Minusta se on maailman kaunein näky, kun mieheni nukkuu sängyssäni. Kun katson hänen rauhallisia kasvojaan, sydämeni sulaa. Ehkä se on se tilanteen käsinkosketeltavuus, joka tekee siitä kauniin, ja samalla niin hauraan. Jos menen ja pussaan tai halaan, se ei ole enää sama, koska mies havahtuu siihen. Jos hän herää kunnolla, hänen egonsa astuu peliin ja tilanteen harras tunnelma on kaukana poissa.
Kun toinen nukkuu, siinä on jotain niin kaunista ja hellyttävää. Niinä hetkinä mietin, mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni tämän jumalaisen komean miehen sänkyyni ja viereeni. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän onnen, tämän sydäntä pakahduttavan rakkauden tunteen.
Haluan antaa hänen nukkua, sillä tuo näky on mielestäni niin kaunis. Toisaalta tekisi mieli halata, rutistaa, pussata - tekisi mieli sulloa tuo kaunis näky johonkin purkkiin eikä koskaan enää avata tuota purkkia. Mutta ei se olisi sitten enää sama. Edes se, että tallennan tuon näyn valokuvaan, ei välitä sitä samaa tunnelmaa ja tunnetta.
Toista se on sitten, jos mies herää ennen minua. Hän ei yleensä jaksa odottaa että herään luonnollisesti, vaan haluaa herättää minut keittämään kahvia, tekemään aamiaista tai hakemaan hänelle puhelimen - mitä milloinkin.
Kun minut herättää kesken unien, en todellakaan ole hellyttävä näky. Minä olen se äkäinen karhu, joka on herätetty kesken talviunien. Siinä vaiheessa rauha ja levollisuus ovat kaukana.
Vaalin siis niitä aamuja, kun herään ennen miestä. Mitä aikaisemmin sen parempi. Kun olen saanut nauttia rauhallisesta aamusta usean tunnin ajan, juonut aamuteeni ja meditoinut, silloin jaksan ja jopa haluan toimia miehen palvelijana heti hänen herättyään.
Mutta muuten, anna mun please nukkua ja herätä rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.