perjantai 14. marraskuuta 2014

Tietoisuus tekemisistä ja sanomisista

Olen ollut kuluneen viikon ajan yllättävän tietoinen tekemisistäni ja sanomisistani. Mitä tällä tarkoitan?

Tarkoitan sitä, että kun sanon jotain, tajuan samalla miten sen sanon, millä äänellä, millä mahdollisilla erikoisäänteillä, miten elehtien. Kun teen jotain, tiedostan kehoni liikkeet erittäin selvästi. Olen ikään kuin ollut enemmän läsnä hetkessä, läsnä itselleni ja ajatuksilleni ja toiminnalleni.

Lisäksi olen ollut yllättävän paljon oma itseni. Uskallan sanoa mitä haluan sanoa, oli se sitten kuin hölmöä tahansa. Uskallan tehdä mitä haluan tehdä. Tämä kaikki on myös näkynyt makuukammarin puolella uudenlaisena rohkeutena petipuuhissa - sanon ja teen mitä haluan.

Tajusin tämän kaiken viime lauantaina kun selitin miehelleni jotain autolla ajaessani. Ajoin autoa, puhuin ja samalla tarkkailin itseäni puhumassa ja ajamassa autoa. En mitään muuta selitystä keksi, kuin että tämä on meditaation vaikutuksia.

Meditaatiohaaste


Mieheni haastoi minut meditoimaan reilu kolme viikkoa sitten ja olen haasteen saatuani kiltisti meditoinut joka ilta. Poikkeuksena ainoastaan se päivä kun olin krapulassa, enkä pystynyt illalla muuta kuin painamaan pääni tyynyyn.

Voitin tämän haasteen kirkkaasti. Mieheni ei enää meditoi. Hän taisi pitää tapaa yllä vain viikon verran. Minä taasen jäin täysin koukkuun ja pidän kynsin ja hampain kiinni päivittäisestä meditaatiohetkestä. Silloinkin kun oltiin Halloween juhlissa, meditoin jo päivällä, kun arvasin ettei illalla onnistu. Seuraavan päivän järkyttävä krapula tuli sitten täysin yllätyksenä, sillä en muista kärsineeni tuollaisesta krapulasta vuosikausiin...

Ilmeisesti päivittäinen meditointi on tuonut minut lähemmäksi tätä hetkeä ja itseni havainnointia. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten jatkossa käy.  On kyllä todella outoa, ja ajoittain jopa epämiellyttävää olla niin tietoinen toiminnastaan. Tokihan tällä tavoin on varmaan helpompi muuttaa omaa käytöstään halutessaan. Mutta ei sekään ole kiva, että aina puhuessa miettii, että mitäköhän tuo toinen nyt ajattelee tästä mitä sanon ja teen. Tykkääkö hän minusta oikeasti tällaisenä? Tykkäänkö minä itsestäni tällaisena sanoessani näin tällä äänensävyllä, tehdessäni näin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.