Elokuvissa tämä näkyy niin, että lähetetään valtava määrä kukkia kera kortin, jossa tunteet paljastetaan. Lauletaan serenadi ikkunan alla. Lähetetään rakkauskirje. Matkustetaan rakkaan perässä toiseen maahan. Tehdään mitä tahansa, että saadaan tunteet kerrottua ja oltua rakkaan kanssa.
Mutta ei. Ei tämä olekaan "normaalia" käytöstä. Se onkin romantikon käytöstä.
Minä olenkin romantikko!
Luulin etten ole, koska en haaveile rakastelusta ruusun terälehdillä koristelluissa silkkilakanoissa kynttilänvalossa. Se kuvasti minulle romantiikkaa.
Mutta olen
- kirjoittanut rakkauskirjeitä,
- kirjoittanut laulunsanat rakkaalleni,
- matkustanut päivässä 320km vain nähdäkseni rakkaani edes ohimennen,
- antanut pieniä lahjoja ilman merkkipäivää eli vain siitä syystä, että välitän
- kirjoittanut runoja…
muutamia asioita mainitakseni. Ja nämä ilmeisesti ovatkin romantikon tekosia.
Ei-romantikko ja romantikko yhdessä
Tajusin olevani romantikko, kun seurustelin ei-romantikon kanssa. Tuli tyhmä olo, kun vain minä julistin ihastumistani viesteillä. Kun vain minä ostin lahjoja. Kun olisin halunnut olla kultani kainalossa takkatulen lämmössä sen sijaan, että istun siellä yksin. Kun olisin halunnut mennä paljuun tuijottelemaan tähtitaivasta. Kun olisin halunnut unelmoida yhdessä tulevaisuudesta. Kun olisin halunnut, että hän sanoo minulle jotain kaunista sen sijaan, että kommentoi, että housuni ovat rumat, tai kulmakarvani pitäisi siistiä, tai hiukseni pitäisi olla pöyhkeämmät, tai että minun pitäisi käyttää tyköistuvimpia paitoja ja rintaliivejä kotonakin etteivät rintani repsahda… Just. Ja hymyilläkin olisi pitänyt enemmän. Pakko myöntää, että mitä pidemmälle mentiin sitä vaikeampaa oli. Ei vaan enää hymyilyttänyt, vaan pikemminkin ahdisti.
Kerro rakkaudestasi päivittäin
Opinpahan nyt, että minun tulee jatkossa kuvailla itseni romantikoksi ja tiedän, että haluan myös sellaisen puolisokseni. Sellaisen, joka osaa kertoa tunteistaan monilla eri tavoilla. Eikä sillä tyylillä "mähän sanoin sen sulle kerran, ja kerron kyllä jos tilanne muuttuu". Ei todellakaan näin.
Rakkautta voi osoittaa päivittäin! Monilla eri tavoilla! Pienin pienikin huomionosoitus kertoo sen, että olet ajatellut toista. Ja se on jo paljon.
Esimerkiksi se, kun lähettää toiselle viestin, vastaa siihen. Edes jollain hymiöllä, jos ei muuta. Hymiöstä tiedän, miten viesti on vastaanotettu: hymy huulilla, nauraen, irvistäen… Niin pieni juttu, jolla on ainakin minulle aivan valtava merkitys. Ilman vastausta tuntuu kuin viestit katoaisivat jonnekin bittiavaruuteen… Voihan olla, että toinen nauraa viestin luettuaan, mutta jos hän ei sitä viestitä minulle, en voi sitä tietää.
Parisuhde on jakamista. Ilman jakamista ei ole parisuhdetta. Se, että reagoi toisen viestiin on jakamista - se on oman reaktion jakamista. Sitä odotan parisuhteessa. Ja tietenkin niitä rakkauskirjeitä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.