Lankesin pahemman luokan renttuun
Eksyin ensimmäisenä seksiseurasivustolle http://www.flirtfair.fi. Taisin olla puutteessa… Toisekseen tuonne sivustolle liittyminen oli ilmaista.
Siellä sitten juttelin miesten kanssa kunnes eräs henkilö sai sukat pyörimään jaloissa. Hän oli loistava kirjoittaja ja mielikuvien luoja. Kun hän vielä oli valmis tulemaan tapaamaan minua sinne maaseudulle tunnin ajomatkan päästä kotoaan, lupauduin treffeille.
Tapasimme läheisen kylän ostoskeskuksessa. Istuin pelon sekaisin tuntein penkillä ja odotin. Mies oli myöhässä auto-ongelmien takia.
Järkytyin, kun hän lopulta ilmestyi paikalle. Hän nilkutti keppien avulla. Oli loukannut toisen nilkkansa. Hänellä oli parta ja ulkoinen olemus ei ollut mitenkään erityisen siisti. Päällään hänellä oli vanhat farkut ja sininen paksu kauhtunut villapaita.
En kuitenkaan juossut heti karkuun. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä pitänyt. Minulla on (tyhmä) tapa antaa ihmisille mahdollisuus. Istuimme hetken ostoskeskuksessa juttelemassa.
Hän tarttui keskustelun tuoksinassa käteeni ja alkoi ehdottelemaan minun luokseni siirtymistä. Aikani jahkailin, mutta ei siinä pienessä kylässä paljon muitakaan vaihtoehtoja ollut. Lisäksi oli sydäntalvi, ja ulkona oli reippaasti lunta ja pakkasta.
Kävelimme autohalliin, jossa jouduin toteamaan ettei autoni käynnisty. Olin juuri tankannut ennen treffejä, joten polttoaineen loppumisesta ei ollut kyse. Akku oli huono (minkä sain jälkikäteen tietooni) ja se oli tyhjentynyt. Ei ollut oma auto kyseessä, joten halusin ensin kysyä auton omistajalta neuvoa, ennen kuin ryhdyn mihinkään toimiin. Tämä ei kuitenkaan ollut tavoitettavissa niin helposti, sillä oli sillä hetkellä idän lämmössä.
Minun oli mentävä juuri tapaamani vieraan miehen kyytiin. Rikoin siis yhtä ensitreffien säännöistäni, ettei vieraan kyytiin saa mennä. Itseasiassa olen rikkonut tuota sääntöä aika usein. Onneksi mitään ei ole käynyt, joten minulla on ollut onni matkassa.
Ei mennyt kauaa, niin rikoin toista ensitreffit sääntöä: Ei seksiä ensitreffeillä.
Noita treffejä seurasi erittäin lyhyt, mutta alkuun kiihkeä suhde. Itseasiassa lopun merkit olivat nähtävissä jo kolmen viikon kuluessa, mutten niitä silloin osannut lukea.
Vain reilu kuukausi, niin juttu oli ohi mielestäni ikävimmällä mahdollisella tavalla. Mies kirjaimellisesti katosi elämästäni kuin maan nielemänä. Minä sinnikkäänä tyttönä sain lopulta selville hänen kaverinsa kautta, että hän on elossa, mikä sinänsä oli kiva uutinen. Viimeinen asia minkä hän nimittäin oli minulle viestittänyt oli, että hän on menossa pilkille. Mistä minä olisin voinut tietää, jos hän vaikka hukkui sillä reissulla. Mutta ei. Hän olikin vain puhdas kusipää. Paitsi ettei ollutkaan. Se pää tuskin on päihteetöntä päivää nähnyt vuosikausiin.
Luojan kiitos selvisin tuosta kokemuksesta vain sydänsuruilla. Katastrofin ainekset olivat nimittäin siinä suhteessa kasassa, sillä mies paljastui lopulta huumeiden käyttäjäksi ja diileriksi... ja aikamoiseksi naisten mieheksi. Luojan kiitos en suostunut seksiin ilman ehkäisyä, vaikka hän kovasti yrittikin minua siihen taivutella.
Valitettavasti lankesin hänen jälkeensä hänen kaveriinsa... Siitä lisää täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.