Mä rakastan sua

Tiedätkö sen tunteen, kun katsot toista ja ajattelet vain mielessäsi ”mä rakastan sua, mä rakastan sua, mä rakastan sua…”

Minulle tuo on ihan uusi tunne. En muista ennen kokeneeni tuollaista. Nykyisen miesystävän kanssa se tunne on tullut erittäin tutuksi.

Toki, sitä ei tapahdu päivittäin, eikä välttämättä edes viikoittain, mutta välillä on jaksoja jolloin se tapahtuu useammin. Sellainen jakso oli nyt viime viikonloppuna.

Se saattaa tapahtua kun mies sanoo jotain, joka saa minut rakastumaan häneen entistä syvemmin. Eikä kyse ole siitä, että hän kehuisi minua tai mitään sellaista, vaan yleensä kyseessä on jotain, minkä avulla opin tuntemaan hänet paremmin.

Tämä tunne voi myös ilmetä tilanteissa, joissa mies tekee jotain hänelle ominaista. Miehelläni nyt on kaikkia ihania, mutta toki myös niitä outoja tapoja, joita itse kullakin tuppaa olemaan. Kun hän tekee jotain itselleen ominaista, vaikka kyseessä olisikin hieman ärsyttävä asia, lähtee mielessäni taas tuttu levy pyörimään ”mä rakastan sua…”

Näissä tapauksissa jään aina tuijottamaan miestä, varmaan erittäin typerä ilme kasvoillani, sillä silloin hän yleensä kysyy, että ”mitä" ja mä vaan hymyilen ja sanon naiselliseen tapaan, että ”ei mitään”.

Ääneen lausuttu rakkaus kimpoaa takaisin

Jostain syystä en halua olla koko ajan hokemassa, että rakastan. Tuntuu, että ne sanat saattaisivat liian usein lausuttuna menettää merkitystään.

Olen myös kokenut, että mies ei ota sitä vastaan. Kun sanon, että rakastan häntä, sanat ikään kuin kimpoavat hänestä takaisin, eikä hän ota sanomaa vastaan. En tiedä miksi näin on, mutta siltä minusta tuntuu.

Rakkauden tekoja

Siksi mieluummin yritän osoittaa rakkauttani teoilla. Pusuilla, suudelmilla, halauksilla, hieronnalla, erilaisilla palveluksilla kuten aamiaisen laittamisella tai teen keittämisellä. Katson hänen kanssaan elokuvan tai pelaan lautapeliä, koska tiedän, että hän tykkää siitä.

Mies, joka tanssii

Lauantaina olimme viettämässä kaverin syntymäpäiviä kaupungilla ja yön pikkutunneilla päädyimme klubille tanssimaan. Se on jotain niin uskomattoman hienoa, että on mies, jonka kanssa voi tanssia. Itse rakastan tanssimista, ja nyt kun minun ei tarvitse tehdä sitä yksin, vaan voin tehdä sitä rakastamani miehen kanssa, se tekee minut ikionnelliseksi.

Elämän pituinen tutkimusmatka

Vaikka olemme seurustelleet jo yli vuoden, minusta edelleen tuntuu siltä, että tunnen vain pienen murto-osan tästä miehestä. Mutta sekin uusi tieto, mitä sain viime viikonloppuna, sai minut jälleen vain kiintymään häneen entistä enemmän. Kauankohan siihen menee, että oikeasti oppii tuntemaan toisen?

Blonditesti

Hänkin viime viikolla teki minulle ensimmäistä kertaa blonditestejä eli kysyi (minun mielestäni vaikeita) kysymyksiä ja arvioi blondiuteni sen perusteella mitä vastasin. Voin paljastaa, etten kovin hyvin pärjännyt tässä testissä. Minulta esimerkiksi kysyttiin valon nopeutta ja vastasin 200m/s. Ne jotka oikean vastauksen tietävät, voivat nyt antaa oman arvosanansa blondiudelleni.

Vaikka minulta jossain asioissa näyttää suhteellisuudentaju täysin puuttuvan, sen kuitenkin tiedän, että rakastan tätä ihanaa miestä ja rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta, jonka kanssa olen aiemmin ollut. Joku tässä miehessä on, joka minua kiehtoo pauloihinsa, ja toivon, että yhteinen matkamme jatkuu vielä pitkään.

Mä rakastan sua.

Temptation Island Suomi - tylsää ryyppäämistä

Mä niin odotin tätä sarjaa. Mä odotin siitä lähtien kun näin ekat jenkkikaudet. Valitettavasti se mitä pelkäsin toteutui. Suomalainen versio pilasi intoni tähän formaattiin. En sitten tiedä olenko minä muuttunut niin paljon tässä vuosien saatossa (mitä epäilen, sillä kyllä monet muut parisuhderealityt koukuttaa pahastikin) vai mikä tässä suomalaisessa versiossa on mennyt pieleen. Ehkä pariskunnat yksinkertaisesti ovat tylsiä. Tai sinkut ovat tylsiä. Tai molemmat.

Tämä yksi parihan oli eronnut jo ennen kuvausten alkua. Siinä parissa ei ole mitään jännitettävää pysyykö ne yhdessä vai ei, sillä ei sillä ole mitään väliä. Jokainen katsojakin varmaan oli alusta alkaen sitä mieltä, että parempi, että ovat erossa. Miksi tuollainen pari otetaan mukaan? Sen parin miestähän viettelys on vienyt jo aiemminkin. Ei siihen mitään trooppista saarta ja isoa kasaa sinkkuja tarvita.

Kaiken lisäksi tämän pariskunnan (jos heitä nyt pariskunnaksi voi edes kutsua) puoliskot valitsee jatkuvasti saman sinkun treffeille. Siis oikeasti! Ette te voisi katsojan elämästä enemmän tylsää tehdä. Me ollaan nähty teidät jo treffeillä. Kaksi kertaa! Ei jaksais enää kolmatta.

Mitä viettelystä se on, jos jumahtaa ensimmäiseen joka tulee vastaan. Sitä näkee ihan tarpeeksi jo tosielämässä. Jumitetaan heti ensimmäisen kanssa, joka viitsii sua katsella. Siinä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, että sovitaan yhteen. Kunhan joku on mun kanssa, se riittää. Mutta kun ei riitä! Nyt on tarkoitus löytää ”se oikea”, jos näin kulunutta termiä viitsii edes käyttää tässä yhteydessä.

Roudataan neljä pariskuntaa trooppiselle saarelle, hankitaan heille kasa sinkkuja ja mitä käy? Sehän olisi näköjään riittänyt, että olisi tuotu jokaiselle yksi sinkku. Suomalaisilta puuttuu nähtävästi puhdasta seikkailun- ja kokeilunhalua.

Minulla sitä seikkailun- ja kokeilunhalua valitettavasti on ollut, vaikken edes missään viettelysten saarella ole ollut. Valitettavasti siksi, että ei ne parisuhteet (loputtomiin) sellaista kestä. Ei, vaikka vieraissa juokseminen olisikin sallittua.

Odottamani draama puuttuu vielä täysin Temptation Island Suomesta. Silmänruoka… jaa, miten sen nyt ottaa. Pariskuntien kauniimmat puoliskot Krista ja Rita ovat kyllä silmänruokaa, mutta kukaan muu ei ole sieltä silmääni iskenyt.

Suomalaiset tekivät tästä sarjasta kolmen viikon ruotsinlaivaristeilyn: ryypätään joka ilta, miehet pukeutuu naisiksi ja naiset haluaa leikkiä jääpalaleikkiä. Hohhoijaa.

Odotin draamaa, suuria tunteita, himoa, ihastumista, rakastumista, mutta unohdin että kyseessä ovat känniset suomalaiset. Vaikka heidät lennättää tropiikkiin ei se meno miksikään muutu. Känninen suomalainen on känninen suomalainen ihan sama missä päin maailmaa se on.

P.S. Kyllä, minulla on oikeus valittaa, sillä hain sarjaan. Uskon, että yksi syy siihen, miksi minua ei valittu on se, etten juo alkoholia. Ihmiset on niin paljon helpompi saada sekoilemaan kännissä. Valitettavasti tämä tyttö osaa sekoilla selvänäkin.

P.P.S. Tottakai minua harmittaa, ettei minua valittu. Mutta toisaalta olen erittäin tyytyväinen, etten päässyt tuonne saarelle pilaamaan nykyistä parisuhdettani. Niin kuin poikien puolella jatkuvasti hoetaan: "Liha on heikkoa."

Kesäiset treffit Seurasaaressa

Toiset mukavat kesäiset ulkoilmatreffit olivat Seurasaaressa. Tapasimme sillan luona mantereen puolella ja ostimme kioskista jäätelöt. En muista tarjosiko mies.

Sen muistan, että vessan hän tarjosi, koska ulkohuussit olivat suljettuna ja ainoa lähialueella ollut vessa oli maksullinen ulkovessa, eikä minulla ollut kolikoita. Koska muistan tämän, oletan, ettei hän tarjonnut jäätelöä, sillä minulla kyllä yleensä jää herrasmieseleet muistiin, sillä ne ovat sen verran harvinainen herkku nykyään.

Lisäksi muistan sen, että hän halusi ostaa jäätelöt siitä kioskista, jossa oli kesän loppuunmyynti jo alkanut - suppeampi valikoima, mutta halvempi hinta.

Kysymystulva

Miehellä oli niin kiire päästä kysymään kysymyksiä, ettei meinannut minun antaa jäätelöäni syödä. Lopulta keskeytin kysymystulvan ja huomautin, että haluaisin syödä jäätelöni ennen kuin se sulaa auringossa käsiin, jolloin hän hieman hellitti hetkeksi.

Mies oli insinööri, jolla riitti kysymyksiä. Kävimme noilla treffeillä läpi vaikka mitä aiheita. Molempien erot muun muassa puitiin läpi. Keskustelimme myös todella aroista asioista. Hänelle ei mikään aihe tuntunut olevan tabu.

Rahaongelmat ei näy päällepäin

Kun totesin johonkin kysymykseen, että on ollut hieman taloudellisesti tiukkaa hän katsoi minua päästä varpaisiin, ja totesi ettei se ainakaan päällepäin näy. Tietenkin tarkoittaen, että olin ihan hyvissä lihoissa. Todella ”kauniisti” sanottu ensimmäisillä treffeillä. Opin kyllä todella pian, että tuo mies puhuu aina kaunistelematta.

Valttikorttina auto

Kiersimme kävellen koko saaren tuona kauniina aurinkoisena kesäpäivänä. Hetken istuimme penkillä ihaillen merimaisemaa. Saarikierroksen lopuksi saatoin miehen kävellen hänen autolleen, jonka hän oli parkkeerannut hieman kauemmas. Itse asuin silloin aivan siinä lähistöllä, joten olin tullut paikalle kävellen.

Matkalla autolle hän tenttasi minulta haluanko nähdä vielä uudestaan. Totesin vain, etten ainakaan ole vielä löytänyt syytä, että miksei. Näin jälkikäteen viisastellen, olisikin ehkä pitänyt ennemminkin miettiä, että miksi?!?

Hieno auto munan jatke?

Miehellä oli upea 50 000 euroa maksanut mittatilauksesta valmistettu Audi. Ei ihme, että halusi minun näkevän autonsa. Yritti saada minut jopa istumaan sinne, mutta totesin vain, että ehkä ehdin istua siellä vielä myöhemminkin.

Ja niinhän minä ehdikin. Olin nimittäin juuri tavannut tulevan miesystäväni. Mutta tuosta suhteesta lisää myöhemmin. Siinä nimittäin oli jotain todella outoa. Silloin en vain tiennyt oliko se outo asia suhteessa minä, mies vai se suhde…

Nettideittailua kesällä - Unelmatreffit meren äärellä

Kun olin testannut pari renttua (eka, toka) ja yhden hullun, päätin, että nyt saa riittää. Pistin tiukemmat kriteerit sille mitä olen hakemassa enkä lähtenyt enää niin helposti treffeille.

Kolmas nettideittailuvaihe sijoittui kesään ja se olikin tavallaan hankalaa aikaa treffailla. Kesällä monet ovat mökillä tai reissussa eivätkä normaalissa arjessa. Toisaalta kesä antaa mahdollisuuksia treffien suhteen enemmän kuin talvi.

Unelmatreffit

Yhdet ihanat treffit olivat meren äärellä. Tapasimme Hietaniemen rannalla, mutta jatkoimme siitä pian matkaa kävellen merenrantaa läheiseen puistoon. En tiennyt yhtään mitä miehellä oli mielessä, mutta kun pääsimme puistoon hän kaivoi repustaan esiin kaksi riippumattoa ja siinä vaiheessa tämä tyttö oli myyty. Rakastan riippumattoilua.

Hän näppäränä miehenä ripusti riippumatot ja pian jo makoilimme omissa riippumatoissamme ihaillen  lehtipuiden lomasta pilkottavaa sinistä taivasta ja aurinkoa. Oli aivan ihanaa! Nuo olivat ehdottomasti parhaat treffit siihen mennessä.

Herrasmies tarjoaa

Plussaa mies sai myös siitä, että hän tarjosi minulle sekä luomujääteen että jäätelön jäätelökioskista. Luksusta. Kerrankin herrasmies oikealla tavalla.

Tykkäsin kyllä, että tarjottiin. Ensin kyllä yritin sinnikkäästi kieltäytyä, ja itseasiassa kieltäydyinkin jääteestä. Mutta lopulta hän osti kaksi ja antoi vain toisen minulle. Käyhän se noinkin.

Se jokin jäi puuttumaan

Siinä miehessä oli kyllä kaikki kohdallaan. Ainakin kaikki se, mitä ehdin niiden ensimmäisten treffien aikana todeta. Treffit olivat erittäin mukavat ja juttua riitti, mutta se jokin puuttui. Jokin tärkeä palanen puuttui. Sanotaanko nyt sitä sitten vaikka seksuaaliseksi jännitteeksi.

Emme tavanneet enää uudestaan, mutta treffit kyllä jäivät mieleen.

Nettideittailun vaarat - Kun hulluun törmäsin

Olen yrittänyt unohtaa tämän asian, sillä kokemus oli niin karmiva, mutta kerrottakoon se nyt varoittavana esimerkkinä nykyisille ja tuleville nettideittailijoille.

Heti treffeille

Olipa kerran arki-ilta, jota vietin chattaillen internetdeittisivustolla. Eteeni sattui mukavan oloinen mies, joka jo pian ehdotti puhelimessa puhumista. Minä ajattelin hetken epäröityäni, että mikä ettei.

Puhuimme puhelimessa ja kun ilmeni, että asumme erittäin lähekkäin, hän ehdotti, että myös tapaisimme samantein. Minä ajattelin hetken epäröityäni, että mikä ettei.

Ensitreffeillä humalassa

Tapasimme kesäisenä iltana ulkona ja istuskelimme hämärtyvässä illassa puiston penkillä juttelemassa. Yllätyksekseni mies oli humalassa, ei pahassa, mutta sellaisessa, että se vaikutti hänen käytökseensä. Hän oli muuan muassa suomalaiselle miehelle epätyypilliseen tapaan erittäin päällekäyvä.

En pitänyt siitä, että hän oli alkoholin vaikutuksen alaisena ensitreffeillä, vaikka puolustelikin asiaa sillä, että hän oli jo juonut, kun aloimme juttelemaan. Totesin, että voimme tavata uudestaan, jos hän lupaa olla silloin selvin päin, ja lähdin kotiin nukkumaan.

Paljastuksia

Sain tietää miehestä, että hän on entinen narkkari ja nykyinen mielialalääkkeiden käyttäjä. Viimeistään tässä vaiheessa olisi pitänyt juosta karkuun, mutta jostain syystä en juossut. Ajattelin, että ihminen voi muuttua. Hän vannoi muuttuneensa.

Toisilla treffeillä alkoholin vaikutuksen alaisena

Toiset treffit olivat päivällä. Hetken kävelimme samaisessa puistossa, kunnes sitten päätimme mennä miehen asunnolle. Mies oli jälleen päällekäyvä. Oli kuulemma ottanut yhden tasoittavan oluen, jota ei lasketa. Minulla oli epämiellyttävä olo, joten lähdin kotiin.

Ja sitten oli helvetti irti

Kun ilmoitin miehelle, etten ole kiinnostunut tapaamaan enää, hän alkoi ahdistelemaan minua. Hänellä oli puhelinnumeroni ja nimeni tiedossa. Hän alkoi haukkumaan minua, en muun muassa kuulemma ole hyvä työssäni. Haukkumaviestejä tuli tasaiseen tahtiin puhelimeeni ja minua alkoi toden teolla ahdistamaan. Pelkäsin olla yksin kotona ja käydä iltaisin nukkumaan.

Ehdin jo harkita numeron vaihtamista, mutta en ollut siihen niin innokas, sillä sama numero oli sekä yksityis- että työelämässä käytössä, joten sen vaihtaminen käyntikortteja myöten olisi aikaa vievää ja kallista. Manasin tyhmyyttäni.

Viimeinen pisara

Sen lisäksi, että tällä miehellä oli varvasfetissi, hän myös tykkäsi olla alistettuna. Hän olisi halunnut, että olisin ollut hänen kuningattarensa, ja hän minun orjani. Minä en tuollaisista leikeistä innostu, mutta olin jo valmis epätoivoisiin tekoihin päästäkseni hänestä eroon.

Koska hän ei muuten suostunut jättämään minua rauhaan, annoin hänelle määräyksen olla ottamatta minuun yhteyttä, tai muuten hän saa rangaistuksen. Ensin hän ei uskonut kuningattarensa käskyä, mutta kun kovensin rangaistusta joka kerta, kun hän rikkoi määrättyä hiljaisuutta, hän lopulta hiljeni määrätyksi ajaksi.

Kun määräaika oli umpeutunut, hän otti yhteyttä. Ilmoitin, etten ole kiinnostunut. Hän hieman suuttui, että miksi olin lähtenyt leikkiin, jos en edes ollut kiinnostunut. Ei kuulemma ymmärtänyt minua.

Luojan kiitos hän kuitenkin pian tämän jälkeen luovutti ja jätti minut rauhaan.

Profiili kummittelee

Tuon tapauksen jälkeen ahdisti aina suunnattomasti kun näin hänen profiilinsa, ja kun vielä huomasin hänellä useamman profiilin, minun kävi sääliksi kaikkia niitä tyttöjä, joita hän pääsisi ahdistelemaan.

Tein hänestä ilmoituksen deittipalvelun ylläpitäjille, mutta tuskin he siihen mitään reagoivat. Eivät ainakaan profiilit silloin mihinkään kadonneet.

Minä selvisin säikähdyksellä. Sain pitää oman numeroni ja koputan nyt puuta, että mies on minut jo unohtanut.

Kantapään kautta opittu

Tuon jälkeen en enää omaa numeroani ole antanut, enkä mitään muutakaan tietoa minkä perusteella minut olisi voinut jäljittää, jos jokin menisi pieleen. Tiedän, etteivät kaikki ole hulluja, mutta kun sitä ei ikinä voi etukäteen tietää milloin sellaisen kohtaa, niin kannattaa ennemmin varoa kuin katua.

Tämän kokemuksen jälkeen hankin prepaid-liittymän deittejä varten.

Ahkera deittailu tuotti lopulta tuloksen ja löysin elämäni miehen

Neljästä aktiivisesta nettideittailuvaiheesta on nyt kaksi jo käsitelty. Kukin vaihe opetti minulle jotain uutta deittailusta ja opetti minut toimimaan määrätietoisemmin ja laadukkaammin.

Ensimmäisessä vaiheessa lankesin ensimmäiseen mieheen, jonka tapasin.

Toinen vaihe kesti parisen viikkoa, kunnes lankesin exäni kaveriin, jolle valitin nettideittailun älyttömyyttä. En siis alkanut seurustelemaan nettideitin kanssa, vaan entisen nettideitin kaverin. Mutta toisaalta, ilman nettideittiä, en olisi tuotakaan miestä ikinä kohdannut.

Kolmas deittailuvaihe oli pisin - 2 kuukautta. Kesä hidasti prosessia, kun tuli itsekin vietettyä aikaa mökillä ja deititkin olivat ties missä lomailemassa. Kesä toi myös kaikki hullut piilostaan, ja opin kantapään kautta, ettei kannata toiselle paljastaa henkilöllisyyttään tai oikeita yhteystietojaan edes ekojen treffien jälkeen. Varoittava esimerkki siis tiedossa seuraavaksi. Otin opikseni ja hankin neljänteen vaiheeseen prepaid liittymän nettideittejä varten.

Neljäs vaihe kesti 3 viikkoa joulun ja uuden vuoden tienoilla. Olin aktiivinen, tehokas ja päämäärätietoinen. Kävin kahden viikon sisällä treffeillä seitsemän eri miehen kanssa. Tämä vaihe sisälsi myös herrasmiestreffit ja elämäni huonoimmat treffit. Yhden miehen kanssa ehdin käydä jopa kolmilla treffeillä, joiden jälkeen pystyin vihdoin sanomaan, ettei jutusta tule mitään.

Näin ollen olin vihdoin valmis tapaamaan miehen, jonka olin jättänyt sokerina pohjalle. Ideana oli, että halusin tavata muut ensin, jottei sitten jää mietityttämään, olisiko joku muu sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Olin jo tavannut ja hylännyt muut ehdokkaat. Olin valmis tapaamaan elämäni miehen stringeineni, ja vaikka ensitreffimme eivät menneet ihan kuin Strömsössä, olemme olleet erottamattomat siitä lähtien.

Älä rakastu toiseen renttuun - ei ne mihinkään vaihtamalla parane!

Minulla oli reilun 13 kuukauden sisällä neljä aktiivista nettideittailuvaihetta, jotka kaikki päättyivät kumppanin löytymiseen. Ensimmäisestä kerroinkin viime kerralla. Silloin lankesin heti ensimmäiseen mielenkiintoiseen tapauksen. Romanssi oli kiihkeä, mutta lyhyt, ja loppu tuskallinen. Tuo suhde myös aiheutti avioliittoni kaatumisen, mikä tietenkin vain lisäsi prosessin tuskaa. Opin tuosta jutusta kuitenkin todella paljon.

Toinen nettideittailuvaihe

En kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa laakereilleni makaamaani, mutta tällä kertaa valikoin käyttämäni palvelut hieman paremmin. Liityin Eliittikumppaneihin, mutta tuo hupi jäi erittäin lyhytaikaiseksi, sillä minut heitettiin sieltä ulos ilman mitään varoitusta. Kun kimpaannuin ja lähdin syytä peräämään, selityksesi sain, että olivat kokeneet, etten olisi etsimässä kumppania tositarkoituksella. Onneksi antoivat rahani takaisin, jotka olin jäsenyydestä maksanut. En kyllä olisikaan luovuttanut ennen kuin maksoivat, sillä irtisanominen oli perusteeton.

Päädyin sitten Suomi24 Treffeihin, josta tulikin suosikkisivustoni, ja kävin aktiivisesti treffeillä parin viikon ajan. Tästä vaiheesta opin sen, ettei kannata paljastaa henkilöllisyyttään ennen treffejä, ettei mies pääse lukemaan blogeja netistä. On todella epämiellyttävää olla treffeillä, kun toinen kuvittelee tietävänsä sinusta kaiken ja tuntevansa sinut jo.

Nuo treffit päättyivät lyhyeen. Lauantai-ilta oli kuitenkin vielä nuori ja kun kerran olin lähellä, soitin sydämeni särkeneen miehen kaverille, että voisinko tulla käymään. Minun piti palauttaa hänelle hänen kaverinsa luokseni jättämät tavarat. Lopulta päädyin avautumaan hänelle kaverinsa teoista ja kertomaan nettideittikokemuksistani. Hän kuunteli kiltisti vuodatustani ja paljasti sen päätteeksi olevansa kiinnostunut minusta. Se deittailuvaihe loppui sitten siihen.

Toisen rentun nurkissa

Koska olin avioeron seurauksena asunnoton, päädyin noin kuukauden seurustelun jälkeen asumaan tämän uuden miehen luokse. Olen hänelle kyllä ikuisesti kiitollinen tästä, sillä minulla ei ollut mitään muutakaan paikkaa mihin mennä. Tietenkin suhteen alkuvaiheessa tuo idea tuntui myös hyvältä...

Suhde alkoi kuitenkin takkuamaan erittäin nopeasti, mutta sinnittelimme reilut neljä kuukautta, kunnes totesimme lopulta, että annetaan olla. Jäin kuitenkin asumaan miehen luokse eron jälkeen vielä neljäksi kuukaudeksi kunnes pääsin muuttamaan vihdoin omaan kotiin.

Itseasiassa ehdimme molemmat aloittaa seurustelunkin uuden kumppanin kanssa, ennen poismuuttoani. Se vasta epämiellyttävää olikin. Mutta tuosta kolmannesta nettideittivaiheesta lisää myöhemmin.

Älä rakastu renttuun - etenkään kun olet naimisissa

Olin yksin keskellä maaseutua, seuranani vain kissa, koira ja kanoja, joten päätin hetken mielijohteesta mennä katsomaan mitä tänä päivänä on tarjolla internetin ihmeellisessä maailmassa. Se oli virhe sillä olin silloin vielä naimisissa. Siitä ei montaa viikkoa mennyt, niin olin jo asumuserossa ja avioeropaperit vetämässä. En siis suosittele kenellekään edes tutustumista, mikäli haluaa pitää nykyisen suhteensa (tai edes erota vähän siistimmin).

Lankesin pahemman luokan renttuun

Eksyin ensimmäisenä seksiseurasivustolle http://www.flirtfair.fi. Taisin olla puutteessa… Toisekseen tuonne sivustolle liittyminen oli ilmaista.

Siellä sitten juttelin miesten kanssa kunnes eräs henkilö sai sukat pyörimään jaloissa. Hän oli loistava kirjoittaja ja mielikuvien luoja. Kun hän vielä oli valmis tulemaan tapaamaan minua sinne maaseudulle tunnin ajomatkan päästä kotoaan, lupauduin treffeille.

Tapasimme läheisen kylän ostoskeskuksessa. Istuin pelon sekaisin tuntein penkillä ja odotin. Mies oli myöhässä auto-ongelmien takia.

Järkytyin, kun hän lopulta ilmestyi paikalle. Hän nilkutti keppien avulla. Oli loukannut toisen nilkkansa. Hänellä oli parta ja ulkoinen olemus ei ollut mitenkään erityisen siisti. Päällään hänellä oli vanhat farkut ja sininen paksu kauhtunut villapaita.

En kuitenkaan juossut heti karkuun. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä pitänyt. Minulla on (tyhmä) tapa antaa ihmisille mahdollisuus. Istuimme hetken ostoskeskuksessa juttelemassa.

Hän tarttui keskustelun tuoksinassa käteeni ja alkoi ehdottelemaan minun luokseni siirtymistä. Aikani jahkailin, mutta ei siinä pienessä kylässä paljon muitakaan vaihtoehtoja ollut. Lisäksi oli sydäntalvi, ja ulkona oli reippaasti lunta ja pakkasta.

Kävelimme autohalliin, jossa jouduin toteamaan ettei autoni käynnisty. Olin juuri tankannut ennen treffejä, joten polttoaineen loppumisesta ei ollut kyse. Akku oli huono (minkä sain jälkikäteen tietooni) ja se oli tyhjentynyt. Ei ollut oma auto kyseessä, joten halusin ensin kysyä auton omistajalta neuvoa, ennen kuin ryhdyn mihinkään toimiin. Tämä ei kuitenkaan ollut tavoitettavissa niin helposti, sillä oli sillä hetkellä idän lämmössä.

Minun oli mentävä juuri tapaamani vieraan miehen kyytiin. Rikoin siis yhtä ensitreffien säännöistäni, ettei vieraan kyytiin saa mennä. Itseasiassa olen rikkonut tuota sääntöä aika usein. Onneksi mitään ei ole käynyt, joten minulla on ollut onni matkassa.

Ei mennyt kauaa, niin rikoin toista ensitreffit sääntöä: Ei seksiä ensitreffeillä.

Noita treffejä seurasi erittäin lyhyt, mutta alkuun kiihkeä suhde. Itseasiassa lopun merkit olivat nähtävissä jo kolmen viikon kuluessa, mutten niitä silloin osannut lukea.

Vain reilu kuukausi, niin juttu oli ohi mielestäni ikävimmällä mahdollisella tavalla. Mies kirjaimellisesti katosi elämästäni kuin maan nielemänä. Minä sinnikkäänä tyttönä sain lopulta selville hänen kaverinsa kautta, että hän on elossa, mikä sinänsä oli kiva uutinen. Viimeinen asia minkä hän nimittäin oli minulle viestittänyt oli, että hän on menossa pilkille. Mistä minä olisin voinut tietää, jos hän vaikka hukkui sillä reissulla. Mutta ei. Hän olikin vain puhdas kusipää. Paitsi ettei ollutkaan. Se pää tuskin on päihteetöntä päivää nähnyt vuosikausiin.

Luojan kiitos selvisin tuosta kokemuksesta vain sydänsuruilla. Katastrofin ainekset olivat nimittäin siinä suhteessa kasassa, sillä mies paljastui lopulta huumeiden käyttäjäksi ja diileriksi... ja aikamoiseksi naisten mieheksi. Luojan kiitos en suostunut seksiin ilman ehkäisyä, vaikka hän kovasti yrittikin minua siihen taivutella.

Valitettavasti lankesin hänen jälkeensä hänen kaveriinsa... Siitä lisää täällä.

Suomen Viettelysten saari (Temptation Island) alkaa tänään!

Tätä on odotettu. Ainakin minä olen odottanut.

Temptation Island on ollut kautta aikojen lempirealityni. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen 2000-luvun alussa, kun saimme nähtäväksi jenkkien kaksi ensimmäistä tuotantokautta. Aika kauan saimme odottaa suomalaista versiota ohjelmasta, mutta nyt se on täällä.

Pariskuntien haku oli viime kesänä, kuvaukset olivat loppuvuodesta ja nyt vihdoin pääsemme näkemään mitä viettelysten saarella tapahtui.

Odotan innoissani, mutta samalla kauhuissani. Minulla on niin kaunis muisto tuosta sarjasta, että pelkään suomalaisen version pilaavan sen, mutta pakko kai se on katsoa.

Pian nähdään koituiko saari parien kohtaloksi. Draamaa varmasti tiedossa, ja tottakai silmänruokaa kuumien sinkkujen muodossa ;-)

Siinä voi sitten jokainen miettiä omalla kohdallaan, olisiko oma parisuhde selvinnyt saaren viettelyksistä...