Jos uskaltaisin puhua rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
Jos tietäisin vähemmän rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
(Teen parhaani ollakseni sun rakkauden arvoinen.
Teen parhaani, että mä olisin ihana lisä sun elämääsi enkä rasite tai riippakivi.)
Haluan tutkia mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.
Haaveilen jaetusta arjesta, yhteisestä kodista.
Siitä, että voin iltaisin nukahtaa syliisi ja herätä joka aamu viereltäsi.
Siitä, että aamuisin syödään yhdessä Happy-kappaleen tahdissa.
Siitä, että iltaisin istutaan keittiössä teemukien kanssa maailmaa parantaen.
Siitä, että voin joka päivä katsoa sua silmiin ja osoittaa rakkauteni.
Ja jos jokin huolettaa, voin vain tulla sun luo, käpertyä sun lämpimään syliin ja kaikki on taas hyvin. Sun käsivarsien sisään ei maailman murheet yllä. Sun sylissä olen turvassa. Siellä mun on hyvä olla.
Haluan olla sun kanssa tänään. Ja haluan lupauksen huomisesta, jotta mun sydän voi mennä levollisena nukkumaan.
Ylihuomista sun ei tarvitse luvata, koska kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. En kuitenkaan usko, että se mun rakkautta sua kohtaan veisi mennessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.