tiistai 19. huhtikuuta 2016

Ystävyys vai intohimo toimivan parisuhteen pohjaksi?

Enpä olisi uskonut jääväni koukkuun Suomen Bacheloriin, sillä en ole aiemmin katsonut jenkkiversioitakaan. Suomalaisessa versiossa osallistujat ovat kuitenkin suhteellisen normaaleja ihmisiä, jos näin voi sanoa. Heihin voi samaistua jollain tasolla. Ei liian sliipattua eikä liian hohdokasta, vaan joukkoon mahtuu myös arkisuutta ja tavallisuutta.

Naisten rooli on kyllä inhottava. Mietin, jos itse tapailisin miestä, jonka tiedän tapailevan montaa muutakin naista. Miten siinä tilanteessa itse käyttäytyisi? Vetäytyisikö suosiolla leikistä tai ottaisiko kaikki keinot käyttöön? Vai luottaisiko vain siihen, että jos on oikea, niin tulee kyllä valituksi?

Entä sitten poikamies. Tuskin sekään on helppo rooli, kun on kerrankin varaa mistä valita. Millä perusteella tehdä valinnat? Mitä jos valitseekin väärin? Kestäisikö itsellä edes pää, jos pitäisi deittailla noin montaa samaa aikaa?

Yksi hylkäysperuste tuntuu olevan liian kaverilliselta tuntuva suhde. Puuttuu ehkä intohimo, fyysinen vetovoima. Tullaan hyvin juttuun, mutta se jokin puuttuu. Sama hylkäysperuste on tullut esiin myös Amerikan unelmavävyn puolella.

Kuitenkin jotkut sanovat, että pitkä parisuhde on hyvä perustaa ystävyydelle. Jotkut myös aloittavat parisuhteen ystävyydestä.

Kumpi sitten on parempi? Ystävyyspohja vai intohimopohja? Pääseekö ystävyydestä intohimoon? Entä mitä jos intohimosta ei pääse ystävyyteen? Riittääkö pelkkä intohimo? Ystävyys kuitenkin todennäköisemmin kestää kuin intohimo.

Omissa suhteissa ystävyydelle perustuneet ovat kärsineet intohimon puutteesta alkuhuuman jälkeen. Toisaalta kaikista intohimoisimmista suhteista on jäänyt ystävyys puuttumaan. Kumpi parempi? En todellakaan tiedä.

Onko jollain kokemusta, että saa yhdessä paketissa molemmat - sekä ystävyyden että intohimon?


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Amerikan unelmavävy ihastuttaa

Amerikan unelmavävy alkaa olla loppusuoralla. Jos et ole vielä katsonut ohjelmaa, kausi on vielä kuuden päivän ajan katsottavissa toisesta jaksosta alkaen Katsomossa.

Itse jäin koukkuun tähän realityyn. Jenkkimiehet vaikuttivat minusta alkuun - en parempaa termiä keksi tähän hätään - jenkeiltä. Mutta nyt sekä Erick että Tom ovat voittaneet sympatiani puolelleen. Jesse on edelleen jotenkin liian sliipattu minun makuuni.

Ohjelmassa esiintyvät naiset olivat mielestäni ihanan tavallisia. Toki poikkeus aina vahvistaa säännön.

Oikeasti kyllä jännitän nyt kenet miehet valitsevat viimeisessä pudotuksessa. Tomille ja Erickille mulla on suosikit, mutta vaikea sanoa, mitä miesten pään sisällä liikkuu. Ohjelman leikkauksella on kuitenkin iso rooli siinä millainen kuva katsojalle kustakin muodostuu.

Ihan kaikkea mitä ohjelmassa on tehty en allekirjoita. Itse en esimerkiksi olisi innostunut siitä, että ensitreffit on vaahtokylvyssä. Olisi mielenkiintoista tietää, kenen idea se oli. Jesselle se kyllä varmasti sopi, sillä hän pääsi heti näkemään deittikumppaninsa bikineissä ja hiplaamaan heitä. En nyt sitten tiedä onko se ohjelman vai Jessen vika, että mielikuvani hänestä on limainen.

Jännä nähdä tuleeko ohjelmasta toista tuotankokautta. Voisihan niitä unelmavävyjä löytyä muualtakin päin maailmaa. Se, että unelmaminiöitä haetaan idästä, taitaa olla jo niin vanha juttu, että siitä on turha tehdä ohjelmaa.

Miehen kanssa vitsailtiin, että voitais molemmat hakea itsellemme uusi kumppani Japanista. Myös man made in China kävisi minulle. Mitä vinommat silmät, sen parempi. Amerikan unelmavävyistä Erickillä on silmät minun makuuni. Harmi kun onnelliseen parisuhteeseen vaaditaan muutakin kuin vain kauniit silmät.