Vuosien 1997-1998 aikana tapasin ensimmäiset nettideittini. En muista, että minulla varsinaisesti olisi ollut mitään ilmoitusta missään. Voi olla että oli, mutta muisti tekee tässä kohdassa kepposen. Sen muistan, että keskustelin erilaisilla chattipalstoilla. Siihen aikaan taisi KISS FM:n chatit olla suosittuja.
Olin aika lailla hullun rohkea siihen aikaan, kun nyt näin jälkikäteen ajattelee. Tapailin täysin vieraita ihmisiä. Osa, joiden kanssa kirjoittelin, olivat reilusti itseäni vanhempia. Onneksi en heitä suostunut tapaamaan. Ajatus jostain 20-30-vuotiaasta ällötti silloin alle 15-kesäistä minääni. Silloin tapaamani pojat olivat oman ikäisiä. Yhdelle menetin neitsyyteni ja kahden muun kanssa tapailin parisen kuukautta.
Onneksi tapaamani pojat olivat pääasiassa hyviä tyyppejä. Yksi ainoa ohilaukaus osui kohdalleni, nimittäin se, jolle menin menettämään neitsyyteni. Siitä tapauksesta jäi aika isot traumat pitkäksi aikaa. Onneksi siitä ei kuitenkaan jäänyt muistoksi äpärää eikä seksitauteja, ainoastaan henkisiä huonoja muistoja.
Toivottavasti saan omille lapsilleni (jos sellaisia minulle joskus suodaan) taottua päähän, ettei seksin kanssa kannata kiirehtiä. Ensimmäinen kerta kannattaa oikeasti tehdä turvallisessa ympäristössä ihmisen kanssa johon luottaa, ja kondomi on erittäin halpa mielenterveyden ja terveyden turva. Vaikka mies kuinka motkottaisi siitä, ettei sen pitäminen tunnu kivalta, niin se on kuitenkin pieni murhe verrattuna naisen stressiin seuraavia kuukautisia ja seksitautitestin tuloksia odottaessa. Tämä muistutuksena myös kaikille aikuisille deittailijoille!
Lopetin nettideittailun 1999 hiihtolomalla, kun sanoin hyvästit silloiselle nettideittipoikaystävälleni. Uudet poikaystävät löytyivät jatkossa kätevästi samasta koulusta tai kaveripiiristä. Nettideittimaailmaan palasin vasta joulukuussa 2012, mistä kerron varoittavan esimerkin renttuun rakastumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.