Riittävä uni on yksi onnellisen parisuhteen perusaineksista

Olin maanantai- ja tiistaiaamuna heti herättyäni kuin perseeseen ammuttu karhu. Yöuneni olivat jääneet liian lyhyiksi ja sen myötä myös pinnani oli lyhyt. Tai suoraan sanottuna olematon. Kaikki ärsytti ja jos ei ollut käsillä mitään ärsytyksen aihetta, lähdin kaivelemaan muistista vanhoja juttuja.

Yleensä kun mies nousee, teen hänelle aamiaista. Tällä kertaa aloitin vain sättimisen. Maanantaina hän vielä teki itselleen aamiaisen ja söi sen, mutta tiistaina hän noustuaan kävi vain aamupesulla, puki ja lähti niin pian kuin vain pystyi. Ehdin vain kolme syytöstä heittää hänen niskaansa ennen kuin ulko-ovi pamahti hänen perässään kiinni.

Eilen hänen lähdetyttään totesin olevani tajuttoman väsynyt. Silmäluomia painoi ja teki mieli vain painua pehkuihin, vaikka olin juuri herännyt ja töitä piti ruveta tekemään. Tämän olotilan todettuani päätin, että ensi yönä nukun kunnon yöunet, ja niin tein.

Hyvin nukkunut tyttöystävä on onnellinen tyttöystävä

Laitoin herätyksen soimaan vasta kello kahdeksaksi, jolloin mies piti herättää. Heräsin kuitenkin jo varttia vaille nukuttuani riittävästi. Ero olossa edellisiin aamuihin verrattuna oli mieletön.

Tänä aamuna toimin jälleen normaalisti. Herättelin miestäni hellästi jalkapohjahieronnalla. Katoin aamiaisen valmiiksi pöytään, joten kun hän tuli aamupesulta, hän pääsi suoraan syömään.

En lähtenyt yhtään ajattelemaan mikä kaikki meidän suhteessa on pielessä, vaan keskityin vain omiin juttuihini ja varmistin, että mies saa hyvän alun päivälle. Näin annoin paremman alun meidän molempien päivälle.

Vältä päätösten tekoa väsyneenä

Kun voin todeta riittävän unen olevan näin iso tekijä jo meidän kahdenkeskisessä suhteessa, onko se mikään ihme, kun vanhemmat eroavat lasten ollessa pieniä. Ihan kun siinä ei olisi jo tarpeeksi haastetta, kun ei olla enää kahden. Lisäksi uudesta elämäntilanteesta pitäisi yrittää selvitä liian vähillä yöunilla. Jos kumpikaan ei saa nukuttua, ero on jo aika lähellä, mikäli ei muista erästä perussääntöä.

Päätöstä erosta ei saisi tehdä riitatilanteessa eikä muussakaan poikkeustilanteessa: ei väsyneenä, ei nälkäisenä, ei kiukkuisena, ei stressaantuneena… Päätökset parisuhteen tulevaisuudesta tulisi tehdä hyvin levänneenä, ravittuna ja hyvillä mielin. Voi olla vaikeaa päästä tuohon tilaan pienten lasten vanhempina, joten ehkä päätöstä parisuhteen jatkosta ei pitäisi tehdä lainkaan lasten ollessa pieniä.

Kun lapset on hankittu, heille taataan hyvä alku elämälle. Eronneet vanhemmat eivät ole hyvä alku.

Jos joku väittää, että ero oikeasti oli oikea ratkaisu, voidaan kyseenalaistaa, oliko tämän pariskunnan sitten järkevää ylipäänsä lähteä hankkimaan jälkikasvua. Ei mielestäni, jos ero on väistämätön lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Jokainen lapsi on ansainnut vanhemmat ja perheen - onnellisen perheen.

Jokainen on ansainnut olla onnellinen, joten jokainen on ansainnut kunnon yöunet.

Parisuhdevinkki: Riitely kannattaa (+ kirjavinkki: Selibaattipäiväkirjat)

Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat on puolustuspuheenvuoro sinkkuudelle ja lapsettomuudelle. Etenkin itseäni kirjan viimeinen osio Lapseton ja normaali kosketti syvältä. Jos on epävarma siitä, haluaako lapsia vai ei, niin tuon osion luettuaan veikkaan, että kenellä tahansa vaakakuppi kallistuu enemmän sinne ein puolelle. Vaikka olisi vannoutunut lasten puolestapuhuja, voi olla, että puntti alkaa hieman tutista ja alkaa kyseenalaistamaan omaa järkevyyttään lasten hankinnassa.

Itseni löysin Otteen pitävyystesti -kappaleesta. Sitä lukiessa nousi ihan tuskanhiki pintaan, kun tajusi kuinka idioottimaisesti sitä tulee välillä käyttäydyttyä, ihan huomaamattaan. (Tästä ehkä lisää myöhemmin, paino sanalla ehkä. Täytyy ensin vielä työstää asiaa itsensä kanssa, ennen kuin siitä uskaltaa ääneen puhua.)

Parisuhde voi olla tappava

Kirja sisältää myös tutkimustietoa helposti omaksuttavina paloina:
Tutkimusten mukaan miehille kadut ovat turvattomin ja koti turvallisin paikka. Naisille koti on tilastojen mukaan vaarallisin paikka ja parisuhde on jopa hengenvaarallinen riski otettavaksi. Kolmekymmentä naista kannetaan ruumispussissa parisuhteestaan ulos joka vuosi.

Tilastojen mukaan Suomessa vuosittain henkirikoksissa tapetuista miehistä noin neljä prosenttia kuolee vaimon kädestä. Naisten kohdalla vastaava luku on noin viisikymmentä prosenttia (tilastoissa ei jostain syystä ole lukuun laskettu mukaan ex-puolisoiden tekemiä murhia - saisiko silloin 95 prosenttia henkirikoksista selityksen?

Valitettavasti meidänkin suvussa on yksi tapaus, jossa naisen tappoi ex-puoliso. Tässähän saa ihan uuden päivittäisen kiitollisuudenaiheen. Tulee olla kiitollinen siitä, että on selvinnyt parisuhteista ja eroista pelkillä sydänsuruilla ja taloudellisilla vaikeuksilla. Hengissä ollaan!

Faktahan toki on, ettei elämästä selviä hengissä. Mutta olisihan se toki kiva, ettei elämä pääty puolison mustasukkaisuuskohtaukseen, oli sitten kyseessä entinen tai nykyinen kumppani. Näissä tapauksissa "kunnes kuolema meidät erottaa" on ehkä otettu hieman liian kirjaimellisesti...

Sovintoseksi parasta seksiä?

Eräs asiantuntija totesi viime viikon Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa, että ”jos ei ole vihaa, ei ole seksiä”. Parisuhteessa tunteet menevät laidasta laitaan. Tylyintähän on puhdas välinpitämättömyys. Kun toinen on sinulle täysin yhdentekevä, silloin ei ole seksiäkään. Seksiä kyllä on, kun on täysin toisen lumoissa, tai on juuri riidelty mehevästi. Jotkuthan väittävät, että sovintoseksi on parasta seksiä. Niinpä - tunteet pinnassa.

Vaikeaahan se on enää pitkässä suhteessa päästä niihin alkuajan huumaaviin ihastumisen tunteisiin käsiksi. Lähimmäksi niitä pääsee ehkä juuri riitelemällä, jolloin saa taas suuret tunteet pintaan. Ihan sama ovatko ne hyviä vai huonoja, suurissa tunteissa harrastetaan loistavaa seksiä.

Riidattomuus tappaa parisuhteen

Toinen Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntija totesi samaisessa jaksossa, että ne asiat, jotka aiheuttavat riitoja parien välillä liittyvät usein arjen pyörittämiseen ja vastuun ottamiseen asioista. Hän myös totesi, että riitojen sanotaan olevan toisaalta pitkän parisuhteen salaisuus. ”Jos ei ole riitoja, niin ei ole sitä suhdettakaan ennen pitkään.”

Tähän peilaten minun nykyisellä parisuhteellani on siis toivoa. Me nimittäin riitelemme. Ex-aviomieheni kanssa emme koskaan riidelleet. Oikeasti, ikinä! Mutta eipä lopussa ollutkaan mitään tunteitakaan enää jäljellä.

Onnellisessa parisuhteessa kuuluu siis riidellä, muttei liikaa, vaan sopivasti. Sillä tavalla, että molemmat pysyvät hengissä eivätkä kärsi fyysisiä, eivätkä mielellään myöskään henkisiä vaurioita.

Kun kiihkeää seksiä kaipaat, ei muuta kuin riitaa haastamaan, vai miten se meni ;-) Koskas teillä viimeksi riideltiin & sovittiin oikein kunnolla? Meillä siitä on alle viikko, kun viimeksi onnistuin saamaan riidan aikaan...