Minulla ei ole mitään fetissiä ruskeita silmiä kohtaan.
Itseasiassa en ole koskaan liiemmin välittänyt ruskeista silmistä. Minusta taivaansiniset silmät ovat kauniit. Vihreätkin silmät ovat upeat. Mutta ruskeat... Ei sytytä.
Loogista sitten onkin, että kolme viimeisintä miestä ovat olleet kaikki ruskeasilmäisiä. Mutta sitäpä se kai on, kun olen nyt kallistunut Suomen rajojen ulkopuolelle.
Ensimmäinen oli Suomen kansalaisuuden saanut maahanmuuttaja, seuraavana suomalainen maahanmuuttajan jälkeläinen ja nyt uusin ihastukseni on elämäni ensimmäinen ulkomaalainen mies. Kutsutaan häntä nyt vaikka tästä eteenpäin latinoksi.
Hänellä on niin tummat silmät, että pupilleja on vaikea, jopa mahdoton erottaa iiriksestä. Yritä siinä sitten tiirailla, ovatko pupillit laajentuneet, mikä kuulemma on merkki ihastuksesta.
Mutta kaipa ihastumisen voi sitten havaita myös jonkin toisen ruuminosan laajentumisesta...
Sen joudun kyllä myöntämään, että latino vie nyt tätä Suomi-neitoa - ja lujaa.
Olisiko tässä nyt vihdoin se herra oikea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.