Ruokakaupassa
Nautin suunnattomasti kun käymme kiireettä ruokakaupassa pyörimässä. Rakastan tuotteiden tutkimista ja uusien löytöjen tekemistä. Viimeksi kun pyörimme kaupassa ajan kanssa löysimme ihanan itävaltaisen jääkahvijuoman, jota nautimme jääpaloilla höystettynä. Tuo juoma maistui taivaalliselta tuona krapulapäivänä ja nautin suunnattomasti siitä hetkestä kylmien juomiemme äärellä keittiönpöydässä kynttilänvalossa.
Keittiönpöydässä
Rakastan keittiönpöydän ääressä hengailua, joten on aika sama mitä sen äärellä teemme: Kun hetki on rauhallinen ja läsnäoleva, niin nautin, oli kyseessä vaikka vain ruokailu tai teen tai kahvin juonti. Kynttilä on helppo ja halpa keino tehdä hetkestä vähän juhlavampi. Rakastan juttuhetkiämme kynttilän valossa keittiön pöydässä istuskellen. Se on se paikka, jossa parannetaan maailmaa. Ei sohva, eikä sänky, vaan keittiön pöytä.
Sängyssä
Toki rakastan kiireettömiä hetkiä sängyssäkin. Mutta ne ovat erilaisia kuin keittiönpöytähetket. Ainakin minun mielessäni sängyssä oleiluun liittyy aina jotain eroottista. Niin taitaa miehenkin mielestä liittyä. Kun lauantaina ehdotin hänelle iltapäivällä, että mentäisiin hetkeksi sänkyyn lepäilemään rankan roudaamisurakan jälkeen, niin ei mennyt kauaa, kun hän jo oli sängyssä muna pystyssä. Hänen mielensä yhdisti sängyn heti seksiin. Seksiähän siitä seurasi, kun en pystynyt vastustamaan hänen komeaa seisokkiaan.
Shoppailemassa
Muistan myös hyvin sen yhden päivän kun olimme Helsigin keskustassa kauppakierroksella. Nautin kiirettömästä tutkimisesta ja katsomisesta. Kävimme liikkeissä, joissa en ollut ikinä ennen käynyt. Söimme kaupasta ostettua evästä Elielin aukiolla istuskellen. Minä söin jäätelöä sinä kesäisenä päivänä, ja hän muistaakseni täytetyn patongin. Lopulta kun istuimme metrossa matkalla hänen luokseen, totesin olevani suunnattoman onnellinen. Olin lopen uupunut, janoinen ja nälkäinen, mutta uskomattoman onnellinen.
Kävelyllä
Kauniita muistoja ovat myös kävelylenkkimme, joilla olemme käyneet jossain missä emme ole ennen käyneet. Kävelylenkeillä ajatus rullaa hyvin ja voi jutella vakavemmistakin aiheista. Toki on yksi kävelylenkki, jota en kovin ilolla muistele. Se on se, jolloin hän parin kuukauden tapailun jälkeen selitti minulle, miksi meidän tulisi erota ja minä esitin kantani, miksi meidän ei tulisi erota. Tuosta kävelylenkistä on nyt kulunut jo yli kahdeksan kuukautta ja edelleen ollaan yhdessä. Olen onnellinen, ettemme eronneet sinä talvisena päivänä.
Läsnä toisillemme
Yhteistä näillä onnellisilla arkisilla hetkillä on mielestäni läsnäolo, aikatauluttomuus, stressittömyys ja vapaamuotoinen yhdessäolo kahdestaan. Niistä aineksista on minun mielestäni rakennettu onnellisimmat arkiset hetket.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.