Totuuden treffit - rehellisyys kannattaa ja totuus kantaa

Saatiin taas yksi uusi mielenkiintoinen ohjelmaformaatti parinhakuohjelmien jatkoksi: Totuuden treffit. Ohjelma tulee Yleltä, joten jaksot ovat katsottavissa Areenasta.

Katsoin itse vasta ensimmäisen jakson eilen ja yllätyin ohjelman kiinnostavuudesta. Mikäs sen mukavampaa kuin kurkistaa muiden elämään, ikään kuin kulissien taakse.

Ohjelmassa kaksi toisilleen tuntematonta tapaa toisensa kuusien treffien merkeissä. Joka treffeillä toinen pareista kertoo salaisuuden itsestään. Salaisuuksien jälkeen heidän pitää päättää haluavatko vielä tavata toisiaan.

Kumppanin kanssa sitten mietittiin mitkä olisivat meidän kolme salaisuutta. Ohjelmassa esitetyt salaisuudet eivät toki kaikki mielestäni olleet salaisuuksia, ainakin niillä kriteereillä miten itse salaisuudet ymmärrän. Itse näkisin salaisuudet ennemminkin luurankoina kaapissa, sellaisina asioina, mitä ei ainakaan koko kansan julkisuuteen halua tuoda, eikä ehkä lähimmillekään ystäville ja sukulaisille halua kertoa. Ohjelmassa esitettiin salaisuuksina niin harrastukset, intohimot kuin myös uskonnollisuus ja henkisyys.

Ainoa mistä en pitänyt oli se, että ohjelmassa esiintyville henkilöille annettiin omat hashtagit kaavalla TTetunimi eli ekassa jaksossa TTRiina ja TTAntti. Ovathan ohjelmaan osallistuneet toki lähteneet omasta tahdosta julkisuuteen tämän ohjelman myötä, mutta minusta on älytöntä lietsoa keskustelua heistä. Se nyt on tunnettua, että julkinen keskustelu voi olla aika raadollista, joten miksi yllyttää ihmisiä siihen. Ohjelmaa ja siihen osallistuneita nyt olisi voinut kommentoida ihan ohjelmankin hashtagilla. Minusta se olisi riittänyt mainiosti.

Mielenkiinnolla toki katson loputkin jaksot, ja toivon, että deittailevat sinkut ottavat tästä ohjelmasta onkeensa ja uskaltavat paljastaa omat salaisuutensa mahdollisimman pian. Toki, jos ensin antaa toisen rakastua itseensä ja kertoo vasta sitten salaisuutensa, niin se ei välttämättä vaikuta enää niin paljoa. Toisaalta, jos asialla ei olisi muutenkaan vaikutusta, niin mielestäni olisi reilua paljastaa se jo heti alkuunsa. Siinäkin mielessä salaisuus olisi reilua kertoa heti, sillä jos kyseessä olisikin asia, jota toinen ei voi hyväksyä, ei tule sitten turhaan käytettyä aikaa sopimattomaan kumppaniin. Siinä voi myös kokea itsensä huijatuksi, jos toinen kertoo jotain oleellisen tärkeää vasta hetken seurustelun jälkeen.

Nykyisen miehen kanssa luurangot otettiin esille jo ennen kuin edes alettiin virallisesti seurustella. Minun osaltani exäni vielä viimeisteli asian kertoessaan uudelle kumppanilleni mitä kaikkea minussa on hänen mielestään vikana. Onneksi minä olin jo ehtinyt kertoa kaiken, joten ei tullut mitään uutta tietoa siinä loanheitossa. Siitäkin tilanteesta selvisin siis pelkällä säikähdyksellä, kun olin itse rohkeasti ja avoimesti kertonut itsestäni ja menneisyydestäni.

Hyvä suhde kuitenkin perustuu mielestäni totuuteen ja rehellisyyteen. Valheesta kiinni jääminen vain rikkoo ja tuhoaa. Minusta, vaikka totuus joskus satuttaakin, pääsee rehellisyydellä aina pidemmälle, tai ainakin aiheuttaa vähemmän tuhoa.

Häpeän leima eron jälkeen

Päällimmäisenä tunteena on häpeä, kun mietin edellistä parisuhdettani. Mietin, miten saatoin olla niin tyhmä. Miten en nähnyt? Miten en tajunnut?

Näistä ajatuksista käsin ei ole kovin mukava kirjoittaa blogia, jonka teemana on onnellinen parisuhde. Kuvittelin eläväni onnellisessa parisuhteessa, mutta kyse olikin harhasta, ison kokoluokan illuusiosta.

Eniten ehkä kuitenkin satuttaa se mitä olen kuullut jälkikäteen. Kaikki se mitä mies on sanonut minusta kavereilleen meidän suhteen aikana. Kaikki se mitä hän on tehnyt, kertomatta koskaan minulle. Häpeän itseäni miehen kavereiden edessä. Mitä hekin minusta ajattelivat ja ajattelevat? Annoinko heille esimerkin kuinka helppoa on naruttaa ja kusettaa blondia? Nauroivatko he minulle selkäni takana; sille kuinka naiivi ja helppouskoinen olen, kun uskoin sen mitä mies minulle sanoo? Näinkö helppo minua on kusettaa?

Kaiken tuon jälkeen joudun rakentamaan uudestaan uskoni miehiin. Miten luottaa nykyiseen miesystävääni, ettei hän petä minua samalla tavalla? Mistä sen tietää, onko toinen oikeasti tosissaan, vai olenko hänelle vain ajanviete ja leikkikalu, kunnes parempi leikkikalu osuu kohdalle?

Aika parantaa haavat

Onneksi aika parantaa haavat. Nyt on jo huomattavasti parempi olo kuin reilu pari kuukautta sitten. Nyt olen jo alkanut antaa itselleni anteeksi. Annan itselleni anteeksi, että rakastuin väärään mieheen. Annan itselleni anteeksi, että annoin intohimon sokaista.

Elämässä on uskallettava ottaa riskejä

Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että annan itseni jälleen uskoa rakkauteen. Annan itseni uskoa ihmisiin ja heidän hyvyyteensä. Jos joukossa on yksi homeinen yksilö, se ei tarkoita että kaikki ovat pilalla, ei edes se viereinen. Homeessa kuitenkin on se paha, ettei se välttämättä näy päällepäin. Ilman näkyvääkin hometta voi joutua kärsimään homemyrkyn vaikutuksista. Elämässä on kuitenkin välillä uskallettava ottaa riskejä. Toistaiseksi nykyinen suhteeni on vielä onnellinen, ja vaikuttaa hyvältä ja terveeltä suhteelta. Toivotaan, että näin on jatkossakin.