Minusta se on maailman kaunein näky, kun mieheni nukkuu sängyssäni. Kun katson hänen rauhallisia kasvojaan, sydämeni sulaa. Ehkä se on se tilanteen käsinkosketeltavuus, joka tekee siitä kauniin, ja samalla niin hauraan. Jos menen ja pussaan tai halaan, se ei ole enää sama, koska mies havahtuu siihen. Jos hän herää kunnolla, hänen egonsa astuu peliin ja tilanteen harras tunnelma on kaukana poissa.
Kun toinen nukkuu, siinä on jotain niin kaunista ja hellyttävää. Niinä hetkinä mietin, mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni tämän jumalaisen komean miehen sänkyyni ja viereeni. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän onnen, tämän sydäntä pakahduttavan rakkauden tunteen.
Haluan antaa hänen nukkua, sillä tuo näky on mielestäni niin kaunis. Toisaalta tekisi mieli halata, rutistaa, pussata - tekisi mieli sulloa tuo kaunis näky johonkin purkkiin eikä koskaan enää avata tuota purkkia. Mutta ei se olisi sitten enää sama. Edes se, että tallennan tuon näyn valokuvaan, ei välitä sitä samaa tunnelmaa ja tunnetta.
Toista se on sitten, jos mies herää ennen minua. Hän ei yleensä jaksa odottaa että herään luonnollisesti, vaan haluaa herättää minut keittämään kahvia, tekemään aamiaista tai hakemaan hänelle puhelimen - mitä milloinkin.
Kun minut herättää kesken unien, en todellakaan ole hellyttävä näky. Minä olen se äkäinen karhu, joka on herätetty kesken talviunien. Siinä vaiheessa rauha ja levollisuus ovat kaukana.
Vaalin siis niitä aamuja, kun herään ennen miestä. Mitä aikaisemmin sen parempi. Kun olen saanut nauttia rauhallisesta aamusta usean tunnin ajan, juonut aamuteeni ja meditoinut, silloin jaksan ja jopa haluan toimia miehen palvelijana heti hänen herättyään.
Mutta muuten, anna mun please nukkua ja herätä rauhassa.
maanantai 4. toukokuuta 2015
lauantai 2. toukokuuta 2015
Viisikymppinen Aatami etsii Eevaa - 5 päivää jäljellä
Aatami etsii Eevaa -sarjan kolmas jakso oli ajatuksia herättävä (tänään 5 päivää katseluaikaa jäljellä). Siinä viisikymppinen nainen etsii edelleen unelmien prinssiään eli eivätpä ne unelmat ja toiveet näytä muuttuvan iän myötä. Ihan sama onko nainen 15, 30 vai 50 - unelmien prinssiä etsitään.
Jaksoa katsoessa ajattelin, etten halua näyttää noin vanhalta viisikymppisenä. Ei sinne kuitenkaan ole kuin vajaa 20 vuotta kun mulla menee 50 rikki mittarissa.
Lisäksi ajattelin, etten halua mun parisuhteen päättyvän neljä-viisikymppisenä. Monilla on kuitenkin siinä vaiheessa jo täysi-ikäiset lapset ja pitkähkö 10-20 vuoden avioliitto takana, jossa on sinnitelty pelkästään lasten takia. Neljä-viisikymppisenä eroavilla on todennäköisesti takanaan vain yksi pitkä suhde, jossa on kasvatettu lapset.
Veikkaan, että suurimmat eropiikit on silloin kun lapset ovat alle kolmevuotiaita ja sitten toisaalta, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, ja koetaan, että yhdessä aloitettu homma on ikään kuin saatu pakettiin.
Ehkä se oli onni, että mun ensimmäinen ero pitkästä suhteesta tuli alle kolmekymppisenä. Nyt sitten siitä viisastuttuani pystyn todennäköisemmin luomaan kestävämmän suhteen.
Treffailu on varmaan ihan erilaista viisikymppisenä. Toisaalta se on varmaan yllättävän samanlaista. Ainakin se siinä on erilaista, että viisikymppisenä ei ainakaan naisella ole enää mitään toivoa biologisen perheen perustamisesta. Tuollaisia asioita ei siis tarvitse silloin enää miettiä.
Kuitenkin tuo Aatami etsii Eevaa -jakso oli omalla tavallaan silmiä avaava. Tulin surulliseksi miettiessäni vanhempien ihmisten yksinäisyyttä. Voisin kuvitella, että tuossa iässä sitä voi olla jopa krantumpi uutta kumppania etsiessä. Vaikka uuden kumppanin kanssa ei enää tarvitse miettiä perheen perustamista, olet kuitenkin jo viisikymmentä vuotta ehtinyt rakentaa omaa elämääsi. Olet todennäisesti jo erittäin sinut itsesi kanssa ja tunnet itsesi ja tapasi hyvin. Tapasi voivat olla myös erittäin pinttyneitä ja voit olla aikamoinen jästipää niiden suhteen, jos olet esimerkiksi tehnyt jotain jo kolmekymmentä vuotta samalla tavalla.
Toisaalta voi myös olla tuossa iässä helpompi tyytyä johonkin ei niin täydelliseen, juuri kun ei tarvitse miettiä lisääntymistä ja elämän realiteetit on iskenyt vastaan.
Entäpä treffailu sitä vanhempana... En pysty edes kuvittelemaan millaista se olisi kahdeksankymppisenä.
Jakso herätti ajattelemaan missä haluan olla parinkymmenen vuoden päästä. En ainakaan samassa tilanteessa kuin nuo ihmiset - yksinäisenä etsimässä uutta kumppania. Se, että etsisin unelmieni prinssiä viisikymppisenä… Todella toivon, etten joudu sellaiseen tilanteeseen.
Haluan vanheta yhdessä unelmieni prinssin kanssa. Haluan nähdä yhdessä hänen kanssaan kuinka lapsemme ja lapsenlapset kasvavat. Haluan jakaa elämäni ja sen kokemukset itselleni rakkaan ihmisen kanssa.
Historialla ja kauniilla muistoilla on valtava merkitys ja ne voi kantaa pitkälle. Ei ne tottakai loputtomiin kanna, jos ei luoda jatkuvasti uusia kauniita muistoja ja pidetä yllä sitä suhdetta. Mutta onhan se mukavampi kun voi kiikkutuolissa muistella menneitä toisen kanssa, että muistatkos silloin aikoinaan vuonna 2014 kun tavattiin ja tehtiin sitä ja tätä ja tota.
P.S. Mielenkiintoinen yksityiskohta, että molemmilla miehillä oli korvakoru vasemmassa korvassa. Minkä ajan muoti-ilmiö se on ollut?
Eroaminen viisikymppisenä
Jaksoa katsoessa ajattelin, etten halua näyttää noin vanhalta viisikymppisenä. Ei sinne kuitenkaan ole kuin vajaa 20 vuotta kun mulla menee 50 rikki mittarissa.
Lisäksi ajattelin, etten halua mun parisuhteen päättyvän neljä-viisikymppisenä. Monilla on kuitenkin siinä vaiheessa jo täysi-ikäiset lapset ja pitkähkö 10-20 vuoden avioliitto takana, jossa on sinnitelty pelkästään lasten takia. Neljä-viisikymppisenä eroavilla on todennäköisesti takanaan vain yksi pitkä suhde, jossa on kasvatettu lapset.
Veikkaan, että suurimmat eropiikit on silloin kun lapset ovat alle kolmevuotiaita ja sitten toisaalta, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, ja koetaan, että yhdessä aloitettu homma on ikään kuin saatu pakettiin.
Ehkä se oli onni, että mun ensimmäinen ero pitkästä suhteesta tuli alle kolmekymppisenä. Nyt sitten siitä viisastuttuani pystyn todennäköisemmin luomaan kestävämmän suhteen.
Treffailu viisikymppisenä
Treffailu on varmaan ihan erilaista viisikymppisenä. Toisaalta se on varmaan yllättävän samanlaista. Ainakin se siinä on erilaista, että viisikymppisenä ei ainakaan naisella ole enää mitään toivoa biologisen perheen perustamisesta. Tuollaisia asioita ei siis tarvitse silloin enää miettiä.
Kuitenkin tuo Aatami etsii Eevaa -jakso oli omalla tavallaan silmiä avaava. Tulin surulliseksi miettiessäni vanhempien ihmisten yksinäisyyttä. Voisin kuvitella, että tuossa iässä sitä voi olla jopa krantumpi uutta kumppania etsiessä. Vaikka uuden kumppanin kanssa ei enää tarvitse miettiä perheen perustamista, olet kuitenkin jo viisikymmentä vuotta ehtinyt rakentaa omaa elämääsi. Olet todennäisesti jo erittäin sinut itsesi kanssa ja tunnet itsesi ja tapasi hyvin. Tapasi voivat olla myös erittäin pinttyneitä ja voit olla aikamoinen jästipää niiden suhteen, jos olet esimerkiksi tehnyt jotain jo kolmekymmentä vuotta samalla tavalla.
Toisaalta voi myös olla tuossa iässä helpompi tyytyä johonkin ei niin täydelliseen, juuri kun ei tarvitse miettiä lisääntymistä ja elämän realiteetit on iskenyt vastaan.
Entäpä treffailu sitä vanhempana... En pysty edes kuvittelemaan millaista se olisi kahdeksankymppisenä.
Missä haluan olla viisikymppisenä
Jakso herätti ajattelemaan missä haluan olla parinkymmenen vuoden päästä. En ainakaan samassa tilanteessa kuin nuo ihmiset - yksinäisenä etsimässä uutta kumppania. Se, että etsisin unelmieni prinssiä viisikymppisenä… Todella toivon, etten joudu sellaiseen tilanteeseen.
Haluan vanheta yhdessä unelmieni prinssin kanssa. Haluan nähdä yhdessä hänen kanssaan kuinka lapsemme ja lapsenlapset kasvavat. Haluan jakaa elämäni ja sen kokemukset itselleni rakkaan ihmisen kanssa.
Historialla ja kauniilla muistoilla on valtava merkitys ja ne voi kantaa pitkälle. Ei ne tottakai loputtomiin kanna, jos ei luoda jatkuvasti uusia kauniita muistoja ja pidetä yllä sitä suhdetta. Mutta onhan se mukavampi kun voi kiikkutuolissa muistella menneitä toisen kanssa, että muistatkos silloin aikoinaan vuonna 2014 kun tavattiin ja tehtiin sitä ja tätä ja tota.
P.S. Mielenkiintoinen yksityiskohta, että molemmilla miehillä oli korvakoru vasemmassa korvassa. Minkä ajan muoti-ilmiö se on ollut?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)