suojauduin lisähyökkäyksiltä. Itkin hysteerisesti.
Lopulta kun sain itseni rauhoitettua ja kyynelvirran loppumaan, uskalsin nostaa katseeni ja katsoa miestä. Kun katsoin häneen kasvoihinsa, hänen kauniisiin silmiin, en voinut muuta kuin tuntea rakkautta. Rakastan sitä miestä koko sydämestäni. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, tulee välillä sanottua ja tehtyä tyhmiä asioita.
Kaikista eniten pelkään sitä, etten ole tarpeeksi hyvä hänelle. Viime viikolla tuo tunne korostui, koska olin niin väsynyt kaikesta muuttoon liittyvästä ja irtisanomisesta. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi. Tunsin itseni rumaksi ja epähaluttavaksi. En kokenut ansaitsevani mitään hyvää. Varsinkaan mitään niin hyvää kuin mitä mies on.
Haluaisin niin olla hänelle onnellisuuden lähde. Toivoisin niin, että hän pitäisi minua maailman kauneimpana ja ihanimpana naisena. Että hänkin tuntisi vain rakkautta katsoessaan minua.
Viime viikolla luin sellaisesta ajatuksesta, ettei se ole oikeaa rakkautta ennen kuin saa vastarakkautta. Eli jos vain suhteen toinen osapuoli rakastaa, se ei ole rakkautta. Vain jos suhteen molemmat osapuolet rakastavat toisiaan kyse on rakkaudesta.
Toivon niin, että olisin miehen rakkauden kohde. Että hän tuntisi samoin kuin minä.
Minä en ole ennen tuntenut mitään tällaista ketään muuta kohtaan. Huomenna meillä tulee 11 kuukautta täyteen ensitreffeistä ja olen edelleen häneen aivan hulluna. Tottakai eri tavalla kuin alussa, mutta paremmalla ja syvemmällä tavalla.
Kuten olen todennut, onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan kaksi onnellista. Minä en valitettavasti ole viime aikoina kantanut korteani kekoon. Josko se pian taas onnistuisi ja tämä väsymys helpottaisi kun saisi muuton hoidettua. Lauantaina olisi jo tarkoitus herätä uudesta asunnosta.
P.S. Harrastimme illalla vielä sovintoseksiä, vaikka olimme molemmat kuoleman väsyneitä. Pikainen kolmekymmentäminuuttinen, ja sen perään nukahdimme välittömästi.
perjantai 5. joulukuuta 2014
Juhlan aika - tämän blogin ensimmäinen kuva
Vau! Tämä on sadas teksti tässä blogissa.
Yleensä en huomaa tällaisia mahdollisuuksia juhlaan, mutta onnekseni huomasin eilen julkaistuani, että kyseessä oli 99. teksti ja tänään on siis aihetta juhlaan.
Juhlan kunniaksi julkaisen ensimmäisen valokuvan tässä blogissa. Tässä kuva joulukalenterista, jonka askartelin miehelle.
Itse kalenteripohja on ikivanha. Oma äitini on sen aikoinaan askarrellut minulle, kun olin pikkutyttö.
Kun käytät mielikuvitustasi, voit nähdä komean miehen seisomassa kalenterin takana pitämässä siitä ylänurkista kiinni. Yksityisyyden suojelemiseksi rajasin hänet kuitenkin kuvasta pois, pahoittelen.
Kiinnitin jokaiselle päivälle paperin, johon on kirjattu jokin palvelu, esim. hartiahieronta 2 min. Palvelulahjakortin lisäksi joka päivälle on kirjattu rakkauteen liittyvä sitaatti. (Sitaatit paljastan 8. joulukuuta alkaen Onnellisen parisuhteen facebook-sivulla.) Tämä oli alkuperäinen suunnitelma, mutta sitten menin hetken mielijohteesta ruokakaupassa vielä ostamaan lisäksi suklaata.
Mies kommentoi neljäntenä päivänä, ettei joka päivälle ole suklaata. Terävä mies, eikö ole. Piikitteli sitten minua, että loppuiko budjetti kesken.
Ei kulta, ei loppunut budjetti kesken. En vain tiennyt monta suklaakarkkia siinä toisessa pussissa oli, kun ostin sen. Toisessa oli kymmenen ja sitten siitä toisestakin paljastui kymmenen. Neljä päivää jäi siis ilman ja valitsin päiviksi pyhät eli sunnuntait ja jouluaaton. Ajattelin, että noina päivinä on jo muutenkin herkkuja tarjolla.
Mutta katsotaan nyt. Reklamaatio on otettu vastaan. Ehkä puuttuviin päiviin vielä ilmestyy jotain ;-)
Yleensä en huomaa tällaisia mahdollisuuksia juhlaan, mutta onnekseni huomasin eilen julkaistuani, että kyseessä oli 99. teksti ja tänään on siis aihetta juhlaan.
Juhlan kunniaksi julkaisen ensimmäisen valokuvan tässä blogissa. Tässä kuva joulukalenterista, jonka askartelin miehelle.
Itse kalenteripohja on ikivanha. Oma äitini on sen aikoinaan askarrellut minulle, kun olin pikkutyttö.
Kun käytät mielikuvitustasi, voit nähdä komean miehen seisomassa kalenterin takana pitämässä siitä ylänurkista kiinni. Yksityisyyden suojelemiseksi rajasin hänet kuitenkin kuvasta pois, pahoittelen.
Kiinnitin jokaiselle päivälle paperin, johon on kirjattu jokin palvelu, esim. hartiahieronta 2 min. Palvelulahjakortin lisäksi joka päivälle on kirjattu rakkauteen liittyvä sitaatti. (Sitaatit paljastan 8. joulukuuta alkaen Onnellisen parisuhteen facebook-sivulla.) Tämä oli alkuperäinen suunnitelma, mutta sitten menin hetken mielijohteesta ruokakaupassa vielä ostamaan lisäksi suklaata.
Mies kommentoi neljäntenä päivänä, ettei joka päivälle ole suklaata. Terävä mies, eikö ole. Piikitteli sitten minua, että loppuiko budjetti kesken.
Ei kulta, ei loppunut budjetti kesken. En vain tiennyt monta suklaakarkkia siinä toisessa pussissa oli, kun ostin sen. Toisessa oli kymmenen ja sitten siitä toisestakin paljastui kymmenen. Neljä päivää jäi siis ilman ja valitsin päiviksi pyhät eli sunnuntait ja jouluaaton. Ajattelin, että noina päivinä on jo muutenkin herkkuja tarjolla.
Mutta katsotaan nyt. Reklamaatio on otettu vastaan. Ehkä puuttuviin päiviin vielä ilmestyy jotain ;-)
torstai 4. joulukuuta 2014
Muutto ja potkut töistä - kaksi suurimmista stressitekijöistä samalla
Vaikka olin alussa ajoittain raivoissani yhdessä asumisesta, alkaa nyt jo kauhistuttaa, että miesystävä muuttaa pian takaisin omaan kotiinsa. Alle kaksi viikkoa enää yhteiseloa jäljellä. Apua.
Miltäköhän se yksin asuminen sitten taas tuntuu? Veikkaan, että arki rullaa omalla painollaa kyllä, jos vain on töitä. Valitettavasti minut irtisanottiin työstäni toissapäivänä ja viimeinen työpäiväni on 16.12. Pelkään, että kun olemme saaneet muuttokuorman roudattua uuteen asuntooni lauantaina 13.12. ja mies on palannut maanantaina kotiinsa, voi pieni ikävä iskeä keskiviikkona kun ei yhtäkkiä olekaan enää miestä seurana eikä työtä, johon mennä kuluttamaan kahdeksan tuntia arkipäivästään ansaitakseen rahaa, jolla elättää itsensä.
Toivon ja rukoilen, että löydän pian uuden työpaikan.
Lisäksi toivon ja rukoilen, että mies pysyy elämässäni. Ettei sekin nyt jätä tämän kaiken muutoksen ja kaaoksen keskellä. Voi se omaan kotiinsa muuttaa takaisin, mutta sen suurempaa eroa en toivo enkä halua.
Siinä oli parisuhteen rauha koetuksella, kun tiistai-iltana tulin töistä kotiin saatuani tuntia aikaisemmin tietää potkuistani. Olimme sopineet renkaiden vaihdon vielä siihen iltaan.
Yritin ensin purkaa pahaa oloani kuuntelemalla musiikkia täysillä kuulokkeilla. Mies yritti hieman kysellä miksi itken, mutten halunnut puhua. Pelkäsin, että jos avaan suuni, sieltä ei tule mitään kaunista, tai edes siedettävää.
Niinhän siinä kävi. Kun lopulta avasin suuni, sieltä tuli vain kaikkea rumaa, liian kovaa ja tarpeetonta ulos. En halunnut purkaa pahaa oloani mieheen, joka oli syytön, mutta valitettavasti hän joutui sen kohteeksi, kun kerran oli siinä lähellä.
Olisi niin mieli tehnyt huutaa, raivota, päästää paha olo ulos, mutta pidättelin. Pidin tiukasti suuni kiinni. Muutama lipsahdus tuli. Kaikki mitä sanoin miehelle tuli ulos erittäin ilkeään sävyyn.
Onneksi pääsimme lopulta siihen renkaiden vaihtoon, joka alkuvaikeuksien jälkeen lähti sujumaan hyvin. Sain muuta ajateltavaa hetkeksi, joten olinkin jo rauhoittunut kun vihdoin pääsimme takaisin kotiin iltapalalle.
Rauhoituttuani hieman pystyin analysoimaan miksi reagoin niin voimakkaasti potkuihin. Tottakai irtisanominen saa ja kuuluu harmittaa, muttei sen kuulu laukaista sellaisia ajatuksia, joita se minussa laukaisi.
Ensimmäinen ajatus oli, että nyt minun tulee tehdä itsemurha. Olen huono ihminen, kun saan potkut ja siksi minulla ei ole enää oikeutta elää. Enkä halua olla läheiselleni vaivaksi raha- ja toimeentulohuolieni kanssa, joten parempi vain lakata olemasta.
Toinen ajatus oli, että jos en itsemurhaa tee, niin varmasti ainakin mies jättää, koska ei hän halua olla tällaisen luuserin kanssa, joka saa potkut.
Onneksi taustalla kuitenkin oli ajatus, etten halua kuolla. En halua luovuttaa.
Haluan vielä kokea kaikkia ihania asioita ja tunteita. Haluan muuttaa uuteen kotiini. Haluan kokea vielä monia ihania hetkiä mieheni kanssa. Haluan vielä olla onnellinen. Haluan vielä todistaa itselleni ja muille, että minullakin on syy elää.
Haluan elää onnellisessa parisuhteessa rakastaen ja tullen rakastetuksi. Haluan toteuttaa itseäni ja tehdä omalta osaltani tästä maailmasta hieman paremman elää ja olla, niin itselleni kuin muillekin.
Elämä jatkuu. Potkuista huolimatta. Tai ehkä juuri niiden ansiosta?
Miltäköhän se yksin asuminen sitten taas tuntuu? Veikkaan, että arki rullaa omalla painollaa kyllä, jos vain on töitä. Valitettavasti minut irtisanottiin työstäni toissapäivänä ja viimeinen työpäiväni on 16.12. Pelkään, että kun olemme saaneet muuttokuorman roudattua uuteen asuntooni lauantaina 13.12. ja mies on palannut maanantaina kotiinsa, voi pieni ikävä iskeä keskiviikkona kun ei yhtäkkiä olekaan enää miestä seurana eikä työtä, johon mennä kuluttamaan kahdeksan tuntia arkipäivästään ansaitakseen rahaa, jolla elättää itsensä.
Toivon ja rukoilen, että löydän pian uuden työpaikan.
Lisäksi toivon ja rukoilen, että mies pysyy elämässäni. Ettei sekin nyt jätä tämän kaiken muutoksen ja kaaoksen keskellä. Voi se omaan kotiinsa muuttaa takaisin, mutta sen suurempaa eroa en toivo enkä halua.
Kriisinpoikanen potkujen jälkeen
Siinä oli parisuhteen rauha koetuksella, kun tiistai-iltana tulin töistä kotiin saatuani tuntia aikaisemmin tietää potkuistani. Olimme sopineet renkaiden vaihdon vielä siihen iltaan.
Yritin ensin purkaa pahaa oloani kuuntelemalla musiikkia täysillä kuulokkeilla. Mies yritti hieman kysellä miksi itken, mutten halunnut puhua. Pelkäsin, että jos avaan suuni, sieltä ei tule mitään kaunista, tai edes siedettävää.
Niinhän siinä kävi. Kun lopulta avasin suuni, sieltä tuli vain kaikkea rumaa, liian kovaa ja tarpeetonta ulos. En halunnut purkaa pahaa oloani mieheen, joka oli syytön, mutta valitettavasti hän joutui sen kohteeksi, kun kerran oli siinä lähellä.
Olisi niin mieli tehnyt huutaa, raivota, päästää paha olo ulos, mutta pidättelin. Pidin tiukasti suuni kiinni. Muutama lipsahdus tuli. Kaikki mitä sanoin miehelle tuli ulos erittäin ilkeään sävyyn.
Onneksi pääsimme lopulta siihen renkaiden vaihtoon, joka alkuvaikeuksien jälkeen lähti sujumaan hyvin. Sain muuta ajateltavaa hetkeksi, joten olinkin jo rauhoittunut kun vihdoin pääsimme takaisin kotiin iltapalalle.
Mitä potkujen saaminen tarkoittaa
Rauhoituttuani hieman pystyin analysoimaan miksi reagoin niin voimakkaasti potkuihin. Tottakai irtisanominen saa ja kuuluu harmittaa, muttei sen kuulu laukaista sellaisia ajatuksia, joita se minussa laukaisi.
Ensimmäinen ajatus oli, että nyt minun tulee tehdä itsemurha. Olen huono ihminen, kun saan potkut ja siksi minulla ei ole enää oikeutta elää. Enkä halua olla läheiselleni vaivaksi raha- ja toimeentulohuolieni kanssa, joten parempi vain lakata olemasta.
Toinen ajatus oli, että jos en itsemurhaa tee, niin varmasti ainakin mies jättää, koska ei hän halua olla tällaisen luuserin kanssa, joka saa potkut.
Onneksi taustalla kuitenkin oli ajatus, etten halua kuolla. En halua luovuttaa.
Mitä oikeasti haluan
Haluan vielä kokea kaikkia ihania asioita ja tunteita. Haluan muuttaa uuteen kotiini. Haluan kokea vielä monia ihania hetkiä mieheni kanssa. Haluan vielä olla onnellinen. Haluan vielä todistaa itselleni ja muille, että minullakin on syy elää.
Haluan elää onnellisessa parisuhteessa rakastaen ja tullen rakastetuksi. Haluan toteuttaa itseäni ja tehdä omalta osaltani tästä maailmasta hieman paremman elää ja olla, niin itselleni kuin muillekin.
Elämä jatkuu. Potkuista huolimatta. Tai ehkä juuri niiden ansiosta?
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Auton talvirenkaiden vaihto
Onnellisessa parisuhteessa auton talvirenkaiden vaihto onnistuu yllättävistä haasteista ja vaikeuksista huolimatta sulassa sovussa ilman äänen korotusta ja riitelyä ratkaisuja etsien. Vau! En voinut muuta kuin ihmetellä, ja ihmettelen edelleen.
Kun kysyin miehen mielipidettä, miten homma hänestä sujui, vastaus oli "okei". Eikö se ole yhtä kuin naisten kielellä "tosi hyvin" ;-)
Renkaiden vaihdon jälkeen syötiin yhteinen ateria, joka oli minulle illallinen ja hänelle aamiainen. Minä painuin pehkuihin yöunille ja hän aloitti opiskelut. Molemmilla oma rauha :-)
Aamulla syötiin taas yhdessä - minä aamiaisen, hän iltapalan. Minä lähdin töihin ja hän painui unille nauttien hiljaisesta kodista. Toimiihan se arki näinkin.
Kun kysyin miehen mielipidettä, miten homma hänestä sujui, vastaus oli "okei". Eikö se ole yhtä kuin naisten kielellä "tosi hyvin" ;-)
Renkaiden vaihdon jälkeen syötiin yhteinen ateria, joka oli minulle illallinen ja hänelle aamiainen. Minä painuin pehkuihin yöunille ja hän aloitti opiskelut. Molemmilla oma rauha :-)
Aamulla syötiin taas yhdessä - minä aamiaisen, hän iltapalan. Minä lähdin töihin ja hän painui unille nauttien hiljaisesta kodista. Toimiihan se arki näinkin.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Internetdeittailun aloitusrepliikkejä
Keräsin tähän mieleenpainuvimmat saamani aloitusrepliikit internetdeittailun ihmeellisestä maailmasta. Lukeminen ja mallin ottaminen omalla vastuulla. Tekstit suoria lainauksia kirjoitusvirheineen kaikkineen, mutta henkilön tunnistamiseen viittaavat asiat kursivoitu piiloon.
Ällöttävin
Moikka.. Paikkakunnalla sulle olis juuri etsimäsi mies.. Oikeen mukava, erittäin keskustelutaitoinen, miehekäs , ei mikään kaunispoika kylläkään.. 182 cm 85 kg .. valokuvaan, metsästän, kalastan, luen, kokkailen,pohdiskelen maailman menoa monelta eri kantilta..siis elän.. seksissä sun nautinto on johtotähteni ja myös minun..nuolen mielelläni ja kalu on paksu ja tarvittaes kestäväkin.seisoo 2-3 tuntii vaikka välil sperma lentäiski. suonikas ja suuriterskainen..15 cm ympärys.
Kuvia saat meiliossaa vastaan :-)
-> Öö, meinasin ensin kirjoittaa, etten tietenkään vastannut mitään, mutta tulipa nyt sellainen muistikuva, että saatoin jopa ihan piruuttani tilata niitä kuvia. Ja sittenhän niitä kuvia sain tästä 15 sentin ympärysmittaisesta elimestä. En kuitenkaan kiinnostunut, enkä jatkanut keskustelua.
Epäsovinnaisin
entäs jos ottaisitkin lähelles..elämääsi molemmat yhtaikaa, miehen ja naisen?
elämänmittaiseen rakkaussuhteeseen
kolmisin..yhteisöllisyyttä kauneimmillaan...
-> En innostunut ajatuksesta.
Oikeasti toi on sun eka kysymys?!?
Tervehdys!
Tuossa osoitteessa 4 kuvaani (ei suora
linkki!)
http://linkki kuvagalleriaan
Kuvani voin lähettää
sähköpostillakin, jos et saa niitä näkymään. Sun nätin kuvan
jo näinkin.
Jos susta kiinnostunut mies kysyis
tutustumisen yhteydessä asiallisesti seksuaalisestakin puolesta,
niin olisiko se pahakin virhe ? : ) Vaikka seksi on pitkälle
henkilökemia ja tunnejuttu, jotkut ovat kuitenkin ehdottomia, esim.
ei-koskaan-anaaliseksiä.
Haluaisin tietoisesti välttää
sellaiseen suhteeseen ajautumista, missä jo alussa tietää, että
erimielisyyksiä on kohta luvassa. Oman kullan kanssa intiimienkin
toiveiden pitäisi toteutua siten, että halut ovat suht samat jo
alunperinkin. En halua, että nainen joutuisi mun takia
seksuaalisesti alistumaan tai ”suostumaan”, mutta en myöskään
tietoisesti halua epätyydyttävään suhteeseen.
Itsestäänselvyys on mullekin, että pelkkä seksin toimiminen ei riitä, mutta jos se(kään) ei toimi, niin… Lähdin tietoisesti yhdestä vaikeimmasta asiasta liikkeelle.
Pyydän anteeksi, jos viestini
loukkasi. Tämän asiallisemmin en osannut asiaani esittää. Netti
antoi tällaiselle kiltillekin miehelle mahdollisuuden kysyä
kauttarantain mielipidettäs anaaliseksiin
silloin-tällöin-harrastettuna ... jota livenä ei niin vain
uskaltaisikaan kysyä. : )
Sen kummempaa seksikeskustelua en
halua, mutta ehkei tätä kysymystä kannata täysin ohittaakaan.
Halukas olen tutustumaan!
Työpaikkani on muuten Paikkakunnalla,
koti Paikkakunnalla.
-> Öö, mihin se kysymys jäi?!? Suoraanhan hän ei saanut asiaa kysyttyä edes näin kirjallisesti. En tykännyt lähestymistavasta, joten en jatkanut keskustelua.
Treffeihin johtaneita
Moikka!
Mitäs jos tutustuttais? :) Voitais
aloittaa vaikka puhelinyhteyksillä jo tänään :)
-> Puhuttiin melkein välittömästi puhelimessa, ja tavattiin vielä saman päivän aikana.Treffit eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään jatkotoimenpiteisiin.
***
Mua hymyilyttää, koska sä etsit sitä samaa mitä minäkin.. =) Mä oon monesti hiljaa kysellyt, että missä on se mun elokuvien happy ending....se sielunkumppani.. Joka todella uskaltaa rakastaa ja näyttää tunteensa.. Romantikko minäkin. =)
-> Viestiteltiin ja puhuttiin kerran puhelimessa. Puhelun jälkeen en pitänyt enää yhteyttä.
***
Hirveen paljon laitoit kriteerejä mutt nuo on helppo täyttää kaikki. ;) Millois astut elämääni?
-> Ei tainnut kuitenkaan täyttää kaikkia kriteereitä, kun jäi juttu ensitreffeihin. En edes muista kuka tämän alkurepliikin heitti...
Vaikka seksistä tykkäänkin ja pidän sitä tärkeänä osana parisuhdetta, niin näköjään sitä ei kannata ensimmäiseen replaan laittaa, mikäli kanssani haluaa päästä juttusille.
Olen kuitenkin helposti innostuvaa sorttia, joten minun kanssani toimii parhaiten nopea toiminnan ehdotus, kuten puhelu tai treffit melkein välittömästi. Sittenpähän saa asian pois päivänjärjestyksestä, tai vaihtoehtoisesti löytää sen unelmiensa kumppanin mahdollisimman nopeasti.
Nykyisen miehen kanssa kävi niin, että minä laitoin ensimmäisen viestin, eikä se kyllä mikään kovin kummoinen ollut. Enemmänkin kuulemma vaikutuksen teki se, että se olin minä, nainen, joka tein aloitteen. Mutta oli niin syötävän hyvännäköinen mies, että pakkohan se oli heittää uistin veteen, josko saalis tarttuisi syöttiin kiinni. Ja tarttuihan se. Ja pahasti jumiin jäikin, kun vieläkin kohta melkein vuosi ensikontaktista roikkuu mukana <3
Loppupäätelmä
Vaikka seksistä tykkäänkin ja pidän sitä tärkeänä osana parisuhdetta, niin näköjään sitä ei kannata ensimmäiseen replaan laittaa, mikäli kanssani haluaa päästä juttusille.
Olen kuitenkin helposti innostuvaa sorttia, joten minun kanssani toimii parhaiten nopea toiminnan ehdotus, kuten puhelu tai treffit melkein välittömästi. Sittenpähän saa asian pois päivänjärjestyksestä, tai vaihtoehtoisesti löytää sen unelmiensa kumppanin mahdollisimman nopeasti.
Nykyisen miehen kanssa kävi niin, että minä laitoin ensimmäisen viestin, eikä se kyllä mikään kovin kummoinen ollut. Enemmänkin kuulemma vaikutuksen teki se, että se olin minä, nainen, joka tein aloitteen. Mutta oli niin syötävän hyvännäköinen mies, että pakkohan se oli heittää uistin veteen, josko saalis tarttuisi syöttiin kiinni. Ja tarttuihan se. Ja pahasti jumiin jäikin, kun vieläkin kohta melkein vuosi ensikontaktista roikkuu mukana <3
maanantai 1. joulukuuta 2014
Sovintoseksi
Onnellinen parisuhde on sovintoseksiä riidan jälkeen.
Olen oikeasti vasta tässä nykyisessä suhteessa oppinut sovintoseksin merkityksen. Aikasemmissa suhteissa ei ole sovintoseksiä ollut. On vain ollut joko riitoja, ei seksiä tai ei riitoja, ei seksiä. Ei riitoja, pelkkää seksiä ei ole varmaan suhteessa minun kanssani mahdollista.
Nyt oikeasti tuntuu, että olen löytänyt elämäni rakkauden. Kun vielä oppisi keinot miten pitää tuosta suhteesta huolta ennen kuin sen tuhoaa turhilla peloillaan. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan viettää tuon ihanan miehen kanssa.
Olen oikeasti vasta tässä nykyisessä suhteessa oppinut sovintoseksin merkityksen. Aikasemmissa suhteissa ei ole sovintoseksiä ollut. On vain ollut joko riitoja, ei seksiä tai ei riitoja, ei seksiä. Ei riitoja, pelkkää seksiä ei ole varmaan suhteessa minun kanssani mahdollista.
Nyt oikeasti tuntuu, että olen löytänyt elämäni rakkauden. Kun vielä oppisi keinot miten pitää tuosta suhteesta huolta ennen kuin sen tuhoaa turhilla peloillaan. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan viettää tuon ihanan miehen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)