perjantai 18. joulukuuta 2015

Kun rakastuin miehen kaveriin

Nämä viestit kertovat hyvin mitä tunsin, kun olin kertonut miesystäväni kaverille ihastumisestani häneen. Tässä vaiheessa vielä pallottelimme asian kanssa, että jatkammeko pelkkinä ystävinä kuin tähänkin saakka, vai haluammeko jotain enemmän. Sen miten jutussa kävi, kerroin aikaisemmassa tekstissä.

Rakkauden nuotio


Tunteet ovat kuin tuli. Kerran sytytettynä paluuta entiseen ei enää ole. Liekit voi sammuttaa, mutta palojälki jää ja tuhon laajuus riippuu siitä kuinka kauan antoi tunteiden roihuta.

Sano sitten vaan, jos alkaa tuntua siltä, että haluat tehdä U-käännöksen ja yrittää palata entiseen.

Vielä ei (ehkä) ole mitään peruuttamatonta tapahtunut.

En tiedä kumpi olisi helpompaa tässä vaiheessa.

En usko että se helppo tie on aina se oikea tie.

Mä olen taistellut tätä juttua vastaan juhannuksesta saakka. Olin häviämässä taiston, joten pyysin sut liittymään riveihin toissa maanantaina. Nyt näyttäisi siltä, ettei meidän yhdistetytkään voimat riitä voittamaan tätä taistelua...

En tiedä mikä on oikein ja mikä on oikeasti se voitto ja mikä häviö.

En vieläkään ymmärrä mitä juhannuksena tapahtui... En tiedä tarvitseeko sitä ymmärtää, tai voiko sitä edes ymmärtää. Mä olen kuvannut sitä itselleni niin, että mun silmät avautuivat ja näin sut. "I see you"

Mä en voi pakottaa sua tekemään mitään mitä et halua. Mut mitä ikinä päätätkin niin kai meidän pitää yhdessä taistella.

Oireeni tuntuvat ainakin täsmäävän rakastumisen tuntomerkkeihin mitä niitä Ted Talkeja kuuntelin. Sitä vastaan ei kai ole vielä keksitty mitään lääkettä tai hoitokeinoa... Se on kai vaan sairastettava ja katsottava mitä siitä seuraa...

Tää on vähän huono kun viestitellään öisin niin mä näköjään puhun mitä sylki suuhun tuo - estot ja filtterit on poissa öisin.

Mun "kiltti tyttö" naamio on tuossa yöpöydällä odottamassa aamua...




maanantai 14. joulukuuta 2015

Millä oikeudella kirjoitan onnellisesta parisuhteesta

Sain palautetta, jossa kysyttiin miten onnellinen parisuhde liittyy minuun tai elämääni.

Onnellinen parisuhde liittyy minuun siten, että se on se mitä etsin ja löytäessäni pyrin ylläpitämään.

Blogin esittelytekstissä totean:
Tämä blogi ei ole manuaali miten minut kuuluu iskeä tai miten minua kuuluu parisuhteessa kohdella.
Tämä blogi on pohdintojani ja havaintojani parisuhteista, ihmissuhteista, kohtaamisista, vuorovaikutuksesta, käytöstavoista - ihmisten välisestä kommunikaatiosta ja mikä kaikki siihen vaikuttaa.
Inspiraationi teksteihin saan siitä mitä luen, näen, kuulen ja itse koen.
Jos teksteistä on sinulle jotain apua, ne kenties herättävät sinut ajattelemaan jotain asiaa eri tavalla kuin aikaisemmin, olen kiitollinen.
Minusta jokainen on ansainnut olla onnellinen. Niin yksin kuin parisuhteessakin. Kirjoittaminen on minun tapani etsiä ja löytää kestävä onni parisuhteessa ja jakamalla tekstini julkisesti toivon, että pohdinnoistani voi olla apua sinullekin pysyvän onnen löytämisessä.

En siis ole väittänyt, että toimisin ideaalisti tai että menneet suhteeni olisivat olleet ideaaleja tai että edes nykyinen suhteeni olisi sellainen. Olen etsimässä ja oppimassa niin kuin moni muukin tämän pallon tallaaja.

Toisessa palautteessa sanottiin:  "Tunnut olevan aivan äärimmäisen törkeä mimmi... Ensin teet tuollaisen "melko" törkeän vedon ja sitten vielä kirjoitat siitä nettiin. Jos tämä oikeasti on totta, niin suosittelen hoitoon hakeutumista."

Tähän en voi muuta todeta kuin että elämä oikeasti on tarua ihmeellisempää. Välillä se oikea elämä muistuttaa huonoa romanttista elokuvaa tai tv:n saippuasarjaa. En tietenkään ole ylpeä tapahtuneesta, josta kerroin edellisessä tekstissä. Mutta koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, minun ei auta kuin ottaa opiksi ja katsoa eteenpäin, ja pyrkiä jatkossa toimimaan fiksummin.

En kuitenkaan ole ainoa maailmassa, tai edes Suomessa, joka on vaihtanut kumppaninsa tämän kaveriin tai muuhun läheiseen. Sitä sattuu, varmasti paremmissakin piireissä. Minusta se on aika luonnollistakin. Kaveripiirissä ihmisiä yhdistää yleensä samanlaiset arvot, harrastukset ja/tai kokemukset. Kun joku tuo kaveripiiriin uuden kumppaninsa, tämä pääsee tutustumaan moniin samanhenkisiin ihmisiin ja ajan myötä voi ilmetä, että joku puolison kavereista onkin sopivampi kumppani kuin se, joka hänet alun perin siihen piiriin toi.

Parisuhteessa koeajalla


Tapaukseeni ei nyt liittynyt edes avio- tai avoliittoa taikka lapsia. Ero oli siten helppo toteuttaa. Emme olleet vielä sitoutuneet toisimme sen syvemmin. Exäni toimi suhteen tehokkaana jarruna. Hän oli selvästi ilmaissut, että olen koeajalla. Onko se reilua parisuhteessa? Monet minua fiksummat sanovat, että rakkaus ei ole tunne vaan päätös. No, kohdallani päätöstä ei oltu vielä tehty.

Jos exäni olisi rakastanut minua ja ollut tosissaan suhteeni, todennäköisesti olisimme vielä yhdessä. Silloin en olisi edes huomannut muiden miesten olemassa oloa, sillä olin hulluna häneen. En malttanut odottaa yhteistä tulevaisuuttamme.

Ongelmana vain oli, ettei hän nähnyt meillä yhteistä tulevaisuutta. Hän odotti minun muuttuvan joksikin toiseksi - ehkä enemmän hänen exänsä kaltaiseksi ja sehän me tiedetään mitä siitä tulee: ei yhtään mitään. Et voi muuttaa toista tai odottaa hänen muuttuvan - voit muuttaa vain itseäsi.

Ja sitä minä teen päivittäin - yritän muuttaa itseäni paremmaksi ihmiseksi, kumppaniksi, ystäväksi...  ja olen vielä matkalla. Ja minusta alkaa tuntua, että se matka on koko elämän mittainen...




P.S. Palautteen antajille kiitokset inspiraatiosta. Palautteet luettuani itkin ensin, sitten pyyhin kyyneleet, keitin kupin teetä ja ryhdyin kirjoittamaan - tuloksena tämä teksti. Jään pelonsekaisin tuntein odottamaan lisää "inspiraatiomateriaalia"...


perjantai 11. joulukuuta 2015

Alku on vanhan loppu - tarina siitä miten vaihdoin miesystävän hänen kämppikseensä

Minun parisuhteeni eivät näköjään koskaan ole yksinkertaisia, tässä on alku ja tässä loppu -tyyppisiä. Olen harrastanut lennosta vaihtamista, ja pakkohan se on myöntää, että niin tein nytkin. Vaihdoin miestä lennossa. Mutta onneksi tässä tapauksessa on eroja aikaisempaan.

Aikaisemmin olen vaihtanut lennossa siitä syystä, että toinen mies on yhtäkkiä astunut elämääni ja esittänyt kiinnostuksensa minua kohtaan. Ajatuksella, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, olen lähtenyt vaihtamaan - välillä pidemmän ja välillä lyhyemmän pohdinnan jälkeen.

Tällä kertaa olin jo tyytymätön nykyiseen suhteeseeni, mutten niin tyytymätön, että olisin ollut valmis ja halukas eroamaan. Olin valmis tekemään töitä suhteen eteen.

Kävi kuitenkin niin, että miehen kaveri ja kämppis alkoi hyppiä silmilleni: ei kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä näin vain hänet.  Olin tuntenut hänet yhtä kauan kuin mieheni, sillä he asuivat yhdessä koko seurustelumme ajan. Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen jokin kuitenkin muuttui. Lähennyimme kämppiksen kanssa. Keskustelimme asioista, aivan arkipäiväisistä mutta myös syvällisistä. Tutustuin häneen paremmin ja tykkäsin siitä mitä sain tietää.

Ensin hänestä tuli lempikommuunikämppikseni. Yhtäkkiä halusin mennä tapaamaan poikaystävääni nähdäkseni kämppiksen. Kun mies lähti reissuun, mietin tuleeko minulle enemmän ikävä poikaystävääni vai hänen kämppistään. Olin paniikissa. Mitä minulle on tapahtumassa?

Yritin järkeillä asiaa. Taistella sitä vastaan. Ajattelin, että meistä tulee vain hyvät kaverit. Teen hänestä kaverini. Hän on vain kaverini. Mutta aikaa kului ja meidän välit lähentyivät entisestään.

Lopulta tuli päivä, kun mies lähetti minut kahdestaan kauppaan kämppiksensä kanssa. Tilaisuuteni oli tullut. Otin asian puheeksi. Halusin selvittää oliko hän huomannut mitään muutosta väleissämme.

Se oli toisaalta katsottuna suurin virhe ja toisaalta katsottuna parasta mitä olen aikoihin tehnyt. Hän ei tietenkään ollut ajatellut minua sillä tavalla, olinhan kaverin tyttöystävä. Mutta kun ilmaisin tunteeni hänelle, hänenkin tunteensa heräsivät. Tiedän, että niin käy herkästi. Minullekin on käynyt niin monesti menneessä. Olimme pattitilanteessa ja siitä alkoivat loputtomat keskustelumme.

Yritimme keskustella itsemme ulos tilanteesta. Yritimme kieltää ja tukahduttaa tunteemme. Yritimme jatkaa samalla tavalla kuin siihenkin saakka, muttei siitä tullut mitään. Yritin puhua hänelle järkeä, ettei minuun kannata sekaantua. Mutta minkäs teet, kun toinen on tuntenut sinut viimeiset puoltoista vuotta ja nähnyt sinut niin humalassa, krapulassa kuin silmät ristissä aamiaispöydässä - niin huonoina kuin hyvinäkin hetkinä. Kuullut kaikki likaisimmat jutut ja elämän suurimmat virheet. Me tunsimme jo toisemme kaveritasolla. Siinä vaiheessa on enää turha yrittää esittää jotain muuta kuin mitä oikeasti on.

Kun pääsin tutustumaan häneen paremmin, olin myyty. Paluuta ei enää ollut. Halusin nähdä miltä elämä näyttäisi tämän miehen rinnalla.

Mietimme monet skenaariot, että miten tässä tulee käymään. Miten säilyttää miesten ystävyys ja kämppäkaveruus, jos minä vaihdan miehen sylistä toiseen? Menetänkö minä molemmat? Menettääkö uusi mies kodin ja ystävän? Miten kommuunielämä jatkuu tämän jälkeen?

Kysymyksiä oli liikaa. Emme mitenkään voineet keksiä niihin kaikkiin vastauksia. Aika tulisi näyttämäään miten tulee käymään.

Lopulta minun oli tehtävä päätös. En voinut sitä enää pitkittää, sillä näin kämppäkaverin kärsivän jatkaessani toisen tyttöystävänä ja toisaalta minusta tuntui todella pahalta osoittaa huomioni miehelle, kun tiesin toisen kärsivän siitä ja myös halusin osoittaa huomioni mieluummin hänelle.

Lopulta kerroin totuuden. Kerroin haluavani erota ja kysyin miten mies suhtautuisi siihen, jos alkaisin seurustella hänen kämppäkaverinsa kanssa. Ero sujui yllättävän siististi. Ehkä jopa liiankin helposti. Ongelmat ilmaantuivat vasta takautuvasti.

Nyt olen kuitenkin ikionnellinen päätöksestäni. Uusi mies on aivan ihana. Luojan kiitos näin lopulta millainen helmi oli käsieni ulottuvilla viimeiset puoltoista vuotta. Luojan kiitos rakastumisen kemikaalit hupenivat ja pystyin taas näkemään ympärilleni. Ja mitä silmäni näkivätkään - ihanan miehen - aivan käsieni ulottuvilla. Minun tarvitsi vain kurottaa ja hän oli minun.







perjantai 4. joulukuuta 2015

Oletko valmis tapaamaan unelmien poikamiehen?

Lisää parinetsintärealitya tiedossa taas, kun The Bachelor rantautuu Suomeen!

Jos olet vähintään 25-vuotias sinkkunainen, hae ihmeessä ohjelmaan.

Unelmien poikamies odottaa sinua:
"Hän on ihastuttava, liike-elämässä menestynyt 36-vuotias sinkkumies. Hän on urheilullinen, pitkä ja raamikas, viihtyy niin kaupungin sykkeessä kuin luonnossa ja mökkeilemässäkin. Hän on romanttinen ja karismaattinen, aito ja avoin herrasmies. Naisen hän hurmaa miehekkyydellään, huumorintajullaan, kokkaustaidoillaan sekä komealla ulkonäöllään."

Melkein harmi kun ei voi itse hakea... ;-)


maanantai 30. marraskuuta 2015

Totuuden treffit - rehellisyys kannattaa ja totuus kantaa

Saatiin taas yksi uusi mielenkiintoinen ohjelmaformaatti parinhakuohjelmien jatkoksi: Totuuden treffit. Ohjelma tulee Yleltä, joten jaksot ovat katsottavissa Areenasta.

Katsoin itse vasta ensimmäisen jakson eilen ja yllätyin ohjelman kiinnostavuudesta. Mikäs sen mukavampaa kuin kurkistaa muiden elämään, ikään kuin kulissien taakse.

Ohjelmassa kaksi toisilleen tuntematonta tapaa toisensa kuusien treffien merkeissä. Joka treffeillä toinen pareista kertoo salaisuuden itsestään. Salaisuuksien jälkeen heidän pitää päättää haluavatko vielä tavata toisiaan.

Kumppanin kanssa sitten mietittiin mitkä olisivat meidän kolme salaisuutta. Ohjelmassa esitetyt salaisuudet eivät toki kaikki mielestäni olleet salaisuuksia, ainakin niillä kriteereillä miten itse salaisuudet ymmärrän. Itse näkisin salaisuudet ennemminkin luurankoina kaapissa, sellaisina asioina, mitä ei ainakaan koko kansan julkisuuteen halua tuoda, eikä ehkä lähimmillekään ystäville ja sukulaisille halua kertoa. Ohjelmassa esitettiin salaisuuksina niin harrastukset, intohimot kuin myös uskonnollisuus ja henkisyys.

Ainoa mistä en pitänyt oli se, että ohjelmassa esiintyville henkilöille annettiin omat hashtagit kaavalla TTetunimi eli ekassa jaksossa TTRiina ja TTAntti. Ovathan ohjelmaan osallistuneet toki lähteneet omasta tahdosta julkisuuteen tämän ohjelman myötä, mutta minusta on älytöntä lietsoa keskustelua heistä. Se nyt on tunnettua, että julkinen keskustelu voi olla aika raadollista, joten miksi yllyttää ihmisiä siihen. Ohjelmaa ja siihen osallistuneita nyt olisi voinut kommentoida ihan ohjelmankin hashtagilla. Minusta se olisi riittänyt mainiosti.

Mielenkiinnolla toki katson loputkin jaksot, ja toivon, että deittailevat sinkut ottavat tästä ohjelmasta onkeensa ja uskaltavat paljastaa omat salaisuutensa mahdollisimman pian. Toki, jos ensin antaa toisen rakastua itseensä ja kertoo vasta sitten salaisuutensa, niin se ei välttämättä vaikuta enää niin paljoa. Toisaalta, jos asialla ei olisi muutenkaan vaikutusta, niin mielestäni olisi reilua paljastaa se jo heti alkuunsa. Siinäkin mielessä salaisuus olisi reilua kertoa heti, sillä jos kyseessä olisikin asia, jota toinen ei voi hyväksyä, ei tule sitten turhaan käytettyä aikaa sopimattomaan kumppaniin. Siinä voi myös kokea itsensä huijatuksi, jos toinen kertoo jotain oleellisen tärkeää vasta hetken seurustelun jälkeen.

Nykyisen miehen kanssa luurangot otettiin esille jo ennen kuin edes alettiin virallisesti seurustella. Minun osaltani exäni vielä viimeisteli asian kertoessaan uudelle kumppanilleni mitä kaikkea minussa on hänen mielestään vikana. Onneksi minä olin jo ehtinyt kertoa kaiken, joten ei tullut mitään uutta tietoa siinä loanheitossa. Siitäkin tilanteesta selvisin siis pelkällä säikähdyksellä, kun olin itse rohkeasti ja avoimesti kertonut itsestäni ja menneisyydestäni.

Hyvä suhde kuitenkin perustuu mielestäni totuuteen ja rehellisyyteen. Valheesta kiinni jääminen vain rikkoo ja tuhoaa. Minusta, vaikka totuus joskus satuttaakin, pääsee rehellisyydellä aina pidemmälle, tai ainakin aiheuttaa vähemmän tuhoa.

torstai 5. marraskuuta 2015

Häpeän leima eron jälkeen

Päällimmäisenä tunteena on häpeä, kun mietin edellistä parisuhdettani. Mietin, miten saatoin olla niin tyhmä. Miten en nähnyt? Miten en tajunnut?

Näistä ajatuksista käsin ei ole kovin mukava kirjoittaa blogia, jonka teemana on onnellinen parisuhde. Kuvittelin eläväni onnellisessa parisuhteessa, mutta kyse olikin harhasta, ison kokoluokan illuusiosta.

Eniten ehkä kuitenkin satuttaa se mitä olen kuullut jälkikäteen. Kaikki se mitä mies on sanonut minusta kavereilleen meidän suhteen aikana. Kaikki se mitä hän on tehnyt, kertomatta koskaan minulle. Häpeän itseäni miehen kavereiden edessä. Mitä hekin minusta ajattelivat ja ajattelevat? Annoinko heille esimerkin kuinka helppoa on naruttaa ja kusettaa blondia? Nauroivatko he minulle selkäni takana; sille kuinka naiivi ja helppouskoinen olen, kun uskoin sen mitä mies minulle sanoo? Näinkö helppo minua on kusettaa?

Kaiken tuon jälkeen joudun rakentamaan uudestaan uskoni miehiin. Miten luottaa nykyiseen miesystävääni, ettei hän petä minua samalla tavalla? Mistä sen tietää, onko toinen oikeasti tosissaan, vai olenko hänelle vain ajanviete ja leikkikalu, kunnes parempi leikkikalu osuu kohdalle?

Aika parantaa haavat


Onneksi aika parantaa haavat. Nyt on jo huomattavasti parempi olo kuin reilu pari kuukautta sitten. Nyt olen jo alkanut antaa itselleni anteeksi. Annan itselleni anteeksi, että rakastuin väärään mieheen. Annan itselleni anteeksi, että annoin intohimon sokaista.

Elämässä on uskallettava ottaa riskejä


Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että annan itseni jälleen uskoa rakkauteen. Annan itseni uskoa ihmisiin ja heidän hyvyyteensä. Jos joukossa on yksi homeinen yksilö, se ei tarkoita että kaikki ovat pilalla, ei edes se viereinen. Homeessa kuitenkin on se paha, ettei se välttämättä näy päällepäin. Ilman näkyvääkin hometta voi joutua kärsimään homemyrkyn vaikutuksista. Elämässä on kuitenkin välillä uskallettava ottaa riskejä. Toistaiseksi nykyinen suhteeni on vielä onnellinen, ja vaikuttaa hyvältä ja terveeltä suhteelta. Toivotaan, että näin on jatkossakin.




maanantai 14. syyskuuta 2015

Hoito - parisuhteessa narsistin kanssa

Viime viikolla kirjaston Bestseller-hyllystä mukaani tarttui henkisesti pahaa oloa aiheuttava Hoito-esikoisteos Jessica Sunilta. Ensimmäisten kappaleiden aikana harkitsin jopa kirjan kesken jättämistä, mutta joku siinä piti otteessaan ja päätin taistella kirjan loppuun saakka.

Varmasti kirja aiheuttaa järkytyksen tunteita kenelle tahansa, joka siihen pystyy eläytymään, mutta kun itse on vielä kokenut vastaavaa, järkytys oli vielä kauheampi. Sitä tuntee itsensä vain yksinkertaisesti tyhmäksi, että miten ei itse tajunnut? Miten tämä kirjan nainen ei tajua? Miksei kukaan varoita?

Narsistin kanssa työskentely on kauheaa, mutta narsistin kanssa parisuhteessa eläminen ehkä vielä kauheampaa. Pomoon tai työkaveriin ei kuitenkaan synny niin vahvaa tunnesidettä, mutta kumppaniin kietoutuu kaikki: tulevaisuuden unelmat, haaveet ja suunnitelmat, perhe- ja ystävyyssuhteet, seksuaalisuus, koti, vapaa-aika... kaikki.

Onneksi voin nyt huokaista helpotuksesta, kun sain kirjan luettua loppuun ja pääsen siitä eroon, ja että parisuhteeni narsistisen miehen kanssa on ohi ja voin taas hengittää vapaasti ja pelkäämättä.

Voin vain laittaa itselleni mentaalisen muistilapun, että jos uuden ihmisen tavatessa joku tuntuu väärältä tai mädältä, tai liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä.

Exäni tavatessani ajattelin, että joko hän on ihana tai hän on liero. Hän totesi olevansa ihana liero - ja sitä hän kirjaimellisesti oli. Valitettavasti mitä pidemmälle suhde eteni sitä vähemmän ihana hän oli ja sitä enemmän liero. Lieroista kannattaa hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti, ja vielä parempi - älä ikinä edes sekaannu lieroon sellaisen kohdatessasi. Juokse karkuun ja lujaa - älä ikinä katso taaksesi.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Nyt voin taas olla oma itseni

Erosta (Tulin järkiini ja erosin) seurasi automaattisesti se, että nyt voin taas olla oma itseni. Olin nimittäin alkanut muuttaa käytöstäni miehen toiveiden mukaiseksi, mutta kun se ei ollut minua itseäni, se totta kai ahdisti ja aiheutti mielipahaa. Jokainen haluaa olla rakastettu ja pidetty omana itsenään. Minä en tuossa suhteessa ollut. Minun olisi pitänyt olla jotain, jota en ole.

Vikalista pitkä, plussat vähissä


Miehen mielestä pukeuduin liian seksikkäästi, tai en tarpeeksi naisellisesti. Puhuin liian rivoja, välillä jopa kiroilin. Toisaalta taas puhuin liian vähän. En kuulemma hymyillyt tarpeeksi ja katsonut ihmisiä tarpeeksi silmiin. Toisaalta taas flirttailu muiden kanssa oli ehdottomasti kielletty, joten kuka siinä sitten uskaltaa hymyillä ja katsoa ihmisiä silmiin, kun tiedän että hymylläni ja katseellani saattaa olla maaginen vaikutus miehiin ;-)

Painoa oli liikaa, ruokavalio oli joko liian terveellinen tai epäterveellinen. Finnejäkin mulla oli välillä ja kaiken lisäksi mulla oli joskus huono fiilis.

Vielä pisteenä iin päälle, mun koti oli tylsä, joten sielläkään ei voinut viettää aikaa. Jotenkin kummasti minun kotini oli kauempana hänen kodistaan kuin hänen kotinsa minun kodistani. Valtaosa ajasta vietettiin hänen luonaan, mutta hän ei koskaan kutsunut minua sinne - paitsi jos puhtaat pyykit odottivat viikkaamista, jolloin kutsu kävi alta aikayksikön.

Miehen tarpeet ensin. Piste.


Minun ainoa roolini siinä suhteessa oli palvoa miestä ja täyttää kaikki hänen toiveensa. Hänen roolinsa oli olla palvottavana.

Seksikin oli hänen tarpeidensa tyydyttämistä. Minun roolini oli olla statistina - mahdollistaa paras mahdollinen orgasmi hänelle. Kun tämä oli saavutettu, oli aika käydä nukkumaan. Tai siis, sitä ennen en päässyt nukkumaan, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt. Miehen tarpeet oli aina ensin tyydytettävä, minun tarpeistani välittämättä.

Minä elin menneessä, hän tulevassa


Se suhde vaikutti minuun enemmän negatiivisesti kuin olisin ikinä uskonutkaan. Pikkusisko ja terapeutti onneksi avasivat silmäni todellisuudelle ja auttoivat minut näkemään miten asiat oikeasti ovat ja miten suhde minuun vaikuttaa.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna en ymmärrä miten kestin noinkaan kauan (19kk). Elin haavemaailmassa. En elänyt todellisuudessa. Tajusin, että hän rakastui minun tulevaisuuden potentiaaliini ja minä hänen menneisyyden menestykseen - emme koskaan kohdanneet tässä hetkessä - emme koskaan rakastaneet tässä ja nyt. Hän tuotti minulle pettymyksen, kun ei ollutkaan enää sitä mistä oli kertonut ja mihin olin rakastunut. Minä tuotin pettymyksen sillä, ettei minusta tullutkaan (ainakaan vielä) sitä mistä haaveilin ja mitä kohti pyrin kun tapasimme.

Tukahdutimme toisemme


Tapoimme toistemme luovuuden. Molemmat lakkasimme kirjoittamasta blogia. Molemmat luovuimme unelmistamme. Kumpikin lakkasi harrastamasta säännöllistä liikuntaa. Molemmille alkoivat herkut maistua vähän liikaakin. Olimme molemmat onnettomia, mutta kuitenkin jollain tavalla onnellisia yhdessä - tai ainakin niin luulin.

Statuskumppani


Hän oli minulle statuskumppani. Hänen myötänsä koin nousun sosiaalisissa suhteissa. Vihdoin koin olevani jotain. Esittelin itseni ihmisille hänen kumppaninaan. Minulla ei ollut muuta roolia. Olin vain hänen kumppaninsa. Ilman häntä en ollut mitään. Ilman häntä lakkasin olemasta.

Kuka minä olen?


Nyt joudun luomaan itseni uudelleen. Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mitä minä osaan? Mitä minä tykkään tehdä?  Ja etenkin jatkoa ajatellen: millaisessa parisuhteessa haluan elää? Millaisen kumppanin haluan rinnalleni? Mikä on oikeasti tärkeintä onnellisessa parisuhteessa?


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tulin järkiini ja erosin

"Aivokemia on kiehtovaa. Ajatelkaa nyt, että 12-18 kuukauden päästä rakastumisesta aivojen etukuoren alue rauhoittuu ja järki palaa." (Rakkautta tutkiva lääkäri, Helsingin Sanomat 18.8.2015)

Luojan kiitos näin on. Minunkin järkeni palautui ja jätin miehen, kun seurustelumme alusta oli kulunut reilu 19 kuukautta. Päätös ei ollut helppo, ja mietin sitä pitkään, mutta se oli oikea. Alkujärkytyksestä ja shokista selvittyäni, oloni on ollut loistava.

Unelmista luopuminen satutti eniten


Erossa eniten satutti unelmista luopuminen. Tästä miehestä ei tullutkaan aviomiestäni ja lasteni isää. Tämä mies ei olekaan loppuelämää minun rinnallani. Tämä mies ei ollutkaan se unelmieni mies, vaikka niin kovasti toivoin sitä ja halusin uskoa siihen.

Jokainen on ansainnut syntymäpäivälahjansa


Suhteemme lopullinen alamäki alkoi siitä, kun en saanut syntymäpäivälahjaa. Oli kuulemma tulossa, mutta neljän kuukauden odottamisen jälkeen totesin, että jos edes sen verran ei viitsi vaivautua minua ilahduttaakseen, tuskin on odotettavissa kovin kummoista yhteistä tulevaisuuttakaan. En kaivannut mitään suurta ja ihmeellistä. Halusin vain jotain, minkä hän nimeää syntymäpäivälahjaksi.

Kun erottiin, kysyin vielä viimeisen kerran, että onko se lahjani muka oikeasti jossain 'tulossa'. Lahjani on kuulemma vielä helsinkiläisen myymälän hyllyllä. Mies ei vain jaksanut persettään sinne raahata hankkiakseen sen (ja hän kuitenkin asuu Helsingissä).

Joten eipä nyt sitten tarvitse enää pikkurilliäkään nostaa minun tähteni.

Kiitti mulle riitti.


P.S. Muista eroon johtaneista syistä kerron tulevissa teksteissä.


tiistai 1. syyskuuta 2015

Parisuhde telkkariin?

Nyt on haku päällä - nimittäin tv-kanavilla erilaisille pariskunnille. Tarjolla olisi paratiisisaarta ja biletystä, laihdutusta ja ulkomaanmatkaa tai vaikeudet ja haasteet voittaneen rakkaustarinan kertomista koko kansalle.

Erota vai mennä naimisiin - kas siinä pulma


Temptation Island Suomi tulee taas. Suomen toiselle tuotantokaudelle haetaan nyt 20-40-vuotiaita ja lapsettomia pariskuntia ja sinkkuja.

Katso lisätietoja ja hae mukaan
http://www.livtv.fi/ohjelmat/temptation-island-suomi/2287-temptation-island-suomi-tulee-taas---hae-mukaan

Itse jätän tänä vuonna hakemuksen lähettämättä. En koe, että nykyinen uunituore parisuhteeni on tempparikoetuksen tarpeessa tällä hetkellä.

Parisuhde lihottanut?


Jos et ole rantakunnossa paratiisisaarta varten, ei hätää. Liv hakee myös laihdutettavia pareja.

Väsyttääkö nykyään pelkkä ajatuskin läheisyydestä ja kuumasta kanssakäymisestä? Kuluuko iltanne sohvalla röhnöttämisen ja vatsamakkaroiden kasvattamisen merkeissä? Nyt on aika palauttaa kipinä ja pudottaa kiloja!

Viime kauden Temptation Island Suomi ohjelmasta tuttu pari Aki ja Rita panevat pariskunnat kuntoon. Laihtumisen lisäksi houkuttimena on ulkomaanmatka - mitä enemmän pariskunta pudottaa kiloja, sitä pidemmälle kilometreissä pääsee reissuun.

Katso lisätietoja ja hae mukaan
http://www.livtv.fi/uutiset/livtv---ajankohtaista/2292-temptation-island-suomi--ohjelmasta-tutut-aki-ja-rita-panevat-pariskunnat-kuntoon---hakekaa-mukaan

Nykypäivän Romeo ja Julia?


Mielenkiintoisin mielestäni nyt olevista hauista on Nelosen:

Oletteko pariskunta, jonka rakkaustarina on herättänyt voimakkaita tunteita, jopa vastustusta? Suhteenne on voinut alkaa epätavallisissa olosuhteissa, sen kestävyyttä on epäilty tai sen on jopa toivottu epäonnistuvan.

Katso lisätietoja ja hae mukaan 

Mielenkiinnolla jään odottamaan tätä dokumentaarista tv-sarjaa.

perjantai 28. elokuuta 2015

Ensitreffit alttarilla toinen tuotantokausi alkaa 1.9.

Ensitreffit alttarilla toisen tuotantokauden jaksot alkavat tiistaina 1.9.2015

http://www.mtv.fi/ensitreffitalttarilla

Odotan innolla, mutta hieman intoni on kyllä laantunut nyt kun 2/3 ensimmäisen tuotantokauden pareista on päätynyt eroon. Olisi mielenkiintoista tietää, meneekö kolmannella parilla oikeasti niin hyvin kuin antavat ymmärtää. Kulissejahan on helppo pitää yllä. Itsekin tiedän pareja, jotka näyttävät sosiaalisen median mukaan todella onnellisilta, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

Mielenkiinnosta kuitenkin haluan katsoa. Viime vuonna sain ohjelmasta oivalluksia omiin suhteisiin liittyen, joten uskon, että ohjelmasta on hyötyä tänäkin vuonna. Jos ei muuta, niin saapahan jotain viihdettä syksyn sateisen harmaisiin päiviin.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Rakkauden insinöörit (14pv katseluaikaa jäljellä)

"Kun käsi on kuumalla liedellä,
sekunti tuntuu ikuisuudelta.
Mutta kun puhut rakastamallesi tytölle,
tunti tuntuu sekunnilta.
Sitä on suhteellisuus."
- Albert Einstein

Rakkauden insinöörit -dokumentti on katsomisen arvoinen. Se on hauska kuvaus siitä kuinka insinöörit lähtevät tieteen keinoin etsimään itselleen kauniimpaa puoliskoa.

Deitti ylitti odotukset


Itseä jäi dokumentista mietityttämään, kun eräs sinkkupojista oli treffeillä ja treffien lopuksi tyttö sanoi "nämähän meni paremmin kuin odotin". Poika otti tämän lausahduksen negatiivisesti, eikä ollut siksi tyttöön enää yhteydessä.

Itse koen, että jos sanon noin, se on positiivinen huomautus. Onko muka jotain parempaa, kuin yllättyä positiivisesti treffikumppanistaan ja treffeistä. Jos menee paremmin kuin odotti, se on hyvä asia. Silloin toinen on ylittänyt odotuksesi. En ymmärrä miten siitä saa väännettyä negatiivisen asian.

Matalat odotukset kannattaa


Mielestäni on jopa fiksua mennä ensitreffeille matalien odotuksien kanssa, jotta toisella on mahdollisuus ylittää ne. Jos odotukset eivät täyty tai ylity, treffit ovat pettymys ja todennäköisesti tuttavuus jää siihen.

Jos tyttö siis sanoo sinulle deittien päätteeksi, että meni paremmin kuin hän odotti, kutsu hänet ihmeessä toisille deiteille, jos itsekin tykkäsit hänestä ja viihdyit hänen seurassaan. Odotusten ylittäminen on positiivinen asia eikä siis pätevä hylkäyksen peruste.

lauantai 22. elokuuta 2015

Rakkausruno (3kk yhdessä)

Jos uskaltaisin puhua rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
Jos tietäisin vähemmän rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.

(Teen parhaani ollakseni sun rakkauden arvoinen.
Teen parhaani, että mä olisin ihana lisä sun elämääsi enkä rasite tai riippakivi.)

Haluan tutkia mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.
Haaveilen jaetusta arjesta, yhteisestä kodista.
Siitä, että voin iltaisin nukahtaa syliisi ja herätä joka aamu viereltäsi.
Siitä, että aamuisin syödään yhdessä Happy-kappaleen tahdissa.
Siitä, että iltaisin istutaan keittiössä teemukien kanssa maailmaa parantaen.
Siitä, että voin joka päivä katsoa sua silmiin ja osoittaa rakkauteni.

Ja jos jokin huolettaa, voin vain tulla sun luo, käpertyä sun lämpimään syliin ja kaikki on taas hyvin. Sun käsivarsien sisään ei maailman murheet yllä. Sun sylissä olen turvassa. Siellä mun on hyvä olla.

Haluan olla sun kanssa tänään. Ja haluan lupauksen huomisesta, jotta mun sydän voi mennä levollisena nukkumaan.
Ylihuomista sun ei tarvitse luvata, koska kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. En kuitenkaan usko, että se mun rakkautta sua kohtaan veisi mennessään.

torstai 20. elokuuta 2015

Matto jalkojen alta

Levität punaisen maton mun jalkojen juureen.

Katson sitä varovasti alta kulmien.
Harkitsen otanko askeleen,
uskallanko astua matolle.

Juuri kun kerään rohkeuteni ja olen astumassa, vedät maton jalkojeni alta.

Leikki jatkuu.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Tahdoin - elämä eron jälkeen

Vau. Eipä ole tullut pitkään aikaan luettua kirjaa kirjaimellisesti yhdellä istumalla. Katariina Hakaniemen Tahdoin - 17 tarinaa elämästä eron jälkeen oli kuitenkin sen verran koukuttavaa, että se oli pakko lukea kerralla läpi. Kirja tarttui mukaani edellisellä kirjastokäynnillä, kun se oli laitettu esille uusimpien teosten pöydälle.



Kannen pinkki väri kiinnitti huomioni ja kun vielä näin otsikon Tahdon, minun oli pakko pysähtyä katsomaan mistä on kyse. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kyseessä olikin Tahdoin. Mutta kun kerran onnelliset parisuhteet kiinnostavat, niin kyllä minua myös kiinnostavat, mikseivät jotkut onnistuneet elämään yhdessä onnellisena elämänsä loppuun asti.

Kirjassa on 17 eronneen tarinat, joissa he kertovat omista suhteistaan ja eroistaan. Eronneelta voi oppia mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, jotta oma suhde pysyy onnellisena. Toki ihmiskohtaloista on osaltaan surullista lukea, mutta minua ovat aina kiinnostaneet tositarinat. Minusta tositarinat ovat niin paljon mielenkiintoisempia kuin mitkään fiktiot tai tarut.

Yksi asia, joka minua kirjassa häiritsi oli se, että kaikki kertojat olivat 40-50-vuotiaita. Yksi 38-vuotias oli joukossa mukana, mutta muuten kaikki olivat keski-ikäisiä ja vanhin kertoja oli 64-vuotias. Olisi ollut erittäin mielenkiintoista kuulla jonkun nuorenkin tarina. Toki, jotkut näistä kertojista olivat nuorempia erotessaan. Toisaalta erosta ja sen vaikutuksista omaan elämäänsä on helpompi kertoa, kun erosta on kulunut 10-20 vuotta.

Nyt kun minun avioeroni voimaanastumisesta on kulunut tasan kaksi vuotta, en vielä pysty sanomaan millaiseksi minun elämäni sen jälkeen kääntyi. Sen voin sanoa, että paljon on tapahtunut. Ex-miehenikin muutti juuri yhteen uuden kumppaninsa kanssa. Heille on tulossa perheenlisäystäkin - koiran muodossa.  Ihan uskomatonta miten asiat muuttuvat. Hän, joka sanoi, ettei ikinä halua isäksi, on nyt pienen tytön isäpuoli. En voi muuta kuin toivoa, että tuo suhde kestää, sillä tiedän, miltä se tuntuu, kun isäpuolet vaihtuvat vuosien varrella...

Olit sitten eronnut tai et, niin suosittelen kyllä tätä kirjaa luettavaksi, jos törmäät siihen jossakin. Toimii myös loistavasti vertaistukena eronneelle.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Maailman kaunein näky sängyssäni

Minusta se on maailman kaunein näky, kun mieheni nukkuu sängyssäni. Kun katson hänen rauhallisia kasvojaan, sydämeni sulaa. Ehkä se on se tilanteen käsinkosketeltavuus, joka tekee siitä kauniin, ja samalla niin hauraan. Jos menen ja pussaan tai halaan, se ei ole enää sama, koska mies havahtuu siihen. Jos hän herää kunnolla, hänen egonsa astuu peliin ja tilanteen harras tunnelma on kaukana poissa.

Kun toinen nukkuu, siinä on jotain niin kaunista ja hellyttävää. Niinä hetkinä mietin, mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni tämän jumalaisen komean miehen sänkyyni ja viereeni. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän onnen, tämän sydäntä pakahduttavan rakkauden tunteen.

Haluan antaa hänen nukkua, sillä tuo näky on mielestäni niin kaunis. Toisaalta tekisi mieli halata, rutistaa, pussata - tekisi mieli sulloa tuo kaunis näky johonkin purkkiin eikä koskaan enää avata tuota purkkia. Mutta ei se olisi sitten enää sama. Edes se, että tallennan tuon näyn valokuvaan, ei välitä sitä samaa tunnelmaa ja tunnetta.

Toista se on sitten, jos mies herää ennen minua. Hän ei yleensä jaksa odottaa että herään luonnollisesti, vaan haluaa herättää minut keittämään kahvia, tekemään aamiaista tai hakemaan hänelle puhelimen - mitä milloinkin.

Kun minut herättää kesken unien, en todellakaan ole hellyttävä näky. Minä olen se äkäinen karhu, joka on herätetty kesken talviunien. Siinä vaiheessa rauha ja levollisuus ovat kaukana.

Vaalin siis niitä aamuja, kun herään ennen miestä. Mitä aikaisemmin sen parempi. Kun olen saanut nauttia rauhallisesta aamusta usean tunnin ajan, juonut aamuteeni ja meditoinut, silloin jaksan ja jopa haluan toimia miehen palvelijana heti hänen herättyään.

Mutta muuten, anna mun please nukkua ja herätä rauhassa.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Viisikymppinen Aatami etsii Eevaa - 5 päivää jäljellä

Aatami etsii Eevaa -sarjan kolmas jakso oli ajatuksia herättävä (tänään 5 päivää katseluaikaa jäljellä). Siinä viisikymppinen nainen etsii edelleen unelmien prinssiään eli eivätpä ne unelmat ja toiveet näytä muuttuvan iän myötä. Ihan sama onko nainen 15, 30 vai 50 - unelmien prinssiä etsitään.

Eroaminen viisikymppisenä


Jaksoa katsoessa ajattelin, etten halua näyttää noin vanhalta viisikymppisenä. Ei sinne kuitenkaan ole kuin vajaa 20 vuotta kun mulla menee 50 rikki mittarissa.

Lisäksi ajattelin, etten halua mun parisuhteen päättyvän neljä-viisikymppisenä. Monilla on kuitenkin siinä vaiheessa jo täysi-ikäiset lapset ja pitkähkö 10-20 vuoden avioliitto takana, jossa on sinnitelty pelkästään lasten takia. Neljä-viisikymppisenä eroavilla on todennäköisesti takanaan vain yksi pitkä suhde, jossa on kasvatettu lapset.

Veikkaan, että suurimmat eropiikit on silloin kun lapset ovat alle kolmevuotiaita ja sitten toisaalta, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, ja koetaan, että yhdessä aloitettu homma on ikään kuin saatu pakettiin.

Ehkä se oli onni, että mun ensimmäinen ero pitkästä suhteesta tuli alle kolmekymppisenä. Nyt sitten siitä viisastuttuani pystyn todennäköisemmin luomaan kestävämmän suhteen.

Treffailu viisikymppisenä


Treffailu on varmaan ihan erilaista viisikymppisenä. Toisaalta se on varmaan yllättävän samanlaista. Ainakin se siinä on erilaista, että viisikymppisenä ei ainakaan naisella ole enää mitään toivoa biologisen perheen perustamisesta. Tuollaisia asioita ei siis tarvitse silloin enää miettiä.

Kuitenkin tuo Aatami etsii Eevaa -jakso oli omalla tavallaan silmiä avaava. Tulin surulliseksi miettiessäni vanhempien ihmisten yksinäisyyttä. Voisin kuvitella, että tuossa iässä sitä voi olla jopa krantumpi uutta kumppania etsiessä. Vaikka uuden kumppanin kanssa ei enää tarvitse miettiä perheen perustamista, olet kuitenkin jo viisikymmentä vuotta ehtinyt rakentaa omaa elämääsi. Olet todennäisesti jo erittäin sinut itsesi kanssa ja tunnet itsesi ja tapasi hyvin. Tapasi voivat olla myös erittäin pinttyneitä ja voit olla aikamoinen jästipää niiden suhteen, jos olet esimerkiksi tehnyt jotain jo kolmekymmentä vuotta samalla tavalla.

Toisaalta voi myös olla tuossa iässä helpompi tyytyä johonkin ei niin täydelliseen, juuri kun ei tarvitse miettiä lisääntymistä ja elämän realiteetit on iskenyt vastaan.

Entäpä treffailu sitä vanhempana... En pysty edes kuvittelemaan millaista se olisi kahdeksankymppisenä.

Missä haluan olla viisikymppisenä


Jakso herätti ajattelemaan missä haluan olla parinkymmenen vuoden päästä. En ainakaan samassa tilanteessa kuin nuo ihmiset - yksinäisenä etsimässä uutta kumppania. Se, että etsisin unelmieni prinssiä viisikymppisenä… Todella toivon, etten joudu sellaiseen tilanteeseen.

Haluan vanheta yhdessä unelmieni prinssin kanssa. Haluan nähdä yhdessä hänen kanssaan kuinka lapsemme ja lapsenlapset kasvavat. Haluan jakaa elämäni ja sen kokemukset itselleni rakkaan ihmisen kanssa.

Historialla ja kauniilla muistoilla on valtava merkitys ja ne voi kantaa pitkälle. Ei ne tottakai loputtomiin kanna, jos ei luoda jatkuvasti uusia kauniita muistoja ja pidetä yllä sitä suhdetta. Mutta onhan se mukavampi kun voi kiikkutuolissa muistella menneitä toisen kanssa, että muistatkos silloin aikoinaan vuonna 2014 kun tavattiin ja tehtiin sitä ja tätä ja tota.


P.S. Mielenkiintoinen yksityiskohta, että molemmilla miehillä oli korvakoru vasemmassa korvassa. Minkä ajan muoti-ilmiö se on ollut?

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Onnellisessa parisuhteessa Tinderin avulla?

Oletko parisuhteessa ja löytänyt kumppanisi Tinderin avulla?

Tindermeister tekee gradunsa Tinderistä ja on nyt etsimässä haastateltavaksi pitkäaikaisessa parisuhteessa olevaa, joka on löytänyt kumppaninsa Tinderin avulla.

Tässä Tindermeisterin etsintäkuulutus:

Käynnistän omassa projektissani kohta kampanjan, jossa etsin tutkimushaastateltavia kesän ajalle. Toivon, että haastateltavaksi löytyy vähintään yksi sellainen Tinderin (entinen) käyttäjä, joka on löytänyt pitkäaikaisen kumppanin sovelluksen kautta ja oman esimerkin avulla toimii vasta-argumenttina sille, että deittailusta olisi tullut nykymaailmassa kertakäyttökulttuuria.

Tunnistitko itsesi kuvailusta? Tai kenties ystäväsi?

Sille ainoalle Tinder-parille, jonka minä tunnen, lähetin jo viestiä aiheesta. Itse en sovi haastateltavaksi, koska minä löysin kumppanini Suomi24-deitin avulla.

Minusta on hauska, että joku on valinnut gradunsa aiheeksi Tinderin, ja koska minun intohimoni ja kiinnostuksen kohteeni ovat onnelliset parisuhteet, autan mielelläni Tindermeisteria löytämään Tinderin avulla syntyneitä parisuhteita.

Onko teitä siellä?

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Sinkkublogista parisuhdeblogiksi

Blogissa on ollut hiljaista jo melkein kolme viikkoa. Tähän on osaltaan syynä miehen poismuutto. Hän palasi omaan kotiinsa putkiremontin valmistuttua. Mulla järkkyi tasapaino ja blogin kirjoittaminen jäi. Nyt yritän päästä uudelleen vauhtiin.

Ongelmista on helpompi kirjoittaa kuin onnesta


Toisaalta yksi syy kirjoittamattomuuteen on ollut kiire, toisaalta se, että olen ollut erittäin onnellinen.

Miten kirjoittaa onnesta niin, että se kiinnostaa muita ihmisiä? Vaikka aiheenani on onnellinen parisuhde, lähdin siitä näkökulmasta, että etsin sitä. Että se on sellainen elämää suurempi mysteeri. Nyt kun olen erittäin onnellinen nykyisessä parisuhteessani, olen kokenut dilemman. Mistä mä nyt kirjoitan?

Kun elää onnellisessa parisuhteessa, on vaikeaa enää muistella sitä etsikkoaikaa ja kirjoittaa siitä. Toisaalta ei myöskään välttämättä enää halua muistella niitä ei-niin-onnistuneita juttuja.

Tokihan tässä tulee nyt kavereiden ja tuttujen sekoiluja seurattua. Vielä on työsarkaa siihen, että kaikki, jotka onnelliseen parisuhteeseen haluaisivat, löytäisivät sellaisen itselleen. Mielenkiinnolla esimerkiksi seuraan pikkusiskoni treffailua. Vientiä tuntuu riittävän… nähtäväksi jää koska hänellä sitten tulee herra oikea vastaan.

Voi olla, että näkökulma siirtyy omasta projektista muiden etsintäprojekteihin ja toisaalta yritän löytää jotain yhdistäviä tekijöitä tuntemistani onnellisista pareista. Mitkä ovat ne onnellisen parisuhteen avaintekijät? Eiköhän siinä riitä mysteeriä ratkottavaksi...

torstai 9. huhtikuuta 2015

Aatami etsii Eevaa - tottakai alasti autiolla saarella

Ihmiset ovat kyllä todella rohkeita ja lähtevät näköjään mukaan ihan mihin tahansa. Ensitreffeille alasti ja niin että koko maailmalla on mahdollisuus nähdä.

Nyt kun on katsonut Ensitreffit alttarilla -formaattia, se on ehkä hieman vääristänyt odotuksia ensitreffejä kohtaan. Olin jotenkin pettynyt, kun tuolla autiolla saarella ei nähty mitään sielujen sympatiaa. Toki, Aatami etsii Eevaa -formaatissa ei olla käytetty niin paljon resursseja sopivien parien etsintään, joten oikeiden matchien löytyminen on epätodennäköisempää.

Aatami etsii Eevaa -formaatissa kyse on vain ensitreffeistä. Kuten kuka tahansa koskaan deittaillut tietää, ensitapaaminen voi olla loistava tai kamala, tai vielä todennäköisemmin jotain siltä väliltä.

Ihmisten tirkistelyhalu on varmasti suurin syy tämän sarjan katsomiseen. Melkein puoli miljoonaa oli parhaimmillaan katsonut ensimmäistä jaksoa. Mieskin suostui katsomaan ilman, että jouduin yhtään suostuttelemaan.

Hän innostuikin sarjasta sosiaalisena tutkimuksena. Tässä ensimmäisessä jaksossa kiltille beeta-miehelle kävi huonosti, kun arvonsa tunteva alfa-uros asteli paikalle ja saalisti naaraan itselleen (urosluokituksesta infoa).

Ensi kerralla ilmeisesti tiedossa kissatappelua, kun kaksi naista kilpailee miehestä. Mielenkiintoista nähdä miten siinä käy ja miten naisdeitti suhtautuu kilpasiskon ilmaantumiseen.

P.S. Käy tykkäämässä Onnellisesta parisuhteesta facebookissa.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Onko lusikassa nukkuminen pettämistä?

Temptation Island Suomi realityssä Jeren kumppani Nina kävi paidassa ja stringeissä nukkumaan sinkkumiehen kanssa. Voi olla, että tuossa makuuhuoneessa ei muuta tapahtunut kuin nukkumista, mutta silti se järkytti ainakin minua.

Mielestäni Jere ja Nina vaikuttivat niin ihanalta parilta, niin toisiinsa rakastuneilta ja sitten Nina meni tekemään tuollaista. Toki, hän itse sanoi, että on ok hakea lohtua toisen sylistä. Ei siis itse kokenut tehneensä mitään väärää ja soisi ilmeisesti poikaystävälleenkin nukkumisen toisen naisen kanssa.

Onko tässä sitten kyse siitä, että nuorempi polvi on jälleen edeltäjäänsä suvaitsevaisempi, sillä pikkusiskoni, joka on lähempänä kahta- kuin kolmeakymppiä, totesi myös, ettei myöskään nähnyt siinä mitään väärää. Hänestäkin olisi ok, jos hänen poikaystävänsä nukkuisi toisen naisen kanssa, tai jos hän nukkuisi toisen miehen kanssa seurustellessaan.

Minä olen ilmeisesti jotenkin vanhanaikainen tämän asian suhteen. Minusta ei todellakaan olisi ok, jos mieheni nukkuisi lusikassa jonkun toisen naisen kanssa, joka hinkkaisi alastomia pakaroitaan tämän haaroväliä vasten. Eikä minusta olisi ok, jos minä tekisin vastaavaa jonkun toisen miehen kanssa.

Kerran yksi mies pyysikin minua nukkumaan kanssaan päiväunia. Mieheni oli vielä läsnä samassa huoneessa. Kieltäydyin, mutta en mieheni takia, vaan sen takia, kun se tuntui minusta väärältä. Miksi käpertyisin toisen miehen kainaloon nukkumaan päiväunia?

Mielestäni myös naissinkkujen puolella järjestetty jääpalaleikki ensimmäisenä iltana rikkoi rajoja. Toki varmaan itselläkin rajat hämärtyisivät jos olisi tuolla viettelysten saarella. Mutta mielestäni pettämistä on muutakin kuin pelkästään ketun vierailu kolossa, vai miten asia tuossa ohjelmassa hienosti ilmaistiinkaan.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Ensitreffit alttarilla jatkuikin vielä + Aatami etsii pian Eevaa

Olin niin murheissani, kun Ensitreffit alttarilla päättyi. Tai luulin sen päättyneen katsottuani kymmenennen jakson. Yllätys oli erittäin positiivinen kun kävin vilkaisemassa Katsomoa ja siellä olikin vaikka mitä materiaalia tullut vielä viimeisen jakson jälkeen. Katsoin sitten kaikki loppujaksot siltä istumalta, kun kerran mieskin oli poissa kotoa. Hän ei nimittäin kovin korkealle arvosta reality-innostustani.

Nämä viimeiset pätkät olivat juuri sitä mitä jäin sarjasta kaipaamaan eli mitä pareille nyt kuuluu. Nyt kun sen sain tietää, voin tyytyväisenä jatkaa elämääni ja odottaa uutta tuotantokautta. Niin siistiä!

Jos olisin sinkku laittaisin hakemusta ehdottomasti menemään.  Ok, ehkä sitä pitäisi hetki harkita kun kuitenkin ihan naimisiin saakka pitää mennä, mutta kyllä sarja oli mielestäni niin siististi toteutettu ja idea on loistava, niin miksei.

Toki minä nyt näitä miehiä olen löytänyt muutenkin, ihan aviomieheksikin saakka, mutta toki muutama asiantuntija voisi tehdä niin paljon parempaa työtä kuin minä. Siitä Esa ja Viola ovat loistava esimerkki. Miksei myös toki tämä toinen pari voisi onnistua salaatti- ja oliiviöljykinoista huolimatta.

Hauskinta päätösjaksossa oli nähdä kaikki kolmea paria yhdessä, ja huomata heidän pituuseronsa. Kun aikaisemmissa jaksoissa he olivat olleet vain pareittain, pituuteen ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta oikeasti pituuserot olivatkin melkoiset. Näköjään pituus oli myös ollut yksi kriteeri pareja yhdistäessä.

Nyt ei sitten muuta kuin odottamaan uutta Ensitreffit alttarilla tuotantokautta.

Lähtisitkö ensitreffeille alasti?


Mielenkiinnolla odotan myös jo ensi maanantaina alkavaa Aatami etsii Eevaa realityä, jossa ensitreffit tapahtuvat alasti. Odotukset Ensitreffit alttarilla -formaattia kohtaan olivat todella alhaalla, mutta tämä kyllä alittaa vielä nekin. Saa nähdä onko tässä nyt kyseessä kunnon roskaa. Vaikea kuvitella miten tämä olisi toteutettu jotenkin tyylillä. Paljonkohan ne näyttää meille television katsojille? Mies vain totesi, etten mä nyt kai sitäkin ala seuraamaan. En tietenkään...

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Mä rakastan sua

Tiedätkö sen tunteen, kun katsot toista ja ajattelet vain mielessäsi ”mä rakastan sua, mä rakastan sua, mä rakastan sua…”

Minulle tuo on ihan uusi tunne. En muista ennen kokeneeni tuollaista. Nykyisen miesystävän kanssa se tunne on tullut erittäin tutuksi.

Toki, sitä ei tapahdu päivittäin, eikä välttämättä edes viikoittain, mutta välillä on jaksoja jolloin se tapahtuu useammin. Sellainen jakso oli nyt viime viikonloppuna.

Se saattaa tapahtua kun mies sanoo jotain, joka saa minut rakastumaan häneen entistä syvemmin. Eikä kyse ole siitä, että hän kehuisi minua tai mitään sellaista, vaan yleensä kyseessä on jotain, minkä avulla opin tuntemaan hänet paremmin.

Tämä tunne voi myös ilmetä tilanteissa, joissa mies tekee jotain hänelle ominaista. Miehelläni nyt on kaikkia ihania, mutta toki myös niitä outoja tapoja, joita itse kullakin tuppaa olemaan. Kun hän tekee jotain itselleen ominaista, vaikka kyseessä olisikin hieman ärsyttävä asia, lähtee mielessäni taas tuttu levy pyörimään ”mä rakastan sua…”

Näissä tapauksissa jään aina tuijottamaan miestä, varmaan erittäin typerä ilme kasvoillani, sillä silloin hän yleensä kysyy, että ”mitä" ja mä vaan hymyilen ja sanon naiselliseen tapaan, että ”ei mitään”.

Ääneen lausuttu rakkaus kimpoaa takaisin


Jostain syystä en halua olla koko ajan hokemassa, että rakastan. Tuntuu, että ne sanat saattaisivat liian usein lausuttuna menettää merkitystään.

Olen myös kokenut, että mies ei ota sitä vastaan. Kun sanon, että rakastan häntä, sanat ikään kuin kimpoavat hänestä takaisin, eikä hän ota sanomaa vastaan. En tiedä miksi näin on, mutta siltä minusta tuntuu.

Rakkauden tekoja


Siksi mieluummin yritän osoittaa rakkauttani teoilla. Pusuilla, suudelmilla, halauksilla, hieronnalla, erilaisilla palveluksilla kuten aamiaisen laittamisella tai teen keittämisellä. Katson hänen kanssaan elokuvan tai pelaan lautapeliä, koska tiedän, että hän tykkää siitä.

Mies, joka tanssii


Lauantaina olimme viettämässä kaverin syntymäpäiviä kaupungilla ja yön pikkutunneilla päädyimme klubille tanssimaan. Se on jotain niin uskomattoman hienoa, että on mies, jonka kanssa voi tanssia. Itse rakastan tanssimista, ja nyt kun minun ei tarvitse tehdä sitä yksin, vaan voin tehdä sitä rakastamani miehen kanssa, se tekee minut ikionnelliseksi.

Elämän pituinen tutkimusmatka


Vaikka olemme seurustelleet jo yli vuoden, minusta edelleen tuntuu siltä, että tunnen vain pienen murto-osan tästä miehestä. Mutta sekin uusi tieto, mitä sain viime viikonloppuna, sai minut jälleen vain kiintymään häneen entistä enemmän. Kauankohan siihen menee, että oikeasti oppii tuntemaan toisen?

Blonditesti


Hänkin viime viikolla teki minulle ensimmäistä kertaa blonditestejä eli kysyi (minun mielestäni vaikeita) kysymyksiä ja arvioi blondiuteni sen perusteella mitä vastasin. Voin paljastaa, etten kovin hyvin pärjännyt tässä testissä. Minulta esimerkiksi kysyttiin valon nopeutta ja vastasin 200m/s. Ne jotka oikean vastauksen tietävät, voivat nyt antaa oman arvosanansa blondiudelleni.

Vaikka minulta jossain asioissa näyttää suhteellisuudentaju täysin puuttuvan, sen kuitenkin tiedän, että rakastan tätä ihanaa miestä ja rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta, jonka kanssa olen aiemmin ollut. Joku tässä miehessä on, joka minua kiehtoo pauloihinsa, ja toivon, että yhteinen matkamme jatkuu vielä pitkään.

Mä rakastan sua.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Temptation Island Suomi - tylsää ryyppäämistä

Mä niin odotin tätä sarjaa. Mä odotin siitä lähtien kun näin ekat jenkkikaudet. Valitettavasti se mitä pelkäsin toteutui. Suomalainen versio pilasi intoni tähän formaattiin. En sitten tiedä olenko minä muuttunut niin paljon tässä vuosien saatossa (mitä epäilen, sillä kyllä monet muut parisuhderealityt koukuttaa pahastikin) vai mikä tässä suomalaisessa versiossa on mennyt pieleen. Ehkä pariskunnat yksinkertaisesti ovat tylsiä. Tai sinkut ovat tylsiä. Tai molemmat.

Tämä yksi parihan oli eronnut jo ennen kuvausten alkua. Siinä parissa ei ole mitään jännitettävää pysyykö ne yhdessä vai ei, sillä ei sillä ole mitään väliä. Jokainen katsojakin varmaan oli alusta alkaen sitä mieltä, että parempi, että ovat erossa. Miksi tuollainen pari otetaan mukaan? Sen parin miestähän viettelys on vienyt jo aiemminkin. Ei siihen mitään trooppista saarta ja isoa kasaa sinkkuja tarvita.

Kaiken lisäksi tämän pariskunnan (jos heitä nyt pariskunnaksi voi edes kutsua) puoliskot valitsee jatkuvasti saman sinkun treffeille. Siis oikeasti! Ette te voisi katsojan elämästä enemmän tylsää tehdä. Me ollaan nähty teidät jo treffeillä. Kaksi kertaa! Ei jaksais enää kolmatta.

Mitä viettelystä se on, jos jumahtaa ensimmäiseen joka tulee vastaan. Sitä näkee ihan tarpeeksi jo tosielämässä. Jumitetaan heti ensimmäisen kanssa, joka viitsii sua katsella. Siinä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, että sovitaan yhteen. Kunhan joku on mun kanssa, se riittää. Mutta kun ei riitä! Nyt on tarkoitus löytää ”se oikea”, jos näin kulunutta termiä viitsii edes käyttää tässä yhteydessä.

Roudataan neljä pariskuntaa trooppiselle saarelle, hankitaan heille kasa sinkkuja ja mitä käy? Sehän olisi näköjään riittänyt, että olisi tuotu jokaiselle yksi sinkku. Suomalaisilta puuttuu nähtävästi puhdasta seikkailun- ja kokeilunhalua.

Minulla sitä seikkailun- ja kokeilunhalua valitettavasti on ollut, vaikken edes missään viettelysten saarella ole ollut. Valitettavasti siksi, että ei ne parisuhteet (loputtomiin) sellaista kestä. Ei, vaikka vieraissa juokseminen olisikin sallittua.

Odottamani draama puuttuu vielä täysin Temptation Island Suomesta. Silmänruoka… jaa, miten sen nyt ottaa. Pariskuntien kauniimmat puoliskot Krista ja Rita ovat kyllä silmänruokaa, mutta kukaan muu ei ole sieltä silmääni iskenyt.

Suomalaiset tekivät tästä sarjasta kolmen viikon ruotsinlaivaristeilyn: ryypätään joka ilta, miehet pukeutuu naisiksi ja naiset haluaa leikkiä jääpalaleikkiä. Hohhoijaa.

Odotin draamaa, suuria tunteita, himoa, ihastumista, rakastumista, mutta unohdin että kyseessä ovat känniset suomalaiset. Vaikka heidät lennättää tropiikkiin ei se meno miksikään muutu. Känninen suomalainen on känninen suomalainen ihan sama missä päin maailmaa se on.

P.S. Kyllä, minulla on oikeus valittaa, sillä hain sarjaan. Uskon, että yksi syy siihen, miksi minua ei valittu on se, etten juo alkoholia. Ihmiset on niin paljon helpompi saada sekoilemaan kännissä. Valitettavasti tämä tyttö osaa sekoilla selvänäkin.

P.P.S. Tottakai minua harmittaa, ettei minua valittu. Mutta toisaalta olen erittäin tyytyväinen, etten päässyt tuonne saarelle pilaamaan nykyistä parisuhdettani. Niin kuin poikien puolella jatkuvasti hoetaan: "Liha on heikkoa."

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kesäiset treffit Seurasaaressa

Toiset mukavat kesäiset ulkoilmatreffit olivat Seurasaaressa. Tapasimme sillan luona mantereen puolella ja ostimme kioskista jäätelöt. En muista tarjosiko mies.

Sen muistan, että vessan hän tarjosi, koska ulkohuussit olivat suljettuna ja ainoa lähialueella ollut vessa oli maksullinen ulkovessa, eikä minulla ollut kolikoita. Koska muistan tämän, oletan, ettei hän tarjonnut jäätelöä, sillä minulla kyllä yleensä jää herrasmieseleet muistiin, sillä ne ovat sen verran harvinainen herkku nykyään.

Lisäksi muistan sen, että hän halusi ostaa jäätelöt siitä kioskista, jossa oli kesän loppuunmyynti jo alkanut - suppeampi valikoima, mutta halvempi hinta.

Kysymystulva


Miehellä oli niin kiire päästä kysymään kysymyksiä, ettei meinannut minun antaa jäätelöäni syödä. Lopulta keskeytin kysymystulvan ja huomautin, että haluaisin syödä jäätelöni ennen kuin se sulaa auringossa käsiin, jolloin hän hieman hellitti hetkeksi.

Mies oli insinööri, jolla riitti kysymyksiä. Kävimme noilla treffeillä läpi vaikka mitä aiheita. Molempien erot muun muassa puitiin läpi. Keskustelimme myös todella aroista asioista. Hänelle ei mikään aihe tuntunut olevan tabu.

Rahaongelmat ei näy päällepäin


Kun totesin johonkin kysymykseen, että on ollut hieman taloudellisesti tiukkaa hän katsoi minua päästä varpaisiin, ja totesi ettei se ainakaan päällepäin näy. Tietenkin tarkoittaen, että olin ihan hyvissä lihoissa. Todella ”kauniisti” sanottu ensimmäisillä treffeillä. Opin kyllä todella pian, että tuo mies puhuu aina kaunistelematta.

Valttikorttina auto


Kiersimme kävellen koko saaren tuona kauniina aurinkoisena kesäpäivänä. Hetken istuimme penkillä ihaillen merimaisemaa. Saarikierroksen lopuksi saatoin miehen kävellen hänen autolleen, jonka hän oli parkkeerannut hieman kauemmas. Itse asuin silloin aivan siinä lähistöllä, joten olin tullut paikalle kävellen.

Matkalla autolle hän tenttasi minulta haluanko nähdä vielä uudestaan. Totesin vain, etten ainakaan ole vielä löytänyt syytä, että miksei. Näin jälkikäteen viisastellen, olisikin ehkä pitänyt ennemminkin miettiä, että miksi?!?


Hieno auto munan jatke?


Miehellä oli upea 50 000 euroa maksanut mittatilauksesta valmistettu Audi. Ei ihme, että halusi minun näkevän autonsa. Yritti saada minut jopa istumaan sinne, mutta totesin vain, että ehkä ehdin istua siellä vielä myöhemminkin.

Ja niinhän minä ehdikin. Olin nimittäin juuri tavannut tulevan miesystäväni. Mutta tuosta suhteesta lisää myöhemmin. Siinä nimittäin oli jotain todella outoa. Silloin en vain tiennyt oliko se outo asia suhteessa minä, mies vai se suhde…

torstai 19. maaliskuuta 2015

Nettideittailua kesällä - Unelmatreffit meren äärellä

Kun olin testannut pari renttua (eka, toka) ja yhden hullun, päätin, että nyt saa riittää. Pistin tiukemmat kriteerit sille mitä olen hakemassa enkä lähtenyt enää niin helposti treffeille.

Kolmas nettideittailuvaihe sijoittui kesään ja se olikin tavallaan hankalaa aikaa treffailla. Kesällä monet ovat mökillä tai reissussa eivätkä normaalissa arjessa. Toisaalta kesä antaa mahdollisuuksia treffien suhteen enemmän kuin talvi.

Unelmatreffit


Yhdet ihanat treffit olivat meren äärellä. Tapasimme Hietaniemen rannalla, mutta jatkoimme siitä pian matkaa kävellen merenrantaa läheiseen puistoon. En tiennyt yhtään mitä miehellä oli mielessä, mutta kun pääsimme puistoon hän kaivoi repustaan esiin kaksi riippumattoa ja siinä vaiheessa tämä tyttö oli myyty. Rakastan riippumattoilua.

Hän näppäränä miehenä ripusti riippumatot ja pian jo makoilimme omissa riippumatoissamme ihaillen  lehtipuiden lomasta pilkottavaa sinistä taivasta ja aurinkoa. Oli aivan ihanaa! Nuo olivat ehdottomasti parhaat treffit siihen mennessä.

Herrasmies tarjoaa


Plussaa mies sai myös siitä, että hän tarjosi minulle sekä luomujääteen että jäätelön jäätelökioskista. Luksusta. Kerrankin herrasmies oikealla tavalla.

Tykkäsin kyllä, että tarjottiin. Ensin kyllä yritin sinnikkäästi kieltäytyä, ja itseasiassa kieltäydyinkin jääteestä. Mutta lopulta hän osti kaksi ja antoi vain toisen minulle. Käyhän se noinkin.

Se jokin jäi puuttumaan


Siinä miehessä oli kyllä kaikki kohdallaan. Ainakin kaikki se, mitä ehdin niiden ensimmäisten treffien aikana todeta. Treffit olivat erittäin mukavat ja juttua riitti, mutta se jokin puuttui. Jokin tärkeä palanen puuttui. Sanotaanko nyt sitä sitten vaikka seksuaaliseksi jännitteeksi.

Emme tavanneet enää uudestaan, mutta treffit kyllä jäivät mieleen.


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Nettideittailun vaarat - Kun hulluun törmäsin

Olen yrittänyt unohtaa tämän asian, sillä kokemus oli niin karmiva, mutta kerrottakoon se nyt varoittavana esimerkkinä nykyisille ja tuleville nettideittailijoille.

Heti treffeille


Olipa kerran arki-ilta, jota vietin chattaillen internetdeittisivustolla. Eteeni sattui mukavan oloinen mies, joka jo pian ehdotti puhelimessa puhumista. Minä ajattelin hetken epäröityäni, että mikä ettei.

Puhuimme puhelimessa ja kun ilmeni, että asumme erittäin lähekkäin, hän ehdotti, että myös tapaisimme samantein. Minä ajattelin hetken epäröityäni, että mikä ettei.

Ensitreffeillä humalassa


Tapasimme kesäisenä iltana ulkona ja istuskelimme hämärtyvässä illassa puiston penkillä juttelemassa. Yllätyksekseni mies oli humalassa, ei pahassa, mutta sellaisessa, että se vaikutti hänen käytökseensä. Hän oli muuan muassa suomalaiselle miehelle epätyypilliseen tapaan erittäin päällekäyvä.

En pitänyt siitä, että hän oli alkoholin vaikutuksen alaisena ensitreffeillä, vaikka puolustelikin asiaa sillä, että hän oli jo juonut, kun aloimme juttelemaan. Totesin, että voimme tavata uudestaan, jos hän lupaa olla silloin selvin päin, ja lähdin kotiin nukkumaan.

Paljastuksia


Sain tietää miehestä, että hän on entinen narkkari ja nykyinen mielialalääkkeiden käyttäjä. Viimeistään tässä vaiheessa olisi pitänyt juosta karkuun, mutta jostain syystä en juossut. Ajattelin, että ihminen voi muuttua. Hän vannoi muuttuneensa.

Toisilla treffeillä alkoholin vaikutuksen alaisena


Toiset treffit olivat päivällä. Hetken kävelimme samaisessa puistossa, kunnes sitten päätimme mennä miehen asunnolle. Mies oli jälleen päällekäyvä. Oli kuulemma ottanut yhden tasoittavan oluen, jota ei lasketa. Minulla oli epämiellyttävä olo, joten lähdin kotiin.

Ja sitten oli helvetti irti


Kun ilmoitin miehelle, etten ole kiinnostunut tapaamaan enää, hän alkoi ahdistelemaan minua. Hänellä oli puhelinnumeroni ja nimeni tiedossa. Hän alkoi haukkumaan minua, en muun muassa kuulemma ole hyvä työssäni. Haukkumaviestejä tuli tasaiseen tahtiin puhelimeeni ja minua alkoi toden teolla ahdistamaan. Pelkäsin olla yksin kotona ja käydä iltaisin nukkumaan.

Ehdin jo harkita numeron vaihtamista, mutta en ollut siihen niin innokas, sillä sama numero oli sekä yksityis- että työelämässä käytössä, joten sen vaihtaminen käyntikortteja myöten olisi aikaa vievää ja kallista. Manasin tyhmyyttäni.

Viimeinen pisara


Sen lisäksi, että tällä miehellä oli varvasfetissi, hän myös tykkäsi olla alistettuna. Hän olisi halunnut, että olisin ollut hänen kuningattarensa, ja hän minun orjani. Minä en tuollaisista leikeistä innostu, mutta olin jo valmis epätoivoisiin tekoihin päästäkseni hänestä eroon.

Koska hän ei muuten suostunut jättämään minua rauhaan, annoin hänelle määräyksen olla ottamatta minuun yhteyttä, tai muuten hän saa rangaistuksen. Ensin hän ei uskonut kuningattarensa käskyä, mutta kun kovensin rangaistusta joka kerta, kun hän rikkoi määrättyä hiljaisuutta, hän lopulta hiljeni määrätyksi ajaksi.

Kun määräaika oli umpeutunut, hän otti yhteyttä. Ilmoitin, etten ole kiinnostunut. Hän hieman suuttui, että miksi olin lähtenyt leikkiin, jos en edes ollut kiinnostunut. Ei kuulemma ymmärtänyt minua.

Luojan kiitos hän kuitenkin pian tämän jälkeen luovutti ja jätti minut rauhaan.

Profiili kummittelee


Tuon tapauksen jälkeen ahdisti aina suunnattomasti kun näin hänen profiilinsa, ja kun vielä huomasin hänellä useamman profiilin, minun kävi sääliksi kaikkia niitä tyttöjä, joita hän pääsisi ahdistelemaan.

Tein hänestä ilmoituksen deittipalvelun ylläpitäjille, mutta tuskin he siihen mitään reagoivat. Eivät ainakaan profiilit silloin mihinkään kadonneet.

Minä selvisin säikähdyksellä. Sain pitää oman numeroni ja koputan nyt puuta, että mies on minut jo unohtanut.

Kantapään kautta opittu


Tuon jälkeen en enää omaa numeroani ole antanut, enkä mitään muutakaan tietoa minkä perusteella minut olisi voinut jäljittää, jos jokin menisi pieleen. Tiedän, etteivät kaikki ole hulluja, mutta kun sitä ei ikinä voi etukäteen tietää milloin sellaisen kohtaa, niin kannattaa ennemmin varoa kuin katua.

Tämän kokemuksen jälkeen hankin prepaid-liittymän deittejä varten.


torstai 12. maaliskuuta 2015

Ahkera deittailu tuotti lopulta tuloksen ja löysin elämäni miehen

Neljästä aktiivisesta nettideittailuvaiheesta on nyt kaksi jo käsitelty. Kukin vaihe opetti minulle jotain uutta deittailusta ja opetti minut toimimaan määrätietoisemmin ja laadukkaammin.

Ensimmäisessä vaiheessa lankesin ensimmäiseen mieheen, jonka tapasin.

Toinen vaihe kesti parisen viikkoa, kunnes lankesin exäni kaveriin, jolle valitin nettideittailun älyttömyyttä. En siis alkanut seurustelemaan nettideitin kanssa, vaan entisen nettideitin kaverin. Mutta toisaalta, ilman nettideittiä, en olisi tuotakaan miestä ikinä kohdannut.

Kolmas deittailuvaihe oli pisin - 2 kuukautta. Kesä hidasti prosessia, kun tuli itsekin vietettyä aikaa mökillä ja deititkin olivat ties missä lomailemassa. Kesä toi myös kaikki hullut piilostaan, ja opin kantapään kautta, ettei kannata toiselle paljastaa henkilöllisyyttään tai oikeita yhteystietojaan edes ekojen treffien jälkeen. Varoittava esimerkki siis tiedossa seuraavaksi. Otin opikseni ja hankin neljänteen vaiheeseen prepaid liittymän nettideittejä varten.

Neljäs vaihe kesti 3 viikkoa joulun ja uuden vuoden tienoilla. Olin aktiivinen, tehokas ja päämäärätietoinen. Kävin kahden viikon sisällä treffeillä seitsemän eri miehen kanssa. Tämä vaihe sisälsi myös herrasmiestreffit ja elämäni huonoimmat treffit. Yhden miehen kanssa ehdin käydä jopa kolmilla treffeillä, joiden jälkeen pystyin vihdoin sanomaan, ettei jutusta tule mitään.


Näin ollen olin vihdoin valmis tapaamaan miehen, jonka olin jättänyt sokerina pohjalle. Ideana oli, että halusin tavata muut ensin, jottei sitten jää mietityttämään, olisiko joku muu sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Olin jo tavannut ja hylännyt muut ehdokkaat. Olin valmis tapaamaan elämäni miehen stringeineni, ja vaikka ensitreffimme eivät menneet ihan kuin Strömsössä, olemme olleet erottamattomat siitä lähtien.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Älä rakastu toiseen renttuun - ei ne mihinkään vaihtamalla parane!

Minulla oli reilun 13 kuukauden sisällä neljä aktiivista nettideittailuvaihetta, jotka kaikki päättyivät kumppanin löytymiseen. Ensimmäisestä kerroinkin viime kerralla. Silloin lankesin heti ensimmäiseen mielenkiintoiseen tapauksen. Romanssi oli kiihkeä, mutta lyhyt, ja loppu tuskallinen. Tuo suhde myös aiheutti avioliittoni kaatumisen, mikä tietenkin vain lisäsi prosessin tuskaa. Opin tuosta jutusta kuitenkin todella paljon.

Toinen nettideittailuvaihe


En kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa laakereilleni makaamaani, mutta tällä kertaa valikoin käyttämäni palvelut hieman paremmin. Liityin Eliittikumppaneihin, mutta tuo hupi jäi erittäin lyhytaikaiseksi, sillä minut heitettiin sieltä ulos ilman mitään varoitusta. Kun kimpaannuin ja lähdin syytä peräämään, selityksesi sain, että olivat kokeneet, etten olisi etsimässä kumppania tositarkoituksella. Onneksi antoivat rahani takaisin, jotka olin jäsenyydestä maksanut. En kyllä olisikaan luovuttanut ennen kuin maksoivat, sillä irtisanominen oli perusteeton.

Päädyin sitten Suomi24 Treffeihin, josta tulikin suosikkisivustoni, ja kävin aktiivisesti treffeillä parin viikon ajan. Tästä vaiheesta opin sen, ettei kannata paljastaa henkilöllisyyttään ennen treffejä, ettei mies pääse lukemaan blogeja netistä. On todella epämiellyttävää olla treffeillä, kun toinen kuvittelee tietävänsä sinusta kaiken ja tuntevansa sinut jo.


Nuo treffit päättyivät lyhyeen. Lauantai-ilta oli kuitenkin vielä nuori ja kun kerran olin lähellä, soitin sydämeni särkeneen miehen kaverille, että voisinko tulla käymään. Minun piti palauttaa hänelle hänen kaverinsa luokseni jättämät tavarat. Lopulta päädyin avautumaan hänelle kaverinsa teoista ja kertomaan nettideittikokemuksistani. Hän kuunteli kiltisti vuodatustani ja paljasti sen päätteeksi olevansa kiinnostunut minusta. Se deittailuvaihe loppui sitten siihen.

Toisen rentun nurkissa


Koska olin avioeron seurauksena asunnoton, päädyin noin kuukauden seurustelun jälkeen asumaan tämän uuden miehen luokse. Olen hänelle kyllä ikuisesti kiitollinen tästä, sillä minulla ei ollut mitään muutakaan paikkaa mihin mennä. Tietenkin suhteen alkuvaiheessa tuo idea tuntui myös hyvältä...

Suhde alkoi kuitenkin takkuamaan erittäin nopeasti, mutta sinnittelimme reilut neljä kuukautta, kunnes totesimme lopulta, että annetaan olla. Jäin kuitenkin asumaan miehen luokse eron jälkeen vielä neljäksi kuukaudeksi kunnes pääsin muuttamaan vihdoin omaan kotiin.

Itseasiassa ehdimme molemmat aloittaa seurustelunkin uuden kumppanin kanssa, ennen poismuuttoani. Se vasta epämiellyttävää olikin. Mutta tuosta kolmannesta nettideittivaiheesta lisää myöhemmin.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Älä rakastu renttuun - etenkään kun olet naimisissa

Olin yksin keskellä maaseutua, seuranani vain kissa, koira ja kanoja, joten päätin hetken mielijohteesta mennä katsomaan mitä tänä päivänä on tarjolla internetin ihmeellisessä maailmassa. Se oli virhe sillä olin silloin vielä naimisissa. Siitä ei montaa viikkoa mennyt, niin olin jo asumuserossa ja avioeropaperit vetämässä. En siis suosittele kenellekään edes tutustumista, mikäli haluaa pitää nykyisen suhteensa (tai edes erota vähän siistimmin).

Lankesin pahemman luokan renttuun


Eksyin ensimmäisenä seksiseurasivustolle http://www.flirtfair.fi. Taisin olla puutteessa… Toisekseen tuonne sivustolle liittyminen oli ilmaista.

Siellä sitten juttelin miesten kanssa kunnes eräs henkilö sai sukat pyörimään jaloissa. Hän oli loistava kirjoittaja ja mielikuvien luoja. Kun hän vielä oli valmis tulemaan tapaamaan minua sinne maaseudulle tunnin ajomatkan päästä kotoaan, lupauduin treffeille.

Tapasimme läheisen kylän ostoskeskuksessa. Istuin pelon sekaisin tuntein penkillä ja odotin. Mies oli myöhässä auto-ongelmien takia.

Järkytyin, kun hän lopulta ilmestyi paikalle. Hän nilkutti keppien avulla. Oli loukannut toisen nilkkansa. Hänellä oli parta ja ulkoinen olemus ei ollut mitenkään erityisen siisti. Päällään hänellä oli vanhat farkut ja sininen paksu kauhtunut villapaita.

En kuitenkaan juossut heti karkuun. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä pitänyt. Minulla on (tyhmä) tapa antaa ihmisille mahdollisuus. Istuimme hetken ostoskeskuksessa juttelemassa.

Hän tarttui keskustelun tuoksinassa käteeni ja alkoi ehdottelemaan minun luokseni siirtymistä. Aikani jahkailin, mutta ei siinä pienessä kylässä paljon muitakaan vaihtoehtoja ollut. Lisäksi oli sydäntalvi, ja ulkona oli reippaasti lunta ja pakkasta.

Kävelimme autohalliin, jossa jouduin toteamaan ettei autoni käynnisty. Olin juuri tankannut ennen treffejä, joten polttoaineen loppumisesta ei ollut kyse. Akku oli huono (minkä sain jälkikäteen tietooni) ja se oli tyhjentynyt. Ei ollut oma auto kyseessä, joten halusin ensin kysyä auton omistajalta neuvoa, ennen kuin ryhdyn mihinkään toimiin. Tämä ei kuitenkaan ollut tavoitettavissa niin helposti, sillä oli sillä hetkellä idän lämmössä.

Minun oli mentävä juuri tapaamani vieraan miehen kyytiin. Rikoin siis yhtä ensitreffien säännöistäni, ettei vieraan kyytiin saa mennä. Itseasiassa olen rikkonut tuota sääntöä aika usein. Onneksi mitään ei ole käynyt, joten minulla on ollut onni matkassa.

Ei mennyt kauaa, niin rikoin toista ensitreffit sääntöä: Ei seksiä ensitreffeillä.


Noita treffejä seurasi erittäin lyhyt, mutta alkuun kiihkeä suhde. Itseasiassa lopun merkit olivat nähtävissä jo kolmen viikon kuluessa, mutten niitä silloin osannut lukea.

Vain reilu kuukausi, niin juttu oli ohi mielestäni ikävimmällä mahdollisella tavalla. Mies kirjaimellisesti katosi elämästäni kuin maan nielemänä. Minä sinnikkäänä tyttönä sain lopulta selville hänen kaverinsa kautta, että hän on elossa, mikä sinänsä oli kiva uutinen. Viimeinen asia minkä hän nimittäin oli minulle viestittänyt oli, että hän on menossa pilkille. Mistä minä olisin voinut tietää, jos hän vaikka hukkui sillä reissulla. Mutta ei. Hän olikin vain puhdas kusipää. Paitsi ettei ollutkaan. Se pää tuskin on päihteetöntä päivää nähnyt vuosikausiin.

Luojan kiitos selvisin tuosta kokemuksesta vain sydänsuruilla. Katastrofin ainekset olivat nimittäin siinä suhteessa kasassa, sillä mies paljastui lopulta huumeiden käyttäjäksi ja diileriksi... ja aikamoiseksi naisten mieheksi. Luojan kiitos en suostunut seksiin ilman ehkäisyä, vaikka hän kovasti yrittikin minua siihen taivutella.

Valitettavasti lankesin hänen jälkeensä hänen kaveriinsa... Siitä lisää täällä.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Suomen Viettelysten saari (Temptation Island) alkaa tänään!

Tätä on odotettu. Ainakin minä olen odottanut.

Temptation Island on ollut kautta aikojen lempirealityni. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen 2000-luvun alussa, kun saimme nähtäväksi jenkkien kaksi ensimmäistä tuotantokautta. Aika kauan saimme odottaa suomalaista versiota ohjelmasta, mutta nyt se on täällä.

Pariskuntien haku oli viime kesänä, kuvaukset olivat loppuvuodesta ja nyt vihdoin pääsemme näkemään mitä viettelysten saarella tapahtui.

Odotan innoissani, mutta samalla kauhuissani. Minulla on niin kaunis muisto tuosta sarjasta, että pelkään suomalaisen version pilaavan sen, mutta pakko kai se on katsoa.

Pian nähdään koituiko saari parien kohtaloksi. Draamaa varmasti tiedossa, ja tottakai silmänruokaa kuumien sinkkujen muodossa ;-)

Siinä voi sitten jokainen miettiä omalla kohdallaan, olisiko oma parisuhde selvinnyt saaren viettelyksistä...

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Riittävä uni on yksi onnellisen parisuhteen perusaineksista

Olin maanantai- ja tiistaiaamuna heti herättyäni kuin perseeseen ammuttu karhu. Yöuneni olivat jääneet liian lyhyiksi ja sen myötä myös pinnani oli lyhyt. Tai suoraan sanottuna olematon. Kaikki ärsytti ja jos ei ollut käsillä mitään ärsytyksen aihetta, lähdin kaivelemaan muistista vanhoja juttuja.

Yleensä kun mies nousee, teen hänelle aamiaista. Tällä kertaa aloitin vain sättimisen. Maanantaina hän vielä teki itselleen aamiaisen ja söi sen, mutta tiistaina hän noustuaan kävi vain aamupesulla, puki ja lähti niin pian kuin vain pystyi. Ehdin vain kolme syytöstä heittää hänen niskaansa ennen kuin ulko-ovi pamahti hänen perässään kiinni.

Eilen hänen lähdetyttään totesin olevani tajuttoman väsynyt. Silmäluomia painoi ja teki mieli vain painua pehkuihin, vaikka olin juuri herännyt ja töitä piti ruveta tekemään. Tämän olotilan todettuani päätin, että ensi yönä nukun kunnon yöunet, ja niin tein.

Hyvin nukkunut tyttöystävä on onnellinen tyttöystävä


Laitoin herätyksen soimaan vasta kello kahdeksaksi, jolloin mies piti herättää. Heräsin kuitenkin jo varttia vaille nukuttuani riittävästi. Ero olossa edellisiin aamuihin verrattuna oli mieletön.

Tänä aamuna toimin jälleen normaalisti. Herättelin miestäni hellästi jalkapohjahieronnalla. Katoin aamiaisen valmiiksi pöytään, joten kun hän tuli aamupesulta, hän pääsi suoraan syömään.

En lähtenyt yhtään ajattelemaan mikä kaikki meidän suhteessa on pielessä, vaan keskityin vain omiin juttuihini ja varmistin, että mies saa hyvän alun päivälle. Näin annoin paremman alun meidän molempien päivälle.

Vältä päätösten tekoa väsyneenä


Kun voin todeta riittävän unen olevan näin iso tekijä jo meidän kahdenkeskisessä suhteessa, onko se mikään ihme, kun vanhemmat eroavat lasten ollessa pieniä. Ihan kun siinä ei olisi jo tarpeeksi haastetta, kun ei olla enää kahden. Lisäksi uudesta elämäntilanteesta pitäisi yrittää selvitä liian vähillä yöunilla. Jos kumpikaan ei saa nukuttua, ero on jo aika lähellä, mikäli ei muista erästä perussääntöä.


Päätöstä erosta ei saisi tehdä riitatilanteessa eikä muussakaan poikkeustilanteessa: ei väsyneenä, ei nälkäisenä, ei kiukkuisena, ei stressaantuneena… Päätökset parisuhteen tulevaisuudesta tulisi tehdä hyvin levänneenä, ravittuna ja hyvillä mielin. Voi olla vaikeaa päästä tuohon tilaan pienten lasten vanhempina, joten ehkä päätöstä parisuhteen jatkosta ei pitäisi tehdä lainkaan lasten ollessa pieniä.

Kun lapset on hankittu, heille taataan hyvä alku elämälle. Eronneet vanhemmat eivät ole hyvä alku.

Jos joku väittää, että ero oikeasti oli oikea ratkaisu, voidaan kyseenalaistaa, oliko tämän pariskunnan sitten järkevää ylipäänsä lähteä hankkimaan jälkikasvua. Ei mielestäni, jos ero on väistämätön lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Jokainen lapsi on ansainnut vanhemmat ja perheen - onnellisen perheen.

Jokainen on ansainnut olla onnellinen, joten jokainen on ansainnut kunnon yöunet.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Parisuhdevinkki: Riitely kannattaa (+ kirjavinkki: Selibaattipäiväkirjat)

Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat on puolustuspuheenvuoro sinkkuudelle ja lapsettomuudelle. Etenkin itseäni kirjan viimeinen osio Lapseton ja normaali kosketti syvältä. Jos on epävarma siitä, haluaako lapsia vai ei, niin tuon osion luettuaan veikkaan, että kenellä tahansa vaakakuppi kallistuu enemmän sinne ein puolelle. Vaikka olisi vannoutunut lasten puolestapuhuja, voi olla, että puntti alkaa hieman tutista ja alkaa kyseenalaistamaan omaa järkevyyttään lasten hankinnassa.

Itseni löysin Otteen pitävyystesti -kappaleesta. Sitä lukiessa nousi ihan tuskanhiki pintaan, kun tajusi kuinka idioottimaisesti sitä tulee välillä käyttäydyttyä, ihan huomaamattaan. (Tästä ehkä lisää myöhemmin, paino sanalla ehkä. Täytyy ensin vielä työstää asiaa itsensä kanssa, ennen kuin siitä uskaltaa ääneen puhua.)

Parisuhde voi olla tappava


Kirja sisältää myös tutkimustietoa helposti omaksuttavina paloina:
Tutkimusten mukaan miehille kadut ovat turvattomin ja koti turvallisin paikka. Naisille koti on tilastojen mukaan vaarallisin paikka ja parisuhde on jopa hengenvaarallinen riski otettavaksi. Kolmekymmentä naista kannetaan ruumispussissa parisuhteestaan ulos joka vuosi.

Tilastojen mukaan Suomessa vuosittain henkirikoksissa tapetuista miehistä noin neljä prosenttia kuolee vaimon kädestä. Naisten kohdalla vastaava luku on noin viisikymmentä prosenttia (tilastoissa ei jostain syystä ole lukuun laskettu mukaan ex-puolisoiden tekemiä murhia - saisiko silloin 95 prosenttia henkirikoksista selityksen?

Valitettavasti meidänkin suvussa on yksi tapaus, jossa naisen tappoi ex-puoliso. Tässähän saa ihan uuden päivittäisen kiitollisuudenaiheen. Tulee olla kiitollinen siitä, että on selvinnyt parisuhteista ja eroista pelkillä sydänsuruilla ja taloudellisilla vaikeuksilla. Hengissä ollaan!

Faktahan toki on, ettei elämästä selviä hengissä. Mutta olisihan se toki kiva, ettei elämä pääty puolison mustasukkaisuuskohtaukseen, oli sitten kyseessä entinen tai nykyinen kumppani. Näissä tapauksissa "kunnes kuolema meidät erottaa" on ehkä otettu hieman liian kirjaimellisesti...

Sovintoseksi parasta seksiä?


Eräs asiantuntija totesi viime viikon Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa, että ”jos ei ole vihaa, ei ole seksiä”. Parisuhteessa tunteet menevät laidasta laitaan. Tylyintähän on puhdas välinpitämättömyys. Kun toinen on sinulle täysin yhdentekevä, silloin ei ole seksiäkään. Seksiä kyllä on, kun on täysin toisen lumoissa, tai on juuri riidelty mehevästi. Jotkuthan väittävät, että sovintoseksi on parasta seksiä. Niinpä - tunteet pinnassa.


Vaikeaahan se on enää pitkässä suhteessa päästä niihin alkuajan huumaaviin ihastumisen tunteisiin käsiksi. Lähimmäksi niitä pääsee ehkä juuri riitelemällä, jolloin saa taas suuret tunteet pintaan. Ihan sama ovatko ne hyviä vai huonoja, suurissa tunteissa harrastetaan loistavaa seksiä.

Riidattomuus tappaa parisuhteen


Toinen Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntija totesi samaisessa jaksossa, että ne asiat, jotka aiheuttavat riitoja parien välillä liittyvät usein arjen pyörittämiseen ja vastuun ottamiseen asioista. Hän myös totesi, että riitojen sanotaan olevan toisaalta pitkän parisuhteen salaisuus. ”Jos ei ole riitoja, niin ei ole sitä suhdettakaan ennen pitkään.”

Tähän peilaten minun nykyisellä parisuhteellani on siis toivoa. Me nimittäin riitelemme. Ex-aviomieheni kanssa emme koskaan riidelleet. Oikeasti, ikinä! Mutta eipä lopussa ollutkaan mitään tunteitakaan enää jäljellä.


Onnellisessa parisuhteessa kuuluu siis riidellä, muttei liikaa, vaan sopivasti. Sillä tavalla, että molemmat pysyvät hengissä eivätkä kärsi fyysisiä, eivätkä mielellään myöskään henkisiä vaurioita.

Kun kiihkeää seksiä kaipaat, ei muuta kuin riitaa haastamaan, vai miten se meni ;-) Koskas teillä viimeksi riideltiin & sovittiin oikein kunnolla? Meillä siitä on alle viikko, kun viimeksi onnistuin saamaan riidan aikaan...

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Seksifantasia toteen viime yönä

Nimimerkki Mama Lion kirjoitti loistavan, vaikkakin erittäin pitkän tekstin otsikolla Naisen nalkutus paranee panemalla. Loistavaa tekstissä on siis sen sanoma, ei niinkään välimerkkien käyttö. Etenkin tekstiä ääneen lukiessa olisin kaivannut hieman runsaampaa pisteiden käyttöä. Tässä ote:

”Parisuhteissaan haluttomatkin naiset ovat haluttomia usein siksi, että heidän miehistään on tullut hissukoita tossuja, jotka seksiä halutessaan korkeintaan vonkaavat sitä puoliksi anteeksipyydellen. Jos mies sen sijaan tarraisi vaimonsa pyllystä kiinni ja sanoisi, että "kuule muru, nyt minä otan sinut tässä keittiön pöydällä", nainen kostuisi todennäköisesti alta aikayksikön. Kun mies osoittaa haluavansa naista niin kovaa ettei voi pitää edes käsiään erossa hänestä, avaa hänen reitensä ja suutelee kaulaa, nainen unohtaa tekemättömät kotityöt sekunnin murto-osassa ja antautuu miesenergian vietäväksi. Kun mies osoittaa olevansa voimakas, jykevä, naistaan jumaloiva tosimies, nainen ei voi vastustaa häntä. Naisten ehdottomasti yleisin fantasia on tulla puoliväkisin tai kovaa otetuiksi, se kertoo jo aivan selvää tarinaa siitä, millaista itsevarmuutta, periksiantamattomuutta, voimaa ja vahvuutta me nössöiksi muuntuneilta miehiltämme janoamme. Ja miten kipeästi me naiset aivan vaistonvaraisestikin kaipaamme sitä, että saisimme olla naisia ja luolamies tulisi, nappaisi olalle ja kantaisi luolaansa, suojaisi ja turvaisi meitä.”

Luin koko tekstin eilen iltasatuna miehelleni hänen pyynnöstään. Arvaatko mitä siitä seurasi?

Mies tuli ja otti


Yöllä nukkuessani ja unia nähdessäni, yhtäkkiä uneeni kantautui tunne siitä, että joku hyväilee minua ja hieroo klitoristani. Tuo tunne ei lainkaan sopinut uneeni, joten se pakotti minut keskeyttämään uneni ja havahtumaan nykyhetkeen. Olin kuitenkin edelleen puolinukuksissa.

Mies sormeili aikansa ja lopulta käänsi minut kylkiasentoon pois päin hänestä ja tuli takaa sisääni.

En tiedä huomasiko mies missä vaiheessa havahduin siihen mitä tapahtuu. Ainakin varmasti viimeistään siinä vaiheessa hän tiesi minun olevan hereillä, kun vartaloni nytkähteli nautinnosta. Vai onko se niin automaattireaktio, että vartalo tekisi sitä vaikka minä nukkuisinkin. Ei kyllä pitäisi, koska nukkumisen ideahan on, että ihminen pysyy paikallaan, joten vaikka unessa juoksisikin pakoon mörköjä, ei tosielämässä tekisi mitään juoksuliikkeitä.

Kun kliimaksi oli saavutettu ja homma oli ohi, kurottauduin katsoman herätyskelloa - kello oli kolme. Ei muuta kuin pikainen vessakäynti ja takaisin nukkumaan.

Mies kyllä pääsi yllättämään ihan täysin. Hän toki tiesi, että yksi fantasioistani on olla nukkumassa, kun joku tulee ottamaan. Tulipahan tuokin fantasia nyt toteutettua.

Mitäs sitä sitten seuraavaksi keksisi...

torstai 22. tammikuuta 2015

Tukholman risteilylle

Tänään lähdemme Tukholman risteilylle. Matkaan lähtee kaksi pariskuntaa ja kolme sinkkumiestä. Odotan innolla, mutta myös hieman peloissani.

Olemme käyneet miehen kanssa kaksi kertaa aiemminkin Tukholman risteilyllä. Molemmilla aiemmilla risteilyillä meillä on tullut jotain riitaa tai kitkaa, joten totta kai pelkään, että nytkin tulee jotain ongelmia vastaan.

Erona edellisiin kertoihin on se, että nyt matkaseurue on isompi ja meillä on oma hytti. Aiemmin olemme olleet matkassa toisen pariskunnan kanssa samassa neljän hengen hytissä. Uskon, että oma hytti tuo oman helpotuksensa minun olooni, sillä kaipaan omaa rauhaa ja yksityisyyttä.

Isompi seurue voi myös helpottaa matkaa, sillä välttämättä kaikkien ei tarvitse koko ajan olla yhdessä, ja epäilen, että tuskin seitsemän hengen seurue koko aikaa pysyykään yhdessä.

Mitään suurempia odotuksia minulla ei reissulle ole. Odotan vain mukavaa ja hauskaa ajanviettoa yhdessä. Aiemmilla reissulla varmaan odotukseni ovat olleet liian korkealla, mikä on myös osaltaan ollut luomassa kitkaa ja mielipahaa. Nyt odotan vain hauskaa reissua, josta jää mukavia muistoja. Ei ole mitään, mitä on pakko tehdä. Voi vain nauttia matkasta, seurasta ja siitä mitä eteen tulee.

Ok, myönnän. Yksi asia on, mitä haluan. Jos on mahdollisuus kuvaan laivaan mennessä, haluan, että poseeraamme kunnolla, josko siitä saisi sitten kivan kuvan muistoksi mukaan. Aika kallishan se muisto toki on, että ehkä joku muukin voisi sen kuvan ottaa omalla kameralla.

Meidän viikonloppu alkaa siis jo tänään ja lauantaina palataan arkeen opiskelujen ym. pariin.


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Ensitreffit alttarilla

Pakko ottaa tässä välissä kantaa tämän kevään tosi-tv -uutuuteen. Odotin innolla ja kauhulla Ensitreffit alttarilla formaattia.

Sarjasta on nyt tullut kolme jaksoa. Kun katsoin ensimmäisen jakson, totesin, etten kyllä itse lähtisi kyseiseen formaattiin, vaikkakin lopputulos on huomattavasti parempi kuin odotin. Itse olen kuitenkin kokenut jo yhden avioliiton, joten en halua enää lähteä kokeilemaan toista. Haluan, että toinen mahdollinen avioliitto on huolella harkittu ja siten mahdollisesti kantaa oikeasti läpi elämän.

Kun ensimmäinen jakso tuli ulos, onnistui pikkusisko heti paljastamaan, että ratkaisu on jo lehtien lööpeissä. Vahingossa sitten myös itse näin lööpit. En ymmärrä miksei missään asiassa voida pitää jännitystä yllä, vaan kaikki pitää aina paljastaa heti.

Itsellä on omat veikkaukset menossa miten sarjassa käy - ketkä pysyy yhdessä ja ketkä eroaa. Ensimmäisen jakson perusteella olin niin varma siitä, mikä pari ei pysy yhdessä. Toisen jakson perusteella jouduin muuttamaan mielipidettäni, mutta nyt kolmannen jakson jälkeen epäröin jo kahden parin kohdalla.

Vaikea kuvitella miltä itsestä tuntuisi tuossa tilanteessa. Olet tuntenut toisen viikon, mutta silti olette jo naimissa. Toisaalta formaatti allekirjoittaa sen mihin jamaan avioliitto on joutunut tänä päivänä. Vaikka olet naimisissa, se ei tarkoita mitään. Voit erota milloin vain. Vaikka parit ovat naimisissa, heillä ei ole mitään takeita siitä, että suhde jatkuu viiden viikon jälkeen mitä formaatti kestää. Vaikka sanoi tahdon alttarilla, voi silti sanoa viiden viikon päästä en tahdo, ja asia on sitten sillä taputeltu. Vaikka toinen tahtoisi, sillä ei ole mitään merkitystä.

Minusta myös viisi viikkoa on todella lyhyt aika. Itse olen omissa seurustelusuhteissa todennut, että  viidessä viikossa ei todellakaan voi tietää, tuleeko suhde kestämään vai ei. Siinä vaiheessa mennään vielä alkuhuumaa, jos pari on yhtään yhteensopiva. Ja nämä parithan ovat yhteensopivia - ainakin paperilla ja asiantuntijoiden mukaan. Eli oikeasti voidaan tarvita pidempi aika yhteensopivuuden selvittämiseen.

Formaatti myös tuo niin rytinällä kaiken, että vaikka olisikin yhteensopiva pari, he voivat silti päätyä eroon, kun eivät kestä niin tiivistä yhdessä oloa heti alkuun. On hyvä välillä kaivata ja ikävöidä toista. On hyvä välillä olla omissa oloissaan, omien ajatustensa kanssa.

Mielenkiinnolla odotan jo seuraava jaksoa, jossa todennäköisesti näytetään miten parien elämä alkaa sujua yhteenmuuton jälkeen. Ihana seurata miten heidän suhteensa kehittyy, vaikka näin televisioformaatin avulla saakin tietää siitä todella vähän mitä oikeasti tapahtuu ja miten heillä oikeasti sujuu. Pieniä asioita ja eleitä voi toki yrittää lukea ja tulkita, mutta se on kuitenkin vain se todellisuus kameroiden ollessa päällä. Mitä tapahtuu kun kamerat eivät ole päällä, on ihan toinen tarina.