Lapsettomassa suhteessa ilman tulevaisuutta - milloin on oikea aika erota?

Miksi ihmiset pysyvät suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta?

Esimerkki 1: kämppikseni

Hän on seurustellut muutaman vuoden tyttöystävänsä kanssa. Viimeksi vappuna hän ilmoitti minulle, että päätös erosta on tehty. Hän vain odottaa oikeaa hetkeä.

Tällä hetkellä "oikeaksi hetkeksi" on määritelty se, kun tyttöystävä lähtee puolen vuoden päästä ulkomaille opiskelemaan 1,5 vuodeksi. Mies odottaa, josko suhde sitten ikään kuin automaattisesti lopahtaisi.

Tulevaisuutta hän ei näe tämän naisen kanssa. Ei näe naista vaimonaan ja lastensa äitinä. Kunhan nyt vain seurustelee.

Miksi?

Esimerkki 2: pikkuveljeni

Pikkuveljeni ilmoitti tänä keväänä äitienpäivälounaalla, että avioeropaperit on jätetty. Hän oli saanut muutaman vuoden (!) kestäneen pohdintansa päätökseen ja päätynyt vihdoin avioeroon. Suhde ei vain tuntunut oikealta.

Hän oli jopa ehtinyt lähteä Tukholmaan töihin ja muuttaa Ruotsiin tässä välissä. Ei vain koskaan ollut puolikkaalla sanallakaan vihjaissut vaimolleen, ettei suhteella ehkä kuitenkaan ole tulevaisuutta.

Ero tuli täytenä yllätyksenä vaimolle, joka käy nyt terapiassa. Pikkuveljeni oli vain jatkanut suhdetta kuten ennenkin antamatta vaimolla mitään mahdollisuutta varautua mahdolliseen eroon.

Miksi?

Esimerkki 3: pikkusiskoni

Pikkusiskoni on ollut suhteessa reilu pari vuotta. Itse tapasin tämän avopuolison ensimmäisen kerran vasta vajaa vuosi sitten. Ja inhosin miestä ensi hetkestä alkaen.

Pikkusiskoni oli onneton. Sen näki ja kuuli. Hän vain sinnikkäästi jatkoi suhteessa ja jatkoi puhumista naimisiinmenosta ja lasten teosta.

Luojan kiitos hän tuli järkiinsä viime lauantaina ja jätti tämän miehen, joka ei osaa edes kätellä kunnolla (syy miksi inhosin häntä välittömästi. Löysä kädenpuristus on pahempi kuin ei kädenpuristusta ollenkaan).

Kuitenkin hän ehti viettää viimeiset 2,5 vuotta tämän miehen kanssa.

Miksi?

Esimerkki 4: pikkusiskoni fuckbuddy

Mies elää avoliitossa. Pettänyt puolisoaan ollessaan ulkomailla vaihdossa. Pettää puolisoaan nyt avopuolison ollessa kesätöissä toisessa kaupungissa.

On kuulemma yrittänyt jättää tyttöystävänsä jo useamman kerran, siinä kuitenkaan onnistumatta. (Miten voi epäonnistua jättämisessä? Mikä siinä on miehille niin helvetin vaikeaa?)

Hän jatkaa suhteessa, jolle ei näe tulevaisuutta.

Miksi?

Esimerkki 5: minä

Vietin vuosia suhteessa, joka oli minun mielestäni vain kämppäkaveruuden tasolla. Sanoin tämän miehelle, eikä hän tietenkään tykännyt tilannetulkinnastani.

Suhde jatkui ja jatkui, kunnes minä lopulta hain helpon ulospääsyn ja petin.

Miksi?

Esimerkki 6: kaverini

Seurustelee on-off suhteessa. Tällä hetkellä suhde on off-tilassa. Mies olisi itsekin halunnut suhteen off-tilaan, muttei uskaltanut sanoa mitään. Lopulta onneksi nainen uskalsi puhaltaa pelin poikki.

Saa nähdä tuleeko suhteelle vielä uusi on-vaihe. Toivon ettei, koska mies on jo ilmaissut, ettei koe suhdetta mielekkääksi. Ovat liikaa eri aaltopituudella, jos näin voisi sanoa. Tai liikaa eri kehitysvaiheessa ihmisyydessä. Oli miten oli, mies kokee kuilun liian suureksi heidän välillään.

Miksi suhdetta ei uskalleta lopettaa?

Miksi me jatkamme suhteissa, joilla emme näe tulevaisuutta? Miksi miehet eivät tunnu uskaltavan viheltää peliä poikki vaikka ovat sen päätöksen mielessään jo tehneet? Kaikki kunnia toki pikkuveljelleni, joka kuitenkin lopulta monen vuoden pohdinnan jälkeen uskalsi tehdä ratkaisun.

Miksi se kuitenkin tuntuu useammin olevan nainen, joka lopulta uskaltaa viheltää pelin poikki. Yrittävätkö miehet vain välttää naisten aiheuttamaa draamaa? Jättäjä-nainen on helpompi kestää kuin jätetty.

Eropäätös tehty, mutta suhde jatkuu

Miltä sinusta tuntuisi, jos tietäisit, että puolisosi on jo tehnyt päätöksen erosta, mutta jatkaa silti vain kanssasi? Aika inhottavaa minusta. Jos toinen on tehnyt jo päätöksen, ettei suhteella ole tulevaisuutta, minusta se on reilua kertoa suhteen toisellekin osapuolelle ja antaa hänelle sitten mahdollisuus etsiä ja löytää itselleen sellainen kumppani, jonka kanssa tulevaisuus on luotavissa.

Usein etenkin naiset tuntuvat haaveilevan avioliitosta ja perheestä ja kun tuo lisääntyminen ei ole meille niin itsestäänselvyys ja helppoa kuin miehille vanhemmalla iällä, joten minusta olisi reilua päästää toinen vapaille markkinoille heti kun päätöksen erosta on tehnyt. Miksi tehdä karhunpalvelus toiselle?

Kerron sitten kun... 

Itse en koe, että elämän muutostilanne on paras hetki kertoa jotain dramaattista, elämää mullistavaa.

Oma äitini kertoi sairastavansa syöpää, kun olin muuttanut 160 km päähän. Hän koki, että on parempi, että saan muuttorumban ensin hoidettua alta pois. Mutta oliko hän ajatellut miltä minusta tuntui kuulla tuo asia, kun en ollutkaan enää parin kilometrin säteellä. Kun en voinutkaan olla fyysisesti tukena.

Sinänsä sillä ei tuossa tilanteessa ollut väliä mitä minä koin. Tärkeintä oli mitä äitini koki, mutta koin kertomatta jättämisen todella epämiellyttävänä. Ihan kuin hän olisi vain voinut kertoa sen ja minä voisin kuitata sen olankohautuksella ja olla sitten ajattelematta.

Muutostilanteet ovat aina stressaavia. Oli sitten kyseessä muutto, läheisen kuolema tai sairaus, ero, työpaikan vaihto jne. Miksi siis kerätä kaikki samaan kasaan? Kun tiedossa on muutto, uuden koulun aloitus tai uuden työpaikan aloitus, miksi siihen samaan syssyyn täytyy saada ero.

Toki, voit ajatella että eroa ei ehdi edes ajattelemaan kun on niin paljon kaikkea muuta, muttei se mene niin. Ero tai läheisen sairaus voi viedä huomion kaikelta muulta, mihin olisi tärkeää keskittyä heti alussa. Ja mitä useampi muutos samaan aikaan sitä suurempi stressikuorma. On sitä pienemmästäkin stressikuormasta ihmiset joutuneet sairaslomalle / burnouttiin / työkyvyttömyyseläkkeelle...

Kerro, kun päätös on tehty

Minun neuvoni siis on, että älä lisää kenenkään stressikuormaa tarpeettomasti, varsinkaan sen ihmisen, josta sinun kuuluisi välittää eniten. Älä odota suuria muutoksia elämässä ja sitten lisää ero siihen ikään kuin koristeeksi kakun päälle. Sen koristeen painosta koko kakku voi romahtaa. Sitä tuskin haluat?

Käsittele asia kun on sen aika äläkä yritä päästä helpolla. Mielestäni kumppanisi on ansainnut kuulla totuuden. Mielestäni hän on ansainnut vapauden, jos sinä olet jo päättänyt ettet elämääsi halua jakaa hänen kanssaan.

Mieheni sanoja lainatakseni: "Kun ei enää rakasta, lähtee pois." Niin yksinkertaista, niin kaunista omalla tavallaan. Toki, tämä pätee vain lapsettomaan suhteeseen. Jos on yhteistä jälkikasvua, on vastuussa myös heille, eikä vain kumppanilleen, mutta tämä on jo toisen tekstin arvoinen aihe.

Kun et enää rakasta ja/tai et näe yhteistä tulevaisuutta, lopeta suhde. Kerro tunteistasi ja ajatuksistasi puolisollesi. Anna molemmille mahdollisuus onnelliseen elämään.