Parempaa ei enää löydy

En voi sille mitään, mutta olen jälleen koukussa Temptation Island -ohjelmaan. Minusta se vain on mielenkiintoinen konsepti.

Toisaalta taas Suomen Bachelor ei vain nappaa. Yritin kahteen eri otteeseen aloittaa toisen tuotantokauden katsomisen, mutta en jaksanut kummallakaan kerralla katsoa edes yhtä jaksoa loppuun. Kun vielä tietää, miten ensimmäisellä kaudella kävi, vähentää se kiinnostusta entisestään. On mielestäni kuitenkin aika epätodennäköistä, että tuosta pienestä porukasta löytyisi juuri se oikea kumppani.

Toisaalta on ehkä sitten ristitriitaista, että rakastan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Siinähän ei edes pääse tekemään mitään valintaa, vaan joku on jo tehnyt valinnan puolestasi.

Mutta ehkä kuitenkin etukäteen tehty valinta on parempi kuin runsaudenpula, jossa valintaperusteet voivat heilahtaa huonoon suuntaan.

Se, että joutuu valitsemaan, kenen kanssa haluaa olla, kun useampi henkilö kilpailee huomiosta, ei ole niin normaali tilanne.

Helpompihan se on päättää, haluaako olla tämän ihmisen kanssa vai ei. Sitähän se on, kun deittailee.

Temptation Islandissa palataan myös peruskysymyksen äärelle. Haluanko olla valitsemani kumppanin kanssa vai en. Onko hän minulle se oikea, vai voiko olla jotain parempaa?

Ennen itsekin uskoin, että aina voi olla jotain parempaa, mutta nyt epäilen.

Nyt en enää usko, että löytyy mitään parempaa maailmalta.

Vielä muutama päivä sitten tämä tilanne oli ideaali, mutta nyt se tuntuu todella tuskalliselta.

Silloin kun sinulla on maailman paras kumppani rinnallasi, kaikki on ihanaa. Mutta silloin kun hän ei enää ole rinnallasi, se tuntuu maailmanlopulta. 

Vapusta ei tullut ihan sitä mitä toivoin, mutta uskon, että selviän tämän päivän yli.

Kunhan en anna itselleni aikaa ja mahdollisuutta ajatella, kaikki on ihan hyvin. Mutta jos pysähdyn hetkeksikin ajattelemaan, mitä meillä oli ja mitä meillä olisi voinut olla tulevaisuudessa, maailmani särkyy ja padot aukeavat.

Toivon todella, että sinun vappusi menee iloisemmissa tunnelmissa.