Kerran pettäjä - aina pettäjä

Onko todella näin? Kerran pettäjä - aina pettäjä?

Minä ainakin haluan kyseenalaistaa tämän, koska olen pettänyt menneisyydessä. Useamman kerran. Mutta en koe olevani pettäjä. En ainakaan halua enää olla. Kun olen katsonut silmiin sitä tuskaa, jonka pettäminen aiheuttaa, en halua enää olla tuon tuskan aiheuttaja. En halua enää satuttaa pahimmalla mahdollisella tavalla sitä ihmistä, jota minun tulisi rakastaa eniten maailmassa. Jonka eteen minun tulisi tehdä kaikkeni.

Aihe tuli ajankohtaiseksi viime viikolla, kun luin blogitekstiä avoimesta suhteesta. Samana iltana pikkusiskoni kertoi tapailevansa varattua miestä. Olevansa toisen naisen roolissa. Minullekin tuo rooli on tuttu, enkä suosittele sitä kenellekään. Ainakin oma mielikuvani ja kokemukseni on, että useimmiten se toinen nainen jää nuolemaan näppejään. Mies kuitenkin jää alkuperäisen naisensa luokse.

Mitä on pettäminen?

Kun puhutaan pettämisestä, on mielestäni ensin määriteltävä mistä puhutaan. Mitä on pettäminen?

Mielestä jokainen pari määrittelee itse pettämisen rajat, eli minkä tekeminen tai tekemättä jättäminen on pettämistä.

Onko koskettaminen pettämistä?
Onko tanssiminen pettämistä?
Onko suuteleminen pettämistä?
Onko pettinki pettämistä? Suuseksi? Yhdyntä?

Missä menee pettämisen raja sinun suhteessasi?

Mekin puhuimme kumppanin kanssa jossain vaiheessa pettämisen rajoista, mutta nyt minusta tuntuu, että tuo keskustelu tulisi käydä uudestaan.

Toisesta näkökulmasta kun lähtee asiaa miettimään, päädyn siihen lopputulokseen, ettei asiasta tule keskustella lainkaan. Toisaalta on kuitenkin hyvä olla kartalla siitä mitä kumppani ajattelee. Onko hän esimerkiksi yksi- vai moniavioisuuden kannattaja.

Parisuhde vai pari suhdetta?

Toiset vannovat yksiavioisuuden nimiin. Kun ollaan jonkun kanssa, niin sitten ollaan. Siinä ei vilkuilla muita eikä varsinkaan tehdä mitään muiden kanssa.

Toiset taas suhtautuvat asiaan vapaammin. Kuka minä olen rajoittamaan toista ihmistä? Jokainen yksilö on vapaa tekemään mitä tahtoo. Jos hän tahtoo vain olla minun kanssani, hyvä. Jos hän tahtoo olla muidenkin kanssa, niin kuka minä olen häntä rajoittamaan? Eikö aito, oikea rakkaus ole juuri vapautta? Vapautta antaa toisen olla ja tehdä juuri sitä mitä hän haluaa?

Parisuhde - vapaus vai vankeus?

Miten määritellään parisuhde? Onko se vapautta? Vai onko se vapautta rajoittavaa vankeutta?

Kun mietin asiaa nyt omasta näkökulmastani, en koe pienintäkään halua tai tarvetta tehdä mitään jonkun toisen miehen kanssa. Menen mieluiten oman mieheni viereen nukkumaan, suutelen hänen huuliaan, harrastan hänen kanssaan villiä seksiä. Jopa unelmissani ja fantasioissani olen mieheni kanssa. Hän on parasta mahdollista masturbaatiomateriaalia mitä voi olla.

Näin minä ajattelen. Miksi siis myös mieheni ei voisi ajatella näin? Eikö se olisi juuri parisuhde parhaimmillaan? Kun kumpikaan ei keksi mitään parempaa kuin se oma kumppani.

En toki tiedä ajatteleeko mieheni näin. Se on aika riskialtista kysyä, koska sitä ei todellakaan halua kuulla sitä "väärää" vastausta.

Mutta jos hän ajattelee samalla tavalla kuin minä, niin sittenhän pettämisestä ei ole mitään vaaraa. Minulle ei tulisi mielenkään pettää, koska en missään nimessä halua vaarantaa sitä mitä meillä on. Yhden panon takia, yhden illan takia en ole valmis heittämään hukkaan mahdollisesti koko loppuelämän kestävää onnellista ja kiihkeää parisuhdetta. Riski on liian suuri. Menetettävää on liian paljon.

Kyse onkin vain yksinkertaisesti riskianalyysista. Jos teen Y, on mahdollista että menetän X:n. Olenko valmis ottamaan tämän riskin? Onko se sen arvoista?

Yksi näkökulma on, että paras parisuhde on vapautta. Kumpikin parisuhteen osapuolista saa tehdä ihan mitä ikinä haluaa. Naida ketä ikinä lystää. Olla ja tulla vapaasti.

Tämä on hyvä, jos molemmat ovat tällä kannalla. Onko tämä se kehittynein parisuhteen muoto? Onko yksiavioisuus vanhentunut juttu? Onko moniavioisuus nykyihmisen juttu. Ei ole enää eläkevirkoja. Ei ole myöskään enää kunnes kuolema meidät erottaa parisuhteita, koko elämän kestävää kumppanuutta. Onko se hyvä vai huono? Mihin parisuhteet ovat menossa?

Deittailuaikana minä ainakin huomasin, etten pysty keskittymään hyvin kuin yhteen mieheen kerrallaan. Useamman samanaikainen pyörittely käy jo työstä. On paljon mukavampi, kun voi aina kääntyä yhden, saman miehen puoleen. Tästä näkökulmasta katsottuna olen ilmeisesti yksiavioisuuden kannattaja. Vaikka ajatus useammasta kumppanista kiehtoisi, käytännön tasolla se ei toimi.

Mutta entä satunnaiset yhden illan jutut parisuhteen rinnalla. Morkkis sellaisesta voi kestää vuosia. Vaikka toinen antaisi anteeksi, itselleen anteeksi antaminen on vielä vaikeampaa. En halua sitäkään enää kokea uudelleen. Minun on siis parempi pariutua miehen kanssa, joka myös uskoo yksiavioisuuteen.

Parisuhteen vapaus

Mielestäni parisuhde on vapautta rakastaa valitsemaansa kumppania kaikilla mahdollisilla tavoilla. Rajoituksia ja vankeutta ei tarvitse erikseen miettiä ja pohtia, koska rajat, jos niitä sellaisiksi haluaa kutsua, muodostuvat ikään kuin itsestään. Miksi keskittyä kieltoihin, kun voi keskittyä vapauksiin.

Minä saan rakastaa miestäni. Minä saan hemmotella hänen piloille. Minä saan kokea intohimoa ja rivoja hetkiä hänen kanssaan. Saan olla oma itseni, niin hyvässä kuin pahassa. Saan näyttää koko tunneskaalani ja silti olla hyväksytty ja rakastettu. Minä saan olla kaikkea mitä olen, mutta etenkin saan olla paras mahdollinen minä. Saan rakastaa koko kehollani, sydämelläni ja sielullani.

Ja voin vain toivoa, että parisuhteen toinen osapuoli kokee samoin. Jos ei, sitten hän ei olekaan se oikea, ja se oikea vielä odottaa minua jossain seuraavan nurkan takana.

Rakkauden kahle

Oli niin tai näin, minulla on oikeus rakastaa ja nauttia tästä hetkestä. Nauttia tästä olotilasta, jonka rakkaus toista ihmistä ja sielua kohtaan luo.

On muistettava se, että aito, oikea rakkaus ei kahlitse. Se antaa toisen vapaasti tehdä mitä tahtoo sen parisuhteen sääntöjä kunnioittaen. Tässä se ristiriita taas tulee esiin. Rakkaus on vapautta. Jos toinen osapuoli valitsee rakastaa jotain toista, se on hänen valintansa. Vaikka se sattuu, se on vain hyväksyttävä ja jatkettava eteenpäin. Etsittävä itselle se oma sielunkumppani, jonka kanssa jakaa elämää suurempi rakkaus.

Luottamus luo vahvimmat rakkauden kahleet. Muuta ei tarvita. Luottamus on vahvempi kuin kultasormus tai avioliitto. Luottamus on kaiken lähtökohta. Ilman sitä sinulla ei ole mitään.

Luottamus on parisuhteen kivijalka, jonka varaan kaikki muu rakennetaan. Särö kivijalassa pistää kaiken muun vaakalaudalle.

Seuraavan kerran kun tilaisuus tulee, mieti onko sinulla oikeasti halua lähteä romahduttamaan sitä mitä olet rakentanut? Onko hetken huuma kaiken senastisen tuhoamisen arvoista?