Viime viikolla kirjaston Bestseller-hyllystä mukaani tarttui henkisesti pahaa oloa aiheuttava Hoito-esikoisteos Jessica Sunilta. Ensimmäisten kappaleiden aikana harkitsin jopa kirjan kesken jättämistä, mutta joku siinä piti otteessaan ja päätin taistella kirjan loppuun saakka.
Varmasti kirja aiheuttaa järkytyksen tunteita kenelle tahansa, joka siihen pystyy eläytymään, mutta kun itse on vielä kokenut vastaavaa, järkytys oli vielä kauheampi. Sitä tuntee itsensä vain yksinkertaisesti tyhmäksi, että miten ei itse tajunnut? Miten tämä kirjan nainen ei tajua? Miksei kukaan varoita?
Narsistin kanssa työskentely on kauheaa, mutta narsistin kanssa parisuhteessa eläminen ehkä vielä kauheampaa. Pomoon tai työkaveriin ei kuitenkaan synny niin vahvaa tunnesidettä, mutta kumppaniin kietoutuu kaikki: tulevaisuuden unelmat, haaveet ja suunnitelmat, perhe- ja ystävyyssuhteet, seksuaalisuus, koti, vapaa-aika... kaikki.
Onneksi voin nyt huokaista helpotuksesta, kun sain kirjan luettua loppuun ja pääsen siitä eroon, ja että parisuhteeni narsistisen miehen kanssa on ohi ja voin taas hengittää vapaasti ja pelkäämättä.
Voin vain laittaa itselleni mentaalisen muistilapun, että jos uuden ihmisen tavatessa joku tuntuu väärältä tai mädältä, tai liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä.
Exäni tavatessani ajattelin, että joko hän on ihana tai hän on liero. Hän totesi olevansa ihana liero - ja sitä hän kirjaimellisesti oli. Valitettavasti mitä pidemmälle suhde eteni sitä vähemmän ihana hän oli ja sitä enemmän liero. Lieroista kannattaa hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti, ja vielä parempi - älä ikinä edes sekaannu lieroon sellaisen kohdatessasi. Juokse karkuun ja lujaa - älä ikinä katso taaksesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.