Miehellä on takana puoli vuotta kestänyt onoff-suhde. Naisella on takana kaksi kuukautta kestänyt tuore suhde.
Mies on yrittänyt päättää omaa suhdettaan jo muutamia kertoja. Nainen koki edellispäivänä saman kohtalon, kun hänen kumppaninsa yritti päättää suhteen.
Nainen ansaitsee jotain parempaa
Mies kokee, että hänen tyttöystävänsä ansaitsisi jotain parempaa. Jonkun, joka on samanlaisempi kuin hän.
Nainen sai kuulla samat sanat omalta miesystävältään. Hänkin kuulemma ansaitsee jotain parempaa.
Miten niin? Millä perusteella?
Miksi miehet tekevät näin? Yrittävät purkaa parisuhteen sillä perusteella, että nainen ansaitsee jotain parempaa, ja sitten kuitenkin jatkavat suhdetta.
Ensinnäkin miksi mies ei ajattele olevansa paras asia mitä nainen on kohdannut? Huono itsetunto?
Toisekseen, mistä muka mies voi tietää mikä olisi parempaa naiselle?
Kolmannekseen, miksi he eivät voi sanoa todellista syytä? Sellainen varmasti on olemassa. Onko takana jotain muuta, mitä he eivät vain halua tai uskalla sanoa? Joku toinen peruste tulisi olla olemassa, koska tuo syy ei kelpaa naisille parisuhteen purkuperusteeksi.
Minun elämäni, minun unelmani, minun suunnitelmani
Oma miesystäväni oli jopa hahmotellut unelmieni elämän. Hän oli miettinyt mikä olisi parasta mitä minulle voisi nyt tapahtua. Ja tämä ei sisältänyt häntä.
Hän ajatteli, ettei voi auttaa minua unelmieni toteuttamisessa. Kysyin, mikä tämä minun unelmani sitten hänen mielestään on.
Oli mielenkiintoista kuulla, mikä minun elämäntehtäväni on toisen mielestä. Mielestäni se on kuitenkin minun asiani selvittää ja toteuttaa. Kukaan muu ei voi tulla minulle sanelemaan, mikä on minun unelmaelämäni ja miten minun tulisi se saavuttaa.
Miehelle jotain parempaa
Toki itsekin ajattelen, että nykyinen kumpppanini voisi saada jotain parempaa. Tottakai. Aina löytyy joku kauniimpi, terveempi, paremmassa fyysisessä kunnossa oleva, vähemmän draamakuningatar, fiksumpi... Mutta että kaikki nämä samassa paketissa? Epäilen. Olen kyllä sen verran ainutlaatuisen ihana pakkaus ;-)
Toisaalta, mitä sitten vaikka tällainen ihannekumppani olisikin olemassa? Mies on nyt minun kanssani. Kukaan ei myöskään ole kirkossa kuuluttanut, että hän koskaan löytää tätä parempaa versiota minusta, tai jos löytääkin, että tämä olisi vapaa, ja haluaisi olla tämän miehen kanssa.
Miksi luopua paremman toivossa?
Tottakai kannattaa luovuttaa, jos suhde ei oikeasti toimi. Jos oikeasti kokee, että puuttuu jotain tärkeää tai parisuhteessa on jotain, mitä ei todellakaan halua siinä olevan.
Mutta jos kaikki on hyvin? Kaikki toimii? Suhde yksinkertaisesti toimii ja näyttää, että se voisi johtaa yhteiseen tulevaisuuteen. Miksi sabotoida se sillä, että ehkä voisi löytyä joku parempi.
Onni nurkan takana?
Mieheni oli ajatellut, että jos hän nyt jättää minut, löydän pian toisen miehen, joka on halukas ja valmis perustamaan heti perheen kanssani ja on vielä kaiken lisäksi varakas, joten rahahuoleni on kuitattu loppuelämäksi. Eikö kuulostakin hyvältä? Kuinka monelle on tällainen mies tullut nurkan takaa vastaan? Ja vielä sellaisessa paketissa ja muodossa, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi?
Minä en ole sellaista vielä löytänyt, joten on nyt hieman vaikea uskoa, että sellainen nyt noin vain kävelisi vastaan, kun tästä suhteesta luopuisi. Toki, se on mahdollista, mutta kuulostaa vain todella epätodennäköiseltä.
Onni on jo käsillä
Eikö hän voisi ajatella vaihtoehtoa, että olen jo löytänyt unelmieni miehen? Hänet.
Riippumatta siitä, vaikka hän ei nyt olekaan se haaveilemani sinisilmäinen prinssi, joka kurvaa pihaan Audillaan ja hukuttaa minut euroihin.
Hän on jotain paljon parempaa. Jotain ihanempaa. Jotain sellaista mitä en ole ikinä osannut kuvitellakaan.
Miksi emme voisi nyt vain elää tässä hetkessä? Nauttia siitä mitä meillä nyt on? Pitää tästä onnesta kiinni kynsin ja hampain? Jos tämä suhde ei ole enää sitä mitä haluamme viikon, kuukauden tai vuoden päästä, voimme sitten vaihtaa itse kukin parempaan.
Mutta jos en nyt koe tarvetta vaihtoon, miksi vaihtaa? Niinhän sitä sanotaan, ettei se vaihtaen parane. Jos nyt kerrankin uskoisin tuota sananlaskua. En nimittäin halua vaihtaa, ja olen valmis taistelemaan tämän onnen puolesta. Sodassa ja rakkaudessahan kaikki on sallittua. Minä en luovuta. Minä taistelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.