Yleensä kun mies nousee, teen hänelle aamiaista. Tällä kertaa aloitin vain sättimisen. Maanantaina hän vielä teki itselleen aamiaisen ja söi sen, mutta tiistaina hän noustuaan kävi vain aamupesulla, puki ja lähti niin pian kuin vain pystyi. Ehdin vain kolme syytöstä heittää hänen niskaansa ennen kuin ulko-ovi pamahti hänen perässään kiinni.
Eilen hänen lähdetyttään totesin olevani tajuttoman väsynyt. Silmäluomia painoi ja teki mieli vain painua pehkuihin, vaikka olin juuri herännyt ja töitä piti ruveta tekemään. Tämän olotilan todettuani päätin, että ensi yönä nukun kunnon yöunet, ja niin tein.
Hyvin nukkunut tyttöystävä on onnellinen tyttöystävä
Laitoin herätyksen soimaan vasta kello kahdeksaksi, jolloin mies piti herättää. Heräsin kuitenkin jo varttia vaille nukuttuani riittävästi. Ero olossa edellisiin aamuihin verrattuna oli mieletön.
Tänä aamuna toimin jälleen normaalisti. Herättelin miestäni hellästi jalkapohjahieronnalla. Katoin aamiaisen valmiiksi pöytään, joten kun hän tuli aamupesulta, hän pääsi suoraan syömään.
En lähtenyt yhtään ajattelemaan mikä kaikki meidän suhteessa on pielessä, vaan keskityin vain omiin juttuihini ja varmistin, että mies saa hyvän alun päivälle. Näin annoin paremman alun meidän molempien päivälle.
Vältä päätösten tekoa väsyneenä
Kun voin todeta riittävän unen olevan näin iso tekijä jo meidän kahdenkeskisessä suhteessa, onko se mikään ihme, kun vanhemmat eroavat lasten ollessa pieniä. Ihan kun siinä ei olisi jo tarpeeksi haastetta, kun ei olla enää kahden. Lisäksi uudesta elämäntilanteesta pitäisi yrittää selvitä liian vähillä yöunilla. Jos kumpikaan ei saa nukuttua, ero on jo aika lähellä, mikäli ei muista erästä perussääntöä.
Päätöstä erosta ei saisi tehdä riitatilanteessa eikä muussakaan poikkeustilanteessa: ei väsyneenä, ei nälkäisenä, ei kiukkuisena, ei stressaantuneena… Päätökset parisuhteen tulevaisuudesta tulisi tehdä hyvin levänneenä, ravittuna ja hyvillä mielin. Voi olla vaikeaa päästä tuohon tilaan pienten lasten vanhempina, joten ehkä päätöstä parisuhteen jatkosta ei pitäisi tehdä lainkaan lasten ollessa pieniä.
Kun lapset on hankittu, heille taataan hyvä alku elämälle. Eronneet vanhemmat eivät ole hyvä alku.
Jos joku väittää, että ero oikeasti oli oikea ratkaisu, voidaan kyseenalaistaa, oliko tämän pariskunnan sitten järkevää ylipäänsä lähteä hankkimaan jälkikasvua. Ei mielestäni, jos ero on väistämätön lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Jokainen lapsi on ansainnut vanhemmat ja perheen - onnellisen perheen.
Jokainen on ansainnut olla onnellinen, joten jokainen on ansainnut kunnon yöunet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.