Alku on vanhan loppu - tarina siitä miten vaihdoin miesystävän hänen kämppikseensä

Minun parisuhteeni eivät näköjään koskaan ole yksinkertaisia, tässä on alku ja tässä loppu -tyyppisiä. Olen harrastanut lennosta vaihtamista, ja pakkohan se on myöntää, että niin tein nytkin. Vaihdoin miestä lennossa. Mutta onneksi tässä tapauksessa on eroja aikaisempaan.

Aikaisemmin olen vaihtanut lennossa siitä syystä, että toinen mies on yhtäkkiä astunut elämääni ja esittänyt kiinnostuksensa minua kohtaan. Ajatuksella, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, olen lähtenyt vaihtamaan - välillä pidemmän ja välillä lyhyemmän pohdinnan jälkeen.

Tällä kertaa olin jo tyytymätön nykyiseen suhteeseeni, mutten niin tyytymätön, että olisin ollut valmis ja halukas eroamaan. Olin valmis tekemään töitä suhteen eteen.

Kävi kuitenkin niin, että miehen kaveri ja kämppis alkoi hyppiä silmilleni: ei kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä näin vain hänet.  Olin tuntenut hänet yhtä kauan kuin mieheni, sillä he asuivat yhdessä koko seurustelumme ajan. Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen jokin kuitenkin muuttui. Lähennyimme kämppiksen kanssa. Keskustelimme asioista, aivan arkipäiväisistä mutta myös syvällisistä. Tutustuin häneen paremmin ja tykkäsin siitä mitä sain tietää.

Ensin hänestä tuli lempikommuunikämppikseni. Yhtäkkiä halusin mennä tapaamaan poikaystävääni nähdäkseni kämppiksen. Kun mies lähti reissuun, mietin tuleeko minulle enemmän ikävä poikaystävääni vai hänen kämppistään. Olin paniikissa. Mitä minulle on tapahtumassa?

Yritin järkeillä asiaa. Taistella sitä vastaan. Ajattelin, että meistä tulee vain hyvät kaverit. Teen hänestä kaverini. Hän on vain kaverini. Mutta aikaa kului ja meidän välit lähentyivät entisestään.

Lopulta tuli päivä, kun mies lähetti minut kahdestaan kauppaan kämppiksensä kanssa. Tilaisuuteni oli tullut. Otin asian puheeksi. Halusin selvittää oliko hän huomannut mitään muutosta väleissämme.

Se oli toisaalta katsottuna suurin virhe ja toisaalta katsottuna parasta mitä olen aikoihin tehnyt. Hän ei tietenkään ollut ajatellut minua sillä tavalla, olinhan kaverin tyttöystävä. Mutta kun ilmaisin tunteeni hänelle, hänenkin tunteensa heräsivät. Tiedän, että niin käy herkästi. Minullekin on käynyt niin monesti menneessä. Olimme pattitilanteessa ja siitä alkoivat loputtomat keskustelumme.

Yritimme keskustella itsemme ulos tilanteesta. Yritimme kieltää ja tukahduttaa tunteemme. Yritimme jatkaa samalla tavalla kuin siihenkin saakka, muttei siitä tullut mitään. Yritin puhua hänelle järkeä, ettei minuun kannata sekaantua. Mutta minkäs teet, kun toinen on tuntenut sinut viimeiset puoltoista vuotta ja nähnyt sinut niin humalassa, krapulassa kuin silmät ristissä aamiaispöydässä - niin huonoina kuin hyvinäkin hetkinä. Kuullut kaikki likaisimmat jutut ja elämän suurimmat virheet. Me tunsimme jo toisemme kaveritasolla. Siinä vaiheessa on enää turha yrittää esittää jotain muuta kuin mitä oikeasti on.

Kun pääsin tutustumaan häneen paremmin, olin myyty. Paluuta ei enää ollut. Halusin nähdä miltä elämä näyttäisi tämän miehen rinnalla.

Mietimme monet skenaariot, että miten tässä tulee käymään. Miten säilyttää miesten ystävyys ja kämppäkaveruus, jos minä vaihdan miehen sylistä toiseen? Menetänkö minä molemmat? Menettääkö uusi mies kodin ja ystävän? Miten kommuunielämä jatkuu tämän jälkeen?

Kysymyksiä oli liikaa. Emme mitenkään voineet keksiä niihin kaikkiin vastauksia. Aika tulisi näyttämäään miten tulee käymään.

Lopulta minun oli tehtävä päätös. En voinut sitä enää pitkittää, sillä näin kämppäkaverin kärsivän jatkaessani toisen tyttöystävänä ja toisaalta minusta tuntui todella pahalta osoittaa huomioni miehelle, kun tiesin toisen kärsivän siitä ja myös halusin osoittaa huomioni mieluummin hänelle.

Lopulta kerroin totuuden. Kerroin haluavani erota ja kysyin miten mies suhtautuisi siihen, jos alkaisin seurustella hänen kämppäkaverinsa kanssa. Ero sujui yllättävän siististi. Ehkä jopa liiankin helposti. Ongelmat ilmaantuivat vasta takautuvasti.

Nyt olen kuitenkin ikionnellinen päätöksestäni. Uusi mies on aivan ihana. Luojan kiitos näin lopulta millainen helmi oli käsieni ulottuvilla viimeiset puoltoista vuotta. Luojan kiitos rakastumisen kemikaalit hupenivat ja pystyin taas näkemään ympärilleni. Ja mitä silmäni näkivätkään - ihanan miehen - aivan käsieni ulottuvilla. Minun tarvitsi vain kurottaa ja hän oli minun.