Ne silmät <3
Ne kasvot <3
Jokin niissä veti minua vahvasti puoleensa. Ja vetää yhä edelleen, aina vain voimakkaammin.
Ihan sama kuinka kiukkuinen olen tai suuttunut hänelle, kun näen hänet, kaikki negatiivisuus haihtuu kuin taikaiskusta pois. Kun näen ne silmät, pääsen johonkin sellaiseen tilaan, jossa on vain hyvä olla. Siinä tilassa ei ole mitään ongelmia, ei mitään murheita, on vain lämpöä, kauneutta ja hyvää oloa. On vain. On. Toisaalta siinä tilassa ei ole mitään ja toisaalta siinä on kaikki. Sitä on vaikea selittää, mutta tuolta se tuntuu.
Aasialainen jumalani
Silmien ja kasvojen lisäksi, olen myös täysin hulluna hänen kroppaansa. Rakastan sitä juuri sellaisena kuin se on. Minusta hän on täydellinen. Ja voin sanoa, etten ole koskaan aikaisemmin tuntenut tällaista ketään muuta kohtaan. Kenenkään muun vartalo ei ole kiehtonut minua samalla tavalla. Kenenkään muun vartaloa en ole hyväksynyt vastaavalla tavalla. Tiedät varmaan nämä kreikkalaiset jumalapatsaat. Kutsun miestäni aasialaiseksi jumalakseni. Ja palvon maata hänen jalkojensa alla ;-)
Peiton alla pimeässä lauantai-iltana
Olen jopa hämmästyksekseni huomannut, etten halua harrastaa hänen kanssaan seksiä pimeässä. Haluan aina valot päälle. Haluan nähdä hänet. Se on iso osa nautintoa. Haluan katsoa rakkaani silmiin ja kasvoihin, nähdä kun hän nauttii, ja saada heijastuksena rakkautta takaisin päin. Haluan tuntea hänen ihonsa omaani vasten ilman mitään kankaita välissä. Haluan tuntea hänet joka solullani ja kaikilla aisteillani.
Silmät sielun peili
Voin rehellisesti sanoa, että hänen silmänsä on se mistä pidän eniten. Ilman silmiä hän on sieluton. Ilman silmiä hän ei ole se mies, johon rakastuin. Niihin silmiin kun pääsen katsomaan, kaikki on hyvin. Siihen syliin kun pääsen käpertymään, kaikki on hyvin. Mitä muuta nainen voi toivoa?
"Olisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.