Miltäköhän se yksin asuminen sitten taas tuntuu? Veikkaan, että arki rullaa omalla painollaa kyllä, jos vain on töitä. Valitettavasti minut irtisanottiin työstäni toissapäivänä ja viimeinen työpäiväni on 16.12. Pelkään, että kun olemme saaneet muuttokuorman roudattua uuteen asuntooni lauantaina 13.12. ja mies on palannut maanantaina kotiinsa, voi pieni ikävä iskeä keskiviikkona kun ei yhtäkkiä olekaan enää miestä seurana eikä työtä, johon mennä kuluttamaan kahdeksan tuntia arkipäivästään ansaitakseen rahaa, jolla elättää itsensä.
Toivon ja rukoilen, että löydän pian uuden työpaikan.
Lisäksi toivon ja rukoilen, että mies pysyy elämässäni. Ettei sekin nyt jätä tämän kaiken muutoksen ja kaaoksen keskellä. Voi se omaan kotiinsa muuttaa takaisin, mutta sen suurempaa eroa en toivo enkä halua.
Kriisinpoikanen potkujen jälkeen
Siinä oli parisuhteen rauha koetuksella, kun tiistai-iltana tulin töistä kotiin saatuani tuntia aikaisemmin tietää potkuistani. Olimme sopineet renkaiden vaihdon vielä siihen iltaan.
Yritin ensin purkaa pahaa oloani kuuntelemalla musiikkia täysillä kuulokkeilla. Mies yritti hieman kysellä miksi itken, mutten halunnut puhua. Pelkäsin, että jos avaan suuni, sieltä ei tule mitään kaunista, tai edes siedettävää.
Niinhän siinä kävi. Kun lopulta avasin suuni, sieltä tuli vain kaikkea rumaa, liian kovaa ja tarpeetonta ulos. En halunnut purkaa pahaa oloani mieheen, joka oli syytön, mutta valitettavasti hän joutui sen kohteeksi, kun kerran oli siinä lähellä.
Olisi niin mieli tehnyt huutaa, raivota, päästää paha olo ulos, mutta pidättelin. Pidin tiukasti suuni kiinni. Muutama lipsahdus tuli. Kaikki mitä sanoin miehelle tuli ulos erittäin ilkeään sävyyn.
Onneksi pääsimme lopulta siihen renkaiden vaihtoon, joka alkuvaikeuksien jälkeen lähti sujumaan hyvin. Sain muuta ajateltavaa hetkeksi, joten olinkin jo rauhoittunut kun vihdoin pääsimme takaisin kotiin iltapalalle.
Mitä potkujen saaminen tarkoittaa
Rauhoituttuani hieman pystyin analysoimaan miksi reagoin niin voimakkaasti potkuihin. Tottakai irtisanominen saa ja kuuluu harmittaa, muttei sen kuulu laukaista sellaisia ajatuksia, joita se minussa laukaisi.
Ensimmäinen ajatus oli, että nyt minun tulee tehdä itsemurha. Olen huono ihminen, kun saan potkut ja siksi minulla ei ole enää oikeutta elää. Enkä halua olla läheiselleni vaivaksi raha- ja toimeentulohuolieni kanssa, joten parempi vain lakata olemasta.
Toinen ajatus oli, että jos en itsemurhaa tee, niin varmasti ainakin mies jättää, koska ei hän halua olla tällaisen luuserin kanssa, joka saa potkut.
Onneksi taustalla kuitenkin oli ajatus, etten halua kuolla. En halua luovuttaa.
Mitä oikeasti haluan
Haluan vielä kokea kaikkia ihania asioita ja tunteita. Haluan muuttaa uuteen kotiini. Haluan kokea vielä monia ihania hetkiä mieheni kanssa. Haluan vielä olla onnellinen. Haluan vielä todistaa itselleni ja muille, että minullakin on syy elää.
Haluan elää onnellisessa parisuhteessa rakastaen ja tullen rakastetuksi. Haluan toteuttaa itseäni ja tehdä omalta osaltani tästä maailmasta hieman paremman elää ja olla, niin itselleni kuin muillekin.
Elämä jatkuu. Potkuista huolimatta. Tai ehkä juuri niiden ansiosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.