Onnellinen parisuhde liittyy minuun siten, että se on se mitä etsin ja löytäessäni pyrin ylläpitämään.
Blogin esittelytekstissä totean:
Tämä blogi ei ole manuaali miten minut kuuluu iskeä tai miten minua kuuluu parisuhteessa kohdella.
Tämä blogi on pohdintojani ja havaintojani parisuhteista, ihmissuhteista, kohtaamisista, vuorovaikutuksesta, käytöstavoista - ihmisten välisestä kommunikaatiosta ja mikä kaikki siihen vaikuttaa.
Inspiraationi teksteihin saan siitä mitä luen, näen, kuulen ja itse koen.
Jos teksteistä on sinulle jotain apua, ne kenties herättävät sinut ajattelemaan jotain asiaa eri tavalla kuin aikaisemmin, olen kiitollinen.
Minusta jokainen on ansainnut olla onnellinen. Niin yksin kuin parisuhteessakin. Kirjoittaminen on minun tapani etsiä ja löytää kestävä onni parisuhteessa ja jakamalla tekstini julkisesti toivon, että pohdinnoistani voi olla apua sinullekin pysyvän onnen löytämisessä.
En siis ole väittänyt, että toimisin ideaalisti tai että menneet suhteeni olisivat olleet ideaaleja tai että edes nykyinen suhteeni olisi sellainen. Olen etsimässä ja oppimassa niin kuin moni muukin tämän pallon tallaaja.
Toisessa palautteessa sanottiin: "Tunnut olevan aivan äärimmäisen törkeä mimmi... Ensin teet tuollaisen "melko" törkeän vedon ja sitten vielä kirjoitat siitä nettiin. Jos tämä oikeasti on totta, niin suosittelen hoitoon hakeutumista."
Tähän en voi muuta todeta kuin että elämä oikeasti on tarua ihmeellisempää. Välillä se oikea elämä muistuttaa huonoa romanttista elokuvaa tai tv:n saippuasarjaa. En tietenkään ole ylpeä tapahtuneesta, josta kerroin edellisessä tekstissä. Mutta koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, minun ei auta kuin ottaa opiksi ja katsoa eteenpäin, ja pyrkiä jatkossa toimimaan fiksummin.
En kuitenkaan ole ainoa maailmassa, tai edes Suomessa, joka on vaihtanut kumppaninsa tämän kaveriin tai muuhun läheiseen. Sitä sattuu, varmasti paremmissakin piireissä. Minusta se on aika luonnollistakin. Kaveripiirissä ihmisiä yhdistää yleensä samanlaiset arvot, harrastukset ja/tai kokemukset. Kun joku tuo kaveripiiriin uuden kumppaninsa, tämä pääsee tutustumaan moniin samanhenkisiin ihmisiin ja ajan myötä voi ilmetä, että joku puolison kavereista onkin sopivampi kumppani kuin se, joka hänet alun perin siihen piiriin toi.
Parisuhteessa koeajalla
Tapaukseeni ei nyt liittynyt edes avio- tai avoliittoa taikka lapsia. Ero oli siten helppo toteuttaa. Emme olleet vielä sitoutuneet toisimme sen syvemmin. Exäni toimi suhteen tehokkaana jarruna. Hän oli selvästi ilmaissut, että olen koeajalla. Onko se reilua parisuhteessa? Monet minua fiksummat sanovat, että rakkaus ei ole tunne vaan päätös. No, kohdallani päätöstä ei oltu vielä tehty.
Jos exäni olisi rakastanut minua ja ollut tosissaan suhteeni, todennäköisesti olisimme vielä yhdessä. Silloin en olisi edes huomannut muiden miesten olemassa oloa, sillä olin hulluna häneen. En malttanut odottaa yhteistä tulevaisuuttamme.
Ongelmana vain oli, ettei hän nähnyt meillä yhteistä tulevaisuutta. Hän odotti minun muuttuvan joksikin toiseksi - ehkä enemmän hänen exänsä kaltaiseksi ja sehän me tiedetään mitä siitä tulee: ei yhtään mitään. Et voi muuttaa toista tai odottaa hänen muuttuvan - voit muuttaa vain itseäsi.
Ja sitä minä teen päivittäin - yritän muuttaa itseäni paremmaksi ihmiseksi, kumppaniksi, ystäväksi... ja olen vielä matkalla. Ja minusta alkaa tuntua, että se matka on koko elämän mittainen...
P.S. Palautteen antajille kiitokset inspiraatiosta. Palautteet luettuani itkin ensin, sitten pyyhin kyyneleet, keitin kupin teetä ja ryhdyin kirjoittamaan - tuloksena tämä teksti. Jään pelonsekaisin tuntein odottamaan lisää "inspiraatiomateriaalia"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.