Rakkaus on vapautta

Eilen illalla miesystäväni halusi lähteä kaverinsa kanssa Helsingin yöelämään pokaamaan naisia tälle sinkkukaverille.

Niinpä. Mitä itse sanoisit, jos puolisosi haluaisi lähteä kaupungille pokaamaan?

Minä en sanonut mitään. En antanut kotiintuloaikaa. En muistuttanut mistään sovituista parisuhteen pelisäännöistä, enkä ruvennut keksimään uusia sääntöjä siihen hätään. En kysynyt, että rakastathan mua. En sanonut, että tee vain mitä tahtoisit itsellesikin tehtävän. En sanonut, että muista käyttää ehkäisyä, enkä mitään muutakaan hölmöä.

Kysyin vain, että mihin te menette. Enkä siihenkään saanut vastausta, kun eivät tienneet. Mies vain sanoi minulle, että yrittää pysyä kovana, jonka sitten tahallaan ymmärsin väärin, jotta saimme vielä hyvät naurut.

Mies lähti, ja minä jäin kotiin lukemaan hyvää romaania. Ja luin. Ja luin. Ja luin niin kauan kunnes romaani loppui.

Voisi kuvitella, että päässäni olisi pyörinyt kaiken maailman kauhuskenaariot, että mitä mieheni on tekemässä, mutta ei. Ainoa asia mikä minua mietitytti oli, että moneltakohan hän tulee kotiin, että pääsen nukkumaan, sillä saan todella huonosti unen päästä kiinni ilman häntä. En edes pitänyt sitä realistisena vaihtoehtona, ettei hän tulisi kotiin. Itseasiassa tällainen vaihtoehto ei edes käynyt mielessäni, vaikka hänen kaverinsa sellaista vihjaili heidän lähtiessään.

Rakkaus on vapautta

Olen lukenut nyt Paulo Coelhon teoksia, joissa kirjailija korostaa, että rakkaus on vapautta. Rakkaus on sitä, että antaa toisen toteuttaa omia unelmiaan olivat ne sitten mitä tahansa. Rakkaus odottaa luottaen, sillä rakkaus on aina kaikkea vahvempi.

Joten jos rakkaus ei voita (houkutuksia ym.), niin silloin kyseessä ei ole se oikea rakkaus. Joten aina kun minua alkaa ahdistaa tai mieleeni alkaa tulla epämiellyttäviä ajatuksia, hoen itselleni mielessäni, että "rakkaus on vapautta, rakkaus on vapautta, rakkaus on vapautta". Minulla ei ole mitään oikeutta rajoittaa toisen tekemisiä tai menemisiä. En omista toista henkilöä. Voin vain rakastaa häntä, ja toivoa, että hänkin rakastaa minua.

Syvästi rakastava ihminen ei sano: "Sinun tulee pysyä minun rinnallani ja minun tulee pitää huolta sinusta, koska me olemme uskollisia toisillemme."
Sen sijaan hän ymmärtää, että toinen voi osoittaa uskollisuuttaan vain silloin kun on vapaa. Niinpä hän ei pelkää että tulisi petetyksi, vaan kunnioittaa toisen unelmia luottaen siihen, että rakkaus on vahvempi. Paulo Coelho, Accran kirjoitukset

Nyt ymmärrän saamaani vapautta

Kun nyt ajattelen rakkautta tästä näkökulmasta, ymmärrän paremmin ex-miestäni, joka todellakin antoi minulle täyden vapauden. Sain tehdä mitä halusin, enkä todellakaan ole ylpeä kaikesta siitä mitä tällä minulle suodulla vapaudella tein.

Uskon, näin jälkikäteen mietittynä, että ongelma oli siinä, että hän rakasti enemmän kuin minä. Minä en rakastanut häntä niin kuin aviomiestä olisi kuulunut rakastaa. Rakastin häntä kuin hyvää ystävää, en kuin tasavertaista puolisoa.

Tästä läksyni oppineena, haluan nyt rinnalleni puolison, jota rakastan myös romanttisesti, eroottisesti ja seksuaalisesti. Haluan puolison, jota himoitsen ja haluan.

Kotiinpaluu

Mies kömpi viereeni puoli neljän aikaan aamuyöllä. Olin tainnut juuri torkahtaa, mutta heräsin heti kun huoneen ovi kävi ja tarkkailin kun hän riisui vaatteitaan ja tuli viereeni.

Sen verran tokkurassa kuitenkin olin, etten ihan tarkasti muista kaikkea mitä keskustelimme. Sen muistan, että kysyin juuri ennen nukahtamistamme, että "Miltä tuntui tulla mun viereen nukkumaan?" Vastaus kuului: "Hyvältä".

Se riitti minulle. Alaston vartaloni sai tarvitsemansa lämmön miehen alastoman ihon välityksellä. Hänen vahva käsivartensa ympärilläni, pääni hänen rinnallaan. Minulla oli kaikki hyvin, kun rakkaani oli vierelläni. Ja annoin itseni vaipua uneen. Vihdoin, neljän tunnin odottamisen jälkeen.