Viime viikolla kirjaston Bestseller-hyllystä mukaani tarttui henkisesti pahaa oloa aiheuttava Hoito-esikoisteos Jessica Sunilta. Ensimmäisten kappaleiden aikana harkitsin jopa kirjan kesken jättämistä, mutta joku siinä piti otteessaan ja päätin taistella kirjan loppuun saakka.
Varmasti kirja aiheuttaa järkytyksen tunteita kenelle tahansa, joka siihen pystyy eläytymään, mutta kun itse on vielä kokenut vastaavaa, järkytys oli vielä kauheampi. Sitä tuntee itsensä vain yksinkertaisesti tyhmäksi, että miten ei itse tajunnut? Miten tämä kirjan nainen ei tajua? Miksei kukaan varoita?
Narsistin kanssa työskentely on kauheaa, mutta narsistin kanssa parisuhteessa eläminen ehkä vielä kauheampaa. Pomoon tai työkaveriin ei kuitenkaan synny niin vahvaa tunnesidettä, mutta kumppaniin kietoutuu kaikki: tulevaisuuden unelmat, haaveet ja suunnitelmat, perhe- ja ystävyyssuhteet, seksuaalisuus, koti, vapaa-aika... kaikki.
Onneksi voin nyt huokaista helpotuksesta, kun sain kirjan luettua loppuun ja pääsen siitä eroon, ja että parisuhteeni narsistisen miehen kanssa on ohi ja voin taas hengittää vapaasti ja pelkäämättä.
Voin vain laittaa itselleni mentaalisen muistilapun, että jos uuden ihmisen tavatessa joku tuntuu väärältä tai mädältä, tai liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä.
Exäni tavatessani ajattelin, että joko hän on ihana tai hän on liero. Hän totesi olevansa ihana liero - ja sitä hän kirjaimellisesti oli. Valitettavasti mitä pidemmälle suhde eteni sitä vähemmän ihana hän oli ja sitä enemmän liero. Lieroista kannattaa hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti, ja vielä parempi - älä ikinä edes sekaannu lieroon sellaisen kohdatessasi. Juokse karkuun ja lujaa - älä ikinä katso taaksesi.
maanantai 14. syyskuuta 2015
perjantai 11. syyskuuta 2015
Nyt voin taas olla oma itseni
Erosta (Tulin järkiini ja erosin) seurasi automaattisesti se, että nyt voin taas olla oma itseni. Olin nimittäin alkanut muuttaa käytöstäni miehen toiveiden mukaiseksi, mutta kun se ei ollut minua itseäni, se totta kai ahdisti ja aiheutti mielipahaa. Jokainen haluaa olla rakastettu ja pidetty omana itsenään. Minä en tuossa suhteessa ollut. Minun olisi pitänyt olla jotain, jota en ole.
Miehen mielestä pukeuduin liian seksikkäästi, tai en tarpeeksi naisellisesti. Puhuin liian rivoja, välillä jopa kiroilin. Toisaalta taas puhuin liian vähän. En kuulemma hymyillyt tarpeeksi ja katsonut ihmisiä tarpeeksi silmiin. Toisaalta taas flirttailu muiden kanssa oli ehdottomasti kielletty, joten kuka siinä sitten uskaltaa hymyillä ja katsoa ihmisiä silmiin, kun tiedän että hymylläni ja katseellani saattaa olla maaginen vaikutus miehiin ;-)
Painoa oli liikaa, ruokavalio oli joko liian terveellinen tai epäterveellinen. Finnejäkin mulla oli välillä ja kaiken lisäksi mulla oli joskus huono fiilis.
Vielä pisteenä iin päälle, mun koti oli tylsä, joten sielläkään ei voinut viettää aikaa. Jotenkin kummasti minun kotini oli kauempana hänen kodistaan kuin hänen kotinsa minun kodistani. Valtaosa ajasta vietettiin hänen luonaan, mutta hän ei koskaan kutsunut minua sinne - paitsi jos puhtaat pyykit odottivat viikkaamista, jolloin kutsu kävi alta aikayksikön.
Minun ainoa roolini siinä suhteessa oli palvoa miestä ja täyttää kaikki hänen toiveensa. Hänen roolinsa oli olla palvottavana.
Seksikin oli hänen tarpeidensa tyydyttämistä. Minun roolini oli olla statistina - mahdollistaa paras mahdollinen orgasmi hänelle. Kun tämä oli saavutettu, oli aika käydä nukkumaan. Tai siis, sitä ennen en päässyt nukkumaan, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt. Miehen tarpeet oli aina ensin tyydytettävä, minun tarpeistani välittämättä.
Se suhde vaikutti minuun enemmän negatiivisesti kuin olisin ikinä uskonutkaan. Pikkusisko ja terapeutti onneksi avasivat silmäni todellisuudelle ja auttoivat minut näkemään miten asiat oikeasti ovat ja miten suhde minuun vaikuttaa.
Näin jälkikäteen tarkasteltuna en ymmärrä miten kestin noinkaan kauan (19kk). Elin haavemaailmassa. En elänyt todellisuudessa. Tajusin, että hän rakastui minun tulevaisuuden potentiaaliini ja minä hänen menneisyyden menestykseen - emme koskaan kohdanneet tässä hetkessä - emme koskaan rakastaneet tässä ja nyt. Hän tuotti minulle pettymyksen, kun ei ollutkaan enää sitä mistä oli kertonut ja mihin olin rakastunut. Minä tuotin pettymyksen sillä, ettei minusta tullutkaan (ainakaan vielä) sitä mistä haaveilin ja mitä kohti pyrin kun tapasimme.
Tapoimme toistemme luovuuden. Molemmat lakkasimme kirjoittamasta blogia. Molemmat luovuimme unelmistamme. Kumpikin lakkasi harrastamasta säännöllistä liikuntaa. Molemmille alkoivat herkut maistua vähän liikaakin. Olimme molemmat onnettomia, mutta kuitenkin jollain tavalla onnellisia yhdessä - tai ainakin niin luulin.
Hän oli minulle statuskumppani. Hänen myötänsä koin nousun sosiaalisissa suhteissa. Vihdoin koin olevani jotain. Esittelin itseni ihmisille hänen kumppaninaan. Minulla ei ollut muuta roolia. Olin vain hänen kumppaninsa. Ilman häntä en ollut mitään. Ilman häntä lakkasin olemasta.
Nyt joudun luomaan itseni uudelleen. Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mitä minä osaan? Mitä minä tykkään tehdä? Ja etenkin jatkoa ajatellen: millaisessa parisuhteessa haluan elää? Millaisen kumppanin haluan rinnalleni? Mikä on oikeasti tärkeintä onnellisessa parisuhteessa?
Vikalista pitkä, plussat vähissä
Miehen mielestä pukeuduin liian seksikkäästi, tai en tarpeeksi naisellisesti. Puhuin liian rivoja, välillä jopa kiroilin. Toisaalta taas puhuin liian vähän. En kuulemma hymyillyt tarpeeksi ja katsonut ihmisiä tarpeeksi silmiin. Toisaalta taas flirttailu muiden kanssa oli ehdottomasti kielletty, joten kuka siinä sitten uskaltaa hymyillä ja katsoa ihmisiä silmiin, kun tiedän että hymylläni ja katseellani saattaa olla maaginen vaikutus miehiin ;-)
Painoa oli liikaa, ruokavalio oli joko liian terveellinen tai epäterveellinen. Finnejäkin mulla oli välillä ja kaiken lisäksi mulla oli joskus huono fiilis.
Vielä pisteenä iin päälle, mun koti oli tylsä, joten sielläkään ei voinut viettää aikaa. Jotenkin kummasti minun kotini oli kauempana hänen kodistaan kuin hänen kotinsa minun kodistani. Valtaosa ajasta vietettiin hänen luonaan, mutta hän ei koskaan kutsunut minua sinne - paitsi jos puhtaat pyykit odottivat viikkaamista, jolloin kutsu kävi alta aikayksikön.
Miehen tarpeet ensin. Piste.
Minun ainoa roolini siinä suhteessa oli palvoa miestä ja täyttää kaikki hänen toiveensa. Hänen roolinsa oli olla palvottavana.
Seksikin oli hänen tarpeidensa tyydyttämistä. Minun roolini oli olla statistina - mahdollistaa paras mahdollinen orgasmi hänelle. Kun tämä oli saavutettu, oli aika käydä nukkumaan. Tai siis, sitä ennen en päässyt nukkumaan, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt. Miehen tarpeet oli aina ensin tyydytettävä, minun tarpeistani välittämättä.
Minä elin menneessä, hän tulevassa
Se suhde vaikutti minuun enemmän negatiivisesti kuin olisin ikinä uskonutkaan. Pikkusisko ja terapeutti onneksi avasivat silmäni todellisuudelle ja auttoivat minut näkemään miten asiat oikeasti ovat ja miten suhde minuun vaikuttaa.
Näin jälkikäteen tarkasteltuna en ymmärrä miten kestin noinkaan kauan (19kk). Elin haavemaailmassa. En elänyt todellisuudessa. Tajusin, että hän rakastui minun tulevaisuuden potentiaaliini ja minä hänen menneisyyden menestykseen - emme koskaan kohdanneet tässä hetkessä - emme koskaan rakastaneet tässä ja nyt. Hän tuotti minulle pettymyksen, kun ei ollutkaan enää sitä mistä oli kertonut ja mihin olin rakastunut. Minä tuotin pettymyksen sillä, ettei minusta tullutkaan (ainakaan vielä) sitä mistä haaveilin ja mitä kohti pyrin kun tapasimme.
Tukahdutimme toisemme
Tapoimme toistemme luovuuden. Molemmat lakkasimme kirjoittamasta blogia. Molemmat luovuimme unelmistamme. Kumpikin lakkasi harrastamasta säännöllistä liikuntaa. Molemmille alkoivat herkut maistua vähän liikaakin. Olimme molemmat onnettomia, mutta kuitenkin jollain tavalla onnellisia yhdessä - tai ainakin niin luulin.
Statuskumppani
Hän oli minulle statuskumppani. Hänen myötänsä koin nousun sosiaalisissa suhteissa. Vihdoin koin olevani jotain. Esittelin itseni ihmisille hänen kumppaninaan. Minulla ei ollut muuta roolia. Olin vain hänen kumppaninsa. Ilman häntä en ollut mitään. Ilman häntä lakkasin olemasta.
Kuka minä olen?
Nyt joudun luomaan itseni uudelleen. Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mitä minä osaan? Mitä minä tykkään tehdä? Ja etenkin jatkoa ajatellen: millaisessa parisuhteessa haluan elää? Millaisen kumppanin haluan rinnalleni? Mikä on oikeasti tärkeintä onnellisessa parisuhteessa?
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
Tulin järkiini ja erosin
"Aivokemia on kiehtovaa. Ajatelkaa nyt, että 12-18 kuukauden päästä rakastumisesta aivojen etukuoren alue rauhoittuu ja järki palaa." (Rakkautta tutkiva lääkäri, Helsingin Sanomat 18.8.2015)
Luojan kiitos näin on. Minunkin järkeni palautui ja jätin miehen, kun seurustelumme alusta oli kulunut reilu 19 kuukautta. Päätös ei ollut helppo, ja mietin sitä pitkään, mutta se oli oikea. Alkujärkytyksestä ja shokista selvittyäni, oloni on ollut loistava.
Erossa eniten satutti unelmista luopuminen. Tästä miehestä ei tullutkaan aviomiestäni ja lasteni isää. Tämä mies ei olekaan loppuelämää minun rinnallani. Tämä mies ei ollutkaan se unelmieni mies, vaikka niin kovasti toivoin sitä ja halusin uskoa siihen.
Suhteemme lopullinen alamäki alkoi siitä, kun en saanut syntymäpäivälahjaa. Oli kuulemma tulossa, mutta neljän kuukauden odottamisen jälkeen totesin, että jos edes sen verran ei viitsi vaivautua minua ilahduttaakseen, tuskin on odotettavissa kovin kummoista yhteistä tulevaisuuttakaan. En kaivannut mitään suurta ja ihmeellistä. Halusin vain jotain, minkä hän nimeää syntymäpäivälahjaksi.
Kun erottiin, kysyin vielä viimeisen kerran, että onko se lahjani muka oikeasti jossain 'tulossa'. Lahjani on kuulemma vielä helsinkiläisen myymälän hyllyllä. Mies ei vain jaksanut persettään sinne raahata hankkiakseen sen (ja hän kuitenkin asuu Helsingissä).
Joten eipä nyt sitten tarvitse enää pikkurilliäkään nostaa minun tähteni.
Kiitti mulle riitti.
P.S. Muista eroon johtaneista syistä kerron tulevissa teksteissä.
Luojan kiitos näin on. Minunkin järkeni palautui ja jätin miehen, kun seurustelumme alusta oli kulunut reilu 19 kuukautta. Päätös ei ollut helppo, ja mietin sitä pitkään, mutta se oli oikea. Alkujärkytyksestä ja shokista selvittyäni, oloni on ollut loistava.
Unelmista luopuminen satutti eniten
Erossa eniten satutti unelmista luopuminen. Tästä miehestä ei tullutkaan aviomiestäni ja lasteni isää. Tämä mies ei olekaan loppuelämää minun rinnallani. Tämä mies ei ollutkaan se unelmieni mies, vaikka niin kovasti toivoin sitä ja halusin uskoa siihen.
Jokainen on ansainnut syntymäpäivälahjansa
Suhteemme lopullinen alamäki alkoi siitä, kun en saanut syntymäpäivälahjaa. Oli kuulemma tulossa, mutta neljän kuukauden odottamisen jälkeen totesin, että jos edes sen verran ei viitsi vaivautua minua ilahduttaakseen, tuskin on odotettavissa kovin kummoista yhteistä tulevaisuuttakaan. En kaivannut mitään suurta ja ihmeellistä. Halusin vain jotain, minkä hän nimeää syntymäpäivälahjaksi.
Kun erottiin, kysyin vielä viimeisen kerran, että onko se lahjani muka oikeasti jossain 'tulossa'. Lahjani on kuulemma vielä helsinkiläisen myymälän hyllyllä. Mies ei vain jaksanut persettään sinne raahata hankkiakseen sen (ja hän kuitenkin asuu Helsingissä).
Joten eipä nyt sitten tarvitse enää pikkurilliäkään nostaa minun tähteni.
Kiitti mulle riitti.
P.S. Muista eroon johtaneista syistä kerron tulevissa teksteissä.
tiistai 1. syyskuuta 2015
Parisuhde telkkariin?
Nyt on haku päällä - nimittäin tv-kanavilla erilaisille pariskunnille. Tarjolla olisi paratiisisaarta ja biletystä, laihdutusta ja ulkomaanmatkaa tai vaikeudet ja haasteet voittaneen rakkaustarinan kertomista koko kansalle.
Temptation Island Suomi tulee taas. Suomen toiselle tuotantokaudelle haetaan nyt 20-40-vuotiaita ja lapsettomia pariskuntia ja sinkkuja.
Katso lisätietoja ja hae mukaan
http://www.livtv.fi/ohjelmat/temptation-island-suomi/2287-temptation-island-suomi-tulee-taas---hae-mukaan
Itse jätän tänä vuonna hakemuksen lähettämättä. En koe, että nykyinen uunituore parisuhteeni on tempparikoetuksen tarpeessa tällä hetkellä.
Jos et ole rantakunnossa paratiisisaarta varten, ei hätää. Liv hakee myös laihdutettavia pareja.
Väsyttääkö nykyään pelkkä ajatuskin läheisyydestä ja kuumasta kanssakäymisestä? Kuluuko iltanne sohvalla röhnöttämisen ja vatsamakkaroiden kasvattamisen merkeissä? Nyt on aika palauttaa kipinä ja pudottaa kiloja!
Viime kauden Temptation Island Suomi ohjelmasta tuttu pari Aki ja Rita panevat pariskunnat kuntoon. Laihtumisen lisäksi houkuttimena on ulkomaanmatka - mitä enemmän pariskunta pudottaa kiloja, sitä pidemmälle kilometreissä pääsee reissuun.
Katso lisätietoja ja hae mukaan
http://www.livtv.fi/uutiset/livtv---ajankohtaista/2292-temptation-island-suomi--ohjelmasta-tutut-aki-ja-rita-panevat-pariskunnat-kuntoon---hakekaa-mukaan
Erota vai mennä naimisiin - kas siinä pulma
Temptation Island Suomi tulee taas. Suomen toiselle tuotantokaudelle haetaan nyt 20-40-vuotiaita ja lapsettomia pariskuntia ja sinkkuja.
Katso lisätietoja ja hae mukaan
http://www.livtv.fi/ohjelmat/temptation-island-suomi/2287-temptation-island-suomi-tulee-taas---hae-mukaan
Itse jätän tänä vuonna hakemuksen lähettämättä. En koe, että nykyinen uunituore parisuhteeni on tempparikoetuksen tarpeessa tällä hetkellä.
Parisuhde lihottanut?
Jos et ole rantakunnossa paratiisisaarta varten, ei hätää. Liv hakee myös laihdutettavia pareja.
Väsyttääkö nykyään pelkkä ajatuskin läheisyydestä ja kuumasta kanssakäymisestä? Kuluuko iltanne sohvalla röhnöttämisen ja vatsamakkaroiden kasvattamisen merkeissä? Nyt on aika palauttaa kipinä ja pudottaa kiloja!
Viime kauden Temptation Island Suomi ohjelmasta tuttu pari Aki ja Rita panevat pariskunnat kuntoon. Laihtumisen lisäksi houkuttimena on ulkomaanmatka - mitä enemmän pariskunta pudottaa kiloja, sitä pidemmälle kilometreissä pääsee reissuun.
Katso lisätietoja ja hae mukaan
http://www.livtv.fi/uutiset/livtv---ajankohtaista/2292-temptation-island-suomi--ohjelmasta-tutut-aki-ja-rita-panevat-pariskunnat-kuntoon---hakekaa-mukaan
Nykypäivän Romeo ja Julia?
Mielenkiintoisin mielestäni nyt olevista hauista on Nelosen:
Oletteko pariskunta, jonka rakkaustarina on herättänyt voimakkaita tunteita, jopa vastustusta? Suhteenne on voinut alkaa epätavallisissa olosuhteissa, sen kestävyyttä on epäilty tai sen on jopa toivottu epäonnistuvan.
Katso lisätietoja ja hae mukaan
Mielenkiinnolla jään odottamaan tätä dokumentaarista tv-sarjaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)