Aikataulutin elämäni miehen aikataulujen mukaan. Kun hänellä oli vapaata, minäkin järjestin vapaata. Kun hän oli kotona, minäkin olin kotona riippumatta siitä, olisiko minulla silloin ollut jotain omaa menoa tai harrastusta vai ei. Kun mies valvoi yömyöhään, minäkin valvoin, vaikka nukkumaanmenoaikani olisi mennyt jo tunteja sitten ja olin kuoleman väsynyt.
Rakkauspäivystin. Päivystin huomionosoituksia. Päivystin hetkiä, jolloin puoliso haluaisi viettää aikaa minun kanssani eikä tv:n, tietokoneen, lehden tai jonkin muun parissa.
Päivystin rakkautta. Päivystin rakkaudenosoituksia. Ja unohdin siinä rakkautta janotessa oman elämäni ja huolehtia omista tarpeistani.
Nyt ei tarvitse päivystää
Nyt nautin elämästäni, kun ei tarvitse päivystää. Ei ole ketään, jolta odottaa viestiä. Ei ole ketään, keltä odottaa soittoa. Ei ole ketään, ketä odottaa kotiin. Ei ole ketään, ketä odottaa illalla vierelle nukkumaan.
Olen yksin. Ja nautin siitä. Nyt minulla on kaikki aika omille tarpeilleni. Voin mennä jumppaan milloin haluan. Voin katsoa elokuvaa milloin haluan. Voin lähteä lenkille milloin huvittaa. Ja ennen kaikkea, menen nukkumaan silloin kun itse haluan, eikä tarvitse odottaa ketään vierelleni.
Päivystyksen uudelleenavaus?
Nyt minua periaatteessa pelottaa rakastua. Minua pelottaa, että rakastuminen tarkoittaa omista unelmista luopumista, omasta ajasta luopumista, omista tarpeista luopumista.
Mutta onko se rakkautta, jos se vaatii minulle tärkeistä asioista luopumista? Onko se rakkautta, jos en pysty enää ylläpitämään minulla sopivaa unirytmiä? Onko se rakkautta, jos luovun harrastuksista vain sen takia, kun toinen ei valmis luopumaan omistaan ja haluan, että meillä on edes joskus yhteistä vapaa-aikaa? Onko se rakkautta?
Toivottavasti ei. Nimittäin jos on, en halua sellaista rakkautta.
Läsnäoloa yhdessä
Ehkä etsin niin kauan kunnes löydän rakkauden, joka ei vaadi minulta unelmista luopumista. Joka ei vaadi minulta omasta elämästä ja omista harrastuksista luopumista.
Sellaista rakkautta, joka on vain mukava lisä elämääni. Hyviä tunteita, hyviä ajatuksia, yhteisiä kauniita unelmia - ja etenkin niitä yhteisiä kauniita läsnäolon hetkiä toisillemme. Sellaista rakkautta etsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.