Mä annan sulle mahdollisuuden. Käytä se tai luovu siitä.
Mä annan sulle kaksi kuukautta. Käytä se tai luovu siitä.
Mä annan sulle elämän. Käytä se tai luovu siitä.
Mitä menetettävää sulla on? Sun elämä?
Siitähän sä juuri olet luopumassa, joten ei sulla ole mitään menetettävää.
Ei mitään menetettävää.
Miksi siis luovut?
Miksi luovutat ilman syytä?
Miksi et mieti sitä mitä voit saada?
Mitä voit ansaita?
Mitä voit kokea?
Miksi olisit valmis luopumaan siitä kaikesta, mitä voit mahdollisesti kohdata?
Miksi luovuttaa, kun et ole vielä hävinnyt?
Häviön mahdollisuus on aina olemassa.
Miksei siis voi puristaa loppuun saakka?
Miksei mennä eteenpäin niin kauan kun pystyy?
Miksei voi yrittää loppuun saakka?
Miksi luovuttaa?
Välttääkseen häviön tuskan?
Kyllä luovuttaminenkin sattuu. Se sattuu vielä enemmän kuin häviäminen.
Luovuttaminen nakertaa sielua pala kerrallaan, polttaa sen karrelle.
Lopulta jäljelle jää vain kärsivä sielu, joka värisee yksinään palellen.
Jäljellä on vain kylmyys ja yksinäisyys.
Täydellinen merkityksettömyys.
Kunnes paikalle tulee toinen värisevä, paleleva, yksinäinen sielu.
Yhdessä te ette ole enää yksin.
Voitte lämmittää toinen toisianne.
Saatte värinän laantumaan, lopulta kokonaan lakkaamaan.
Paraneminen voi alkaa.
Kaksi sielua.
Yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.