perjantai 18. joulukuuta 2015

Kun rakastuin miehen kaveriin

Nämä viestit kertovat hyvin mitä tunsin, kun olin kertonut miesystäväni kaverille ihastumisestani häneen. Tässä vaiheessa vielä pallottelimme asian kanssa, että jatkammeko pelkkinä ystävinä kuin tähänkin saakka, vai haluammeko jotain enemmän. Sen miten jutussa kävi, kerroin aikaisemmassa tekstissä.

Rakkauden nuotio


Tunteet ovat kuin tuli. Kerran sytytettynä paluuta entiseen ei enää ole. Liekit voi sammuttaa, mutta palojälki jää ja tuhon laajuus riippuu siitä kuinka kauan antoi tunteiden roihuta.

Sano sitten vaan, jos alkaa tuntua siltä, että haluat tehdä U-käännöksen ja yrittää palata entiseen.

Vielä ei (ehkä) ole mitään peruuttamatonta tapahtunut.

En tiedä kumpi olisi helpompaa tässä vaiheessa.

En usko että se helppo tie on aina se oikea tie.

Mä olen taistellut tätä juttua vastaan juhannuksesta saakka. Olin häviämässä taiston, joten pyysin sut liittymään riveihin toissa maanantaina. Nyt näyttäisi siltä, ettei meidän yhdistetytkään voimat riitä voittamaan tätä taistelua...

En tiedä mikä on oikein ja mikä on oikeasti se voitto ja mikä häviö.

En vieläkään ymmärrä mitä juhannuksena tapahtui... En tiedä tarvitseeko sitä ymmärtää, tai voiko sitä edes ymmärtää. Mä olen kuvannut sitä itselleni niin, että mun silmät avautuivat ja näin sut. "I see you"

Mä en voi pakottaa sua tekemään mitään mitä et halua. Mut mitä ikinä päätätkin niin kai meidän pitää yhdessä taistella.

Oireeni tuntuvat ainakin täsmäävän rakastumisen tuntomerkkeihin mitä niitä Ted Talkeja kuuntelin. Sitä vastaan ei kai ole vielä keksitty mitään lääkettä tai hoitokeinoa... Se on kai vaan sairastettava ja katsottava mitä siitä seuraa...

Tää on vähän huono kun viestitellään öisin niin mä näköjään puhun mitä sylki suuhun tuo - estot ja filtterit on poissa öisin.

Mun "kiltti tyttö" naamio on tuossa yöpöydällä odottamassa aamua...




maanantai 14. joulukuuta 2015

Millä oikeudella kirjoitan onnellisesta parisuhteesta

Sain palautetta, jossa kysyttiin miten onnellinen parisuhde liittyy minuun tai elämääni.

Onnellinen parisuhde liittyy minuun siten, että se on se mitä etsin ja löytäessäni pyrin ylläpitämään.

Blogin esittelytekstissä totean:
Tämä blogi ei ole manuaali miten minut kuuluu iskeä tai miten minua kuuluu parisuhteessa kohdella.
Tämä blogi on pohdintojani ja havaintojani parisuhteista, ihmissuhteista, kohtaamisista, vuorovaikutuksesta, käytöstavoista - ihmisten välisestä kommunikaatiosta ja mikä kaikki siihen vaikuttaa.
Inspiraationi teksteihin saan siitä mitä luen, näen, kuulen ja itse koen.
Jos teksteistä on sinulle jotain apua, ne kenties herättävät sinut ajattelemaan jotain asiaa eri tavalla kuin aikaisemmin, olen kiitollinen.
Minusta jokainen on ansainnut olla onnellinen. Niin yksin kuin parisuhteessakin. Kirjoittaminen on minun tapani etsiä ja löytää kestävä onni parisuhteessa ja jakamalla tekstini julkisesti toivon, että pohdinnoistani voi olla apua sinullekin pysyvän onnen löytämisessä.

En siis ole väittänyt, että toimisin ideaalisti tai että menneet suhteeni olisivat olleet ideaaleja tai että edes nykyinen suhteeni olisi sellainen. Olen etsimässä ja oppimassa niin kuin moni muukin tämän pallon tallaaja.

Toisessa palautteessa sanottiin:  "Tunnut olevan aivan äärimmäisen törkeä mimmi... Ensin teet tuollaisen "melko" törkeän vedon ja sitten vielä kirjoitat siitä nettiin. Jos tämä oikeasti on totta, niin suosittelen hoitoon hakeutumista."

Tähän en voi muuta todeta kuin että elämä oikeasti on tarua ihmeellisempää. Välillä se oikea elämä muistuttaa huonoa romanttista elokuvaa tai tv:n saippuasarjaa. En tietenkään ole ylpeä tapahtuneesta, josta kerroin edellisessä tekstissä. Mutta koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, minun ei auta kuin ottaa opiksi ja katsoa eteenpäin, ja pyrkiä jatkossa toimimaan fiksummin.

En kuitenkaan ole ainoa maailmassa, tai edes Suomessa, joka on vaihtanut kumppaninsa tämän kaveriin tai muuhun läheiseen. Sitä sattuu, varmasti paremmissakin piireissä. Minusta se on aika luonnollistakin. Kaveripiirissä ihmisiä yhdistää yleensä samanlaiset arvot, harrastukset ja/tai kokemukset. Kun joku tuo kaveripiiriin uuden kumppaninsa, tämä pääsee tutustumaan moniin samanhenkisiin ihmisiin ja ajan myötä voi ilmetä, että joku puolison kavereista onkin sopivampi kumppani kuin se, joka hänet alun perin siihen piiriin toi.

Parisuhteessa koeajalla


Tapaukseeni ei nyt liittynyt edes avio- tai avoliittoa taikka lapsia. Ero oli siten helppo toteuttaa. Emme olleet vielä sitoutuneet toisimme sen syvemmin. Exäni toimi suhteen tehokkaana jarruna. Hän oli selvästi ilmaissut, että olen koeajalla. Onko se reilua parisuhteessa? Monet minua fiksummat sanovat, että rakkaus ei ole tunne vaan päätös. No, kohdallani päätöstä ei oltu vielä tehty.

Jos exäni olisi rakastanut minua ja ollut tosissaan suhteeni, todennäköisesti olisimme vielä yhdessä. Silloin en olisi edes huomannut muiden miesten olemassa oloa, sillä olin hulluna häneen. En malttanut odottaa yhteistä tulevaisuuttamme.

Ongelmana vain oli, ettei hän nähnyt meillä yhteistä tulevaisuutta. Hän odotti minun muuttuvan joksikin toiseksi - ehkä enemmän hänen exänsä kaltaiseksi ja sehän me tiedetään mitä siitä tulee: ei yhtään mitään. Et voi muuttaa toista tai odottaa hänen muuttuvan - voit muuttaa vain itseäsi.

Ja sitä minä teen päivittäin - yritän muuttaa itseäni paremmaksi ihmiseksi, kumppaniksi, ystäväksi...  ja olen vielä matkalla. Ja minusta alkaa tuntua, että se matka on koko elämän mittainen...




P.S. Palautteen antajille kiitokset inspiraatiosta. Palautteet luettuani itkin ensin, sitten pyyhin kyyneleet, keitin kupin teetä ja ryhdyin kirjoittamaan - tuloksena tämä teksti. Jään pelonsekaisin tuntein odottamaan lisää "inspiraatiomateriaalia"...


perjantai 11. joulukuuta 2015

Alku on vanhan loppu - tarina siitä miten vaihdoin miesystävän hänen kämppikseensä

Minun parisuhteeni eivät näköjään koskaan ole yksinkertaisia, tässä on alku ja tässä loppu -tyyppisiä. Olen harrastanut lennosta vaihtamista, ja pakkohan se on myöntää, että niin tein nytkin. Vaihdoin miestä lennossa. Mutta onneksi tässä tapauksessa on eroja aikaisempaan.

Aikaisemmin olen vaihtanut lennossa siitä syystä, että toinen mies on yhtäkkiä astunut elämääni ja esittänyt kiinnostuksensa minua kohtaan. Ajatuksella, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, olen lähtenyt vaihtamaan - välillä pidemmän ja välillä lyhyemmän pohdinnan jälkeen.

Tällä kertaa olin jo tyytymätön nykyiseen suhteeseeni, mutten niin tyytymätön, että olisin ollut valmis ja halukas eroamaan. Olin valmis tekemään töitä suhteen eteen.

Kävi kuitenkin niin, että miehen kaveri ja kämppis alkoi hyppiä silmilleni: ei kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä näin vain hänet.  Olin tuntenut hänet yhtä kauan kuin mieheni, sillä he asuivat yhdessä koko seurustelumme ajan. Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen jokin kuitenkin muuttui. Lähennyimme kämppiksen kanssa. Keskustelimme asioista, aivan arkipäiväisistä mutta myös syvällisistä. Tutustuin häneen paremmin ja tykkäsin siitä mitä sain tietää.

Ensin hänestä tuli lempikommuunikämppikseni. Yhtäkkiä halusin mennä tapaamaan poikaystävääni nähdäkseni kämppiksen. Kun mies lähti reissuun, mietin tuleeko minulle enemmän ikävä poikaystävääni vai hänen kämppistään. Olin paniikissa. Mitä minulle on tapahtumassa?

Yritin järkeillä asiaa. Taistella sitä vastaan. Ajattelin, että meistä tulee vain hyvät kaverit. Teen hänestä kaverini. Hän on vain kaverini. Mutta aikaa kului ja meidän välit lähentyivät entisestään.

Lopulta tuli päivä, kun mies lähetti minut kahdestaan kauppaan kämppiksensä kanssa. Tilaisuuteni oli tullut. Otin asian puheeksi. Halusin selvittää oliko hän huomannut mitään muutosta väleissämme.

Se oli toisaalta katsottuna suurin virhe ja toisaalta katsottuna parasta mitä olen aikoihin tehnyt. Hän ei tietenkään ollut ajatellut minua sillä tavalla, olinhan kaverin tyttöystävä. Mutta kun ilmaisin tunteeni hänelle, hänenkin tunteensa heräsivät. Tiedän, että niin käy herkästi. Minullekin on käynyt niin monesti menneessä. Olimme pattitilanteessa ja siitä alkoivat loputtomat keskustelumme.

Yritimme keskustella itsemme ulos tilanteesta. Yritimme kieltää ja tukahduttaa tunteemme. Yritimme jatkaa samalla tavalla kuin siihenkin saakka, muttei siitä tullut mitään. Yritin puhua hänelle järkeä, ettei minuun kannata sekaantua. Mutta minkäs teet, kun toinen on tuntenut sinut viimeiset puoltoista vuotta ja nähnyt sinut niin humalassa, krapulassa kuin silmät ristissä aamiaispöydässä - niin huonoina kuin hyvinäkin hetkinä. Kuullut kaikki likaisimmat jutut ja elämän suurimmat virheet. Me tunsimme jo toisemme kaveritasolla. Siinä vaiheessa on enää turha yrittää esittää jotain muuta kuin mitä oikeasti on.

Kun pääsin tutustumaan häneen paremmin, olin myyty. Paluuta ei enää ollut. Halusin nähdä miltä elämä näyttäisi tämän miehen rinnalla.

Mietimme monet skenaariot, että miten tässä tulee käymään. Miten säilyttää miesten ystävyys ja kämppäkaveruus, jos minä vaihdan miehen sylistä toiseen? Menetänkö minä molemmat? Menettääkö uusi mies kodin ja ystävän? Miten kommuunielämä jatkuu tämän jälkeen?

Kysymyksiä oli liikaa. Emme mitenkään voineet keksiä niihin kaikkiin vastauksia. Aika tulisi näyttämäään miten tulee käymään.

Lopulta minun oli tehtävä päätös. En voinut sitä enää pitkittää, sillä näin kämppäkaverin kärsivän jatkaessani toisen tyttöystävänä ja toisaalta minusta tuntui todella pahalta osoittaa huomioni miehelle, kun tiesin toisen kärsivän siitä ja myös halusin osoittaa huomioni mieluummin hänelle.

Lopulta kerroin totuuden. Kerroin haluavani erota ja kysyin miten mies suhtautuisi siihen, jos alkaisin seurustella hänen kämppäkaverinsa kanssa. Ero sujui yllättävän siististi. Ehkä jopa liiankin helposti. Ongelmat ilmaantuivat vasta takautuvasti.

Nyt olen kuitenkin ikionnellinen päätöksestäni. Uusi mies on aivan ihana. Luojan kiitos näin lopulta millainen helmi oli käsieni ulottuvilla viimeiset puoltoista vuotta. Luojan kiitos rakastumisen kemikaalit hupenivat ja pystyin taas näkemään ympärilleni. Ja mitä silmäni näkivätkään - ihanan miehen - aivan käsieni ulottuvilla. Minun tarvitsi vain kurottaa ja hän oli minun.







perjantai 4. joulukuuta 2015

Oletko valmis tapaamaan unelmien poikamiehen?

Lisää parinetsintärealitya tiedossa taas, kun The Bachelor rantautuu Suomeen!

Jos olet vähintään 25-vuotias sinkkunainen, hae ihmeessä ohjelmaan.

Unelmien poikamies odottaa sinua:
"Hän on ihastuttava, liike-elämässä menestynyt 36-vuotias sinkkumies. Hän on urheilullinen, pitkä ja raamikas, viihtyy niin kaupungin sykkeessä kuin luonnossa ja mökkeilemässäkin. Hän on romanttinen ja karismaattinen, aito ja avoin herrasmies. Naisen hän hurmaa miehekkyydellään, huumorintajullaan, kokkaustaidoillaan sekä komealla ulkonäöllään."

Melkein harmi kun ei voi itse hakea... ;-)