Rakastuin. Siltä minusta ainakin tuntui. Makasin miehen sylissä ja sanat, jotka kaikuivat päässäni olivat "mä rakastan sua". Ääneen en niitä lausunut, koska pelkäsin karkottavani hänet pois. Olimmehan tavanneet vain muutama tunti aiemmin, eikä niin nopean tuttavuuden jälkeen kuulu rakastaa.
Myöhemmin kun kerroin tapahtuneesta ystävilleni, sain vahvistusta tälle: "ei niin nopeasti voi rakastua, se oli vain ihastusta". Kiva kun kaikki muut tiedätte paremmin, mitä mä tunsin.
Mutta minusta se oli jotain vahvempaa kuin ihastus. Se oli jotain liian hyvää ollakseen totta, niin kuin hänellekin sanoin ennen kuin päädyimme toistemme syliin. Hän tuntui vanhalta tutulta. Kuin olisimme tunteneet jo paljon kauemmin kuin vain yhden tunnin.
Niihin silmiin katsoessani olin lumoutunut. Millään muulla ei siinä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Hän lumosi minut katsellaan.
Jos mietit oliko alkoholilla kenties osuutta asiaan, niin ei ollut. Ei minun puoleltani. Minä rakastuin selvin päin.
Seuraavana päivänä istuskelimme auringossa juttelemassa ja olin jo valmis jättämään aviomieheni hänen vuokseen. Olin itsekin yllättynyt siitä kuinka voimakkaasti tunsin ja kuinka varma olin siitä, että en tulisi katumaan tätä päätöstä.
Tuntui itsestään selvältä jakaa hänen kanssaan tulevaisuus.
Kului puoli vuorokautta ja löysin hänet toinen nainen kainalossaan. Arvaat varmaan, että pahalta tuntui. Keräsin hetken itseäni ja ajatuksia ja mietin mitä tekisin.
Arvaatko mitä tein?
Mieli teki antaa turpaan, mutta päädyimmekin taas samaan sänkyyn yöksi.
Menin hänen toiselle puolelleen istumaan ja tuijotin tätä toista naista vihaisesti. Hän siinä hetken pyristeli ja ihmetteli mistä on kyse, mutta tajusi lopulta häipyä. Bonuksena paikalle ilmestyi vielä kolmaskin nainen sättimään. Hänen kanssaan mies oli ollut edellisenä iltana ennen minun tapaamistaan. Täydellistä, vai mitä.
Mies kärsi henkisesti ja karkasi baaritiskille hukuttamaan pahan olonsa snapsiin. Seurasin perässä ja vaadin häntä tilille edellisillan sanoista ja teoista.
Lopulta sain hänet lähtemään kanssani diskosta jonnekin rauhallisempaan paikkaan juttelemaan. Kun pääsimme istumaan hän sanoi, että antaa tulla vaan, hauku.
Mutta en minä osannut sättiä häntä. Halusin vain halata ja ottaa hänet syliini ja olla siinä ikuisesti. Olin voittanut illan taistelun. Olin saanut hänet itselleni. Hän vietti yön minun vieressäni ja olin onnellinen.
Mitä sitten kävi?
Onnellinen loppu:
Lopulta onnistuin kesyttämään hänet ja olemme nykyään onnellisesti suhteessa - toki vapaassa sellaisessa, mutta olen onnellinen kaikista niistä hetkistä, jotka hän minun kanssani viettää. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Uskotteko nyt?
Mitä oikeasti tapahtui:
Kutsuin miehen luokseni kolmanneksi yöksi, mutta hän kieltäytyi kiireisiin vedoten. Hän kuitenkin soitti minulle seuraavana yönä sanoen kaipaavansa viereeni. Olin sulkenut puhelimeni, joten viesti löytyi vastaajasta seuraavana aamuna. Arvaapa vain, sätinkö itseäni tästä tavasta sulkea puhelin yöksi silloin. Kyllä!
Välillämme oli vajaa 200km. Matkustin yhtenä lauantaina tuon matkan kohdatakseni hänet vielä kerran. Tartuin viimeiseen oljenkorteen. Tapaaminen jäi viimeiseksi .
En tiedä jatkaako tuo naistenmies vielä metsästystään tänäkin päivänä. Olen onnellinen etten päätynyt panoluvuksi hänen kirjanpitoonsa, sillä emme harrastaneet seksiä.
Rakkautta vai illuusiota?
Mitä opin tästä? Rakkautta ensi silmäyksellä ei ole olemassa. On vain illuusiota ensi silmäyksellä. Mielelläni kuulisin, jos joku pystyy tämän todistamaan toisin, mutta oma uskoni rakkauteen ensi silmäyksellä on tällä hetkellä jäissä.
Kun nyt tarkemmin mietin, otsikon kuuluisi enemmänkin mennä Rakkautta ensi kohtaamisella, sillä kyllä ne oli miehen sanat ja teot, jotka tekivät vaikutuksen, eikä se ulkonäkö.
Rakkaus vaatii huolenpitoa
Vahvaa vetoa voi tuntea toista kohti ensi silmäyksellä, mutta en usko että rakkautta. Rakkauteen kasvetaan, kun opitaan tuntemaan toinen paremmin. Rakkaus syntyy ja kasvaa, kuten ihminen. Rakkaus ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin ollen rakkaus ei myöskään lopu kuin seinään. Se hiipuu hiljalleen kuin sammuvan kynttilän liekki tai keväällä sulava lumi. Rakkaus kasvaa ja kehittyy, tai hiipuu hiljalleen ja kuolee pois - aivan kuten mikä tahansa luonnossa.
Kun siis löydät rakkauden, pidä siitä hyvää huolta. Rakkautesi, aivan kuten parisuhteesi, vaatii säännöllistä, jatkuvaa huolenpitoa. Muuten heräät joku päivä huomaamaan ettei sitä enää ole. Olit liian kiireinen ja poissaoleva huomaamaan sen hiipumisen, ja havahdut vasta, kun sitä ei enää ole. Silloin on jo liian myöhäistä. Silloin on aloitettava alusta, mikä voi osoittautua mahdottomaksi.
Vaali siis rakkauttasi, kun se on läsnä. Ole läsnä rakkaudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.