perjantai 18. joulukuuta 2015

Kun rakastuin miehen kaveriin

Nämä viestit kertovat hyvin mitä tunsin, kun olin kertonut miesystäväni kaverille ihastumisestani häneen. Tässä vaiheessa vielä pallottelimme asian kanssa, että jatkammeko pelkkinä ystävinä kuin tähänkin saakka, vai haluammeko jotain enemmän. Sen miten jutussa kävi, kerroin aikaisemmassa tekstissä.

Rakkauden nuotio


Tunteet ovat kuin tuli. Kerran sytytettynä paluuta entiseen ei enää ole. Liekit voi sammuttaa, mutta palojälki jää ja tuhon laajuus riippuu siitä kuinka kauan antoi tunteiden roihuta.

Sano sitten vaan, jos alkaa tuntua siltä, että haluat tehdä U-käännöksen ja yrittää palata entiseen.

Vielä ei (ehkä) ole mitään peruuttamatonta tapahtunut.

En tiedä kumpi olisi helpompaa tässä vaiheessa.

En usko että se helppo tie on aina se oikea tie.

Mä olen taistellut tätä juttua vastaan juhannuksesta saakka. Olin häviämässä taiston, joten pyysin sut liittymään riveihin toissa maanantaina. Nyt näyttäisi siltä, ettei meidän yhdistetytkään voimat riitä voittamaan tätä taistelua...

En tiedä mikä on oikein ja mikä on oikeasti se voitto ja mikä häviö.

En vieläkään ymmärrä mitä juhannuksena tapahtui... En tiedä tarvitseeko sitä ymmärtää, tai voiko sitä edes ymmärtää. Mä olen kuvannut sitä itselleni niin, että mun silmät avautuivat ja näin sut. "I see you"

Mä en voi pakottaa sua tekemään mitään mitä et halua. Mut mitä ikinä päätätkin niin kai meidän pitää yhdessä taistella.

Oireeni tuntuvat ainakin täsmäävän rakastumisen tuntomerkkeihin mitä niitä Ted Talkeja kuuntelin. Sitä vastaan ei kai ole vielä keksitty mitään lääkettä tai hoitokeinoa... Se on kai vaan sairastettava ja katsottava mitä siitä seuraa...

Tää on vähän huono kun viestitellään öisin niin mä näköjään puhun mitä sylki suuhun tuo - estot ja filtterit on poissa öisin.

Mun "kiltti tyttö" naamio on tuossa yöpöydällä odottamassa aamua...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.