Hirviö peilissä
Kun treffien aamu valkeni, minua otti päähän ja pahasti. Ensinnäkin minulla oli lämpöä ja kurkku kipeä. Great.
Toisekseen minulla oli vuosisadan isoin finni. Keskellä naamaa. Sellainen loistavan punainen valtava paukama, jota ei peitä millään taikavoiteellakaan. Ei ole tietääkseni olemassa voidetta, joka hävittäisi finnin tilavuutta. Peittää voi, muttei kadottaa. Katsoin epäuskoisena peiliin, että mitä ihmettä mä nyt teen.
Teki mieli käpertyä peiton alle sänkyyn ja jäädä kotiin.
Pakotin kuitenkin itseni treffeille. En kehdannut enää perua tai siirtää, koska ajan sopiminen oli ollut jo muutenkin hankalaa, ja olin jo ainakin kerran siirtänyt ja kerran perunut.
Juuri ennen kotoa lähtöä ajattelin, että jos en kelpaa tällaisena, niin sitten en kelpaa. Se ei ole minun menetykseni vaan hänen.
Treffiohjelma
Yllätysohjelmassa oli luistelua Rautatientorilla - aivan loistavaa! Mä rakastan luistelua! Olin onnellinen.
Mutta tästäkin ohjelmasta oli sitten ikäviä seuraamuksia….
Luistelun jälkeen menimme teelle. Kävin naisten huoneessa ennen pöytään istahtamista ja kauhistuin peiliin katsoessani. Naamalle nyt ei ollut enää mitään tehtävissä, mutta voihan…
Hikeä pukkaa
Minulla oli tullut hiki luistellessa, koska en ollut lainkaan pukeutunut sellaista aktiviteettia varten. Hikoilun seurauksena minulla oli märät kainalot. Eikä mitenkään vähän, vaan todella näkyvästi. Pinkissä tunikassa isot märät kainaloläiskät. Teki mieli vajota maan alle.
Mietin hetken, että yritänkö jotenkin peittää ne. Asetella paidan ja itseni niin, etteivät ne näy. Vai otanko avoimen linjan, kerron ja näytän ja toivottavasti nauretaan yhdessä… Valitsin ensimmäisen hankalamman vaihtoehdon eli yritin peittää hikoilun merkit.
En tiedä miten onnistuin, mutta olo oli aivan älyttömän tukala. Ensinnäkin piti toivoa, että älä ainakaan katsoa minua silmiin tai näet mun epämuodostuneen nenän. Toisekseen piti toivoa, että älä ainakaan katsoa mua sinne "toisiin silmiin" tai näet mun märät kainalot.
Kato vaikka mun kynsiä! Joo, vaikka sekin tuntu epämiellyttävältä, niin oli se parempi vaihtoehto kuin silmiin katsominen.
Kun kaikki menee pieleen - tai ainakin melkein kaikki
Oloni treffeillä oli kaikkea muuta kuin loistava. Olin puolikuntoinen, naama oli kaikkea muuta kuin täydellinen, ja olin hiestä märkä… Kaikki nämä asiat kyllä musersivat tehokkaasti itsevarmuuttani. En osannut rentoutua. Jumitin. Mutta hän onneksi totesi, että olen söpö, kun olen jumissa. Jotain positiivista sentään.
Kaikesta tästä huolimatta, hän haluaa nähdä minut vielä toistamiseen. Sen voisi ajatella olevan aika hyvä merkki, jos toinen haluaa nähdä uudestaan senkin jälkeen kun toinen on ollut huonoimmillaan.
No ei, kyllä mä varmasti voin kamalampikin olla. Kyllä, ehdottomasti. Kysykää vaikka mun ex-mieheltä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.